Monilla näyttäisi olevan käsitys, että ei ole kunnon äiti, jos ei synnytä alateitse. Moinen asenteellisuus johti lapsen kuolemaan Seinäjoella. Lääkärit saivat HUOMAUTUKSEN, vaikka kuultujen asiantuntijoiden mielestä 5.5 kiloista lasta ei olisi pitänyt yrittää imukupilla, vaan sektiolla, joka olisi lähes varmasti pelastanut lapsen.
Sairaalan johtaja kommentoi asiaa "onnettomien yhteensattumien summaksi", eli ei edes myöntänyt, että sokea asenteellisuus oli tämänkin turhan tuskan ja kuoleman takana.
Lääketiede kaikessa täydellisyydessään ei kuuntele varsinaisen asiantuntijan, synnyttäjän tuntemuksia, vaan luulee olevansa viisaampi yksin.
Sairaalan johtaja kommentoi asiaa "onnettomien yhteensattumien summaksi", eli ei edes myöntänyt, että sokea asenteellisuus oli tämänkin turhan tuskan ja kuoleman takana.
Lääketiede kaikessa täydellisyydessään ei kuuntele varsinaisen asiantuntijan, synnyttäjän tuntemuksia, vaan luulee olevansa viisaampi yksin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Useimmissa synnytyksissä alatiesynnytys on lääketieteellisesti sekä äidin että lapsen kannalta paras vaihtoehto. Synnytys on luonnollinen tapahtuma, ja naisen keho on suunniteltu sitä varten. Sectio on luonnoton keino, johon pitäisi turvautua silloin, kun jokin on vialla.
Nykyään törmää usein ajatukseen, jossa sectio nähdään alatiesynnytyksen vaihtoehtona, johon naisella tulisi halutessaan olla oikeus. Vaihtoehtoisuuskeskustelussa on mielestäni usein kysymys siitä, että naiset ovat identiteetin etsiskelyssään kadottaneet kosketuksen omaan sukupuoleensa, ja näkevät luonnolliset asiat merkkeinä siitä, että heitä sorretaan ja alistetaan. Miksi näin on käynyt? En tiedä.
Synnytyspelkoa esiintyy nykyään valitettavan paljon erityisesti ensisynnyttäjillä, mikä mielestäni kertoo paljolti siitä, naiset eivät ole sinuja oman kehonsa kanssa. En kuitenkaan näe, että ongelma voitaisiin ratkaista niin, että sectioon menisivät automaattisesti kaikki, jotka sitä pyytävät. On mielenkiintoista, että kyseistä uutista on nettipalstoilla kommentoitu mm. kritisoimalla TAYS:a siitä, että heillä tehdään vähemmän sectioita kuin muissa sairaaloissa (uutisen tapaus siis Seinäjoelta, ei TAYS:sta). Aika hassua mielestäni, kun otetaan huomioon se, että tilastojen valossa sectioon liittyy moninkertainen riski alatiesynnytykseen nähden.
On ikävää, että synnytyksissä ja leikkauksissa silloin tällöin sattuu tapauksia, jotka ovat selkeitä hoitovirheitä. Tämä tapaus on ollut sellainen. Oma näkemykseni on, että synnyttäjän tunteista ja näkemyksistä piittaamaton päätöstenteko on vielä yleisempää tapauksissa, joissa synnyttäjä toivoisi mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä. Synnytyksen luonnolliseen kulkuun puututaan usein aivan turhaan, ja turhalla puuttumisella aiheutetaan synnyttäjälle kipua, synnytyksen pitkittymistä ja komplikaatioita. Vielä tänä päivänäkin suurin osa naisista synnyttää selällään sängyssä, vaikka asento on jo aikoja sitten todettu synnyttäjän kannalta luonnottomaksi ja huonoksi. Kätilön ja lääkärin on siinä asennossa tietysti helppo työskennellä. Sokeaa asenteellisuutta varmasti esiintyy, mutta mihin suuntaan se milloinkin vie, ei ole kovin yksiselitteistä...
Loppukaneettina sanon, että olen itse kärsinyt synnytyspelosta ja synnyttänyt toistaiseksi ainoan lapseni imukuppi päässä. Jälkikäteen tilannetta analysoituani tiedän, että minun tapauksessani imukuppi oli tarpeeton ja lapsi olisi syntynyt luonnollisesti, jos ponnitusvaiheen olisi annettu jatkua kauemmin. Mitään estettä odottelulle ei olisi ollut. Mahdolliseen seuraavaan synnytykseen valmistaudun ottamalla mukaan asiansa osaavan doulan, jonka tehtävä on kannustaa minua ja pitää puoliani, että saisin synnyttää rauhasssa.
Synnytys voi olla kaunis tapahtuma, jossa vastaanotetaan ainutlaatuinen uusi elämä. Sukupuolensa ansiosta vain nainen voi synnyttää, ja hänen tulisi pystyä olemaan tästä kyvystään onnellinen ja ylpeä. Miksi me länsimaiset naiset kuitenkin pelkäämme sitä niin paljon?
Äitien jutuissa kuulee joskus hurjia juttuja hirviökätilöistä, jotka huutavat synnyttävälle äidille tyyliin "etkö sä jumalauta nyt saa sitä kersaa ulos sieltä, hyvin se sinne on ainakin sisään mennyt!" Tämä saattaa olla hyvinkin lähellä totuutta, kätilöt voivat todella pilata synnytyksen, joka vaikuttaa lapsen ja äidin koko elämään pitkälle eteenpäin haitallisesti. Äidit tarvitsevat valitettavasti jopa synnytykseen tukihenkilön, joka takaa heille "oikeusturvan". Synnytyksessä nainen on erittäin haavoittuvassa tilassa ja puolustuskyvytön. Olisi mielenkiintoista tietää miten paljon turhaa kärsimystä ikävät synnytyskokemukset aiheuttavat äideille ja lapsille.
