Toukokuun lopussa satuin kolaripaikalle toisen pyöräilijän kanssa, puolivuosisataa minua nuoremman. Polvilumpiostani irtosi pari palasta. Polvi tietenkin leikattiin, neljä päivää sairaalassa, Espoon Jorvissa. Koko kesä meni kepeillä kävellessä.
Vasta eilen tein taas pyörälenkin, olihan se taivallinen tunne, kun olen innokas pyöräilijä, ennen kolaria tein tunnin parin lenkin kuutena päivänä viikossa, ympäri vuoden.
Pyöräilijät, iästä riippumatta, pitäkää ihmeessä aina kypärää, sitä ei koskaan tiedä etukäteen milloin päähän kolahtaa. Kolarit tapahtuvat aina silmänräpäyksessä.
Minulla oli tietenkin kypärä, polvea se ei suojannut, mutta pää säilyi ehjänä. Taidan hankkia polvisuojuksetkin.
P.S Sain muuten erinomaisen hoidon Puolarmetsän terveyskeskuksessa ja Jorvin sairaalassa. Polveni ympärillä pyöri kaikkiaan noin 25 henkilöä kolmen kuukauden aikana ja he kaikki olivat ystävällisiä alansa taitajia. Annetut ajatkin pitivät minutilleen, joskus jopa etuajassa. Suuri kiitos heille!
Näin kävi minulle
16
637
Vastaukset
Nyt ymmärrän suuret jonot terveyskeskuksiin ym.. Sanoit, että 25 henkilöä pyöri ympärilläsi.
Taidat olla joku merkkihenkilö Espoossa
Pyöräile vaan! Pikaista toipumista!- Pyöräilijä 70
En ole mikään merkkihenkilö Espoossa, aivan tavallinen tallaaja.
Todella kuulostaa suurelta tuo "polveni ympärillä pyörijoiden" joukko, mutta se koostuu suunnilleen näin:
- terveyskeskuksessa pari lääkäriä, pari hoitajaa, röngenkuvaaja
- ampulanssikuljetus sairaalaan 2 miestä
- leikkaussalissa pari lääkäria ja 1..2 hoitajaa
- neljä vuorokautta sairaalavuoteessa, ihmisiä kolmessa vuorossa, kymmenkunta sairaanhoitajaa, apuhoitajaa, sorsan tyhjentäjää, siivoojaa, ruuan jakelijaa
- jälkitarkastuksia kolme kertaa kahden kuukauden aikana, lääkäri, röntgenkuvaaja, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, vastaanottovirkailija
- lähes aina aina oli uudet naamat, vain fysioterapeutti oli jokaisella kolmella kerralla sama.
Pari tunnin lenkkiä olen jo tehnyt vaimon pyörällä ja hyvin ovat sujuneen. Perjantaina saan oman pyöräni remontista, siitä katkesi ketjun siirtäjävipu sieltä takarattaistosta ja ketjukin meni uusiksi. Pyöräilijä 70 kirjoitti:
En ole mikään merkkihenkilö Espoossa, aivan tavallinen tallaaja.
Todella kuulostaa suurelta tuo "polveni ympärillä pyörijoiden" joukko, mutta se koostuu suunnilleen näin:
- terveyskeskuksessa pari lääkäriä, pari hoitajaa, röngenkuvaaja
- ampulanssikuljetus sairaalaan 2 miestä
- leikkaussalissa pari lääkäria ja 1..2 hoitajaa
- neljä vuorokautta sairaalavuoteessa, ihmisiä kolmessa vuorossa, kymmenkunta sairaanhoitajaa, apuhoitajaa, sorsan tyhjentäjää, siivoojaa, ruuan jakelijaa
- jälkitarkastuksia kolme kertaa kahden kuukauden aikana, lääkäri, röntgenkuvaaja, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, vastaanottovirkailija
- lähes aina aina oli uudet naamat, vain fysioterapeutti oli jokaisella kolmella kerralla sama.
Pari tunnin lenkkiä olen jo tehnyt vaimon pyörällä ja hyvin ovat sujuneen. Perjantaina saan oman pyöräni remontista, siitä katkesi ketjun siirtäjävipu sieltä takarattaistosta ja ketjukin meni uusiksi.Sairaalameininkiä niin tietää ja arvaa ainakin ,että noinhan se menee. Jos on kauan hoidossa, on monenmoista ammattilaista. Ja ympäri vuorokauden. Ja useita käyntejä! Helposti kertyy normaalisti tuo kertomasi määrä.
