Moni varmaan laittoi merkille että eduskuntavaalien aikaan ulko-ja turvallisuuspolitiikasta keskustelu jäi vähälle kaikilta puolueilta. Ei ollut akuuttia tarvetta keskustella, kun kaikki näytti niin seesteiseltä, eikä lähialueilla risteillyt kriisipilviä.
Nyt noita pilviä on alkanut näkyä ja pilvenreunan sade osuu myös suomeen, tavalla tai toisella. Olisiko nyt aika niidenkin kansalaisten alkaa puhumaan ja miettimään, jotka ovat olleet ehdottomasti NATOa vastaan.
Kansalaisten suhtautuminenhan NATO asiaan on yhä liioitellun varauksellista. Kansalaisilla on toki muitakin puhumisen aiheita ja kysymyksiä, kuten sosiaalipalveluista, vanhustenhuollosta, tai ruuan arvonlisävero kysymyksistä, mutta turvallisuuspolitiikan unohtaminen on kuin unohtaisi vellikattilan hellalle kiehumaan.
Välttämättä asiasta puhuminen ei ole kovinkaan helppoa, koska jo hahmottaminen siitä että mikä on turvallisuusuhka, on vaikeaa.
Silloin kun tuo turvallisuusuhka on konkreettisesti olemassa hahmotus on helppoa, mutta tähän saakka olleessa vakaassa tilassa...
Nyt alkaa kuitenkin olla aika puolueiden ja kansalaisten ottaa nuo asiat keskusteluun, ja puhua mm. puolustusmäärärahojen korottamisesta. Joskaan suomen turvallisuus ei parane oleellisesti jollain 200-300 miljoonan lisäpanostuksella.
Rationalisointi on tie joka on käyty loppuun, armeijan varustelun suhteen. Kun porvarihallitus muodostui, niin toivoi asiaan liittyvien argumenttien puolustusmäärärahoista kovenevan ja lisääntyvän. Nuo mahdolliset lisäykset eivät kuitenkaan voi eikä saa olla pelkkään ideologiaan perustuvia, vaan selkeästi vahvaan analyysiin perustuvia.
Joka tapauksessa nykyisen eduskunnan aikana keskustelu turvallisuuspolitiikasta ja NATOSTA tulisi lisääntyä ja arkipäiväistyä, jotta kansalaisten suhtautuminen muodostuisi entistä myönteisemmäksi mahdollisiin NATO-liittoutumis kysymyksiin.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhuminen ei ole pelkästään presidentin tai ulkoministerin intresseissä, ja keskusteltavissa. Nuo asiat kuitenkin koskettaa meitä kaikkia reilua 5,3 miljoonaa kansalaista, joten keskustelua kaivataan kyllä täällä ruohonjuuritasollakin.
Nyt noita pilviä on alkanut näkyä ja pilvenreunan sade osuu myös suomeen, tavalla tai toisella. Olisiko nyt aika niidenkin kansalaisten alkaa puhumaan ja miettimään, jotka ovat olleet ehdottomasti NATOa vastaan.
Kansalaisten suhtautuminenhan NATO asiaan on yhä liioitellun varauksellista. Kansalaisilla on toki muitakin puhumisen aiheita ja kysymyksiä, kuten sosiaalipalveluista, vanhustenhuollosta, tai ruuan arvonlisävero kysymyksistä, mutta turvallisuuspolitiikan unohtaminen on kuin unohtaisi vellikattilan hellalle kiehumaan.
Välttämättä asiasta puhuminen ei ole kovinkaan helppoa, koska jo hahmottaminen siitä että mikä on turvallisuusuhka, on vaikeaa.
Silloin kun tuo turvallisuusuhka on konkreettisesti olemassa hahmotus on helppoa, mutta tähän saakka olleessa vakaassa tilassa...
Nyt alkaa kuitenkin olla aika puolueiden ja kansalaisten ottaa nuo asiat keskusteluun, ja puhua mm. puolustusmäärärahojen korottamisesta. Joskaan suomen turvallisuus ei parane oleellisesti jollain 200-300 miljoonan lisäpanostuksella.
Rationalisointi on tie joka on käyty loppuun, armeijan varustelun suhteen. Kun porvarihallitus muodostui, niin toivoi asiaan liittyvien argumenttien puolustusmäärärahoista kovenevan ja lisääntyvän. Nuo mahdolliset lisäykset eivät kuitenkaan voi eikä saa olla pelkkään ideologiaan perustuvia, vaan selkeästi vahvaan analyysiin perustuvia.
Joka tapauksessa nykyisen eduskunnan aikana keskustelu turvallisuuspolitiikasta ja NATOSTA tulisi lisääntyä ja arkipäiväistyä, jotta kansalaisten suhtautuminen muodostuisi entistä myönteisemmäksi mahdollisiin NATO-liittoutumis kysymyksiin.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhuminen ei ole pelkästään presidentin tai ulkoministerin intresseissä, ja keskusteltavissa. Nuo asiat kuitenkin koskettaa meitä kaikkia reilua 5,3 miljoonaa kansalaista, joten keskustelua kaivataan kyllä täällä ruohonjuuritasollakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ukkoministeri linjasi hyvin Suomen Nato-politiikan: yhteistytä on tiivistettävä, mutta jäsenyys ei ole nyt ajankohtainen, Georgiasta huolimatta, koska se tilanne selviää diplomatian keinoin.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisia arviointeja on kutenkin tihennettävä ja linjan määrttelyyä siirryttävä justavampaan käytäntöön kuin tähänastinen neljän vuoden jaksoissa harrastettu hiljaisuus.
Keskusta on näillä linjoilla ja ymmärtää myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa, kokenutta Pertti Salolaista, joka sanoo, ettei idän ja lännen suhteiden ollessa tulehtuneita, ole syytä luopua neutraliteetista ja ryhtyä valitsemaan puolta yhden uolesta toista vastaan.
Suomi on vahvempi kansainvälinen vaikuttaja liittoutumattomana silloin, kun suurvaltojen välillä on erinmielisyyksiä. Liittoutmattomana vain sitoisimme toisen käden selän taakse ja olisimme kelpaamattomia toimimaan kansainvälisten kriisien sovittelijoina.
Tämä asema antaa Suomelle lisää kansainvälistä vaikutusvaltaa juuri nyt, eikä siitä ole syytä luopua. Näillä lijoilla keskusta ja kokoomus ovat yksimielisiä juuri nyt.
Ettet pääse ihan näivettymään.
ta Suomea, jonka kohtalo ei sotilasliittoa paljon paina, kun emme ole sen jäsen.
Tarja on rähmällään itään ja jatkaa suomettumisen linjaa. Liekö hakee ohjeet toimintaansa Tehtaankadulta suoraan kuten edeltäjänsäkin?
Toivottavasti NATO-vastustajat eivät kadu, kun sota syttyy ja huomaavat sen, minkä me muut tiedämme jo nyt, eli yksin emme idän jättiläistä vastaan ole ikinä pärjänneet emmekä pärjää.
millään ilveellä suostu kertomaan ja kieltää mediaakin viestimästä 1 miljoonasta kansalaisesta, siis niistä joilla ei ole edes
välttävää toimeentuloa!
Oikea luku on siis 4,3 miljoonaa.