Istuin saunan lauteilla odottamassa saunan lämpeämistä kotonani. Saunan seinään alkoi alitajuntani teettää näkyä, jossa oli valkoinen tiiliseinä ja ruumisarkkuja ja kaksi henkilöä. Tämä näky loi minussa voimakkaat jännitys- ja pelkotilat päälle. Junassa istuessani illalla mennessäni opiskeluasunnollinen minä tärisin jonkin verran ja keskittymiskyky oli täysin kateissa.
Menin nukkumaan sitten, mutta pyörin vaan sängyssä ja pelkotila ja jännittyneisyys vaan vahvistui. Yhtäkkiä minut valtasi hyvin levollinen olo ja kuulin kolme kertaa ajatuksen muodossa:"Ole rauhassa, Minä olen kanssasi."
Tämä oli todella vahva todistus siitä, että Jumala halusi auttaa minua silloin ja näin tulin uskoon.
Olen tämän jälkeen muuttunut henkisesti todella paljon ja olen pystynyt tekemään asioita, joita en olisi pystynyt tekemään ilman Jumalan antamaa voimaa. Yksi niistä on, että olen pystynyt antamaan eräälle ihmiselle anteeksi ne teot, mitä hän minulle on tehnyt.
On hienoa, kun on pystynyt jakamaan omia kokemuksia toisten uskovaisten kanssa. Kuuntelemalla aiemmin uskoon tulleita ihmisiä, oppii itsekin todella paljon uutta ja myös sitä, että miten Jumala ja usko ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.
Raamatun tekstit aukeavat helpommin, kun vaan jaksaa lukea Raamattua. Ensimmäisellä kerralla jokin teksti ei välttämättä aukea, mutta kun palaa siihen myöhemmin, teksti aukeaa yllättävän helposti ja ymmärtää sen tekstin sanoman, mitä sillä tarkoitetaan.
Olen saanut kaksi uskovaista kaveriani etsimään Jumalaa uudelleen elämänsä Herraksi. Olemme keskustelleet näiden kavereiden kanssa uskosta, lukeneet Raamattua ja jutelleet. Tämä on auttanut heitä ja he etsivät uudelleen Jumalaa ja Jeesusta elämäänsä. Tällaisesta tulee hyvä olo, mutta KIITOS KUULUU VAIN JA AINOASTAAN TAIVAAN ISÄLLE !
Jumala on johdattanut uskovaisia ystäviä ympärilleni ja heidän kanssaan on päässyt rakentumaan yhdessä. Muutaman kanssa on päässyt kokemaan sitä, että suojamuurit, mitä ajan mittaan on kasannut sisälleen, ovat alkaneet murentua ja sitten on ihmetellyt, että miksiköhän on ollut tuossakin asiassa suojamuuri, ettei sitä ole pystynyt tekemään tai siitä ole pystynyt puhumaan kenellekään.
On hienoa luottaa siihen, että kaikki on Jumalan käsissä. Olen pystynyt puhdistumaan sisältäni ja olen saanut Jumalalta voimaa mennä eteenpäin, vaikka välillä onkin sellaisia aikoja, että omat voimat meinaavat vähentyä mutta niinhän se pitääkin mennä, että Jumalan voimalle tulee sijaa. Kuitenkaan siihen ei auta jäädä, vaan rukoilla Jumalalta voimia, ja Häneltä saa kaikkea.
Jumala johdatti kesällä Hangossa kirpputorille nuoren pojan, missä hän kuuli kirpputorin hoitajalta uskosta ja kiinnostui näistä asioista. Tämä kaveri huomasi minun kunnostavan polkupyöriä myyntiin kirpputorille ja hänkin oli kiinnostunut niistä. Hänestä tuli minulle ensin kaveri polkupyörien kunnostukseen, mutta samalla myöskin kaveri. Hänen kanssaan vietimme paljon aikaa yhdessä jutellen uskosta ja kaikesta muustakin ja huomasin hänen olevan todella kiinnostunut Jumalasta, Jeesuksesta ja siitä, mitä Raamatun mukaan tulee tapahtumaan.
Mitä elämä tuo tullessaan, on Korkeimmissa Käsissä, enkä mieti sitä, vaan elän päivä kerrallaan eteenpäin pelkäämättä tulevaa. Olen saanut Jumalalta tehtäväkseni tuoda sanomaa ihmisten luettavaksi ja sitä työtä olen jo hiukan tehnytkin auttaakseni ihmisiä, että he löytäisivät tien kohti Taivaan Isää, Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. / Elämän ja yltäkylläisyyden, jonka Hän, itse Jumala on luvannut.
Sami Mattila, Hanko, Puh. 0400 652136
Menin nukkumaan sitten, mutta pyörin vaan sängyssä ja pelkotila ja jännittyneisyys vaan vahvistui. Yhtäkkiä minut valtasi hyvin levollinen olo ja kuulin kolme kertaa ajatuksen muodossa:"Ole rauhassa, Minä olen kanssasi."
Tämä oli todella vahva todistus siitä, että Jumala halusi auttaa minua silloin ja näin tulin uskoon.
Olen tämän jälkeen muuttunut henkisesti todella paljon ja olen pystynyt tekemään asioita, joita en olisi pystynyt tekemään ilman Jumalan antamaa voimaa. Yksi niistä on, että olen pystynyt antamaan eräälle ihmiselle anteeksi ne teot, mitä hän minulle on tehnyt.
