Täällä moni tuntuu parkuvan sitä, että ainoastaan saksalaisten pitämiä keskitysleirejä käsitellään, neuvostoliittolaisia ei ollenkaan. Jostain syystä nämä henkilöt eivät saa asiasta itse avauksia aikaan, joten laitetaan tähän hieman tietoa myös neuvostoliittolaisten leireistä.
Idempänä olevat leirit on kohtuuttoman huonosti dokumentoitu, joten niiden suhteen kehotan asiasta laajemmin kiinnostuneita tutustumaan vaikkapa Anne Appelbaumin mainioon tutkimukseen Gulageista, jonka esipuhe tuossa alla:
http://www.anneapplebaum.com/gulag/intro.html
Appelbaum käsittelee teoksessaan myös uhrilukuja, mutta toteaa niistä, että lukumäärät ovat puutteellisen aineiston nojalla vain arvioita. Tietty pohjataso voidaan kuitenkin määrittää neuvostoliittolaisten arkistotietojen perusteella. Neuvostoliiton tilastojen esittämä virallinen luku Gulageilla kaikkiaan kuolleista on 2,7 miljoonaa. Mitä ilmeisimmin todellinen luku on selkeästi suurempi ja hieman laskentatavasta riippuvainen.
Itä-Saksassa pystytettiin Stalinin joukkojen johdolla terrorihallinto heti sodan päättymisen aikoihin. Suuri joukko sotavankeja ja vanhan hallinnon edustajia lähetettiin Neuvostoliittoon, mutta myös monet saksalaisten aiemmat leirit toimivat sodan jälkeenkin vankiloina. Mm. Sachsenhausen ja sen alaleiri Jamlitz, Buchenwald ja aiempi sotavankileiri Mühlberg toimivat myös uusien hallitsijoiden ylläpitäminä "erikoisleireinä", Speziallager. Kaikkiaan Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä toimi 12 erikoisleiriä.
Mühlbergissä oli vangittuna parhaimmillaan yli 20 000 vankia, yli 6700 heistä menehtyi. Vangit olivat mm. entisiä upseereita ja puolueen jäseniä ja vangittu ilman oikeudenkäyntiä. Osa vangeista kuljetettiin myös Neuvostoliittoon, joten kuolleisuus kaikkiaan oli mitä todennäköisimmin suurempi kuin tuo mainittu. Leirin lopetettua toimintansa syyskuussa 1948 loppuja vankeja ei vapautettu vaan heidät siirrettiin Buchenwaldiin.
Jamlitzin reilusta 10 000:sta vangista menehtyi vähintään 3400. Kuolleet haudattiin joukkohautoihin, jotka kaivettiin myohemmin esiin kunnollisen hautauksen vuoksi. Leirin toiminta-aikana kuoli päivittäin 60-70 vankia mm. nälkään ja tauteihin.
Lierien olosuhteet olivat epäinhimilliset, sillä ruoka-annokset oli laskettu minimiin, ja saapumisvaiheessa vangit olivat uuvuksissa sillä leireille kuljetettiin jalkapatikassa - tai karjavaunuilla. Lisäksi tilannetta pahensi se, että suuri osa vangituista oli pidätetty kesällä, ja he joutuivat viettämään talven kesävaatteissa.
Leirihallinnon raportin mukaan vuosien 1945 ja 1950 välillä erikoisleireillä oli vangittuna kaikkiaan 123 000 saksalaista. Lisäksi leireillä oli muiden maiden kansalaisia, myös neuvostoliittolaisia. Saksalaisista kuoli tuona aikana leireillä vajaa 43 000.
Idempänä olevat leirit on kohtuuttoman huonosti dokumentoitu, joten niiden suhteen kehotan asiasta laajemmin kiinnostuneita tutustumaan vaikkapa Anne Appelbaumin mainioon tutkimukseen Gulageista, jonka esipuhe tuossa alla:
http://www.anneapplebaum.com/gulag/intro.html
Appelbaum käsittelee teoksessaan myös uhrilukuja, mutta toteaa niistä, että lukumäärät ovat puutteellisen aineiston nojalla vain arvioita. Tietty pohjataso voidaan kuitenkin määrittää neuvostoliittolaisten arkistotietojen perusteella. Neuvostoliiton tilastojen esittämä virallinen luku Gulageilla kaikkiaan kuolleista on 2,7 miljoonaa. Mitä ilmeisimmin todellinen luku on selkeästi suurempi ja hieman laskentatavasta riippuvainen.
Itä-Saksassa pystytettiin Stalinin joukkojen johdolla terrorihallinto heti sodan päättymisen aikoihin. Suuri joukko sotavankeja ja vanhan hallinnon edustajia lähetettiin Neuvostoliittoon, mutta myös monet saksalaisten aiemmat leirit toimivat sodan jälkeenkin vankiloina. Mm. Sachsenhausen ja sen alaleiri Jamlitz, Buchenwald ja aiempi sotavankileiri Mühlberg toimivat myös uusien hallitsijoiden ylläpitäminä "erikoisleireinä", Speziallager. Kaikkiaan Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä toimi 12 erikoisleiriä.
