Oleskelin perheen kanssa lähinnä Muromissa, täältä katsoen heti kohta Moskovan takana. Alueella puhutaan vielä jonkin verran suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen kuuluvaa muroman kieltä. Mediassa sielläkin Georgian sodan poliittiset jälkimainingit kärjessä Dushanben tapaaminen. Suomessa sota antoi nähtävästi mm. kokoomusporvarien natokiimalle vauhtia.
Mutta aiheeseen liittyen Leena Hietasen ja Petri Krohnin todella helvetin hyvä artikkeli "Georgia jakoi EU:n":
http://dissidentti.blogspot.com/2008/08/georgia-jakoi-eun.html
"29. elokuuta 2008
Georgia jakoi EU:n
Virossa on vahingoniloisesti riemuittu siitä, että Venäjän ja Georgian aseellinen konflikti paljasti Euroopalle vihdoinkin Venäjän todellisen luonteen. Ilo lienee ennenaikainen. Venäjän ja Georgian sota tarjosi päinvastoin monelle Euroopan maalle tilaisuuden silmien aukaisuun. Ennen kaikkea huomio kohdistuu uusiin Itä-Euroopan maihin, näihin entisiin kommunistimaihin ja niiden rooliin EU:ssa. Mitä politiikkaa ne EU:ssa ajavat ja ketä ne edustavat? Baltian mailla ja Puolalla ei näytä olevan EU:ssa muuta roolia kuin vihata Venäjää.
Kuristava
kaulanauha
Venäjän ja EU:n väliin on kehittynyt valtioiden ketju, Venäjää kuristava helmikaulanauha, Nato- ja EU-jäsenyyksineen tai jäsenyyspyrkimyksineen: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Ukraina ja Georgia. Näitä maita yhdistää halu historian uudelleen kirjoitukseen ja toisen maailmansodan lopputuloksen mitätöintiin. Yleisesti näitä maita on pidetty russofobisina, mutta oikeampi termi olisi sovjetofobia. Ennen kaikkea näitä maita yhdistää hillitön Neuvostoliitto-viha ja Neuvostoliiton demonisointi. Se ilmenee parhaiten näiden maiden yhteisesti hellimässä miehitysmyytissä. Baltit kirjoittavat nykyisin pseudohistoriansa siten, että he joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi. Puolalaiset ovat vielä katkeria siitä että Puolan itäosat liitettiin Ukrainan Neuvostotasavaltaan. Ukraina taas syyttää Neuvostoliittoa kansanmurhasta. Georgiassa katsotaan, että maa on ollut Neuvostoliiton miehittämä jo vuodesta 1921.
Virossa, Latviassa ja Georgiassa miehitysteorioita edistetään erityisillä "miehitysmuseoilla". Baltian museoiden pyrkimyksenä on samaistaa neuvostovalta Natsi-Saksan hirveyksiin. Virolaista moraalista kompassia ohjaa kuitenkin vain usko Venäjän ja Neuvostoliiton pahuuteen. Jokainen neuvostovaltaa vastustanut nähdään sankarina. Natsi-Saksan kanssa taistelleet SS-upseerit on rehabilitoitu, SS vapaaehtoiset glorifioitu. Heidän katsotaan taistelleen Hitlerin rinnalla demokratian puolesta.
Virtuaalinen
olemassaolo
Viron presidentti Toomas-Hendrik Ilves kiteytti asian Georgian pääkaupungissa Tbilisissä esiintymisen jälkeen sanomalla, että helmikaulanauha-maita yhdistää ”kärsimys totalitarismista”.
Lännessä näitä maita luonnehditaan demokratian ja vapauden puolesta taistelijoina. CNN:n Moskovan kirjeenvaihtaja selitti amerikkalaisille katsojille Georgian ja Venäjän erilaisia näkemyksiä toteamalla, että Georgia kertoo puheissa lännelle taistelevansa demokratian ja vapauden puolesta, mutta todellisuudessa näiden arvojen toteutumiseen on Georgiassa vielä matkaa. Hänen mukaansa Venäjä puhuu siitä, mitä maassa todella tapahtuu. Venäjä lähettikin viime viikolla Yhdysvalloille viestin, jossa se kysyi, aikooko USA rakentaa hyvät suhteet Venäjän kanssa vai jatkaa suhteiden rakentamista ”Georgian virtuaalisen johdon” kanssa.