On hienoa, kun on pystynyt jakamaan omia kokemuksia toisten uskovaisten kanssa. Kuuntelemalla aiemmin uskoon tulleita ihmisiä, oppii itsekin todella paljon uutta ja myös sitä, että miten Jumala ja usko ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.
Raamatun tekstit aukeavat helpommin, kun vaan jaksaa lukea Raamattua. Ensimmäisellä kerralla jokin teksti ei välttämättä aukea, mutta kun palaa siihen myöhemmin, teksti aukeaa yllättävän helposti ja ymmärtää sen tekstin sanoman, mitä sillä tarkoitetaan.
Olen saanut kaksi uskovaista kaveriani etsimään Jumalaa uudelleen elämänsä Herraksi. Olemme keskustelleet näiden kavereiden kanssa uskosta, lukeneet Raamattua ja jutelleet. Tämä on auttanut heitä ja he etsivät uudelleen Jumalaa ja Jeesusta elämäänsä. Tällaisesta tulee hyvä olo, mutta KIITOS KUULUU VAIN JA AINOASTAAN TAIVAAN ISÄLLE !
Jumala on johdattanut uskovaisia ystäviä ympärilleni ja heidän kanssaan on päässyt rakentumaan yhdessä. Muutaman kanssa on päässyt kokemaan sitä, että suojamuurit, mitä ajan mittaan on kasannut sisälleen, ovat alkaneet murentua ja sitten on ihmetellyt, että miksiköhän on ollut tuossakin asiassa suojamuuri, ettei sitä ole pystynyt tekemään tai siitä ole pystynyt puhumaan kenellekään.
On hienoa luottaa siihen, että kaikki on Jumalan käsissä. Olen pystynyt puhdistumaan sisältäni ja olen saanut Jumalalta voimaa mennä eteenpäin, vaikka välillä onkin sellaisia aikoja, että omat voimat meinaavat vähentyä mutta niinhän se pitääkin mennä, että Jumalan voimalle tulee sijaa. Kuitenkaan siihen ei auta jäädä, vaan rukoilla Jumalalta voimia, ja Häneltä saa kaikkea.
Jumala johdatti kesällä Hangossa kirpputorille nuoren pojan, missä hän kuuli kirpputorin hoitajalta uskosta ja kiinnostui näistä asioista. Tämä kaveri huomasi minun kunnostavan polkupyöriä myyntiin kirpputorille ja hänkin oli kiinnostunut niistä. Hänestä tuli minulle ensin kaveri polkupyörien kunnostukseen, mutta samalla myöskin kaveri. Hänen kanssaan vietimme paljon aikaa yhdessä jutellen uskosta ja kaikesta muustakin ja huomasin hänen olevan todella kiinnostunut Jumalasta, Jeesuksesta ja siitä, mitä Raamatun mukaan tulee tapahtumaan.
Mitä elämä tuo tullessaan, on Korkeimmissa Käsissä, enkä mieti sitä, vaan elän päivä kerrallaan eteenpäin pelkäämättä tulevaa. Olen saanut Jumalalta tehtäväkseni tuoda sanomaa ihmisten luettavaksi ja sitä työtä olen jo hiukan tehnytkin auttaakseni ihmisiä, että he löytäisivät tien kohti Taivaan Isää, Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. / Elämän ja yltäkylläisyyden, jonka Hän, itse Jumala on luvannut.
Sami Mattila, Hanko, Puh. 0400 652136
Vastaukset 26
Vanhimmat
En kadehdi, muttä säälin sinua heikkoa, joka olet joutunut uskonnon kahleisiin.
Että olet löytänyt sisäisen rauhan. Ymmärrät varmaan kuitenkin, että ihmisiä on erilaisia, ja toisilla on elämässään aivan jokin muu sisältö kuin jumala. Jos ihminen on onnellinen ja tasapainoinen sekä elämäänsä tyytyväinen, sitä olisi ymmärrettävä kunnioittaa. Monet ateistit nimittäin ovat.
Minä hiljennyn luonnon keskellä ihaillen sen kauneutta, monimuotoisuutta ja ennen kaikkea viisautta. En esityisemmin mieti ken on luonut kukkasen tai lintusen - tavallaan siihen on jo vastaus. Sattuma. Ja se tieto riittää minulle. Ja kysymys miksi olen olemassa saa vastauksensa joka kerta, kun onnistun ilahduttamaan toista, tekemään lähimmäiseni onnelliseksi tai auttamaan.
Jos tulevaa miettii, jokainen on oman onnensa seppä. En siis kadehdi sinua, en ole kateellinen ihminen: Kateus on niin epämiellyttävä tunne, että jätän siitä "nauttimisen" ilomielin muille.
Lopuksi yksi ohje: Muista kohtuus ja, että elämässä on muutakin - elämää pitää myös elää.
Jos kaikki on todella sattuman kauppaa, eikö järjettömintä ole silloin se, että luonnossa(kin) näyttää olevan järjestystä? Eihän sattuman pitäisi olla riippuvainen mistään järjestyksestä tai lainalaisuudesta.
