Koska jätkät nyt ovat kertakaikkiaan yhtä kuivia juntteja kuin tällä palstalla ja koska en minä ole miehiin suuntautunut, kannatan feminismiä. On olemassa sovinismia ja anarkofeminismiä... Molemmissa on ongelmansa mutta miehissä monta kertaluokkaa enemmän.
Minä rakastan nätei flikoi. Sovinistit vetäkööt käteensä saunaporukassaan ja olkoot ilosia!
Minä rakastan nätei flikoi. Sovinistit vetäkööt käteensä saunaporukassaan ja olkoot ilosia!
Vastaukset 44
Vanhimmat
tiiät sie mitä, ei kaikki miehet ole kuivia juntteja edes tällä palstalla. Itse asiassa tällä palstalla on monia mielenkiintoisia näkökulmia. Saman nikin alta tosin paljastuu hämmentävän ristiriitaisiakin kokonaisuuksia, mutta sellaisiahan me ihmiset olemme. Siltikin kun samassa veneessä seilaamme maailman meriä kohti tuntematonta yhteistä tulevaisuuttamme ei voi muuta kuin yrittää parasta, niin suhteessa itseensä kuin kanssaihmisiinsäkin. Välillä tulee känää ja kärjekkäitä erimielisyyksiä, mutta silleen ainakin opitaan tuntemaan toisemme ja ehkäpä kunnioittamaankin toistemme erilaisista lähtökohdista kumpuavia näkemyksiä. Riidat ovat parhaimmillaan rakentavia. Siksi ainakin minä viihdyn tällä palstalla.
...ja kuivakin juntti voi olla parempi kuin jatkuvasti kostea juntti.
Mihinkähän muuten nimimerkki Juntti on hävinnyt. Niin johdonmukaista miesasiamiestä harvoin tapaa?
Etkö ole itsekin harkinnut etsiytyä arvoiseesi seuraan?
...sanotaan "lähetyskäskyssä", että pitää mennä "kaikkeen maailmaan"... ehkäpä pimeät feministipalstat ovat osa tuota käsitettä? :-)
Mene sitten pimeille feministipalstoille. Täällä on ainakin ihan loistavaa.
... sehän taas osaltaan johtuu siitä, että mm. minä olen täällä mukana ;-) Mutta näin kirkkaudesta käsin katseltuna se valkeuden rajapinta näyttäytyy sitten pimeämpänä.
Sinun näkökulmaasi pitäisin noin omasta perspektiivistäni katsottuna samana, kuin aikoinaan sen psykiatrin, jonka luokse tuotiin jatkuvasti sormiaan naksutteleva mies. Mies sanoi, että hänen sormien naksuttelunsa karkottaa leijonia. Johon psykiatri sanoi ihmeissään, etteihän täällä niitä ole... Johon mies: "Siinäs näet, se tepsii".
Sinullakin olisi monta kommenttia jäänyt sanomatta, ellen minä olisi ollut sinulle vähän "naksuttelemassa" :-)
Mies täynnä rakkautta. "Hyvä minä", sanoo hän itselleen.
sanoo: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Terve itseään rakastaminen on tarpeen, jotta voi välittää toisista.
Huomasit varmaan kuitenkin hymiöt noissa aiemmissa viesteissäni ;-) Pikku ego-paisuttelu piristää välillä. Mutta kaikkien meidän on joskus tarpeen sanoa itsellemme myös "hyvä minä". Masentunut körttiläisyys ei tee hyvää edes feministille.
Mielestäni feminismin eräs ongelma on se, että noiden julistusten takaa olen lukevinani tiettyä masentuneisuutta ja sen herättämää aggressiivisuutta.
Terve, tasa-arvoinen ihminen, sanoo itselleen hyvä minä - ja toiselle hyvä sinä (ei sano; sinä saatanan epätasa-arvoinen tunari!) ja on oman elämänsä "seppä".
Mua oksettaa sun jutut. Eiks muuten Raamatussa sanota et hedelmistään puu tunnetaan..
että ihmisen on osattava hyväksyä itsensä, kunnioittaa ja rakastaa itseään terveesti pystyäkseen tekemään saman muille.