Pronssisotilaasta
se kaikki alkoi
Virtuaalimaailmassa taistellaan historian kirjoituksesta. Virossa hiukan yli vuosi sitten tapahtunut pronssisotilaan siirto oli lähtölaukaus Georgian tapahtumille. Virolaiset perustelivat tuolloin toisen maailmansodan muistomerkin siirtoa miehityssymbolin poistamiselle keskeiseltä paikalta kaupunkikuvaa. Euroopan Unioni asettui tuolloin yksimielisesti Viron taakse. Se ei huomioinut millään tavalla Virossa olevan venäläisen vähemmistön tunteita.
Viron pääministerin Andrus Ansipin pronssisotilaan siirto oli yhtä tökerö ja suora provokaatio Venäjälle kuin Georgian presidentin Mihail Saakasvilin hyökkäys Etelä-Ossetian pääkaupunki Tsinvaliin.
Kun maailma vielä yhteen ääneen asettui tukemaan Viroa sen typeryydessä, Georgian kohdalla aletaan olla jo varovaisempia. Turkki on esittänyt myötätuntonsa Venäjälle Tsinvalin joukkomurhan johdosta. Turkki tietää EU:n kaksoisstandardit ihmisoikeusasioissa. Samaan aikaan kuin EU vaatii Turkkia täyttämään ihmisoikeuskriteerit, EU:ssa on Virossa ja Latviassa kolmasosa väestöstä ilman poliittisia oikeuksia.
Samoin EU:ssa ollaan jo ymmärretty, ettei hullua pidä yllyttää. Virossa ja Georgiassa EU:n ja Naton lupaukset on ymmärretty niin, että kansallinen shovinismi on maissa vain pahentunut.
Georgia herättää
pelkoa Virossa
Virolaiset tiedotusvälineet ovat tiiviisti seuranneet Georgian tapahtumia. Venäjän kielen taitonsa ansiosta virolaiset toimittajat saavat hyvän kontaktin paikalliseen väestöön. Eesti Päevelehden toimittaja Andres Reimer ennustaa kaukasialaisen sopan kiehuvan vielä yli. Georgiassa tuetaan vielä Saakasviliä, mutta toimittaja oli törmännyt myös oppositiohenkisiin ihmisiin. Heidän kohtalonsa on vaikea. Georgiassa ei ole todellista oppositiota lännen tukeman Saakasvilin rinnalla. Reimerin mukaan näille ihmisille jää vaihtoehdoksi vain Moskova. Hänen hämmästyksekseen Tbilisin kaduilla löytyi runsaasti ihmisiä, joille Moskova vallanpitäjänä Tbilisissä ei olisi huono vaihtoehto.
Virossa on myös ymmärretty, että maan venäläisväestö nousee entistä merkittävämpään rooliin. Pääkirjoituksissa kehotetaan, että nyt ei pidä venäläisiä hermostuttaa. Taustalla on ymmärrys, että myös Viron venäläiset voivat vaatia, tai vähintäänkin toivoa Venäjän suojelua. Virossa myös tunnustetaan se, ettei integraatio enää etene. Vain Venäjän kansalaisten määrä nousee. Kieltämällä vähemmistöiltään kansalaisuuden, ja siten pakottamalla nämä valitsemaan Venäjän kansalaisuuden, Viro ja Latvia ovat luoneet maihinsa vähintään kymmenen Etelä-Ossetian suuruisen legitimiteettivajeen.
Leena Hietanen
Petri Krohn"
Mutta aiheeseen liittyen Leena Hietasen ja Petri Krohnin todella helvetin hyvä artikkeli "Georgia jakoi EU:n":
http://dissidentti.blogspot.com/2008/08/georgia-jakoi-eun.html
"29. elokuuta 2008
Georgia jakoi EU:n
Virossa on vahingoniloisesti riemuittu siitä, että Venäjän ja Georgian aseellinen konflikti paljasti Euroopalle vihdoinkin Venäjän todellisen luonteen. Ilo lienee ennenaikainen. Venäjän ja Georgian sota tarjosi päinvastoin monelle Euroopan maalle tilaisuuden silmien aukaisuun. Ennen kaikkea huomio kohdistuu uusiin Itä-Euroopan maihin, näihin entisiin kommunistimaihin ja niiden rooliin EU:ssa. Mitä politiikkaa ne EU:ssa ajavat ja ketä ne edustavat? Baltian mailla ja Puolalla ei näytä olevan EU:ssa muuta roolia kuin vihata Venäjää.