Tarkoitin sattumalla hieman suurempia kokonaisuuksia, kuten nyt esimerkiksi sitä, miksi maapallolla on ylipäätänsä elämää - olisihan tällainen elämä mahdollista jossain muuallakin, missä olisi samanlaiset olosuhteet (lämpötila, ilmakehä, hiiltä jne).
Se, miksi luonnossa kaikki on niin järjestyksessä tarvitseekin sitten jo selityksekseen joukon eri tieteenaloja. Tosin tämä järjestys on näennäistä, sillä entropia kasvaa koko ajan. Se, miksi luonnossa vallitsee järjestys, voidaan ilmasta hyvinkin yksinkertaisesti - mikäli lukijalla on riittävästi tietämystä ymmärtää systeemin toiminnan fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia perusteita. Siis: Systeemi pyrkii aina todennäköisimpään tilaansa, jota myös tasapainotilaksi kutsutaan.
Samat lainlaisuudet, joiden seurauksena elämä sai alkunsa 3,5 miljardia vuotta sitten amino- ja nukleiinihappojen muodostuessa ohjaavat tätä luonnon järjestystä yhä.
Aivan niin. Ajattelepa sitä, että maapallo kiertää säännöllistä rataa auringon ympäri, juuri optimaalisessa akselikulmassa, että sopiva ilmasto pysyy vakaana ilman järkyttävän suuria ääripäitä - ei ole sadan asteen pakkasta eikä sadan asteen kuumuutta.
Jos tämä tasapaino murtuisi, murtuisi moni muukin asia. Yksinkertaisesti en voi käsittää, miten pitkäkään aika muka saisi aikaan kehityksen, joka sopeuttaa koko eliöstön näihin olosuhteisiin. Ja tieteenalojen yhteenlasketulla päätelmälläkö tämän selität? Eihän tiede sinänsä voi tutkia kuin tutkittavia asioita: miten tieteeltä itsessään voi odottaa vastausta Jumalasta?
Sattuman kauppa kuulostaa todella etäiseltä ja hätäiseltä ajatukselta tässä mittakaavassa.
Sattumanko takia dinosaurukset katosivat maapallolta, ennen kuin ihmiset tulivat? Oliko sattuma niin kaukaa viisas, että tiesi, että niin suuret kokoerot voisivat olla hiukan hankalia ihmisen kannalta? ...Tällä hetkellä(kin) eliöstö on ihmisen kannalta sopivan kokoista, eikö?
Voisihan samankaltaista elämää olla olemassa jossakin muualla. Sehän vaatisi samankaltaiset olosuhteet! Kosmisessa mittakaavassakin niin monen asian yhteenkäyminen vaatisi lukemattomia yhdenaikaisia ja yhteneviä, toisiaan tukevia sattumia. En usko sattuman kykenevän sellaiseen, Jumalan luovuuden kyllä.
Luonnollista on, että maailma pyrkii kohti tasapainoa. Kaikki muu onkin tasapainossa, paitsi ihminen. Ihminen on aiheuttanut epätasapainon, ja sen takia luomakunta pyrkii oksentamaan ihmisen ulos koko systeemistään.
Miten voit todella väittää, että LAINALAISUUDET, joiden seurauksena elämä sai alkunsa, voivat olla sattumaa? Eihän sattuma edusta mitään lainalaisuutta! Sattumassa on jatkuvasti vaihtoehdon jälkeen toinen summittainen valinta, mitään säännönmukaisuutta se ei voi edustaa - silloin se lakkaa olemasta sattuma.
Silloin (edelleen) on kaikkein järjettömintä, että sattumanvaraisessa olemassaolossa näyttäisi olevan mitään järkeä. Jos käsityksesi sattumasta elämän luojana yltää vielä suurempiin näköaloihin, vaikkapa koko kosmokseen, olen todellakin ihmeissäni.
Jos jokin asia tapahtuu sattumalta ei se tarkoita, että kaikki sitä seuraavat tapahtumat olisivat sattuman kauppaa.
1) Maapallo kiertää aurinkoa, jolla on erittäin keskeinen vaikutus; Planeetat, maa mukaanlukien ovat järjestäytyneet alkuainekoostumuksensa mukaisesti radoilleen. Vallitsee voimatasapaino auringon ja planeettojen keskinäisen gravitaatiovoiman sekä planeettojen kiertoliikkeen aiheuttaman keskipakoisvoiman välillä. Ps. maapallon kiertorata ei ole säännöllinen, vaan maan kiertoradassa ja -asennossa aurinkoon nähden tapahtuu aivan pieniä muutoksia. Ne ovat kuitenkin hyvin pitkällä aikavälillä merkittäviä. Niillä on vaikutusta vallitsevaan ilmastoon: maapallolla ollut noin 100000 vuoden välein lyhyehköjä lämpökausia ja niiden välissä voimakkaita jäätiköitymisiä. Ja eliöstö on aina sopeutunut (tässä luultavasti paha kirosana) evoluution ansiosta.
