Suhteellisen huonosti tunnettu saksalainen keskitysleiri Chelmno Warthegaun piirissä Puolan länsiosassa, joka aloitti toimintansa vuoden 1941 lopulla, toimi viimeisenä pysäkkinä tuhansille ihmisille. Niin kutsutun Korherrin raportin mukaan leirin kautta "kuljetettiin itään" vuoden 1942 loppuun mennessä 145 301 juutalaista:
http://www.ns-archiv.de/verfolgung/korherr/korherr-lang.php
"durch die Lager im Warthegau 145 301 Juden"
Kuten sekä leirin SS, että leirillä työskennelleet ovat todistaneet, tuo "itään kuljettaminen" tarkoitti tosiasiassa massoittaista tappamista. Tuo tappaminen toteutettiin todistajien mukaan bensiinikäyttöisten kaasuvaunujen avulla; tähän tarkoitukseen varattuja vaunuja oli todistajien mukaan kaikkiaan kolme kappaletta. Tähän vain pari esimerkkiä todistajilta:
Bruno Israel kertoo teoksessa Chelmno Witnesses Speak mm. seuraavaa:
"Haluan huomauttaa että pakokaasuputki johti vaunun sisälle lattian läpi, niin että pakokaasut tulvivat käynnistyksen jälkeen vaunun sisälle tappaen sisälla olijat. En tiedä oliko bensiiniin sekoitettu kloroformia, eetteriä tai jotain muuta ainetta."
Lukuisat todistajat ovat kuvailleet samalla tavoin vaunun sisustaa, kuten Jozef Piaskowski:
Talvella 1941/1942 hänet määrättiin korjaamaan Chelmnon suurimman vaunun jäähdyttäjä. Piaskowski kertoo, ettei ollut koskaan nähnyt vastaavaa mottoria, "moottori oli hieman outo, se oli suunnaton". Piaskowski kuvaa samoin, miten vaunun lattian läpi johdettu pakokaasuputki johti pakokaasut lastitilaan.
http://www.deathcamps.org/gas_chambers/gas_chambers_vans.html
Kaasuvaunuihin liittyvässä dokumentaatiossa, kuten alla olevassa SS-Obersturmbannführer Walter Rauffille toimitetussa kirjeessä joka käsittelee vaunujen teknisiä ongelmia, mainitaan myös Chelmnon kaasuvaunut:
http://www.holocaust-history.org/19420605-rauff-spezialwagen/
Uhrit haudattiin aluksi suuriin joukkohautoihin, ja myöhemmin, todisteiden hävittämiseksi, ruumiit kaivettiin ylös ja poltettiin. Tuhka levitettiin sekä jokeen, että myös metsään.
Joukkohautojen paikka näyttää nykyään tältä:
http://www.youtube.com/watch?v=pRsSejBRpis
Arkeologit ovat paikantaneet joukkohaudat, ja todentaneet palaneiden ruumiiden jäänteitä sekä murskattuja luita lukuisista haudoista. Lisäksi haudoista löydetty muu materiaali on mahdollistanut tapettujen identifioimisen. Arkeologisia tutkimuksia suoritettiin alueella useissa eri vaiheissa ja projekteissa 1986-1987 sekä 1997-2002 ja myös 2003-2004. Arkeologisista tutkimuksista ja leirin historiasta alla:
http://www.muzeum.com.pl/en/chelmno.htm
http://www.ns-archiv.de/verfolgung/korherr/korherr-lang.php
"durch die Lager im Warthegau 145 301 Juden"
Kuten sekä leirin SS, että leirillä työskennelleet ovat todistaneet, tuo "itään kuljettaminen" tarkoitti tosiasiassa massoittaista tappamista. Tuo tappaminen toteutettiin todistajien mukaan bensiinikäyttöisten kaasuvaunujen avulla; tähän tarkoitukseen varattuja vaunuja oli todistajien mukaan kaikkiaan kolme kappaletta. Tähän vain pari esimerkkiä todistajilta:
Bruno Israel kertoo teoksessa Chelmno Witnesses Speak mm. seuraavaa:
"Haluan huomauttaa että pakokaasuputki johti vaunun sisälle lattian läpi, niin että pakokaasut tulvivat käynnistyksen jälkeen vaunun sisälle tappaen sisälla olijat. En tiedä oliko bensiiniin sekoitettu kloroformia, eetteriä tai jotain muuta ainetta."