Olen itsekkin ollut useita kertoja sairaalassa. Joskus jopa "syötettävässä" kunnossa.
Aina olen saanut ystävällistä kohtelua ja hyvää hoitoa.
Ohjattu on ja mielipidettä on kysytty .
Niinkuin pitääkin.
Olen tavallinen mökin mummo.
Ehkä kaikkeen vaikuttaa myös oma asenteemme.
Semmoinen sanonta: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan,, pitänee joskus paikkansa.
- Kerttu-elma
Sinun hyvä kuntosi auttoi varmaan tervetymisessä..Onnittelut että uskaltaudut vielä pyörän selkään!!
- Pyöräilijä 70
Ei todella yhtään pelota nousta jälleen pyörän selkään, mutta kyllä tuo tapaus opetti, että koetan nyt katsoa jokaisessa risteyksessä kaikki tulijat ja menijät entistä tarkemmin - ainakin jonkin aikaa.
Näin se kävi:Olin ylitänyt kadun ja olin ylittämässä jalkakäytävää, kun oikealta tuli nuori mies melkoisella vauhdilla, näin hänet, mutta arvioin hänen vauhtinsa väärin, en kerennyt alta pois. Pojalle ei käynyt kuinkaan. Hetken siinä ystävälliseen sävyyn keskustelimme ja sitten kävelin pyörää taluttaen kotiin noin 300m. Parin tunnin päästä en päässyt sohvalta minnekkään. Aamulla vaimo vei terveyskeskukseen.
Jatka pyöräilyä, se on kuntoliikuntana mainio laji.
Jotkut jalankulkijat kertovat pelkäävänsä pyöräilijöiden ajavan heidän päälleen, mutta melko turhaan.
Me pyöräilijät tiedämme, että törmäystilanteessa, olipa toinen osapuoli jalankulkija, pyöräilijä tai auto, on pyöräilijä se suurimmassa vaarassa oleva, koska pudotessaan maahan, voi käydä miten vaan.
Uskoisin, että pyöräilijä tekee kaikkensa välttääkseen kosketuksen toiseen, koska pyörällä on vaikea tehdä nopeaa väistöliikettä.
Tuo 25 henkilöä tuntuu suurelta, mutta pelkästään tuon jättisairaalan ensiapupolilla taitaa työskennä tuon verran ihmisä joka vuorossa ja kun kerrot 3 kuukaudesta, niin varmasti mahdollista.- ullapulla*
Ihanaa kun on vielä uskallusta pyöräillä .
Minä annoin pyöräni Lapsen lapselleni ,kun en enään tarvitse sitä.
Minun kuntoiluni on nykyään kävelyreissut Jerrycottonin kanssa (kun se punanen JAGUAARIkin on
jo laitettu muistojen joukkoon).
Jos kuka niin minä olen paljon käyttänyt pyörää ,siihen asti kun täytin 52v ,se loppu siihen työhön pyöräilykin, kun en uskaltanut täällä suurkaupungissa sillä kulkea.
Jaa,niitä kaatumisiakin on monta.
Kerran meinas tulla ihan käräjä juttu,kun toinen osapuoli syytti minua ,mutta paremmin tarkasteltua syy olikin hänessä . Minä sain valuutukselta uudet silmälasit ja olisin voinut pyytää korvauksiakin häneltä mutta en viittinyt. Hänen mies tuli minulle kotiin syyttämään, että olin ajanut hämen vaimonsa päälle ,kutsuin poliisin ja siihen jäi hänen vaatimukset joita hän jo kerkisi minulle laittaa.Pyörät tarkastettiin ja siinä naisen pyörässä ei ollut jarruista tietoakaan ,minun pyörä oli kunnossa ja uusi. - Pyöräilijä 70
ja pyöräily on minulle noista "liikuntalääkkeistä" erittäin sopiva.
Minut on polven lisäksi ohitusleikattu 11 vuotta sitten. 6..7 vuotta meni, että luulin jo kokonaan parantuneeni sepelvaltimotaudista, mutta sitten vanhat tutut rintaoireet alkoivat hiljalleen palata.