Em. ehtoihin liittyy myös kuitenkin nöyryys joka erottaa terveen ja sairaan narsismin toisistaan.
Istu ettei aurinko häikäise sinua ja tutki Uudesta Testamentista mitä Jeesus opettaa nöyryydestä ja ylpeydestä.
...tiedän sen verran, että "minua nöyrempäähän ei olekaan" !!! ;-)
Ts. jos nöyryyttä alkaa olla havaitsevinaan itsessään, niin ...
Ts. nöyryys on vähän semmoinen paradoksaalinen käsite, että kun pystyy määrittelemään kaikki ne asiat, joissa on nöyrä, niin samalla tullee määritelleeksi kaikki ne muut asiat, joissa sitä ylpeyttä vielä on jäljellä (ts. kaikki ne, jotka unohti siitä, missä kokee olevansa nöyrä).
Huomasithan sinäkin tietyt hymiöt noissa viesteissä - osa asiaa on tiettyä kieroutunutta huumoriani... Mutta ihminen on lähtökohtaisesti ylpeä - esim. vihastuminen siitä, että joku toinen on ylpeä yleensä johtuu nähdäkseni siinä, että hänen ylpeytensä kolahtaa itsessä olevaa ylpeyttä vasten.
Turhaan ei Raamattu sano, että rauta rautaa hioo ja ihminen toistansa hioo.
Jatkakaamme matkaa, joka todennäköisesti tulee terveesti nöyryyttämään sekä sinua että minua, kunhan tästä vanhenemme.
on terve reaktio siihen, että kohtaa ylpeyttä.
Ilmestyskirjassa Jumala sanoo "oksentavansa ylpeät".
Oksentaminen on myös elimistön reaktio siihen, mitä se ei voi pitää sisällään... toisaalta ihminen ei haluaisi oksentaa, toisaalta on pakko, kun elimistö ei voi sulattaa jotain asiaa.
Minun jutuissani oli siis jotakin, jota et voi sulattaa, vaikka mahdollisesti haluaisitkin (ellei sinulla ole sitten bulimia-taipumusta, jossa tahallaan oksennetaan).
Ilmestyskirjan kohta kertoo puolestaan minulle, että Jumala haluaisi pitää ylpeätkin ihmiset yhteydessään, mutta Hänen luonnolleen se on niin mahdotonta, että ikään kuin oksennus-metaforan tavoin se ei käy päinsä.
Siksi ihminen tarvii Vapahtajaa omasta ylpeydestään. Ylpeys muuten on synti, johon Saatana lankesi enkelinä ollessaan - ts. se on synneistä pahin, kaikkien syntien alkujuuri.
Yleensä kun ihmistä alkaa risomaan toisen ihmisen ylpeys, on ko. ihminen kohdannut jotain omasta ylpeydestään - ne kolahtavat vastakkain.
Hedelmistään puu tunnetaan... ko. vertaus kuuluu siihen, että Jeesus sanoi itsensä olevan puu, jossa sitten ihminen on oksana kiinni. Jos ihminen on kiinni Jeesuksesta, ko. oksasta kasvaa itsestään hyviä hedelmiä.
Jos ihminen on kiinni jossain muussa puussa, niin sitten hänessä kasvaa kiinni kaikenlaisia paiseita ja patteja - orjantappuroita jne.
Tarkkaile oksennusreaktiotasi - jos tarinoissani oleva ylpeys oksetti sinua, niin silloin reaktiosi on ihan terve. Mutta jos sinua oksetti joku asia sinänsä, niin silloin voit miettiä, miksi sellainen asia herättää sinussa oksennusreaktion...
Eihän mun ole pakko edes lukea sun viestejäs, mut oon huomannut et silloin vasta päälle käytkin. Haet huomiota? Eikö rouvalta saa sitä tarpeeksi? Tarkkaile kuule ihan itse vaan reaktioitas!
itse asian ja ryhdyt hillityn charmikkaaseen saivarteluoperaatioon viedäksesi keskustelun sivuraiteelle ottamatta selkeästi kantaa tuohon nöyryyteen.
