Mikä oli suurin onnettomuus, jonka Beatles aiheutti populaarimusiikin kehitykselle? Niitä oli monia mutta yksi on ylitse muiden. Vastaushan on päivänselvä. Beatles sai aikaan sen, että rock-muusikot alkoivat itse tehdä omia kappaleitaan. Näinhän ei ennen heitä yleisesti ollut. Buddy Holly ja Chuck Berry olivat poikkeuksia. Biisien säveltäminen oli ammattilaisten käsissä. Monet heistä olivat New Yorkin juutalaisia, kuten populaarimusiikin rautaiset ammattimiehet jo 1920-luvulta lähtien olivat tupanneet olemaan.
On ihan OK, jos joku Paul McCartney tai (vähäisemmässä määrin) John Lennon säveltää itse ne kappaleet joita laulaa. Mutta entä sitten kun samaa yrittää joku keskinkertaisuus? Maailma on nykyisin täynnä huonoa musiikkia pelkästään Beatlesien esimerkin takia. Tämän inflaation vuoksi kaikki mitä radio oksentaa nykyään ulos vain toistaa samoja kliseitä. Sillä pahinta on se että ammattimaisenkin laulunkirjoittamisen taso on laskenut amatöörien tasolle. Tiimit jotka ovat nykyajan pop-tähtien taustalla eivät kohoa ollenkaan samaan ammattitaitoon kuin Tin Pan Alleyn ja Motownin klassiset pop-kappaleiden rustaajat 1950- ja 1960-luvuilla.
Beatles, Beatles, minkä menittekään tekemään! Sytytitte miljoonien keskinkertaisten kitaranrämpyttäjien mieleen väärän toivon, turhan unelman "musiikillisesta itseilmaisusta" ja "luovuudesta". Sillä totuus on se että suurin osa meistä ei saa mitään järkevää irti sen enempää valkoisista kuin mustistakaan koskettimista. Kuka tahansa oppii kolme sointua, mutta kuka jaksaa kuunnella siltä pohjalta "sävellettyä" musiikkia? Beatles toi demokratian sinne mihin se ei missään tapauksessa kuulu.
On ihan OK, jos joku Paul McCartney tai (vähäisemmässä määrin) John Lennon säveltää itse ne kappaleet joita laulaa. Mutta entä sitten kun samaa yrittää joku keskinkertaisuus? Maailma on nykyisin täynnä huonoa musiikkia pelkästään Beatlesien esimerkin takia. Tämän inflaation vuoksi kaikki mitä radio oksentaa nykyään ulos vain toistaa samoja kliseitä. Sillä pahinta on se että ammattimaisenkin laulunkirjoittamisen taso on laskenut amatöörien tasolle. Tiimit jotka ovat nykyajan pop-tähtien taustalla eivät kohoa ollenkaan samaan ammattitaitoon kuin Tin Pan Alleyn ja Motownin klassiset pop-kappaleiden rustaajat 1950- ja 1960-luvuilla.
Beatles, Beatles, minkä menittekään tekemään! Sytytitte miljoonien keskinkertaisten kitaranrämpyttäjien mieleen väärän toivon, turhan unelman "musiikillisesta itseilmaisusta" ja "luovuudesta". Sillä totuus on se että suurin osa meistä ei saa mitään järkevää irti sen enempää valkoisista kuin mustistakaan koskettimista. Kuka tahansa oppii kolme sointua, mutta kuka jaksaa kuunnella siltä pohjalta "sävellettyä" musiikkia? Beatles toi demokratian sinne mihin se ei missään tapauksessa kuulu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
mikäli haluaa ammattisäveltäjien tekeleitä kuulla, niin niitähän kyllä löytyy Britney Spearsin, Kyli Minoquen, Backstreet boysien yms levyiltä
Ammattisäveltäjät kuten Max Martin, Desmond Child, Diane Warren, Stock-Aitken-Waterman tai vaikka Risto Asikainen ovatkin erityisen tunnettuja luovista, monipuolisista ja nerokkaista kappaleistaan
Tuo Max Martin on muuten säveltänyt TOSI hyviä kappaleita Backstreet Boyssille.
"Sillä pahinta on se että ammattimaisenkin laulunkirjoittamisen taso on laskenut amatöörien tasolle."
VAATIMUSTASO ON LASKENUT, siinä kaikki.