Noin 35 vuotta olin harrastanut melko aktiivisesti hölkkäilyä. Sitten alkoi vasen polvi vihoitella, oikea juuri leikattiin. Piti vaihtaa liikuntalajia. Kolme vuotta sitten ostin toista kertaa eläessäni uuden pyörän, se ensimmäinen kerta oli 1952.
Kuusi kertaa viikossa tunnin parin lenkki on todella tehnyt terää terveydelleni, tuntuu, että sepelvaltimotauti ei ole ainakaan pahentunut, jos ei täysin parantunutkaan. Eikä vasen polvikaan pidä pyöräilyä lainkaan pahana, päinvastoin.
Ensiviikolla yritän päästä vanhaan tahtiin takaisin, tosin lyhemmin pituuksin ja hitaimmin vauhdein, näin alkajaisiksi.
Huhtikuun lopulla tein päiväennätykseni: 121km, kahden pysähdyksen taktiikalla, keskinopeudella 16km/h.
Kysyin polveni leikanneelta lääkäriltä, että vieläkö tällä polvella pyöräillään, vastaus oli: "Kyllä", siitäkös ilahduin ja nyt se on toteen näytetty, että lääkäri puhui totta!
Kolarista meni kolme kuukautta ja kolme päivää ja taas nousin pyörän selkään!
- pattipolvi2
ympärillä ei juuri kukaan vaivaudu pyörimään. Molemmat polvet reistaa, kuluneet ihan normaalissa työelämässä.Pääsis edes sinne hoitojonon katkoksi, mutta ei, buranaa vaan poskeen ja menoksi.
Täytyy vissiin ostaa pyörä ja hoiperrella sillä itsensä sairaalaan.
Kun autosta ratin takaa katselen pyöräileviä ikäihmisiä, kauhistelen!Pelkäätkö itseäsi?
Luuletko, että ratkaisevalla hetkellä unohdat velvollisuutesi väistää risteykseen kolmion takaa tulevana myös pyöräilijää.?
Vai pelkäätkö, että pyöräilijä kaatuu ajettuaan pyörätiellä olevaan merkkaamattomaan monttuun?
Vai mitä Sinä pelkäät?- pattipolvi2
Jopel kirjoitti:
Pelkäätkö itseäsi?
Luuletko, että ratkaisevalla hetkellä unohdat velvollisuutesi väistää risteykseen kolmion takaa tulevana myös pyöräilijää.?
Vai pelkäätkö, että pyöräilijä kaatuu ajettuaan pyörätiellä olevaan merkkaamattomaan monttuun?
Vai mitä Sinä pelkäät?kun ihminen ei juuri kuule, ei juuri näe, ei pääse jalkaisin postilaatikolle mutta pyörän selkään nousu onnistuu, ei käytä kypärää, ajaa pitkin ajotietä, ei käytä pyörätietä, ei katso kääntyessään oikealle ei vasemmalle, ei ilmaise mitenkään minne on kääntymässä. Näitä täällä pienellä paikkakunnalla ja naapuristossa on useita.En pelkää itseäni vaan pelottaa, että telovat itsensä sairaalakuntoon, siellä voi joutua olemaan muutenkin, pitkän tovin.
Pyörätien montuista en tiedä, en pyöräile. En uskaltaisi lähteä pyöräilemään. Olen 64 vuotias. pattipolvi2 kirjoitti:
kun ihminen ei juuri kuule, ei juuri näe, ei pääse jalkaisin postilaatikolle mutta pyörän selkään nousu onnistuu, ei käytä kypärää, ajaa pitkin ajotietä, ei käytä pyörätietä, ei katso kääntyessään oikealle ei vasemmalle, ei ilmaise mitenkään minne on kääntymässä. Näitä täällä pienellä paikkakunnalla ja naapuristossa on useita.En pelkää itseäni vaan pelottaa, että telovat itsensä sairaalakuntoon, siellä voi joutua olemaan muutenkin, pitkän tovin.
Pyörätien montuista en tiedä, en pyöräile. En uskaltaisi lähteä pyöräilemään. Olen 64 vuotias.asennevammainen.
Voi olla, että olet jonossa asennevamman korjaukseen ja sitten seuraavaksi vasta polvivammojen korjaukseen.
Ja mitä sinä polvilla teet, kun ajelet autolla.