Kuristava
kaulanauha
Venäjän ja EU:n väliin on kehittynyt valtioiden ketju, Venäjää kuristava helmikaulanauha, Nato- ja EU-jäsenyyksineen tai jäsenyyspyrkimyksineen: Viro, Latvia, Liettua, Puola, Ukraina ja Georgia. Näitä maita yhdistää halu historian uudelleen kirjoitukseen ja toisen maailmansodan lopputuloksen mitätöintiin. Yleisesti näitä maita on pidetty russofobisina, mutta oikeampi termi olisi sovjetofobia. Ennen kaikkea näitä maita yhdistää hillitön Neuvostoliitto-viha ja Neuvostoliiton demonisointi. Se ilmenee parhaiten näiden maiden yhteisesti hellimässä miehitysmyytissä. Baltit kirjoittavat nykyisin pseudohistoriansa siten, että he joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi. Puolalaiset ovat vielä katkeria siitä että Puolan itäosat liitettiin Ukrainan Neuvostotasavaltaan. Ukraina taas syyttää Neuvostoliittoa kansanmurhasta. Georgiassa katsotaan, että maa on ollut Neuvostoliiton miehittämä jo vuodesta 1921.
Virossa, Latviassa ja Georgiassa miehitysteorioita edistetään erityisillä "miehitysmuseoilla". Baltian museoiden pyrkimyksenä on samaistaa neuvostovalta Natsi-Saksan hirveyksiin. Virolaista moraalista kompassia ohjaa kuitenkin vain usko Venäjän ja Neuvostoliiton pahuuteen. Jokainen neuvostovaltaa vastustanut nähdään sankarina. Natsi-Saksan kanssa taistelleet SS-upseerit on rehabilitoitu, SS vapaaehtoiset glorifioitu. Heidän katsotaan taistelleen Hitlerin rinnalla demokratian puolesta.
Virtuaalinen
olemassaolo
Viron presidentti Toomas-Hendrik Ilves kiteytti asian Georgian pääkaupungissa Tbilisissä esiintymisen jälkeen sanomalla, että helmikaulanauha-maita yhdistää ”kärsimys totalitarismista”.
Lännessä näitä maita luonnehditaan demokratian ja vapauden puolesta taistelijoina. CNN:n Moskovan kirjeenvaihtaja selitti amerikkalaisille katsojille Georgian ja Venäjän erilaisia näkemyksiä toteamalla, että Georgia kertoo puheissa lännelle taistelevansa demokratian ja vapauden puolesta, mutta todellisuudessa näiden arvojen toteutumiseen on Georgiassa vielä matkaa. Hänen mukaansa Venäjä puhuu siitä, mitä maassa todella tapahtuu. Venäjä lähettikin viime viikolla Yhdysvalloille viestin, jossa se kysyi, aikooko USA rakentaa hyvät suhteet Venäjän kanssa vai jatkaa suhteiden rakentamista ”Georgian virtuaalisen johdon” kanssa.
Pronssisotilaasta
se kaikki alkoi
Virtuaalimaailmassa taistellaan historian kirjoituksesta. Virossa hiukan yli vuosi sitten tapahtunut pronssisotilaan siirto oli lähtölaukaus Georgian tapahtumille. Virolaiset perustelivat tuolloin toisen maailmansodan muistomerkin siirtoa miehityssymbolin poistamiselle keskeiseltä paikalta kaupunkikuvaa. Euroopan Unioni asettui tuolloin yksimielisesti Viron taakse. Se ei huomioinut millään tavalla Virossa olevan venäläisen vähemmistön tunteita.
Viron pääministerin Andrus Ansipin pronssisotilaan siirto oli yhtä tökerö ja suora provokaatio Venäjälle kuin Georgian presidentin Mihail Saakasvilin hyökkäys Etelä-Ossetian pääkaupunki Tsinvaliin.
Kun maailma vielä yhteen ääneen asettui tukemaan Viroa sen typeryydessä, Georgian kohdalla aletaan olla jo varovaisempia. Turkki on esittänyt myötätuntonsa Venäjälle Tsinvalin joukkomurhan johdosta. Turkki tietää EU:n kaksoisstandardit ihmisoikeusasioissa. Samaan aikaan kuin EU vaatii Turkkia täyttämään ihmisoikeuskriteerit, EU:ssa on Virossa ja Latviassa kolmasosa väestöstä ilman poliittisia oikeuksia.