2) En myöskään ole väittänyt, että maapallolla tapahtunut KEHITYS ELI LAJIEN EVOLUUTIO olisi sattumaa, vaan SE; ETTÄ TÄLLE PLANEETALLE TULIVAT SATTUMALTA SELLAISET OLOSUHTEET, ETTÄ ELÄMÄN KEHITTYMISELLE OLI EDELLYTYKSET. Luonnonlait, fyysikka ja kemia eivät todellakaan ole sattumaa - enkä niin edes kirjoittanut; Nehän olivat aivan eri kappaleissakin tekstissäni. Kyllä nyt sen verran pitäisi tajuta lukemaansa... :o
3) Tiedätkö mitä eroa on sanoilla samanKALTAINEN ja samanLAINEN? Et nähtävästi... Astrofyysikkojen laskelmien mukaan yhdellä kahdesta kymmenestä miljardista Linnunradan tähdestä on ainakin yksi ympäristöönsä nähden oikealla etäisyydellä oleva planeetta, jolla olisi elämän kehittymiselle soveltuvat olosuhteet. Ja Marsistakin on löydetty todisteita, että sielläkin on ollut joskus vettä, ja ehkäpä myös jonkinlaista elämää. Tuo todennäköisyys 1:20 miljardiin on tietysti pieni, ja kyse on pelkästä Linnunradasta, mutta on kuitenkin olemassa mahdollisuus. Ja tuokin on ehdollinen todennäköisyys, jos sellainen käsite nyt mitään sanoo...
4) Siinä sentään ollaan samaa mieltä, että luonto on ajamassa ihmislajia tietyllä tavalla tuhoon; Voisi kai hienosti(?) vertauskuvallisesti nimittää ihmistä oman aikansa dinosaurukseksi, jolle ei enää ole tilaa eikä resursseja... Kohti tasapainotilaa siis.
Ja loppukaneetti:
Oikeassa elämässä todennäköisyydet eivät ole niin yksioikoisia kuin saattavat asiaan perehtymättömästä vaikuttaa. Se, että olemme päätyneet nykyisin "tuntemamme" maailmankaikkeuden synnystä maapallon 2000-luvulle, ei todellakaan ole yksittäisten satunnaistapahtumien perusjoukkojen todennäköisyyksien seurausta, vaan "kaikki on vaikuttanut kaikkeen", eli toisinsanoen se, että yksi asia on tapahtunut, on vaatinut taakseen ketjun monia muita tapahtumia omine todennäköisyyksineen. En yhtään ihmettele, jos eo. ei avaudu kaikille, silloin kannattaakin ihan vain lueskella sitä raamattua: Se ei vaadi ajattelua ;)
"Ps. maapallon kiertorata ei ole säännöllinen, vaan maan kiertoradassa ja -asennossa aurinkoon nähden tapahtuu aivan pieniä muutoksia. Ne ovat kuitenkin hyvin pitkällä aikavälillä merkittäviä. Niillä on vaikutusta vallitsevaan ilmastoon: maapallolla ollut noin 100000 vuoden välein lyhyehköjä lämpökausia ja niiden välissä voimakkaita jäätiköitymisiä. Ja eliöstö on aina sopeutunut (tässä luultavasti paha kirosana) evoluution ansiosta".
Aivan niin. Kiertoradassa tapahtuu muutoksia: suurimmat muutokset ovat vasta edessä päin, kuten Raamatusta luemme: "...Ja taivaiden voimat järkkyvät... ...tähdet putoavat taivaalta..." ja niin edelleen.
"SE; ETTÄ TÄLLE PLANEETALLE TULIVAT SATTUMALTA SELLAISET OLOSUHTEET, ETTÄ ELÄMÄN KEHITTYMISELLE OLI EDELLYTYKSET".
Tätä en allekirjoita missään tapauksessa. Tämähän on väitteistäsi hillittömin vähälle aikaa! Tällainen systeemi -koska oli ALKUPERÄINEN sattuma. Ei pidä paikkaansa. Ensimmäistäkään sattumaa maailman syntymisessä ei ole ollut.
"...En yhtään ihmettele, jos eo. ei avaudu kaikille, silloin kannattaakin ihan vain lueskella sitä raamattua: Se ei vaadi ajattelua ;)"
Tämä viimeistään nostaa karvani pystyyn. Mikään kirja, muu painotuote tai itse asiassa mikään informaation lähde ei ole stimuloinut aivojani samalla tavalla, samalla ylivertaisella intensiteetillä kuin Jumalan oma ilmoitus, Raamattu. Ja jos älykkyys ei kaikilla olekaan Einsteinin, Bohrin tai muiden älyniekkojen luokkaa, ei haittaa: eräässä kohdassa psalmien kirjaa lukee, että "Tältä tieltä ei hullukaan eksy". Ylpeällä asenteella on myös mahdotonta lukea Raamattua. Tämä siksi, koska "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
Ajattele aikaa ennen mitään maailmankaikkeutta. Mistä kaikki on tullut - miksi kaikki on tullut - ja mitä kaikkeuden takana on?
"En yhtään ihmettele, jos eo. ei avaudu kaikille, silloin kannattaakin ihan vain lueskella sitä raamattua: Se ei vaadi ajattelua ;) "
pitihän se vittuilu sinne tietysti lisätä...
