Olen koko ikäni käynyt seuroissa. Yli 30 vuotta varmaan. Tuli nyt mieleen, että en muista montakaan semmoista kertaa, kun seuroihin olisi tullut ulkopuolisia parannuksentekijöitä.
Kuitenkin sanotaan että nykyaikana ihmisillä on entistä kovempi sielunhätä. Helluntailaisuus kasvaa voimakkaasti, sanottiin lehdessä. Väärä hengellisyys kukoistaa. Eikö ihmiset löydä rauhanyhdistykselle?
Kuitenkin sanotaan että nykyaikana ihmisillä on entistä kovempi sielunhätä. Helluntailaisuus kasvaa voimakkaasti, sanottiin lehdessä. Väärä hengellisyys kukoistaa. Eikö ihmiset löydä rauhanyhdistykselle?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kun olin rippikoulussa, yksi teki siellä parannuksen.
Oliko pakkoparannus. Vl-leirillä perinteisesti painostetaan niin kauan että saadaan teettettyä pakkoparannus ainakin ennen oli niin kun leiri-isäntä ja isoset tunkeutui poikien majoitustiloihin keskellä yötä vaatimaan kurittomilta pakkoparannusta.
Ihmismieleen
jatkuvasta hoitokokousvalehtelusta. Kukapa viitsisi laittaa tahallaan päänsä käärmeen pesään?
Ehkä se auttaisi, jos seuroja pidettäisiin enemmän kirkoissa ja seurakutnataloissa. Tavalliset seurakuntalaisetkin löytäisivät paikalle?
rakentamalla miljoonatoimitaloja, ettei tarvitsisi pitää seuroja seurakunnan syntisissä tiloissa. Miksi ottaisimme takapakkia?
Osaavatko sielun rauhaa etsivät ihmiset tulla rauhanyhdistykselle, kun siellä ilmapiiri on aika sisäänpäin lämpiävä. Kaikki ovat "kuin yhtä perhettä" ja yhteistoimintaa on viikon joka illalle.
Siinä ulkopuolisen on vaikea päästä sisään "piireihin". Muualta muuttanut uskovainenkin kohtaa monta kertaa vaikeuksia löytää sielun ystäviä uudelta paikkakunnalta. Miten sitten uskosta osaton voi kotiutua ry:lle.
Eiköhän se ulkopuolisten liikkeeseen tulo ole tapahtunut aina "reittä myö"?
Itse en tiedä kuin yhden, joka koluttuaan kaikki lahkot, kokeili vähän aikaa myös vanhoillislestadiolaisuutta.
Siellä ulkopuolista katsotaan kummajaisena. Kuaan ei tervehdi eikä tule juttusille. Siellä kuuluu pelätä jumalattomia. Saat olla yksin ja ihmetellä, mitä sakkia tämä on.
Puhutko kokemuksesta? Periaatteessahan seurat ovat julksiia ja kaikille avoimia tilaisuuksia.
Itse opin vl-aikanani, että poistuin loppulaulun aikana vessan kautta kotiin varsinkin sunnuntaiseuroista. Oli nimittäin erittäin raskasta opiskella maanantaina kun oli itkenyt hoitokokouksessa aamuneljään. Muistakaa kaikki "satunnaiset vierailijat", ettette odota loppulaulun päättymiseen saakka!
oli, mutta he häipyivät nopeasti kun näkivät miten vl-yhteisössä lähimmäisiä kohdellaan.
En minäkään muista itse nähneeni, että seuroissa olisi vl-parannuksen tekijöitä ulkopuolisista ollut, mutta niitäkin varmasti on ollut tietämättäni. Ei siis kesken seurojen tm mitenkään näkyvästi. Sen sijaan tunnen vl:suuteen täysin ulkopuolelta kääntyneitä ihmisiä. Mm yksi tämän hetkisistä ystävistäni on sellainen. Hän löysi vl-liikkeeseen alunperin netin välityksellä! =)
aitous varmistettiin jopa tunnin mittaisella julkisella kuulustelulla seurakunnan edessä. Oli nämä parannuksentekijät sen verran hyvin prepattu tilaisuuteen, että sen testin läpäivivät ja saivat "täysin armosta" synninpäästön. Onko ystäväsi jo kuulusteltu?
Onhan tuolla ystävällä ollut jos minkälaista tulessa makaamista vl:ksi ryhdyttyään... Mutta ei sentään mitään julkisia inkvisitioita! =)
Minun vl-oloaikanani eikä edelleenkään ole uudestaan otettu mitään hoitokokouskuulusteluja käytäntöön. Siis siinä mielessä ja laajuudessa kuin 70-luvulla... Tokihan toisen sielun tilasta keskustellaan ja harhautuneeksi epäiltyä puhutellaan, erityisesti kotona vanhemmat lapsiaan. Vanhempien "hoitotoimia" tietty voisi joissain tapauksissa kutsua henkiseksi painostukseksi ja ahdistamiseksi! Mutta SRK:n "organisoimiin" hoitokokouksiin en ole itse eläissäni joutunut (olen 80-90-lukujen kasvatti onneksi!) enkä sen puoleen kuullut kavereittenikaan joutuneen. Ja mainittakoon, etten koe omien vanhempieni puhutteluja aikoinaan kotona eläessäni traumaattisiksi, vaikka olen itse päättänyt, että jos minulla joskus on omia lapsia, niin en niitä kyllä samoin metodein pelottele ja syyllistä. YKSIKIN tällainen pelottelu-syyllistämis-puhuttelu kun voi jäädä lopuksi elämää kummittelemaan mielen sopukoihin.