Olet kiivennyt älystäsi ja tiedostasi rakentamasi pylvään nokkaan tarkastelemaan tässä pienessä maailmannurkassa tapahtuvaa ajatustenvaihtoa hienoinen ;) virnistys suupielessäsi.
Sinulla ilmeisesti on jonkin verran älyä ja tietoa ja osaat asetella sanasi taitavasti pystyäksesi kellumaan kuin vaahto tämän keskustelun pinnalla.
En tiedä johtuuko opillisen/sosiaalisen asemasi korostettu esilläpito itsetunnon puutteen kompensoimisesta vai aivan rehellisestä itseihailusta mutta nöyryydestä se ei totisesti kerro.
Odotatko että me tavalliset kuolevaiset heittäydymme selällemme kieriskelläksemme valossa jonka annat äärettömässä suopeudessasi langeta meidän pimeälle polullemme?
Isäni vakuutti kaksi sormea Tractatus Logico- Philosophicuksen päällä että on teoreettisesti mahdollista että hän ei tiedä aivan kaikkea ;) ja että hän ei ehkä ole täysin erehtymätön ;) mutta näitä ei pitäisi lukea hänelle suureksi viaksi sillä häntä erottaa kuitenkin täydellisyydestä vain liiallisen vaatimattomuuden pahe ;)
Hän ei tiennyt olevansa tosissaan mutta minä kyllä tajusin sen ja isäni opetti minut tietämättään tunnistamaan ja välttämään omaa persettään täynnä olevia ihmisiä.
Laskeudu alas pylvääsi nenästä, luovu fariseusten ja publikaanien seurasta ja tee pieni ekskursio halvan punkun ja rupusakin pariin, se kelpasi meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle ja sen voisi olla opiksi ja kasvatukseksi sinullekin.
Ota se UT käteesi ja ja tutki sitä väistelemääsi nöyryyden käsitettä Jeesuksen esimerkin valossa sillä Hän oli valaistunut ihminen ... mutta tutki sitä ihmisenä, sydämelläsi, älä akateemisena saivartelijana Wittgenstein toisessa kädessä.
Ainakin publikaanin ja fariseuksen käyttäytyminen kirkossa on hyvä esimerkki.
Nöyrä ihminen tunnistaa oman mitättömyydensä Jumalan edessä, eikä aseta itseään toista paremmaksi.
Feministit uskovat tuovansa valoa maailmaan - minä uskon tuovani valoa feminismin pimeisiin puoliin. Samalla viivalla ollaan.
Koska et tunne minua etkä taustojani, niin voin käsi sydämelläni vakuuttaa, että eräässä kaupungissa pultsaritkin heippaavat minua ... ovat kavereitani.
Ihmisten edessä en sitten nöyristele, enkä pyydä anteeksi olemassaoloani - kuten eivät feministitkään - etkä muuten sinäkään. Mielipidepalstalla kerrotaan, mitä mieltä ollaan. Jos se nyt jotakin vähän oksettaa, niin silloin se on saanut vähän vaikutusta aikaan, katsos.
Sitä en takaa, ettenkö joitakin mielipiteitäni joskus muuttaisi. Esimerkiksi olen huomannut täällä keskusteltuani, että feminismikin ajaa jopa joitakin järkeviä aloitteita - joskus taas sitten naisasialiikkeet sokeasti hutkivat työnantajaa, ja ovat vallan hiljaa monista muistakin muistuttamisen arvoisista asioista - ehkäpä pitävät naisen asemaa ja tulevaisuutta mustempana, miltä taas minusta ja useista tuntemistani naisista asia lopulta näyttää.
Jos alkaisin tunnistaa itseäni turhan nöyräksi sinuun verrattuna, niin valehtelisin sekä sinulle että muille palstan lukijoille. Arvostan mielipiteitäsi mielipiteinä - ja kirjoitustyyliäsi - ei siitä sen enempää.
Tärkeintä ihmisen on olla "nöyrä" Jumalan edessä. Toisaalta on hyvä huomata, ettei sitä pysty kyllä siihenkään - kyllä sitä Jumalan kanssa tulee riideltyä turhan usein... Onneksi Hän sen kestää, itseä rupeaa kyllä välillä heikottamaan - onneksi.
