"Tehdään aluksi yksi asia selväksi. Vaikka presidentti ja pääministeri niin väittävät, mitään Nato-optiota ei ole olemassa. Yhtä älyllistä olisi jonkun pörssiyhtiön toimitusjohtajan ilmoitus siitä, että hän ottaa yhtiöstään optioita. Ei ota, vaikka ilmoittaisi. Optioista päättää ensin yhtiökokous ja tarkemmista ehdoista yhtiön hallitus.
Natossa optiosta päättävät kaikki sen jäsenvaltiot yhdessä ja yksimielisesti, ei joku syrjäinen Natoon kuulumaton maa omin päin. Kun Nato ei ole Suomelle optiota tarjonnut eikä sen ehtoja ilmoittanut, niin ei sitä optiota sitten kerta kaikkiaan ole olemassa.
Kun ulkoministeri ilmoittaa, että meidän on harkittava Nato-jäsenyyttä, asia kannattaa ottaa samalla vakavuudella kuin Kata Kärkkäisen ilmoitus siitä, että hän hakee Kirjailijaliiton jäsenyyttä.
Hakea saavat kumpikin, eri asia on sitten hyväksytäänkö kumpaakaan.
Minkä ihmeen takia Nato haluaisi meidät jäsenekseen? Ihan aikuisten oikeasti me emme isommin lisää Naton sotavoimaa. Enemmän me olisimme Natolle rasite kuin toivottu lisäresurssi. Sotilasliitoissa asiat kun on tapana mitata potentiaalisilla uhilla ja sotilasvoimalla.
Euroopan unionin sotilaallinen voima naurattaa Venäjää. Siksi meidänkään ei kannata luottaa unioninkaan tukeen. Vai uskooko joku, että hädän hetkellä Kreikka ja Luxemburg rientävät meitä auttamaan?
Tai Ruotsi, jonka puolustusstrategia on vuosisatoja perustunut siihen, että Suomen maavoimat torjuvat idästä tulevat hyökkäykset, ennen kuin ne ulottuvat Ruotsiin. Miten ne länsinaapurissa muuten uskaltaisivat ajaa maavoimiensa vahvuuden niin alas kuin uskaltavat?
Kun unionilla ei ole edes yhteistä ulkopolitiikkaa, ihmekös tuo että Venäjä hoitaa asiansa jäsenmaiden kanssa maa kerrallaan. Vaikka unioni päättäisi Venäjä suhteistaan mitä tahansa, Saksalla on oma agendansa. Ihan pienestä syystä Saksa ei ryhdy ryppyilemään Moskovalle. Ei, koska yli 40 prosenttia sen käyttämästä kaasusta tulee jo nyt Venäjältä. Ja jos Lipponen lobbailussaan onnistuu, niin kohta tulee enemmän.
Jos Saksa tai Italia nöyrtyisivät Euroopan unionin vaatimuksesta kiukuttelemaan Putinille, niin kylmä sota saisi uudenlaisen merkityksen, kun patterit ja kylpyvesi seuraavana talvena kylmenisivät kaasun puutteessa Baijerissa ja Toscanassa. Siksi meidänkin pitääkin hoitaa asiamme suoraan Venäjän kanssa ja antaa piupaut unionin kohelluksille.
Venäjä on tuossa itärajan takana, eikä se sieltä minnekään muuta. Sen kanssa on vain osattava elää.
Sanottiin piakkoin eduskunnalle esiteltävässä puolustuspoliittisessa selonteossa mitä tahansa, niin karu totuus on se, että mikään ei ole pariinsataan vuoteen muuttunut. Ei sen jälkeen kun Suomenlinnan muuriin hakattiin tänäänkin ajankohtainen puolustuspoliittinen selonteko: "Suomen kansa, seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun."
KALLE ISOKALLIO
Natossa optiosta päättävät kaikki sen jäsenvaltiot yhdessä ja yksimielisesti, ei joku syrjäinen Natoon kuulumaton maa omin päin. Kun Nato ei ole Suomelle optiota tarjonnut eikä sen ehtoja ilmoittanut, niin ei sitä optiota sitten kerta kaikkiaan ole olemassa.
Kun ulkoministeri ilmoittaa, että meidän on harkittava Nato-jäsenyyttä, asia kannattaa ottaa samalla vakavuudella kuin Kata Kärkkäisen ilmoitus siitä, että hän hakee Kirjailijaliiton jäsenyyttä.
Hakea saavat kumpikin, eri asia on sitten hyväksytäänkö kumpaakaan.
Minkä ihmeen takia Nato haluaisi meidät jäsenekseen? Ihan aikuisten oikeasti me emme isommin lisää Naton sotavoimaa. Enemmän me olisimme Natolle rasite kuin toivottu lisäresurssi. Sotilasliitoissa asiat kun on tapana mitata potentiaalisilla uhilla ja sotilasvoimalla.
Euroopan unionin sotilaallinen voima naurattaa Venäjää. Siksi meidänkään ei kannata luottaa unioninkaan tukeen. Vai uskooko joku, että hädän hetkellä Kreikka ja Luxemburg rientävät meitä auttamaan?
Tai Ruotsi, jonka puolustusstrategia on vuosisatoja perustunut siihen, että Suomen maavoimat torjuvat idästä tulevat hyökkäykset, ennen kuin ne ulottuvat Ruotsiin. Miten ne länsinaapurissa muuten uskaltaisivat ajaa maavoimiensa vahvuuden niin alas kuin uskaltavat?
Kun unionilla ei ole edes yhteistä ulkopolitiikkaa, ihmekös tuo että Venäjä hoitaa asiansa jäsenmaiden kanssa maa kerrallaan. Vaikka unioni päättäisi Venäjä suhteistaan mitä tahansa, Saksalla on oma agendansa. Ihan pienestä syystä Saksa ei ryhdy ryppyilemään Moskovalle. Ei, koska yli 40 prosenttia sen käyttämästä kaasusta tulee jo nyt Venäjältä. Ja jos Lipponen lobbailussaan onnistuu, niin kohta tulee enemmän.
Jos Saksa tai Italia nöyrtyisivät Euroopan unionin vaatimuksesta kiukuttelemaan Putinille, niin kylmä sota saisi uudenlaisen merkityksen, kun patterit ja kylpyvesi seuraavana talvena kylmenisivät kaasun puutteessa Baijerissa ja Toscanassa. Siksi meidänkin pitääkin hoitaa asiamme suoraan Venäjän kanssa ja antaa piupaut unionin kohelluksille.
Venäjä on tuossa itärajan takana, eikä se sieltä minnekään muuta. Sen kanssa on vain osattava elää.
Sanottiin piakkoin eduskunnalle esiteltävässä puolustuspoliittisessa selonteossa mitä tahansa, niin karu totuus on se, että mikään ei ole pariinsataan vuoteen muuttunut. Ei sen jälkeen kun Suomenlinnan muuriin hakattiin tänäänkin ajankohtainen puolustuspoliittinen selonteko: "Suomen kansa, seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun."
KALLE ISOKALLIO
Vastaukset 2
Vanhimmat
päivässä moninkertaisen määrän paskaa omaan painoonsa nähden.
Mato on matalaotsainen!
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Ulkoasiainvaliokunnan Salolainen Nato-jäsenyys mutkistunut/1135238737625