Kaksi karua kertomusta Suomesta, 70 vuotta erottaa niitä...

No, taidat olla kovin väärässä. Pistän parit pätkät selvittämään sitä, mitä tiedän...

""
Oikea tieto kommunismin uhreista on n. 3 miljoonaa. Sen sijaan fasismin uhreja oli n.55 miljoonaa Ihmistä, joista venäläisiä n. 25-30 miljoonaa, juutalaisia 6 miljoonaa ja muita ryhmiä, kuten mustalaisia joukoittain. Kapitalismin uhreja syntyy edelleen päivittäin pelkistä lapsista 35.000.
Mikään järjestelmä ei siis koskaan tule tuota ylittämään, sillä kapitalismin jälkeen, ei synny enää yksilökeskeistä yhteiskuntamuodostumaa. Huomio vielä, että fasismi oli ja on edelleen kapitalismiin elimellisesti kuuluva ominaisuus.

Tietoni kommunismin uhreista on perusteltavissa ja todistettavissa, jota sinun herjaväittämäsi ei suinkaan ole.
Kommunistien uhrit syntyivät pääosin vankileireillä kuolleista, ei teloitetuista. Päävästuunkantajana on NL.n kommunistipuolue, ei Stalin, tämä vielä tarkennukseksi. Vankileireille joutui väärin ja oikein ilmiannettuja, toisinajattelijoita ja vehkeilijöitä Tämä ei taasen eroa mitenkään meidän omista, suomalaisille vankileireilleen laittamista."""

ja toinen...

""YKS'KAKS 1/93
Jorma Orelma:
Luurankoja Suomen kaapissa

Kaapissa olevat luurangot ovat sellaisia, joita kaapin omistaja ei mistään hinnasta haluaisi päivänvaloon. Sellaisia luurankoja on varmasti monilla firmoilla (esim. Boforsissa Ruotsissa), monilla puolueilla (SKP:n Moskovasta saama tuki) tai vaikka yksityisillä (monilla entisillä SS-miehillä).
Suomessa näitä luurankoja on yritetty löytää monelta eri suunnalta. Yksi viime vuosien uutterimmin kaivelluista Suomen vaiheista on ollut Kekkosen aika: luurankoina on kaivettu esille Kekkosen taustaa niin Valpon miehenä kuin Moskovan agenttinakin.
Kun kuitenkin Kekkonen näyttää tehneen Suomelle enemmän hyvää kuin pahaa, on tällä rintamalla hiljennytty. Nyt tutkitaan Suomen armeijan sodanaikaisia julmuuksia sekä sitä, mikä on totuus sotakorvauksista.
Jokin aika sitten käsitteli m.m. ruotsalainen Dagens Nyheter laajasti näitä kahta asiaa.
Sotakorvaukset
Kun Toinen Maailmansota päättyi, istui Suomi hävinneiden penkillä. Neuvostoliitto oli tosin hyökännyt ("Mainilan laukaukset") Suomeen vuonna 1939, mutta välirauhan jälkeen se oli Suomi, joka syksyllä 1941 hyökkäsi Saksan asekumppanina Itärajan yli ja etenkin jatkoi etenemistä vielä vanhan rajan yli Itä-Karjalaan. Kun sota sitten päättyi, tuomittiin Suomi suuriin sotakorvauksiin.
Suomi maksoi vuosina 1944-52 sotakorvausta, joka nousi vuosittain 12-20 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä oli valtava uhraus maalta, joka juuri oli ollut seitsemän vuotta sotatilassa.
Palkkiona sotakorvausten säntillisestä suorittamisesta suomalaiset saivat aiheen kerskua sillä, että olivat yhtenä harvoista maksaneet koko sotakorvauksensa.
Nyt elää tämä ylpeydenaihe omia vaaran aikojaan.
Suuri bluffi
Tai oikeastaan kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, miten paljon Suomen olisi oikeastaan pitänyt maksaa sotakorvauksia jos Suomi olisi ollut (muista poiketen?) rehellinen.
Suomalaiset nimittäin onnistuivat pimittämään lähes kymmenen miljardin markan arvosta saksalaisten saatavia, joita ei tämän pimityksen ansiosta jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle.
Kyse oli 120 000 tonnin ase-erästä jonka Saksa toimitti Suomeen jatkosodan aikana, ja jolla oli suuri merkitys Suomen sodankäynnille. Sitten kävi kuitenkin niin "hassusti", että laskujen Saksassa olevat kopiot tuhoutuivat Berliinin pommituksissa ja näinollen laskuista oli kappale vain Suomessa.
Rauhansopimuksen mukaan Suomen piti luovuttaa kaikki Saksan Suomessa oleva omaisuus tai saatavat Neuvostoliitolle.
Tämä 12 miljardin markan summa (ja joka siis oli käytetty sodassa aseina) olisi ollut Suomelle kova maksettava. Tämän vuoksi mobilisoitiin väärennysprojekti, jolla aselasku saatiin pienenmään murto-osaansa, vajaaseen neljään miljardiin markkaan. Väärennökset tehtiin varmuuden vuoksi Ruotsissa.
Nyt 50 vuotta myöhemmin tämä huiputus on kaivettu esiin. Osoitukseksi Suomen epäluotettavuudesta? Entisen KGB:n puhdassydämiset virkamiehet ovat varmasti moraalisesti kauhean närkästyneitä...
Näistä sotakorvausasioista on Suomessa kerrottu Seura-lehdessä sekä televisiossa.