Ehkäpä käsityksemme sivu- ja pääraiteista voivat olla myös toisistaan eroavat - se mikä on toiselle tärkeää voi olla toiselle vähemmän tärkeää ja saivartelua?
...silloinhan, jos huomaat "päällekäymiseni", niin olet lukenutkin viestejäni... Paradoksaalista.
Itse, kun huomaan jonkin asian tai kommentoijan ärsyttävän minua, niin sen kautta huomaan omia ylpeilynaiheitani (miten se nyt MINUN kanssani kehtasi olla eri mieltä??? -> ja siinä avautuu tilaisuus joko pitäytyä omassa bunkkerissaan tai kehittyä ihmisenä). Tämä valinta jätettäköön itse kullekin henkilökohtaisesti.
istuu sinussa näköjään tiukassa kuin takiainen koiran perskarvoissa. Onnistuit luontevasti kääntämään nöyryyden nöyristelyksi ja luistelemaan ulos puheenaiheesta.
onhan tuossa viestissäsi havaittavissa aineksia ensiaskeleeksi valaistumistasi kohti.
On tärkeätä että tunnustat fariseusten ja publikaanien edustaman korskean ulkokultaisuuden olevan lähempänä sydäntäsi kuin Jeesuksen edustama rakkaus ja nöyryys.
ps. Kun Jeesus pesi opetuslastensa takajalat, edustiko tuo ele mielestäsi nöyryyttä vai nöyristelyä?
...kun valaisit, että näillä käsitteillä on eroa ja kerroit, missä olen onnistunutkin... :-)
Nöyryys toisia ihmisiä kohtaan on heidän kuuntelemistaan - ei välttämättä samaa mieltä ollen.
Uskon olevani jota kuinkin yhtä nöyrä kuin sinä - mitä se sitten tarkoittaakaan. Ilmeisesti molemmat uskomme olevamme useasti oikeassa siinä, mitä tänne pistämme ... tosin, kun minun viesteissäni on hymiöitä, sisältävät ne minun mielestäni itseironiaa ja itsesarkasmia (esim. kun sanon itseäni "kirkkaudeksi" pimeän feminismin keskellä...) - olen jo aiemmin sanonut, että ainoat asiat, joista en laske leikkiä, ovat uskoni, ja sitten esim. tuo aborttikysymys.
Se, jos joskus liioittelen rajusti, ja se jotakin ärsyttää, niin silloin olen osannut kolauttaa hänen ylpeyttään - se voi olla joskus terveellistä.
Esim. jos proffa-nimimerkkini käyttö jotain ärsyttää, niin silloin häntä ilmeisesti yleensä proffat ärsyttävät - tai hän jotenkin pitää proffia jotenkin erikoisempina ihmisinä, jotka eivät ainakaan sellaisia mielipiteitä saisi esittää kuin minä... Ts. tuo ärsyyntyminen mielestäni kertoo enemmän omasta ennakkoluulosta tai siitä, että oma sapluuna jollekin roolille rikkoutuu.
Esim. rouvani käyttää tietoisesti nimimerkkiä proffan rouva käsittääkseni samasta syystä...
Meidän on hyvä oppia ottamaan toisemme ihmisinä, karvoineen ja takiaisineen kaikkineen - roikuimme itse kukin sitten kenen perskarvoissa tahansa. Me kaikki seurailemme tiedostamattammekin monia inhimillisiä esikuvia, joissa kaikissa on paljon kritiikin varaa.
...sitten allekirjoittaneelle, miten voisin sinua palvella? Että kokisit tulleesi kuulluksi ja ymmärretyksi - suorastaan rakastetuksi taholtani?
Jeesus osoitti silkkaa nöyryyttä, totta kai.
Hän opetti myös jotain suhtautumisesta "vihamiehiin" - ts. kehotti heitä rakastamaan. Minua tuo kehotus aina opettaa siitä, että enpä taida omassa itsessäni siihen pystyä.