Lukuisat todistajat ovat kuvailleet samalla tavoin vaunun sisustaa, kuten Jozef Piaskowski:
Talvella 1941/1942 hänet määrättiin korjaamaan Chelmnon suurimman vaunun jäähdyttäjä. Piaskowski kertoo, ettei ollut koskaan nähnyt vastaavaa mottoria, "moottori oli hieman outo, se oli suunnaton". Piaskowski kuvaa samoin, miten vaunun lattian läpi johdettu pakokaasuputki johti pakokaasut lastitilaan.
http://www.deathcamps.org/gas_chambers/gas_chambers_vans.html
Kaasuvaunuihin liittyvässä dokumentaatiossa, kuten alla olevassa SS-Obersturmbannführer Walter Rauffille toimitetussa kirjeessä joka käsittelee vaunujen teknisiä ongelmia, mainitaan myös Chelmnon kaasuvaunut:
http://www.holocaust-history.org/19420605-rauff-spezialwagen/
Uhrit haudattiin aluksi suuriin joukkohautoihin, ja myöhemmin, todisteiden hävittämiseksi, ruumiit kaivettiin ylös ja poltettiin. Tuhka levitettiin sekä jokeen, että myös metsään.
Joukkohautojen paikka näyttää nykyään tältä:
http://www.youtube.com/watch?v=pRsSejBRpis
Arkeologit ovat paikantaneet joukkohaudat, ja todentaneet palaneiden ruumiiden jäänteitä sekä murskattuja luita lukuisista haudoista. Lisäksi haudoista löydetty muu materiaali on mahdollistanut tapettujen identifioimisen. Arkeologisia tutkimuksia suoritettiin alueella useissa eri vaiheissa ja projekteissa 1986-1987 sekä 1997-2002 ja myös 2003-2004. Arkeologisista tutkimuksista ja leirin historiasta alla:
http://www.muzeum.com.pl/en/chelmno.htm
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jo aiemmin viitatun Alan Heathin filmin lisäksi aiheesta kiinnostuneitten kannattanee vilkaista myös tätä Heathin filmiä, jossa hän esittelee tarkemmin hautoja, ja kuten filmistä voi huomata, luujäänteitä on edelleenkin kaikkialla:
http://www.youtube.com/watch?v=nxM9z7KaY3Y&feature=related
jotka heti otettiin NL:n käyttöön? Vangit ja vartijat vain vaihtuivat, eikä vankeja niinkään poltettu, vaan ammuttiin tai lähettetiin siperian.
Ei kuulunut, ainakaan sikäli kun tiedän. Leirillä ei ollut sellaiseen käyttöön soveliaita rakennuksia, ja se sitäpaitsi tuhottiin melkoisen tarkkaan saksalaisten aloittaessa vetäytymisensä.
Noista "kierrätetyistä" leireistä muistelen että erityisesti entisen DDR:n alueella niitä oli useampiakin. Niistä olen parikin tutkimusta aikanaan lukenut, mm. Sachsenhausen ja Buchenwald toimivat vankileireinä sodan jälkeenkin. Usein jopa samat tyypit asuttivat leirejä niin natsien kuin kommunistienkin aikaan. Mutta kuten sanottu, Chelmno/Kulmhof ei tuossa käytössä tietojeni mukaan ollut.
Puolalaisen tutkimuskomission sodanjälkeinen raportti näyttäisi myös vahvistavan sen, että leiri tuhottiin melkoisen tarkkaan saksalaisten toimesta:
http://www.ess.uwe.ac.uk/genocide/gcpol8.htm
Kuten Auschwitzissakin, Chelmnon Sonderkommando, tuhoamistoiminnan avustajiksi pakotetut, laati leirillä lyhyitä muistiinpanoja jotta jälkipolvet tietäisivät mitä leirillä tapahtui. Joitakin haudattuja muistiinpanoja löytyikin sodan jälkeen leirin alueella, kun leiriltä pakenemaan onnistuneet kertoivat niiden sijainnin. Tässä eräältä nettisivulta yksi pidempi todistusketju aluksi, sitten lyhyempiä luetteloita paikalla olleista vangeista:
http://www.zchor.org/EDUT.HTM
http://www.zchor.org/TWOMORE.HTM