Keskitysleirit

Äsken selostetussa sotakorvaustarinassa on ehkä oma selittämisensä, mutta muiden sotarikosten joukossa se jää kuitenkin melko kiltiksi.
Paljon pahempi on se syyte, että Suomella oli jatkosodan aikana Itä-Karjalassa 15 keskitysleiriä, joihin oli koottu 25 000 venäläistä naista, vanhusta ja lasta. Kahdeksan aiempaa leirivankia on toisistaan riippumatta kertonut vartijoiden julmuuksista kuten pahoinpitelyistä, syyttömien teloituksista, raiskauksista... Sanalla sanoen samantapaisista asioista mitä tällä hetkellä tapahtuu Bosniassa ja joista maailma on syystä kauhuissaan.
Myös nämä asiat on kerrottu tänä talvena Seura-lehdessä.

Korvausvaatimuksia

Suomalaisten vuosina 1941-44 kokoamilla keskitysleireillä Itä-Karjalassa olleet venäläiset vaativat nyt Suomen valtiolta korvauksia. He viittaavat siihen, että Saksa maksaa entisille juutalaisille keskitysleirivangeille huomattavia korvauksia.
Vasta äskettäin järjestäytyneet Venäjän keskitysleirivangit ovat lähettäneet Suomen presidentille asiaa koskevia kirjeitä, mutta eivät kertomansa mukaan ole saaneet vastausta.
Presidentinkanslian ja siis Suomen virallisen kannan mukaan näillä vaatimuksilla ei ole perusteita.
- Kyseessä oli sotatila. Sodan lopputulos on todettu rauhansopimuksessa ja Suomi on maksanut sotakorvauksensa. Lisäksi asia on juridisesti vanhentunut.
Punkt. Slut.