-ei vaatimustaso ole laskenut,vaan suurin vika on siinä,et kaikki parhaat laulut on jo tehty.. :)
"ei vaatimustaso ole laskenut,vaan suurin vika on siinä,et kaikki parhaat laulut on jo tehty.. :)"
Kyllä niitä vieläkin tehdään, ja tulevaisuudessa myös. Ei tarvi olla kiinni siinä iki-ihanassa nostalgia-60-luvussa, vaan muutakin voi kuunnella, juntti hyvä! ;)
Samaa mieltä. Kyllä nykyäänkin hyvää musaa tehdään, mutta sitä ei vain näy top10-listoilla. Listat ovat nykyään täynnä turvallista, tarttuvaa, valmiiksi pureskeltua kolmen soinnun poppikamaa; jopa ennen niin vaarallinen hevi on tuotteistettu ja pakattu käyttäjäystävällisesti siistiin mörköpukuun. Jos nykyään haluaa kuulla mielenkiintoista musaa, sitä pitää etsiä jostain muualta kuin radion soittolistoilta. Toista oli 60- ja 70-luvuilla, kun hyvinkin kokeelliset jutut saattoivat löytää tiensä ihan listojen kärkipäähän asti.
Ja ennen kuin saan hirveän viharyöpyn niskaani, niin toteanpa vielä että edellinen oli tietysti voimakas kärjistys: Kyllä rockmusa on ollut Elviksen päivistä asti kaupallista massaviihdettä (eikä Beatleskään tässä mikään poikkeus ollut) ja suuri osa myös männävuosien menestystarinoista on ollut aika halpaa huttua. Ja vastaavasti nykyään myös listoilta löytyy aidosti erilaista ja mielenkiintoista musaa tekeviä artisteja, vaikkakin entistä harvempi heistä nousee suureen kuuluisuuteen.
Mutta syytetään tästä kehityskulusta mielummin vaikka globalisaatiota, levy-yhtiöitä ja George W. Bushia kuin Beatle-poikia. ;)
-on niin kiva nimitellä "junteiksi" kaikkia muita,jotka eivät ole samaa mieltä itsesi kanssa? Kai nyt sentään ymmärrät makuasiat ja mielipiteet,että jokaisella on sellaiset henkilökohtaiset? Ja jos ne poikkeaa sun makuasioista/mielipiteistä,niin on kyl tooosi fiksua alkaa tuomitsemaan ja nimittelemään sillä perusteella..ps.kukahan on OIKEESTI juntti..? ;)
Noin teknillisesti "kaikki tehty on".
Uusia hyviä "versioita" tehdään kyllä vielä.
Jos oikeasti tehtäisiin uusia musiikillisia rakenteita...lopputuloksena olisi ehkä todella oudolta kuullostavaa musaa (ihmiskorvalle outoa).
Njaa, ehkäpä ns. evoluutio korjaa asian.
Kaikki länsimaisen musiikkiteorian mukaiset sävelyhdistelmät on toden totta soitettu jo moneen kertaan, mutta se ei tarkoita, että "kaikki" olisi tehty. Maailma on täynnä musiikkia ja länsimainen käsitys 12 askeleen kromaattisesta sävelasteikosta, modaalisuudesta, harmoniasta jne. on vain yksi tapa hahmottaa ääntä/musiikkia.
Oudoltahan se tietysti länsimaiseen korvaan sorahtaa, kun sävelasteikot ovat jo lähtökohtaisesti täysin totutusta poikkeavia, eikä kappaleita ole aina edes mahdollista soittaa länsimaisesti viritetyin instrumentein, mutta kun tässä nyt oli puhe pop/rockmusasta, niin väite, että tämä tyylisuuntaus olisi jo tehnyt "kaiken", on kyllä mielestäni kovasti liioiteltu.
Näen otsikon: "viskipäinen säkkipillisti löysi uuden asteikon"
taisi syntyä Beatlesien innoituksesta.
Näin on!
Punk oli seuraava askel.
Tietokoneiden maailma vihoviimeinen.
Etenkin AutoTune.
Joku voi jopa rikkoa Please Please men äänitysenkan =)
Punk, Beatles ja äänitystekniikka eivät ole musiikkia.
Mitä jos alkaisit kutsua touhujasi vaikka kulutukseksi tai rallatukseksi?
Miten köyhä maailma ja elämä olisi ilman musisointia.
JOs kaikki olisi neuvostotyyliin johdettujen valtion kuorojen ja orkkien varassa.
Onneksi on vapaus - the Beatles oli sitä luomassa. Apple corp tosin epäonnistui.
Kutsutaan sitä miksi vaan, mutta elämää se ihastuttaa.
Musiikkiystävän elämän ihastuttaa VAIN taidemusiikki.
Ettekö te apinat VIELÄKÄÄN ole kuunnellut ensimmäistäkään sinfoniaanne?