Jos tunnet vain yhden sellaisen, se on kuitenkin melko vähän. Oma käsitykseni on, että vl-liike ei ole erityisen vetovoimainen, ja vain hyvin harvat ulkopuoliset liittyvät siihen. Kirkon rippikouluissa viime vuonna liittyi kirkon jäseneksi yli tuhat nuorta (ja kastettiin). Kuinka moni heistä liittyi saman tien vl-uskoon?
Totta. Piinaavat julkiset kuulustelut ovat nykyään historiaa. Ei niitä enää järjestetä. Jos on syytä jotakuta puhutella synnistä, se tehdään ei-julkisesti. Esimerkiksi asianomaisen kodissa.
painostetaan ihmiset mielisairauteen tai itsemurhiin, pian youtubessa on kuultavissa tai nähtävissä noita rakkauden tekoja? vl-tyyli on kerätä kännykät ja muut nauhoittavat saarnamiehen persien alle, mutta ei se loputtomiin pidä!
Ei, kyllä kotikylältäni tunnen yhden pariskunnan, jotka tekivät vl-parannuksen sekä useita naisihmisiä, jotka ovat tehneet vl-parannuksen. Siis aivan ulkopuolisia ihmisiä. Tuli vain tuo läheisempi ystäväni ensiksi mieleen! Vähän ulkopuolisia tosiaan tosin kyllä vl:suuten lienee liittyvän. On vähän "kausiluontoista" ja paikkakuntakohtaistakin. Suviseurat ja vl-pappi paikkakunnalla tekevät liikettä tutummaksi myös ulkopuolisille ja silloin niitä "parannuksen tekijöitäkin" on enempi. Mutta ei paljon, sitä en väitä suinkaan! =)
Jumala armossaan varjelkoon jokaisen omansa sen liikkeen raskaisiin ihmisoppeihin lankeamasta,
Joillekin se sopii hyvin. Yleensä sellaisille ihmisille jotka on siihen lapsesta saakka kasvatettu.
Lestadiolaisuus on kasvatususkoa. Ei siis itse valittu kääntymys. Kasvatuksella on valtava voima ihmiseen. Harva pystyy siitä irtautumaan, koska henkilökohtainen perusturvallisuus on opittu kytkemään siihen. "Muualla ei ole pelastusta kuin jumalanvaltakunnassa."
Samaten harva ulkopuolinen tuntee olonsa kotoisaksi lestadiolaisuudessa.
Hyvä ystäväni!
Uskonnottomuus on ihana asia ja hyvä alku todelliselle mielen ja sielun vapaudelle.
Erotaan kirkosta ja hulluista uskonnollisista organisaatioista.
Se parantaa huimasti elämänlaatua.
Suurin synti on tuhlata elämänsä uskontojen uhrina ja vanhana pappana tai mummuna ihmetellä, että olikos tässä sittenkään mitään tolkkua...
Voin kertoa, että uskonnoton elämä on ihanaa ja onnellista jos niin haluat. Toki siihenkin kuuluu omat negatiiviset puolensa. Elämä on ala- ja ylämäkeä, mutta toisiamme tukien ongelmistakin selvitään.
Iloista ja uskonnotonta syksyä!
Ystävällisin terveisin,
Reilu mies, joka ei kuseta sinua kuten uskovaiset tekevät
Olen suunnilleen samalla kannalla. Erosin vl-uskosta ja sitten kirkosta. Olen miettinyt paljon syitä miksi ihmiset haluaa kuulua moisiin organisaatioihin. Olen päätynyt siihen, että syy on KUOLEMAN PELKO. Kun ei itse uskalla käydä käsittlemään omaa kuolemaansa, vaan haluaa tuudittautua satuihin ja tarinoihin, siinä on manipuloivian uskomussysteemien valta.
Olen lukenut biologiasta, kosmologiasta ja filosofiasta paljon ja koonnut tietoa, jonka pohjalta olen saanut käsityksen omasta loputani. Siihen en tarvitse hulluja mielikuvitusjuttuja. Tarpeeksi rankkaa on ilmankin sopeutua ajatukseen omasta kuolemisestaan ja elämän rajallisuudesta. Mutta se vain on hyväksyttävä faktana.
"Kaiken viisauden alku on tosiasioiden hyväksyminen." sanoi Paasikivi.
Itsepetos ei auta ketään.
etsiä pirun bunkkerista eli vl-herätysliikkeestä. Kannattaa mennä uskovaisten luokse.
Eilen viimeksi teki yksi parannuksen seuroissa.......
Se on meille hRVINiat HERKKUA TOSIN, SE ON KAI MYKSI JA AINUT herkkupala mitä tiedän meillä olleen....
kasvaisi kuinka paljon. Ei siitä lahkosta löydä kukaan todellista rauhaa elämälleen. Onneksi pääsin irti heistä ja löysin Jumalan valtakunnan.