Totta ainakin toinen puoli

Edelleen Helsingin Sanomia lainatakseni kertoo Venäjän keskitysleirivankien keskusjärjestön Petroskoin osastossa työskentelevä Klavdia Njuppijeva, että yksistään Petroskoin seitsemällä keskitysleirillä kuoli jatkosodan aikana noin 5 000 siviiliä.
Suomalaisten toimesta kootut keskitysleirit eivät ole kuitenkaan mitään uusvenäläistä propagandaa vaan tiedossa olevaa totuutta. Leireistä on olemassa tohtorinväitöskirja, jonka on tehnyt Joensuun yliopiston dosentti Antti Laine. Väitöskirjan nimi oli "Suur-Suomen kahdet kasvot".
Antti Laine ei kuitenkaan hyväksy lukua 5 000 kuollutta. Hänen mukaansa määrä on liian suuri vaikka laskettaisiin kaikkien Itä-Karjalan leirien kuolleet.
Antti Laineen (ja HS:n) mukaan leirikuolleisuus keskittyi vuoden 1942 kesään. Syy oli siinä, ettei elintarvikehuoltoa valmisteltu pitkäksi ajaksi, koska leireistä odotettiin lyhytaikaisia. Saksalaisten odotettiin valtaavan Leningradin, minkä jälkeen leirivangit olisi viety kauemmas Venäjälle. Kova kuolleisuus johtui lähinnä nälkiintymisen aiheuttamista taudeista.

86 000 venäläistä vankia elossa

Suomalaisilla keskitysleireillä olleiden, edelleen elossa olevien venäläisten määrä ei ole tiedossa. Kaikkiaan on Venäjällä keskitysleirivankien järjestön mukaan edelleen 86 000 elossa olevaa entistä keskitysleirivankia.
Petroskoilainen Klavdia Njuppijeva vetoaa HS:ssä, että "myös suomalaisten olisi vihdoin muistettava niitä vielä elossa olevia venäläisiä siviilejä, jotka joutuivat menettämään lapsuutensa Itä-Karjalan keskitysleireissä."
Tämän katsauksen alussa selostettu sotakorvausjuttu on järkevästi katsoen toisarvoinen seikkailu. Viranomaisten tehtävän luonteeseen kuuluu - siltä tuntuisi - toimia oman kansan etujen puolesta.
Ihmisten käsittely on aivan eri juttu. Ei voi olla niin, että ruotsalaiset tai englantilaiset olivat tuhmia kun internoivat suomalaisia sodan aikana. Se miten suomalaiset itse käsittelivät valloitettujen alueiden väestöä, on ensiarvoisen tärkeää. Jos näissä väitteissä on asiaa, on se tutkittava ja vaikka sitten korvattava. Suomi ei ole kaikin puolin syytön: inkeriläisten palautukset ovat siitä yksi puoli.
Vaikka tietysti asioilla on rajansa.
Äskeisen tiimoilta kertoo eräs Presidentinkanslian edustaja, että pari vuotta sitten tuli Venäjältä korvausvaatimus varastetuista perunoista. Kirjeen mukaan joku suomalainen oli jatkosodan aikana vienyt itäkarjalaisen asukkaan perunoita. Korvauksena tästä omavaltaisuudesta vaati k.o. henkilö nyt, että Suomen valtion olisi ostettava hänelle auto...
Lähteet: H.S. 27.1.93 ja DN 11.2.93.

Liitetty asiakirjasta

Olisikin tasan nolla kun sinä ja Rainesto
pääsisitte kansantalouden kimppuun.

Ongelma on todellinen, mutta mietitäänpäs miten
sosialismissä onnistuisi uutisoida JÄRJESTELMÄN
puutteista.

Joudut tunnustamaan että sosialistisessa valtiossa
on ongelmien esiin tuonti lähes kriminalisoitu.

Kukaan ei elä haavemaailmassa.

Keskiverto kunnan tai kaupungin valtuutettu
menee yli siitä mistä aita on matalin.

Julkisuuden paine voi korjata asiaa, kuten
Tampereella vanhusten talon kroonista työvoima-
pulaa.

Tämä asia ei ole porvaristo vasemmisto
problematiikkaa.

Se on valtaväestön sokeutta.

Myös työläisten, jotka valtaa pitävät.

Höpö setukka ja Rainesto yrittävät tässä
veivata kommunismin viitekehystä hätiin.

Toveri Urpo on sangen huvittunut, koska vallankei-
kaus kaataisi talouden ja saman tien olisivat
vanhukset taivasalla.

Menkääs koloonne miettimään ja harjoittelemaan
objektiivisuutta.