Olen entinen köyhä. Maksoin 15v nuoruuden hölmöilyjä edellisen laman seurauksia ulosottoon. Opin selviämään, hankkimaan, tekemään.
Nyt työnantajana saan nähdä näitä nykyköyhiä useinkin. Luvattua palkkaa verrataan avustuksiin, "ei jää ku 200 enempi ku avustuksilla" .. työtä ei tahdota, menettää vapautta.
Ikäänkun elämälle ei tahdottaisikaan sisältöä työn kautta, onnistumisen tunnetta. Hankitun arvostusta sen vuoksi, että se on selkänahasta revittyä. Tämän täytyy olla kotona opittua?
Minun ikaluokkani ksvatettiin hankkimaan itse, arvostamaan hankittua ja ehdottomasti kieltätymään ansaitsemattomasta. Tiedättekö.. sitä kutsutaan itsetunnoksi, ja se tekeee ihmiselle hyvää!
Nyt työnantajana saan nähdä näitä nykyköyhiä useinkin. Luvattua palkkaa verrataan avustuksiin, "ei jää ku 200 enempi ku avustuksilla" .. työtä ei tahdota, menettää vapautta.
Ikäänkun elämälle ei tahdottaisikaan sisältöä työn kautta, onnistumisen tunnetta. Hankitun arvostusta sen vuoksi, että se on selkänahasta revittyä. Tämän täytyy olla kotona opittua?
Minun ikaluokkani ksvatettiin hankkimaan itse, arvostamaan hankittua ja ehdottomasti kieltätymään ansaitsemattomasta. Tiedättekö.. sitä kutsutaan itsetunnoksi, ja se tekeee ihmiselle hyvää!
Vastaukset 10
Vanhimmat
juttu kun tässä nyt näyttäisi siltä, että näillä sivuilla vähän itsekkin luuserityypit(Tuossa nykyjenkkitarkoituksessa. Katso vaikka uudesta 'American Heritage' sanakirjan painoksesta) arvostelevat köyhiä moraalittomiksi mitään itse yrittämättömiksi loisiksi.
Tuossa juuri edellinenkin aloittaja 'Jorma Kovanen' ainakin kertomansa mukaan profiloi hänkin itseään jonkinasteisena luuserina.
se itsetunto, joka saa ihmisen liikkeelle. Jos ei koskaan ole saanut vahvistusta omasta kykeneväisyydestään, niin ei jaksa yrittääkään. Jos jo nuorena saa tehdä työtä ja palkkion, palkan siitä, se tuo iloa ja voimia. Itse tienattu pienikin tulo on paljon arvokkaampaa kuin vastikkeetta, armopalana, saatu. Nuoria pitää työllistää jo varhain, muuten he eivät koskaan pääse omilleen oman itsetuntonsa kanssa. Elämä ilman omaa työtä ja tarkoitusta ei ole vapautta, vaan kurjuutta.
Folosofeerauksestasi puuttuu sellainen asia, että nykyään ainakin n.s. piirien ulkopulella olevan saadakseen jonkun säällisen työpaikan pitää agressiivisesti se itselleen kamppailla. Yhä enemmän samaa agressiivista kamppailua tarvitaan myös jo saavutetunkin edun tai työpaikan itsellään pitämiseen. Tämä kamppailu tai siinä onnistuminen onkin tärkeämpää kuin itse varsinainen tuottava työ. Näitä kamppailuja varten itsetuntoa taas rakennetaan nimenomaan voittamalla ja tuhoamalla muita.
Työvoimatoimiston työnhaun osoituksessa lukee jotenkin näin: ...lisäksi sinun tulee kaikin tavoin edistää omaa työllistymistäsi. Nyt vasta joku sen sanoo, olen miettinyt pääni puhki mitä se mahtaa tarkoittaa eli millä tavoin sitä työllistymistä voi edistää kun muita saman paikan hakijoita on kymmeniä.
joutuu nuorena väkisin tekemään,ei tuota mitään iloa.
Itse jouduin lapsenpiiaksi vajaat 14v. ja inhosin sitä koko sydämestäni.
Silloinhan mentiin oppikouluun 12v. jonne minun ei annettu mennä ja sen vuoksi elämä on ollut sitä väkisin työssäoloa.
Piiasta baariin,jota myös inhosin,en vieläkään pidä ruuanlaitosta,sillä omat luontaiset taipumukseni ovat olleet aina jotakin taiteellista työtä.
Sain miltei säästettyä baaripiikana kansanopistorahat ja kävin sen,sekä ajattelin jatkavani kansankorkeakoulussa,mutta kun ei pankki antanut lainaa ja juuri olin saanut sen kansanopistoni maksettua(siis siellä baarityötä tehden)niin elämä tuntui ankealle.
Menin tehtaaseen 20v.ja yritin taas säästää ja saada koulutusta.
Haettuani lisäkoulutukseen,en päässytkään,koska hakijoita oli paljon(isot ikäluokat) ja sitten jotenkin loppui toivokin paremmasta elämästä.
Tehtaissa ja ravintoloissa olen työtä siis tehnyt ja vihdoin päästyäni eläkkeelle olen harrastanut maalausta ja ehkä vielä hakeudun kutomaankin,mikäli terveyttä riittää.
En ole ainoa,joka ei ole voinut kouluttautua sellaiseen työhön,josta itse pitäisi ja tottakai olen tyytyväinen,että omillani olen itseni elättänyt,mutta suorastaan huokaisin helpotuksesta saatuani eläkepäätöksen.
