Suoraan metsästä lähdin mä aikoinaan niin,joet järvet ja purot jäi sieluuni kiin.
Muistan taivaan ja pilvet ja nietokset nuo,joskus kesäisin eessä tuo aapainen suo.
Kesät talvet kun kun kului,jäi nuoruutein taa,taas kulkurin tietä mä niin matkaamaan.
tiet pitkät ja loputtomat taa kun jäi niin,mä huomasin Luojaani katsovani.
Muuttui seudut,jäi taa ihana tuo erämaa,ei laavua näy,ei metsästä muutakaan.
Kilomatreissä laske en etäisyyttä tuota,välimatkaa on tullut jo niin monta vuotta.
Kaupungissa nyt vuosia asunut oon,levoton jokin kutsuu mua itsensä luo.
Luulin ensin,mua kutsuu taas tuttu erämaa,sitten tiesin,mulla kaipuu on tien päähän taas.
En nukkua voisi täällä rauhassa vain,ellen kutsua saanut olis taivaaseen,sen silti mä sain.
Muistan taivaan ja pilvet ja nietokset nuo,joskus kesäisin eessä tuo aapainen suo.
Kesät talvet kun kun kului,jäi nuoruutein taa,taas kulkurin tietä mä niin matkaamaan.
tiet pitkät ja loputtomat taa kun jäi niin,mä huomasin Luojaani katsovani.
Muuttui seudut,jäi taa ihana tuo erämaa,ei laavua näy,ei metsästä muutakaan.
Kilomatreissä laske en etäisyyttä tuota,välimatkaa on tullut jo niin monta vuotta.
Kaupungissa nyt vuosia asunut oon,levoton jokin kutsuu mua itsensä luo.
Luulin ensin,mua kutsuu taas tuttu erämaa,sitten tiesin,mulla kaipuu on tien päähän taas.
En nukkua voisi täällä rauhassa vain,ellen kutsua saanut olis taivaaseen,sen silti mä sain.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan todella.