*Huokaus* ja usko todellakin näyttää olevan myös sokea... Meinaatko ihan tosissaan, että jumalasi oli oikein tuumaillut, että "noin, laitan tuollaisen kivan pikkutähden niille auringoksi, sitten laitellaan noita muita planeettoja, ja maa vaikka tuohon noin. Sitten sijoitan koko komeuden maailmankaikkeuteen koordinaatteihin x,y,z." Mieti vähän, miten monta vaihtoehtoa olisi ollut vaikkapa juuri maan sijoittamisessa... joten em. sijoituspaikalle olisi ollut N kappaletta eri mahdollisuuksia ja siten tälle sijainnille oli todennäköisyys 1:N - ja olisi tietysti ollut mahdotonta ennustaa, minne maa lätkäistään, joten voidaan puhua satunnaisilmiöstä ja paikka on täten satunnaisilmiön tapahtuma, jota *tadaa* säätelee nk. satunnaismekanismi. Böö! Sieltä se paha sana taas vaan tuli, vaikka kuinka yritit urheasti puolustella uskomustasi.
Ja sitten jälleen kehotan sinua kokeilemaan sitä aineen tai energian hävittämistä (fysiikkahan lähtee siitä, ettei kumpaakaan voi LUODA EIKÄ HÄVITTÄÄ). Niin, että kokeile, ja tule sitten kertomaan, miten kävi. Siispä kaikki aine ynnä energia on ollut olemassa ikuisuuden, tosin aivan erilaisena - ja tulee olemaan vielä toisenkin ikuisuuden (= äärettömän pitkä aika). Eikä tosiaankaan kannata enää lähteä vänkäämään, että jumalapa se pystyy luomaan ja hävittämään niitäkin; Aivan saman voit meinaan hoitaa hakkaamalla päätäsi kiviseinään. Jos muuten pystyt kumoamaan aineen ja energian pysyvyyden, voit alkaa odottelemaan ensi vuodeksi kutsua Tukholmaan ;)
Ps. Jos OLETETAAN, että jumala olisi luonut maailmankaikkeuden, miten ihmeessä voi ajatella AIKAA ennen sitä? Eihän silloin olisi ollut aikaakaan... Kun se raamattu kerran tarjoaa niin eksakteja ja ainutkertaisen oikeita vastauksia, niin miksi siellä sanotaan vain ympäripyöreästi "alussa jumala loi taivaan ja maan". Siis mikä vuosi? Ja eikös se olisi pitänyt luoda se ainekin? Tuo kertoo karulla tavalla raamatun tarinoiden alkuperän: ihmisten sepitettyjä selityksiä - ei edes tiedetty, että olisi pitänyt luoda ne rakennusmateriaalit ensin.
...Niinpä. Ehkä jonakin päivänä kaikessa teoreettisessa viisaudessasi huomaatkin aivan kuin SATTUMALTA kiivenneesi vuoren päälle, jolla istuvat jo kaikki uskossa olevat.
Mutta siihen asti, hyvää jatkoa, Tuittu.
Niinhän se jeesuskin kiipesi aina YKSIN vuorelle "rukoilemaan" - mistäs tiedät, ettei hakeutunut vain korkealle paikalle ottamaan yhteyttä emäalukseen? Eihän ketään ollut näkemässä, mitä siellä oikeasti teki.
Olin alle kouluikäinen, kun tajusin, että haluan perustaa maailmankuvani jollekin muulle kuin uskolle, jollekin konkreettisesti todistettavissa olevalle. Raamattu ei kykene antamaan niin eksakteja selityksiä kuin kaipaisin. Olen meinaan lukenut sen. Elämänohjeet ovat ihan hyviä, mutta nämä ihmeteot ja luomisjutut eivät mene läpi.
Hyvää jatkoa vaan, ja vahvuutta uskossasi :)
Usko mitä lystäät, mutta jos jotakin tapahtuu sattumalta eli tietyllä todennäköisyydellä tapahtuu yksi monista vaihtoehdoista, niin siitä seuraavia tapahtumia säätelee myös todennäköisyys, ehdollinen sellainen. Sorry.
Kyllä Raamatun lukeminen ajattelua vaatii. Se on niin vaikeata tekstiä, ettei se ajattelemallakaan aina avaudu. Sitä pitää ymmärtää. Monet tekstikohdat selittyvät siten, että ne ovat ikäänkuin jatkoa jollekin aikaisemmin tapahtuneelle asialle tai tekstikohdalle (esim. Jeesuksen elämän vaiheissa vedottiin usein "kirjoituksiin", jotka olivat olleet olemassa jo aiemmin.)
.
...moisesta saa elämälleen ohjenuoran ?!?
Mutta miksi `epäuskoisten´ ohjaukseen jumal-olento olisikaan sinut valinnut...?!?
Hmmm... olisiko litiumin tms. tasapainossa tarkistamisen varaa,kö ?!?
No kuitenkin,hyvä,että olet ainakin omaan elämääsi saanut "tasapainoa" kaaoksen sijaan...
lol
;-)
Jos minulla olisi tuontapaisia mielenterveydellisiä ongelmia niin usko voisi olla ihan tervetullut lääke, vaikka hintana olisikin totuuden kadottaminen.
Joku saattaa päästä henkiseen tasapainoon ja mielenhallintaan kääntymällä uskoon. Silloin kääntöpuolena tuntuu usein olevan elämän kapea-alaistuminen ja hyvinkin ahtaisiin rajoihin asettuminen.
On muitakin vaihtoehtoja: monet voivat tarvita ammattiauttajan apua (suositeltavaa), ellei ole kyseessa vakavat mielenterveyden ongelmat, voi mielenhallintaa opetella ja harjoittaa muutenkin kuin uskoon tulemisella. Jooga, mietiskely, sopiva liikunta, mahdollisuuksia on.
voi olla monta mieltä ja riippuu millaisten lasien läpi katselee...