Tosiasia on, että jos ikäihminen ei liiku omin voimin, hän joutuu petiin.
Sinunkin kannattaisi myydä auto ja mennä pyöräkauppaan.- ullapulla*
paremmassa kunnossa kun olisit jättänyt sen auton kotio ,ja reenannut lihaksiasi ,niin polvetkaan ei reistaa.
- 74 vuotias
Olen pyöräillyt 68 vuotta. Asun kaupungin keskusta-alueella, mutta torille matkaa 700 m.
Melkein joka päivä lähden pyörällä, joka torin ympärillä asioidessani seisoo tavaratalon nurkalla. Tavarat tulevat kevyesti repussa kotiin.Pyöräilen jokapäivä -ainakin melkein- ja kesäisin.
Keskimäärin 10 ja 20 km välillä. Mikä voisi olla sen mukavampaa. Ajella luonnonkauniita sorateitä , seurana vain omat ajatukset, luonto ja linnunlaulu. Välillä kauppareissuja! Vielä ei ole sattunut mitään ikävää pyörän kanssa.(koputtaiskohan puuta)!
Noille polvien kulumille eivät vähässä kummassa mitään tee. Tuttavalla oli myös pahat kulumat polvissa, lääkäri sanoi että pitää vaan liikkua mahdollisimman paljon . Jos niitä jää kuuntelemaan,, ovat entistä kipeämmät. Ikää hänellä 76 v. Ja hän käveli päivittäin monet kilometrit.....
Hyvähän olisi olla kuulot, näöt ja muutkin aistit kunnossa ikäihmisillä, jotka pyöräilee tai autoilee. Oman ja toisten turvallisuuden takia.
- Katicat2
Täälläkin yksi polvensa telonut. V 1998 lopetin autoilun, myin Fiatini. Aloin liikkumaan kävellen ja polkupyörällä. Vappuviikolla 1999 tein aikamoisen ilmalennon iltaisella pyörälenkilläni.
Pyörätie laski jyrkästi ja mäen alla oli T-risteys. Siinä jyrkässä käännöskohdassa oli irtohiekkaa ja savea, joka aiheutti komean nurin menon. Ei ollut kypärää, mutta päätä en loukannut vaan vas. polveni. Pari ambulanssia tuli paikalle. Yliop. keskussairaalaan vietiin.
Polven mol. sivusiteet menivät melkein poikki,sääriluun yläpäästä irtosi pala (jossa ristisiteet ovat kiinnittyneenä)nivelkierukka irtosi osittäin, lumpion rusto meni säröille.
Paranemisessa on ollut monta mutkaa, turvauduin lopulta puolituttuun kirurgiin (TEPS:n silloisen kiekkojoukkueen lääkäriin).Magneettikuvaus maksoi,mutta sain siinä tarpeellisen tiedon polvestani.
Sinnikkäästi kuntoutin polveani. Pyörän selkäänkin menin aika pian ja poljin toisella jalalla kauppaan. Naapurit kauhistelivat. Sauvojen kanssa menin metsäpoluille kävelemään. Porraskävely oli erittäin kauan vaikeaa.
Jalka vahvistui ja pyöräilen paljon. Tänä kesänä olen polkenut pari kertaa Turusta Naantaliin kylään. Se polkeminen notkistaa polvia ja siinähän ei tule painorasitusta niille.
Kyllä luonto ajan kanssa korjaa vammoja, mutta makaamaan ei saa jäädä.
ps. sen kolarin jälkeen hankin kypärän ja sitä pidänkin aina päässä. Myös valot on pyörässä. Ajokortista on apu liikenteessä, mutta pyöräilijän on oltava varovainen sillä toiseksi jää auton kanssa törmätessä.
Kevyeen liikenteen väylillä on oltava tarkkana. Varsinkin sivusuuntaan siirtyminen on riskaapelia. Vaaran paikka on sekin kun takaa tuleva toinen pyöräilijä ohittaa oikealta. Joskus kun kuulin että takaa tulee toinen pyöräilijä siirryin hieman oikealle kaistallani, jotta toiselle tulisi parempi ohitustila, niin kolari meinasi tulla kun oikealta ohitti.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2011631
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?581061Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän140964- 85922
- 61916
Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,11810Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t268795Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol75765Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk61732Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä342731