Tosin täällä on ihan kivan tuntuisia feministejä - ainoat, jotka eivät herätä sympatian tunteita, ovat toistaiseksi esim. Valerien kaltaiset väkivalta-ihmiset (oli se sitten huumoria tai sairautta). Kaikki ne, joiden kanssa olen täällä vähän riidellyt ja kinaillut, ovat tulleet jotenkin sellaisiksi, että ajattelen heitä sympatialla .
Sinun tuntuu toisaalta olevan helppoa arvioida toista ihmistä persoonana - etenkin hänen nöyryyttään tai sen puutetta - kadehdin tuota "lahjaasi". Kerrotko vielä minulle, miten itse harjoitat tuota nöyryyttäsi käytännössä?
...tuon termin "kostea juntti" tuossa vastauksessani.
Aloin ihmettelemään, miksi mielestäni toit vähän aggressiivisesti esiin suosituksen hakeutua arvoiseeni seuraan, ja sitten vasta huomasin, että tuon voi tulkita tarkoittamaan naista. (Jonka vuoksi nyt tulkitsen, että pistit vähän kärjekkään)
Monivivahteisessa kielessäni tuo "kostea juntti" tarkoitti juoppoa miestä - kun taas kuiva juntti tarkoitti vähemmän juoppoa, joka aikansa kuluksi sitten viettää enemmän aikaa tällä palstalla.
Nyt vasta ihan oikeasti kun ihmettelin miksi esitit minulle tuon suosituksesi, aloin epäillä, onko sinulla olleet valmiiksi aggressiiviset silmälasit päässä lukiessasi tuota avausta - vai tulkitsitko niin kuin olin tarkoittanut asian alun perin?
Kilpailemmeko siitä, kumpi pystyy vaikuttamaan tietämättömämmältä?
...kun tulin oikeasti ajatelleeksi, että luetko minua negatiivisemmin, kuin mitä tarkoitan. Tällä kertaa ihan vilpittömästi.
Vaikka olisit yksinkertainenkin, niin se nyt ei vaikuta sinun ihmisarvoosi mitenkään. Kyllä sinä minusta olet ennemminkin vähän monimutkainen ;-)
on rasittavaa, itsekeskeistä eikä välttämättä johda mihinkään. Vain elämällä oppii. Mut ensin pitää tietenkin hankkia elämä ;)
Tuossa asiassa olet aivan oikeassa. Hyvä.
edelliseen puhujaan, mielipiteeseensä kyllä pienin varauksin. Olen ajatellut myös yhtyä naisten vapautusrintamaan kunhan ensin löydän sen ... tai ainakin niin suureen osaan siitä kun vain ikinä kykenen.
Kuten toisaalla kerroin, maa kiertää aurinkoa.
Mutta mitäs kuu kiertää?
en ole löytänyt kun on pimeässä.
Kuu kiertää tietysti äiti-maata hymyillen leveästi ja piilottaen visusti pimeän puolensa joka loogisesti ajatellen on olemassa mutta jota kukaan ei ole nähnyt, eikä tule näkemäänkään.
...taluttaa sokeaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.
Naisten vapautusrintama on joutunut tilanteeseen, jossa he eivät näe metsää puilta.
Feministi-punahilkat etsivät epätoivoisesti susia, joiden kimppuun he voisivat ujuttaa metsämiehiä... Ja silloin ehkäpä tuo pakkomielle onkin muuttunut sudeksi, jonka vatsassa he tietämättään jo ovat... ;-)
olemassaolon perimmäinen tarkoitus on itse olemassaolo ja lienee edullista antaa tämän ihmiseksi kutsutun prosessinpätkän edetä loppuunsa viihtyisissä merkeissä polkematta toisia ja antamatta toisten polkea itseään.
Antaa feministi-punahilkkojen etsiä niitä susia sillä niitä susia todella on olemassa. Suden vatsaan joutuneelle ei ole oleellista minkä suden vatsaan on joutunut, kummassakin tapauksessa on viihdytysjoukoista huvia.
...meidän maailmankuvamme erilaisuus selvittää myös muuten ajattelumme erilaisuutta.