Jos olen löytänyt jotain,joka mielestäni on parempaa kuin se mitä minulla aikaisemmin on ollut,miksi vielä harrastaisin sitä vanhaa??
Oikeastaan on niin,että luopuessani siitä minkä koen olevan ristiriidassa tämän uuden ja sisäisesti mielekkään kanssa,elämäni sisällisesti avartuu.
Ajatellessani aikaa jolloin olin far out omissa hörhöilyissäni ja viisasteluissani,niin se oli kyllä tosi kapea-alaista,kun kaikkea katseli vaan omien ajatustottumusten putken läpi.
Tänään on rukouksen ja Jumalan tuntemisen maailma,se sisällinen ulottuvuus,jota ei voi selittää - vai kuinka sukeltaja kuvaa vedenalaista maailmaa sille,joka on koko ikänsä elänyt kuivalla maalla? Käsitteiden tasolla voidaan kyllä vääntää ja kääntää asioita,mutta täytyyhän meidän,puolin ja toisin,hyväksyä,että voi olla enemmän kuin ymmärrämme.
Kristillisen opin mukaan totuus ei ole jokin ajatusrakennelma vaan persoona,mutta uskovakin voi suhtautua Jeesukseen vaan rakennelmana,jolloin jää käsitteiden tasolle ja kyllä sellainen uskonnollisuus,ilman sisällistä hengen todellisuutta ja siitä kumpuavaa avartumista ja iloa,rampauttaa.
Totuus tekee vapaaksi - ei siis vain jotkin inhimilliset tosiasiat,vaan ELÄMÄ,josta käsin tosiasioita tulkitsee vähän eri tavalla kuin ennen. : )
Joku vastasi tohon Sampan kirjoitukseen että ihan hyvä jos löytyy jotain hyvää,mutta ikävä että se tapahtuu totuudesta tinkimisen kustannuksella.Tai jotain sinne päin.Itse luulen että Samppa on oikeesti löytänyt jotain tosi kadehdittavan arvoista - sukella vaan veljeni rohkeasti armon ja rakkauden maailmaan!
Kun 15 vuotta sitten löysin Jeesuksen elämääni en tullut uskoon saadakseni mielenhallintaa,rauhaa,tasapainoa tai jotain muuta sellasta.Tahdoin löytää mielipiteistä riippumattoman totuuden,jos se on olemassa.Olin valmis ottamaan huomioon kaikki vaihtoehdot,mutta en kyllä olis koskaan uskonut,että Jeesus on elävä ja todellinen,enemmän kuin pelkkää uskonnollisuutta.
Kyllä kristinusko ja varsinkin uskovaiset edusti mulle kapea-alaisuutta ja elämänkielteisyyttä,ja kun näin kristinuskon vaan uskontona,niin ajattelin että jos 'Jumala' on olemassa se löytyy yhtä hyvin kaikkien uskontojen takaa niiden perimmäisenä ideana joka sitten uskovien rajoittuneisuudessa vääristyy ja kadottaa alkuperäisen,henkisen tarkoituksensa.Pöh!
En edelleenkään koe olevani kovin uskonnollinen ihminen,en rakenna elämääni jonkin järjestelmän varaan,mutta Jeesuksessa olen löytänyt niin paljon,kaiken sen hyvän,mikä ennen puuttui.
Lavea tie vie ahtaalle,mutta kaita tie avartaa,armon ulottuvuuksiin.
Ja yritetään kunnioittaa toisiamme ja toistemme valinnanvapautta,uskotaan tai ei...Ehkä oon sun mielestä uskonnollisen harhan vallassa ja valheessa,ja mun mielestä sinä et tunne totuutta.So what.Ihmisiä ollaan ja samassa maailmassa.
Se joka "löytää elämänsä", ei todellakaan elä missään kapeassa maailmassa! Paitsi ehkä niiden mielestä, joilla ei elämässään ole millään mitään väliä. Uskovan elämässä on myös järjestys, joka luo turvallisuutta ja luottamusta muiden ihmisten kesken. Kaikki näkevät, kun seuraavat uskovan elämää, että hän ottaa elämän tosissaan ja pyrkii vakavissaan luomaan ympärilleen tasapainoista elämää, toisin kuin monet huithapelit ja hetken lapset, jotka eivät välitä mistään mitään.
...jos tosiaan osoitat kirjoitukseni minulle, jonkinlaisena kritiikkinä (?), vastaan
1) olevani samaa mieltä. ELÄMÄN LÖYTÄMINEN Jeesuksessa ei johda kapea-alaisuuteen. Tämä näkemys oli luettavissa kirjoituksestani. Juuri kaidan tien (=suostuminen siihen että Jumala tietää paremmin kuin pieni ihminen)hylkääminen johtaa siihen kapea-alaisuuteen, jossa ihminen pitää itseään kaiken mittana.
Silloin kokemukset voi olla monet, mutta Jumalan tuntemisen puuttuminen pitää yllä yksiulotteisuutta. Armon meri puuttuu.
2) Uskon järjestykseen, joka toteutuu Jeesuksen sisällisen tuntemisen ja Jumalan kirjoitetun sanan auktoriteetin kautta.