HÄVETKÄÄ
On yritetty eikä aukea. Hyvä pop-kappale taas on monikerroksinen, siinä on juttuja jotka tarttuvat heti kiinni, ja useammalla kuuntelulla löytyy sitten lisää.
Vahvistat käsityksen siitä, että progerokkia ei ole muuta rokkia kummempaa. Näennäismonimutakiset rakenteet ovat nekin apinatasoa, oikeasti. Sävellyksellisesti progessa ei päästä yhtään muuta rokkia lähemmäksi klassista säveltaidetta.
Apinakamaa, apinakamaa, kaikki tyynni...
sama koskee klasaria. on niin olevinaan-ja tyhjää täynnä.
dddddddddddddd
Tuhoisin? Ja miksi rajoittuisimme tuhoon pelkälle populäärimusiikin kehitykselle?
Mikä oli tuhoisin vaikutus jonka Beatles aiheutti klasarimusiikille yleensä?
Beatles oli se joka melkein jokaisen 1960 luvulla tai sen jälkeen rockartistin uransa alkaneen alunperin innoitti tuohon niin inhaan ammattiinsa.
Tämän tästä olemme saaneet lukea haastatteluista vastauksena kysymykseen miksi olet ammattimuusikko ja rokkari että "Näin kakarana Beatles-elokuvan A Hard days night ja päätin että minäkin haluan elää rockmuusikkona ja tyttöjen jatkuvasti takaa-ajaman kuten Beatlet tuossa elokuvassa olivat elävinään".
Mutta klasarin kannalta katsoen väittäisin että vaikkapa rocksäveltäjien kerma eli Lennon, McCartney, Dylan, Bowie, J.Fogerty, Springsteen, N.Young, K.Bush, Sting, Björk ja moni moni muu olisi, oikein ohjattuina ja opetettuina ja koulutettuina voineet olla hemmetin moisia sinfonikkojakin.
Nimittäin musikillista lahjakkuutta heissä riitävästi oli ja on. He olisivat ehkä pelastaneet klasarin siltä zombietilalta eli elävänä kuolleena ololta joka sille on käytännössä tapahtunut.
Harvat klasarin pariin eksyneet säveltäjät ovat pulassa. He tietävät että ainoa keino palauttaa klasari suosioon olisi melodioitten takaisin tuonti uuteen sävellettyyn klasariin. Mutta kun eivät uskalla, olisi nimittäin vähintäänkin kiusallista jos ensin säveltää sinfonian oikein hyvistä ja melodisista omikseen luulemista teemoista ja sitten saakin kuulla että joku prkleen Buddy Holly oli keksinyt ne samat melodiat joihinkin vithun rokkirenkutuksiinsa jo 1950-luvulla.
Puhumattakaan siitä ylivertaisesta asemasta, mitä klasarille tarjottiin radiosoiton yms ulkomusiikillisten seikkojen muodossa. Koulujen musiikinopetus oli klasaria kunhan lastenlauluista selvittiin.
All my loving oli pitkään AINOA pop laulu laulukirjassa. Taisi olla beatlekuvan kanssa.
Paine tuli kestämättömäksi. Tapahtui vallankumous, jota tukivat merorosvoasemat. Auktoriteetit murtuivat. Vain Suomi laahasi perässä.
Tuhoa aiheutti tukan pidentyminen, joka saattoi sankarivainajatkin häpeään. Sibbeakatemia joutui erottamaan poppiaharrastavia. Ja tämä oli vain alkua.
TV- esiintyminenkin muuttui, muistattehan ne ihanan puisevat tyyypit, joita pönötti. Oli vaihtoehto. Laadukas vaihtoehto silloin.
Tuhoava vaikutus on se, että maailma muuttui.
Moderni klassinen on huomattavasti melodisempaa musiikkia kuin Beatles.
Buddy Holly on ameebatason ilmaisua - eikä kukaan moderni klasari ikinä käyttäisi niin köyhää ja ankeaa sävelkieltä.
Nämä asiat selviä?
Helkutti, mistä näitä Beatles-idiootteja sikiää!
Kaikki tuo on Biitles-silmälaseille katseltua harhaa.
Beatlesilla ei ole mitään roolia musiikin historiassa. Myöskään kukaan Beatles-fani ei osaa esittää argumentteja muun puolesta - mutta vetoavat jonkun roskadokumentin mantraan "tonaalisen musiikin kriisistä" (ellei ole itse kehittämänsä ajatus).
Tonaalinen musiikki ei ole ollut kriisissä, eikä tule olemaan. Beatles on heikkoa tonaalista epäluovaa kamaa, ja sellainen musiikki taasen on automaattisesti kriisissä ja suorastaan kuolontuskissa.
Kertakäyttökulttuuri ala pop syntyy kuolleena.