Mikäli elämän tarkoitus on ikävän karkoitus (kuten tuosta viestistäsi sain esiin), on suhtautuminen erilaista, kuin, jos uskoisimme, "että ei ole vielä käynyt ilmi se, mitä meistä tulee".
Suomessa onneksi itse kukin saa etsiä sutensa - toisaalta se, joka orjantappuroita etsii, löytää niitä aina jostain. Se, joka elää hyvien asioiden kautta, löytää niitäkin aina.
Eräs vertaus, jonka eräs ortodoksikreikkalaismunkki kuulemma kertoi, sanoo ihmisten olevan joko kärpäsihmisiä tai mehiläisihmisiä.
Kärpänen lentää kukkakedon yllä. se huomaa siellä nokareen paskaa. Sinne se rientää. Jos nyt kysytään kärpäseltä, millainen maailma on, se kuvaa paskakokkareen, koska se on viettänyt kaiken aikansa sen parissa.
Mehiläinen lentää huoneessa, joka on muuten täynnä paskaa, mutta ikkunalla on kukkanen ruukussa, sinne se rientää. Jos kysytään nyt mehiläiseltä, millainen maailma on, se kuvaa kukkasen, koska siellä se vietti aikansa.
Maailmassa on paljon pahaa, paskaa, syntiä... Maailmassa on myös paljon mahdollisuuksia.
Jos vietämme pelkästään aikamme omin voimin korjaten kaikia mahdollisia vääryyksiä, joita suomessammekin löytyy, käytämmekö itse asiassa ne mahdollisuudet, joita elämässämme voisimme käyttää?
Sortajat kuolevat pois ajallaan.
Toisaalta yllä mainittu vertaus ei sulje pois sitä, etteikö paskaa olisi maailmassamme. Se pistää meidät sitten ajattelemaan, että mistä lähtökohdasta käsin tässä paskamaisessa maailmassa elämme.
Minä olen liian usein kärpäsihminen, haluaisin oppia olemaan enemmän mehiläisihminen. Ehkäpä naisunionin ohjelmat jne. masentavat joskus, koska ne ovat hieman kärpäsmäisiä... pörräävät mahdollisten sontakokkareiden ympärillä näkemättä mahdollisuuksia, jotka useimmilla naisilla ja miehillä tässä maassamme ovat tehdä siitä parempi paikka meille kaikille.
Siksikin tahdon yhäti vähentää roikkumistani tällä palstalla - mikäli vain malttaisin pysyä poissa.
lyhyitä kirjoituksiasi on nautinto lukea, Moonman. Ja niiden sisältämiä ajatuksia.
tulevat kukat, mistä paska?
...mistä tulevat tämän maailman epäkohdat ja pahat asiat?
Osa meistä ei usko Jumalaan - joten heille ne ovat osa luontoa. Silloin ne voidaan ottaa ihan luonnollisina asioina - vahvin pärjää. (Minä uskoin joskus näin).
Jotkut uskovat johonkin suurempaan - jotkut syyttävät Jumalaa elämänsä ikävyyksistä, jotkut syyttävät jotakin muuta. Jotkut kohtaavat ikävyydet ja jatkavat eteenpäin.
Se lienee selvää, että esim. feministien mielestä epätasa-arvo on "pahaa" (minunkin mielestäni on). Sitä en sitten tiedä, miten esim. ateistinen feministi perustelee sen olevan pahaa.
Minun mielestäni epätasa-arvo on pahaa siksi, kun kaikki ihmiset on luotu sinällään äärettömän arvokkaiksi ja ainutkertaisiksi sieluiksi, siitä asti, kun saavat alkunsa.
Ellen uskoisi Jumalaan, sanoisin tasa-arvokeskustelullekin piut paut. Silloin minulle lieneisi tärkeää pelkästään se, miten minulla menee (ja joillakin heillä, joista olisi minulle hyötyä).
Mitäs sinä ajattelet? Miksi epätasa-arvoa vastaan pitäisi mielestäsi kamppailla? Millä perusteella pidät heitä väärässä olevina, joita epätasa-arvo ei kiinnosta, jos pidät?