Samoin EU:ssa ollaan jo ymmärretty, ettei hullua pidä yllyttää. Virossa ja Georgiassa EU:n ja Naton lupaukset on ymmärretty niin, että kansallinen shovinismi on maissa vain pahentunut.
Georgia herättää
pelkoa Virossa
Virolaiset tiedotusvälineet ovat tiiviisti seuranneet Georgian tapahtumia. Venäjän kielen taitonsa ansiosta virolaiset toimittajat saavat hyvän kontaktin paikalliseen väestöön. Eesti Päevelehden toimittaja Andres Reimer ennustaa kaukasialaisen sopan kiehuvan vielä yli. Georgiassa tuetaan vielä Saakasviliä, mutta toimittaja oli törmännyt myös oppositiohenkisiin ihmisiin. Heidän kohtalonsa on vaikea. Georgiassa ei ole todellista oppositiota lännen tukeman Saakasvilin rinnalla. Reimerin mukaan näille ihmisille jää vaihtoehdoksi vain Moskova. Hänen hämmästyksekseen Tbilisin kaduilla löytyi runsaasti ihmisiä, joille Moskova vallanpitäjänä Tbilisissä ei olisi huono vaihtoehto.
Virossa on myös ymmärretty, että maan venäläisväestö nousee entistä merkittävämpään rooliin. Pääkirjoituksissa kehotetaan, että nyt ei pidä venäläisiä hermostuttaa. Taustalla on ymmärrys, että myös Viron venäläiset voivat vaatia, tai vähintäänkin toivoa Venäjän suojelua. Virossa myös tunnustetaan se, ettei integraatio enää etene. Vain Venäjän kansalaisten määrä nousee. Kieltämällä vähemmistöiltään kansalaisuuden, ja siten pakottamalla nämä valitsemaan Venäjän kansalaisuuden, Viro ja Latvia ovat luoneet maihinsa vähintään kymmenen Etelä-Ossetian suuruisen legitimiteettivajeen.
Leena Hietanen
Petri Krohn"
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoitus.hienoa saada lisätietoa tästä asiasta.venäjä tekee mielestäni oikein kun laittaa georgialaiset kuriin.uskomaton haihattelija tämä saakashvili.miten saakashvili saattoikin olla niin typerä että luuli että usa tulisi hänet pelastamaan?usaa ei georgian kärsimykset oikeasti kiinnosta,se haluaa turvata vain omia etujaan.venäjä on tärkeämpi,saakashvili saa potkut ja georgiasta tulee venäjän satelliitti.
Venäjän suhtautuminen nykyisiin naapureihin ja entisiin "liittolaisiin" on syynä noiden "helminauhamaiden" tunteisiin Venäjää kohtaan. Pakottamalla ne oman valtansa alle II maailmansodan jälkeen kommunismin huumassa ja kuristamalla melkein hengiltä ne maat tietävät mitä on odotettavissa jos Venäjä pääsee päällepäsmäriksi.
Jos Venäjä haluaa ystävällisiä suhteita on sen ensin aloitettava liennytys ja suhteiden luonti anteeksi pyytämisen hengessä ei uhoamalla ja yrittämällä pakottaa muita ruotuun. Venäjän on hyväksyttävä ja myönnettävä ne mokat joita se Neuvostoliiton nimissä teki ja koetettava korjata niitä virheitä todelliseen ystävän sävyyn. Käyttäytyessään kuin normaali valtio eikä kuten joku orjapiiskuri sen on mahdollista saada myös välit naapureihin normalisoitumaan. Kestänee kuitenkin sukupolven tai kaksi ennen kuin tilanne lopullisesti normalisoituu joten molemmin puolin tarvitaan pitkällistä kärsivällisyyttä. Nykysukupolvet muistavat liian hyvin ne kärsimykset joita Neuvostoliitto heille aiheutti. Suurvalta voi olla myös muuten kuin muita äkseeraamalla. Varsinkin jos moittii USA:ta ja NATO:a niin pitää näyttää päinvastaista esimerkkiä siitä, että asiat voidaan hoitaa muutoinkin.
ps. jos Viro haluaa kiikuttaa miehittäjän patsaan minne hyvänsä se on vain ja ainoastaan Viron asia ei kenenkään muun. Tässä juuri on yksi esimerkki siitä miten Venäjä haluaa edelleen puuttua naapureidensa asioihin ja hakemalle hakee syitä joilla sen voi tehdä.
Stallarin kirjoituksissa ei siteeksikään totta!
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Kronologia_kelloaikoineen_GS08.htm