Ei ikinä enää väkisin mihinkään.
nykynuoria ollenkaan kun ei itsellänikään lapsia ole, ja omasta nuoruudestani on jo yli 30 vuotta. Tuo kuitenkin että ihan nuoresta pitäisi kovaan työhön mennä on minusta vähintäänkin kyseenalainen neuvo.
Minä jouduin jo 12 vuotiaasta tekemään pitkiä päiviä raskaita tylsiä töitä, kuten sokerijuurikkaan harvennusta ja heinätöitä saamatta niistä mitään palkkaa. 60-luvulla maataloissa oli paljon tällaisia tylsiä töitä kun ei vielä koneitakaan juuri mitään ollut. Minun on vaikea kuvitella että tällainen olisi minua mitenkään auttanut paremmin töitä saamaan, kun ei siitä minkään arvoista työkokemustakaan saanut. Päinvastoin olisi ollut parempi jos tuonkin ajan olisin opetellut stadin kundien metkuja niin olisi sitten työhönottohaastattelijapsykologeillekkin osannut paremmin sopivia vastauksia antaa.
oli työnteko lapsena. Olen joutunut maatalossa tekemään kaikkea työtä jo kahdeksan vuotiaana. Yksitoistavuotiaana hoidin jo karjaa. Silloin olin kyllä katkera kun muut lapset saivat leikkiä ja kulkea vapaana. Tällainen oli maalaistaloissa käytäntö ennen. Sieltä sitten lähdin ja kouluttauduin, vaikka minua ei tuettukaan siihen. Työtä opin kuitenkin tekemään. Perintönä maataloustyöstä jäi halu nähdä työnsä tulokset. Tyhjää työtä ei viitsi tehdä.
päin oli maataloja joissa lapsia ei pakotettu aikuisten töihin. Oli muutama sellaine talo joissa lapset saivat olla ja elää kuten herrasväenkin kakarat. Lisäksi monet pientilalliset halusivat myöskin antaa lastensa vaan leikkiä ja tehdä koulujuttujaan, evätkä maatalon töihin pakottaneet kun ei heillä siihen niin paljon tarvettakaan ollut jos terveitä olivat. Mutta sitten olivat nämä isommat maatalot joissa oli vielä vanhanaikainen meininki, ja niissä sitten lapsia käytettiin surutta työvoimana. Käytännössähän tuo oli orjatyötä kun ei siitä mitään palkkaakaan saanut. Se mitä sitten koneita jo oli ja niiden kanssa töitä pääsi tekemään oli sellaista josta paljon arvokastakin työkokemusta sai, mutta ei siitäkään mitään virallista työkokemusta saanut joka sitten olisi luettu eduksi johonkin konetöihin hakiessa. Minä ehdin tehdä alta 20 vuotiaana monta talvea metsätöitäkin niin, että ihan vaan moottorisahalla ja maataloustraktorilla tien varteen lumisesta metsästä suuret tukkikasat tein. Puimaankin pääsi puimurilla, ja se olikin kovaa hommaa kun nykyaikaan verraten teholtaan pienillä koneilla vahvasta ruispellosta repi.
Kaiken päälle vielä ainakin 60 luvun puolella pidettiin vähän hulluna jos joku maatalon poika olisi hakenut vaikkapa paikalliselta sahalta töitä. Tällaisilla maatalon pojilla katsottiin ilman muuta olevan töitä ja tulevaisuus omalla tilallaan, niinkuin usein olikin.
Minä kävin alta 20 piruuttani kahtena suvena paikallisen sahan lajittelupöydällä sellaisen kuukauden jakson kokeilemassa. Kyllä se palkka tuolloin tuollaisista töistä oli surkea, ja sitten vielä ne sahan duunarit jotka eivät olleet maatalojen poikia katsoivat todella kieroon meikeläistä eivätkä lainkaan hyväksyneet vaikka miten päin mieliksi olisi heille yrittänyt olla. Kävin nimittäin siksikin kokeilemassa palkkatyötä, kun tiedossa oli epävarma tilanne odottamassa 20 vuoden täytyttyä. Sisarilla oli aviomiehensä jotka eivät juuri puheväleissä olleet ja kyseessä oli perikunnan tila, joka oli menossa jakoon nuorimman lapsen täysi-ikäisyyden jälkeen. En sitten saanutkaan mistään lainoja niin paljon kuin olisin tarvinnut. Oma osuuteni tuolloin oli vaan tuon tilan puolikkaan neljännes eli 1/8 osaa koko tilasta.
Ellei työnteko maita niin kannattaa miettiä tuliko mentyä väärälle alalle. Itsekin ajattelin aikoinaan että voisi olla helppoa vain käydä ammattikoulu ja mennä töihin isolla palkalla kun nuo ammatilliset opinahjot on nykyään melko läpihuutojuttu, jos keskiarvo on ollut peruskoulusta yli seitsemän ja vähänkin osaa tehdä käsillään jotain. Osakin pääsee läpi ja saa perustutkinnon vaikkei ole välttämättä ollut paikalla kuin pari kertaa.
Kuitenkin tuli jatkettua yleissivistävää ja sitten akateemista opetusta noin 500 eurolla kuussa ja noin 25 vuoden iässä voi joko jäädä suomeen noin 40000-50000 euron vuosituloilla tai mennä ulkomaille parhaillaan 100000 euron vuosituloilla (osa palveluista hankitaan itse yksityiseltä sektorilta mitä oma yhtiö tai julkinen sektori ei tarjoa tai ei ole riittävän laadukasta).
lukea jos sanottaisiin aina myös minkä alan koulutuksia lähinnä tarkoitetaan, olkoon ne sitten ammattilouluja tai yliopistokoulutuksia.