...on halkaista ilkeän suden vatsa? Jos punahilkka kykenee siihen, niin silloin lienee turha puhua, että hän olisi sorrettu?
Mutta entä jollei punahilkka siihen kykene? Pitääkö silloin huutaa avuksi metsämies? Mutta entä jos hän ei olekaan naisunionin jäsen?
---noh ehkäpä joku urhea metsämies on silloin valmiina antamaan armoniskun susi-hukalle...
Mikä on muuten pääsusihukan nimi nykyisin, vai lymyileekö se varjoissa niin, ettei sitä osata identifioida?
länsimaisessa yhteiskunnassa ole perua enimmäkseen kristinuskon patriarkaalisesta suhteesta naiseen miestä alempiarvoisena palvelijana.
Asenteet muuttuvat hitaasti mutta varmasti uskonnon merkityksen heiketessä ja antaessa tietä ihmisystävällisemmille, terveemmille arvoille.
..palstalla ilmenee uusi ihmislaji: femakkomacho(t)!;D Eivät feministitkään pääse kuolemaan sukupuuttoon..;DD
mitä loppujen lopuksi ajat takaa ... saan sellaisen kuvan että ilman uskontoasi olisit narsistinen sosiaalidarwinisti jolle riittää että itsellä menee hyvin ... mutta toisaalta ajattelusi tuntuu olevan nytkin hyvin pitkälle sensuuntainen.
Epätasa-arvo syntynee itsekkyydestä ja tuon alle voidaan kaiketi kasata suurin osa ihmiskuntaa vaivaavista epäkohdista.
Jos ihmistä ajattelee jonkinlaisella moraalisella arvoperusteella niin ainoa kestävä malli on samanarvoisuus koska me olemme jokainen faktisesti samanarvoisia ... tasan arvottomia.
Jos joku näkee kamppailun tasa-arvon puolesta arvokkaaksi ja haluaa kuluttaa aikaansa sen parissa niin se hänelle suotakoon.
Mikäli jotakuta ei tasa-arvo kiinnosta niin se on hänen asiansa ... suurinta osaa ihmisistä ei juuri kiinnosta mikään muu kuin sellainen joka koskettaa suoranaisesti heitä itseään siten kuin he pitävät oleellisena.
En oikeastaan tee itsekään mitään tasa-arvon tai epätasa-arvon suhteen, elän omaa elämääni niinkuin osaan ... jotkut (naiset yleensä) ovat tosin nähneet runoni jonkinasteisena tasa-arvohakuisuuden konkreettisena osoituksena.
Kirjoitan rakkaudesta, joskus eroottisella painotuksella ja muutamat lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneet, raiskatut tai ihmissuhteissaan kärsineet naiset ovat maininneet runojani terapeuttisiksi.
..yhteiskunnat ja tähänastiset kokemuksemme niistä lienevät sitten tarkoittamiasi siitä, miten niissä ovat nuo ihmisystävällisemmät ja terveemmät arvot ilmenneet?
...useissa kohden naulan kantaan. Ilman uskoani olisin lähinnä tosin egoisti... en olisi edes sosiaalidarwinisti.
Itsekkyys ja egoismi tosin sitten on feminismiin sisäänrakennettuna, joka ilmenee yksipuolisuutena tuon liikkeen käyttämissä kielikuvissa. Se, mitä yritän tuoda esille, on se, että turha sinisilmäisyys feminismin suhteen "eettisenä tasa-arvon airueena" karisee - etenkin heiltä, jotka tuntuvat sitä jotenkin sellaisena pitävän.
Totta kai sitten toisaalta etujärjestötoiminta on sallittava ja sallitaankin suomessa - minäkään en feminismiä sinänsä vastusta, tietty kaksinaismoralismi tuossa liikkeessä joskus vain tökkää (esim. uskovat olevansa kaikkien naisten asialla, vaikka feministinen naismalli itse asiassa tuntuu vähän suppeahkolta...).