Ei riitä, että PYRIMME VAKAVISSAMME luomaan ympärillemme tasapainoista elämää. Pyrkimys on hyvä, mutta kuinka sitä luodaan, jos ei itse olla tasapainossa.
Kaiken ydin kristillisyydessä on minun mielestäni Jeesuksen opetus itsestään viinipuuna. Se merkitsee yhteyttä, johon päästään syntisyytensä tunnustamisen (=minä itse en riitä elämäni auktoriteetiksi ja totuuden mittapuuksi) ja Jeesuksen vastaanottamisen (=Jumalan tarjouksen hyväksymisen) kautta: Tule Jeesus elämääni, anna syntini anteeksi ja johda minua kaikkeen totuuteen.
Jeesuksen tunteminen ei todellakaan merkitse minulle huithapelimaista mystisten elämysten ja värähtelyiden, kokemusten ja ilmiöiden metsästämistä, jossa arkipäivän realiteetit jää toiseksi.
Elämä Jeesuksen seurassa on elämää rakkaudessa ja nimenomaan arjessa, johon usko avaa Jumalan mahdollisuudet.
Hienoa että todistit noin rohkeasti uskoontulostasi. Tämä palsta on ronski, mutta kaikki kuitenkin etsivät Juamalaa, ateistitikin. Juuri tuo valtava ja yli ymmärryksen käyvä rauha on ihana merkki Jumalan läsnäolosta. Se jo riittää. Joskus Jumala voi antaa myös yliluonnollistak mikäli on tarpeen. Ole vain rohkea ja toivottavasti sinusta tulee palava todistaja tähän maailmaan.
"Tämä palsta on ronski, mutta kaikki kuitenkin etsivät Juamalaa, ateistitikin."
:D Voi sanoa etten minä ainakaan todellakaan etsi. Tuo on uskovaisissa jotenkin outo käsitys että kaikki jotenkin etsisivät jumalaa. Siinä onkin kova etsiminen kun ei minkäänlaisia todisteita kyseisestä olennosta löydy.
Eivät kaikki ateistit etsi jumalaa, oikeastaan monikaan. Tämä siksi että jumalaa etsivälle tai sitä hakevalla on oma määritelmänsä; agnostikko. Ateisti on ihminen joka uskoo että jumalaa ei ole, siksi ei etsi tästä todisteita. Toki ateisti voi aivan hyvin kääntyä uskoon jos kokee asioista jotka tähän johtavat. Samoin uskovaiset muuttuvat ateisiteiksi jos näin kokevat.
Riidanhakuisuus uskovaisten ja ateistien välillä on surullisenhupaisaa ja kertoo vain egojen taistelusta; siitä että halutaan toinen pakottaa omaan näkemykseen. Kumpikin puoli(kun puhtaan yksilöinä) on tässä samalla alhaisella tasolla ja osoittaa suurta ymmärryksen puutetta osoitella toista sormella ja syyttää toisen valitsemaa elämää mistään.
Ateisti voi olla aivan yhtä hukassa tai harmoniassa kuin uskovainenkin - ja toisinpäin.
Tällä palstalla moni ateisti haukkuu uskovaisia maailman tekemisestä huonommaksi jne jne mutta ite usko tai sen olemattomuus ei ole tehnyt maailmaa yhtään huonommaksi tai paremmaksi paikaksi elää - vaan takana on ihmisen oma harmonia ja tyyneys joka voi tehdä maailman paremmaksi. Usko tai sen puute ei auta mitään jos ihminen käyttää tätä tietoaan(tai uskoaan, mitä termiä halutaan käyttää) välineenä toisia vastaan.
Vain täydellinen uskonvapaus ja toisten ihmisten kunnioitus vapauttaa meidät ikävyyksistä. Eli suomeksi ateisti ei hauku ketään eikä mistään, samoin uskovainen ei pakota ketään eikä saarnaa miten huonoja muut ihmiset ovat epäuskossaan. Kristittyjen oppiinhan kuuluu että me kaikki olemme syntisiä, ja että se ken heittää ensimmäisen kiven, on varsin epämiellyttävässä tilanteessa Jumalan edessä. Jumala ei tuomitse ketään tässä elämässä, ei ateistia eikä uskovaista ja Raamatussa sanoataan että ihmisen ei pidä tuomita toista ihmistä tämän synneistä. Samoin ihminen ei voi pelastaa toista ihmistä koska sen voi tehdä vain Jumala.
Itse agnostisena ateistina en usko Jumalan olemassaoloon mutta en voi totaalisen tiedon puuttuessa myöskään väittää ettei se olisi mahdollista. Ajatus on kuin matemaattinen kaava, jos yhtälöstä puuttuu liian monta tekijää, vastausta ei voi luoda. Koska ihminen on tunne-olento joka tekee kaikki päätöksensä tunteella(vaikka moni väittää olevansa järki-ihminen), niin tunne on aina mukana päätöksissä sen päätöksen lopullisessa tekemisen vaiheessa. Järkeä käytetään apuna, mutta ihmistä joka eläisi 100% järjellä ei todennäköisesti ole olemassakaan - tai jos on, tämä on kuin kone joka ei kykene tekemään päätöksiä kuin sellaisissa tilanteissa joissa tunne ei näyttele mitään osaa ratkaisussa. Esim. matemaatiikka voi olla tunteetonta laskelmointia mutta vain siinä määrin miten numeroita käsitellään, ei teorioiden kehittelyssä.