Mühlbergissä oli vangittuna parhaimmillaan yli 20 000 vankia, yli 6700 heistä menehtyi. Vangit olivat mm. entisiä upseereita ja puolueen jäseniä ja vangittu ilman oikeudenkäyntiä. Osa vangeista kuljetettiin myös Neuvostoliittoon, joten kuolleisuus kaikkiaan oli mitä todennäköisimmin suurempi kuin tuo mainittu. Leirin lopetettua toimintansa syyskuussa 1948 loppuja vankeja ei vapautettu vaan heidät siirrettiin Buchenwaldiin.
Jamlitzin reilusta 10 000:sta vangista menehtyi vähintään 3400. Kuolleet haudattiin joukkohautoihin, jotka kaivettiin myohemmin esiin kunnollisen hautauksen vuoksi. Leirin toiminta-aikana kuoli päivittäin 60-70 vankia mm. nälkään ja tauteihin.
Lierien olosuhteet olivat epäinhimilliset, sillä ruoka-annokset oli laskettu minimiin, ja saapumisvaiheessa vangit olivat uuvuksissa sillä leireille kuljetettiin jalkapatikassa - tai karjavaunuilla. Lisäksi tilannetta pahensi se, että suuri osa vangituista oli pidätetty kesällä, ja he joutuivat viettämään talven kesävaatteissa.
Leirihallinnon raportin mukaan vuosien 1945 ja 1950 välillä erikoisleireillä oli vangittuna kaikkiaan 123 000 saksalaista. Lisäksi leireillä oli muiden maiden kansalaisia, myös neuvostoliittolaisia. Saksalaisista kuoli tuona aikana leireillä vajaa 43 000.
Vastaukset 4
Vanhimmat
stallarien puolelta pidetään vapauden ja demokratian esitaistelijoina. Suomeenkin kuulemma tuli demokratia puna-armeijan ansiosta.Kuitenkin näkyvin tapahtuma oli isänmaallisten järjestöjen lakkauttaminen ja maanpetoksellisten ainesten lainvastaisen toiminnan salliminen. Demokratiaako?
Keskitysleirit olivat käytössä Itä-Saksan romahtamiseen asti. Saksassa tapasin miehen joka oli viettänyt alkujaan natsien perustamassa Bautzenin leirissä kahdeksan vuotta vv 1981-1989 koska kieltäyi asepalveluksesta Nationale Volksarmeessa ja oli esittänyt Honeckerin ja kommunismin vastaisia mielipiteitä. Stasihan häenet sitten julisti "yhteiskunnanvastaiseksi" ja karkotti leirille kuin Gestapo konsanaan.
Hmm, jäin miettimään, oliko Bautzen varsinaisesti leiri, vaikka sitä Speziallageriksi toki nimitettiinkin. En saanut nettisivuilta selvää olosuhteista, joskin ei liene mikään mukava paikka ollut. NL aikaan ainakin porukkaa kuoli melkoisesti.
Bautzenissa oli kaksikin vankilarakennelmaa, jotka olivat jo keisarilliselta ajalta ja edelleenkin siellä taitaa toimia vankila. 1933 se siirtyi natsien hallintaan ja se jatkoi sodan jälkeen vuoteen 1950 asti neuvostoliittolaisen hallinnon alaisena. Sen jälkeen hallinta siirtyi itäsaksalaisille. Bautzen I toimi 1950-luvulta lähtien ilmeisesti lähinnä tavallisena vankilana, Bautzen II Stasin vankilana.
Tuolta paikka näytti muinoin, natsien aikaan:
http://www.stsg.de/main/bautzen/popup/abb02.htm
Lisää tietoa aiheesta tuolla:
http://www.stsg.de/main/bautzen/ueberblick/einfuehrung/
Sen verran voinee lisätä aiheeseen ns. DDR ja entiset keskitysleirit, että leirien vastarintaliike, ns. kommunistien antifasistinen rintama, oli iso osa niin sanottua DDR:n perustamismyyttiä. Moni DDR:n poliitikko oli entisiä vankeja.
Joskin ironista kyllä, mm. Ernst Busse, joka toimi DDR:n hallinnossa Thüringenin sisäministerinä aikanaan, tuomittiin DDR:n ja erityisesti SED:n sisäisten kahinoitten seurauksena vankilaan toimistaan Buchenwaldissa. Busse kuoli leirillä Siperiassa 1950-luvulla. Entiset leirivangit muodostivat yhden blokin valtataistelussa, toisen puolen ollessa Moskovan koululaiset.
Siten lienee ollut aika korkea kynnys käyttää vankiloina ainakaan tunnetuimpia leirejä. Buchenwald ja Sachsenhausen ainakin muutettiin museoiksi pian sen jälkeen, kun NL lopetti niiden leirikäytön.