Ainoaa epäitsekästä toimintaa on sellainen, joka lähtee Rakkaudesta. Feministiset ohjelmat lähtevät ennemminkin vaatimisesta, vaikka useimmiten sikäli oikein perustein. Ehkäpä aborttilainsäädäntö hyvinvointiyhteiskunnassamme, joka listii kaikista puolustuskyvyttömimmät yksilöt, on sitten sitä rakkaudettominta puolta siinä osassa feminismiä, jota vastustan... (joka on sitten taas eri asia, kuin tarinat 9-vuotiaista raiskatuista tytöistä, jotka eivät kirveelläkään saa abortteja).
Hienoa, että runoilet ja saat myös palautetta.
Runoilijan osa ei ole helppo (Eino Leino muuten taiteellisten suursaavutustensa ohella, kirjoitti härskejäkin tekstejä vastapainoksi ;-)
Minun mieleeni ei nouse hetikohta ainuttakaan.
Ainahan massoja on manipuloitu kollektiivisella narsismilla ja kokonaisia kansakuntia on saatu käyttäytymään kuin murhanhimoinen psykopaatti milloin minkäkin ideologian avulla.
Näinä aikoina massoja kokoavat uskonnolliset ja poliittiset ideologiat ovat kadonneet länsimaista (USA:ta lukuunottamatta joka on kristillisen fundamentalismin pimein takapajula) kuin suolikaasu Saharaan ja tilalle on astumassa individualismiin perustuva kulutususkonto joka kaiketi tulee saavuttamaan jalansijaa myös sellaisissa maissa joissa jonkinlainen idealismi vielä kerää massat saman lipun alle.
...olivat mm. edesmenneet Neuvostoliitto ja Albania.
Onneksi feminismi ei sentään vielä tavoita massoja - vaan Suomen naiset ovat enimmäkseen ihan luonnostaan tasa-arvoisia. Niin lainsäädännälliseltä kannalta kuin luonnoltaankin...
Naisyrittäjyyttä pitää tukea, se olisi vastuun kantoa työpaikoista jne. parhaimmillaan. Ja kukas estää sitten esim. naisyrittäjää suosimasta ketä haluaa - oli se sitten vaikka tuloksen, tunnollisuuden tms. asian perusteella...
Minun uskooni kuuluu henkilökohtainen Jumalasuhde -> joka aiheuttaa omaa ajattelua -> joka edelleen aiheuttaa toisten ihmisten huomioimista silloin tällöin, jopa ns. palvelemista. Silloin ei tarvitse mennä minkään lipun alle...
Lea Pulkkinen on jo kehityspsykologian saralla ainutlaatuisissa longitudinaalisissa tutkimuksissaan todennut tämän egoismin toisaalta sitten jyräävän Suomessakin ja aiheuttavan etenkin LASTEN pahoinvointia.
Materialistinen egoismi (joka on ollut miesten alaa valtaosin) ja feministinen egoismi (joka tuo tuota materialistista ja hedonistista egoismia yhä enemmän naisten keskuuteen) yhdessä, jos ne vielä tästä enenevät, tulevat aiheuttamaan yhä enenevää pahoinvointia...
vaativat veronsa, onneksi meidän lapsemme eivät kuole nälkään kuten kolmannen maailman maissa.
Kapitalistisen Euvostoliiton muotoutuminen ottaa oman aikansa ja kolmansien maiden luonnonvarojen ryöstäminen terrorisminvastaisen sodan nimissä tuo meillekin tiukan yksilöiden valvonnan USA:n näyttäessä tietä.
Kansalaisten vakoilu, natsismi/sosialismityyppinen ilmiantojärjestelmä ja poliittisesti toisinajattelevia odottavat keskitysleirit ovat jo totta USA:ssa ja Eurooppa pakotetaan seuraamaan samaa kehitystä ajan mittaan.
Sisäinen kuri ja eristäytyminen kaiketi rauhoittavat aikanaan nuorison kuohuntaa ja tuovat lopulta paineita humaanimman maailman rakentamiseksi.
Ehkäpä jo meidän lapsenlapsemme pääsevät näkemään sen.
...näen tuohon kehitykseen päädyttävän jo meidän aikanamme.
Mutta saas nähdä.