Ihmiskunnalle on tarpeeton tieto ollako uskossa vai ei, se ei meitä pelasta miltään. Tämä on jo nähty historiassa kun uskonnot ovat olleen pääosissa suurissa sodissa. Sotia käydään myös ei-uskonnollisista syistä, samoin murhia ja väkivaltaa ja kaikkia ikäviä tekoja toista ihmistä kohtaan. Näiden syyt ovat aina syvemmällä kuin uskonto tai uskonnottomuus - ne syyt ovat siellä missä ihminen ei ymmärrä minuuttaan vaan kamppailee ongelmissa jotka ovat ulkopuolisia tai ulkopuolelta lähtöisin. Vain erittäin syvällä itseopiskelulla voi ihminen päästä tasapainoon itsensä kanssa, oli sitten uskovainen tai ei.
Ihmisen "synti" on olla tiedostamaton itsestään. Oli uskovainen tai ei, hyväksyntä kaikkea kohtaan ja itseä kohtaan on vapautus. Siksi Jeesus ei voi pelastaa ketään joka ei itse itseään vapauta elämänsä kaaoksesta. Uskovaisuus ei ole sitä että käy kirkossa ja valehtelee itselleen olevansa hyvä ihminen, tehden silti samoja asioita mitä aina ennenkin. Ateisti joka tiedostaa itsensä ja heikkoutensa ja elää tämän jälkeen sopusoinnussa itsensä ja täten kaiken kanssa, on lähempänä totuutta kuni yksikään tekopyhä uskovainen. Ja sama tietty toisinpäin.
Lukematta Raamattua kuin mantraa ja rukoilemalla itsensä itkien uneen joka yö ei saa mitään muuta aikaan itselleen kuin suggestiivisen tilan jossa vaikeat asiat jäävät taka-alalle käsittelemättöminä. Hyvä tunne on vain väliaikaista ja paha nousee esiin heti kun hurkastelu loppuu. Suurin osa uskovaisista maailmassa elää näin, suggestoimalla eli valehtelemalal itselleen kaiken olevan hyvin ja "pelastettu", ei tarvitse kiinnittää huomiota itseensä. Jeesus vapauttaa kunhan vain huutaa apua tarpeeksi.
Jos Jumala on olemassa, häntä tuskin kiinnostaa pelastaa ketään joka ei viitsi vaivauta itsetutkiskeluun vaan "hulluna hurskaana" vain huutaa apua ja rukoilee apua kaikkeen mahdolliseen. Tälläinen ihminen ei ota vastuuta itsestään vaan luottaa pelastukseen kuin taaperi äitiinsä, ymmärtämättä missä mennään.
Uskovaisen ihmisen tärkein tehtävä ei ole olla hurmiossa ja sekaisin jeesuksesta, vaan ymmärtää asioita rauhallisesti, sama pätee kaikkiin ihmisiin. Pahimmat ongelmat maailmassa tapahtuvat hurmiossa kun menetetään koskekus omaan tietoisuuteen.
Jos olisin uskovainen, tarkastelisin hyvin tarkkaan seurakunnassa kollektiivista ilmapiiriä. Itsensä tunteminen on niin vaikeaa että jo yli 10 ihmisen ryhmässä esiintyy hyvin todennäköisesti suggestiivisia ihmisiä, eli niitä jotka eivät edes tiedosta huivaajansa itseään, kunhan vain saavat yhteisöön kuulumisen tunteen. Nämä ihmiset myrkyttävät ryhmän alkuperöisen tarkoituksen koska eivät usko kollektiiviin eivätkä ymmärrä sitä. Sama pätee kaikkiin ryhmiin, oli kyseessä uskonto, työ-yhteisö tai poliittinen piiri. Samoin jokainen pelkkään kollektiiviseen tunteeseen tarrautuva ihminen on todella helppoa saalista maailmalle. Uskovainen joka ei käytä omia aivojaan ja tiedosta itseään, on uskonnon ohjailma nukke joka ei tiedosta miksi tekee mitä tekee. Mitä Jumala sanoisi tälläiselle ihmiselle?
En jaksanut lukea löpinääsi vaikka se varmaan ansaitisi kokonaan lukemisen..
Hyvä että olet löytänyt punaisen langan elämääsi. Ihminen on niin vajavainen olento että itse en usko että täydellistä totuutta voi kukaan edes ymmärtää - siksi elämän tarkoituksen hakeminen on jokaiselle ihan se ikioma tehtävä tai tekemättä jättäminen. Ymmärtänet sen että Jeesuksesta pauhaaminen ei tee totuuttasi lähemmäksi muita ihmisiä vaikka siihen itse uskoisit. Näin ihminen toimii.
Ärsyttää sinun kysymyksesi "kadehditko minua", koska tuo kertoo egosi vallasta itsessäsi. Ei kai todellinen kristitty kehota tai toivo kenenkään olevan kateellinen toiselle ihmiselle?
Onnea valitsemallasi tiellä, en ole kateellinen vaan ehkä kevyesti tyytyväinen että joku tietää mitä haluaa. Itse en usko jumalaan/jumaliin mutta olen varma että jokainen ihminen on samalla viivalla sen suhteen miten joutuu työtä tekemään saadakseen palaset oikeille paikoilleen ennen kuolemaa.