Synnytyspelko ei ollut syynä tämän lapsen kuolemaan, vaan käsitys alatiesynnytyksen paremmuudesta. Toinen yhtä älytön yritys oli, että poikkeuksellisen suuria kaksosia, jotka olivat molemmat nelikiloisia, yritettiin 16 tuntia alateitse. Täytyyhän lääkärien kokemuksen, tai vaikka tilastojen perusteella huomata, että mahdollisuudet onnistumiselle ovat huonot.
Kaikki lapset eivät mahdu alateitse, ja suunniteltu sektio on kuitenkin hätäsektiota turvallisempi.
Lääkärien jyräävät mielipiteet näkyvät tuossa synnytystavan valinnassakin. Erään historiantulkinnan mukaan synnytyspihdit piti keksiä vasta, kun Ranskan hovissa tuli muotiin selällään synnyttäminen.
Minusta synnytystapaa valittaessa tulisi keskustella tasapuolisesti molempien osapuolten kanssa, eikä koskaan ole turhaa kysyä ulkopuolista asiantuntijamielipidettä.
Sektioita tehdään kai pääkaupunkiseudulla 30% tapauksia. En ole kuitenkaan nähnyt uutista, että kuolleisuus tai vammautuminen olisi lisääntynyt.
Toisaalta esim. lantion kuvauksia on evätty kustannussyistä, ja sektion kalleus alatiehen verrattuna on myös myönnetty syyksi yrittää alateitse.
Minusta pitäisi aina katsoa kokonaisuutta, eikä vain synnytystilannetta. Jos on todennäköistä, että äiti ei istu kuukauteen ilman tukea, olisiko sektio parempi? Jos on pienikin vaara joutua hätäsektioon, pitäisikö mennä suunniteltuun?
Miksihän TAYSissä vastasyntyneiden teholle joutuu suhteellisesti enemmän lapsia? Itse vammaisten kanssa työskennelleenä tiedän, että Tampereella hoitovirheiden satoa korjataan myöhemmin.
Naisen oikeutta määrätä synnytyksestään on hyssytelty juuri kustannussyistä. Minusta esim. synnytyksen kemiallinen keskeyttäminen kätilön/lääkärin vuoron vaihtumisen takia on rikos ihmisyyttä vastaan.
Sektioäidit valittavat, että heidän katsotaan päässeen liian helposti, eikä syntymän kulusta kysellä. Ollaan töykeitä jopa henkilökunnan puolelta, oli sektion syy mikä tahansa. Toisaalta äidit itkevät terve lapsi vieressään, että miksi en saanut synnyttää alateitse. Alatiesynnytyksen autuaaksitekevää vaikutusta liioitellaan.
Synnytykseen liittyy todellakin vielä monia myyttejä.
Jos jotkut lapset eivät mahdu alakautta niin miten on sellaiset lapset synnytetty ennen lääketieteen kehittymistä riittävän pitkälle? Jäikö sellaiset lapset sitten vaan sinne sisään jos ne ei uloskaan mahtuneet? :O
Nyky-yhteiskunnassamme on liian hyvä elintaso ja siksi myös syntyvien kersojen koko on kasvanut liian suureksi.
Kyse on samasta kehityksestä, kuin miksi viisaudenhampaat poistetaan, vielä parikymmmentä vuotta sitten viisaudenhampaat mahtuivat puhkeamaan, nykyisen ravinnon takia eivät. Ihmisten suun rakenne on muuttunut pienemmäksi.
Samallla tavalla nykyisin lapset ovat merkittävästi kookkaampia kuin aikaisemmin, jolloin niiden synnyttäminen luonnollisesti on mahdotonta. Ihminen ei ole enää villieläin.
Itselleni tulee kyllä fyysisesti paha olo kun ajattelenkin synnytystä. Tämä kyseinen tapaus vain vahvisti kammoani. Uuh...ei kiitos minulle alatiesynnytystä!
kivikaudella naiset kuolivat synnytyksiin, eli jos oli tulossa liian isokokoinen tenava, niin goodbye vaan äidille ja tenavalle, sellaista oli elämä siihen aikaan!
Ja edelleenkin naisia kuolee paljon synnytyksiin alikehittyneissä maissa, samoin puoskareiden tekemiin abortteihin.
.. ole nykyäänkään kersojen kasvaneen?? koon vuoksi mahdotonta. Väitteeni perusteluksi minulla on näyttää kolme täysin tervettä täysin luonnonmukaisesti synnytettyä tenavaa, enkä todellakaan katso olevani joku ainutkertainen synnyttäjähirmu;)
EN SALLINUT tökkiä itseeni mitään kemiallisia tunnonviejiä, minua puistatti pelkkä ajatus moisista piikeistä siinä(kin) tilassa. Myöskään EN ANTANUT leikellä itseäni synnytyksen kulun nopeuttamiseksi, ja näin ollen ponnistusvaihe kesti ensimmäiselläni yli tunnin. Seuraavat tulivat huomattavasti suuremmalla vauhdilla.;)
HYVIN tärkeää on myös se, että mukanaoleva puoliso tm. tukihenkilö ovat synnytäjän kanssa samaa mieltä, synnyttäjän puolella, eivätkä ala tilanteessa panikoimaan;) Ja että synnyttäjä pitää itsekin pintansa sen suhteen mitä haluaa, myös kipunsa keskellä.
Synnyttäjälle tarjotaan paljon vaihtoehtoja, siksi on hyvä miettiä valmiiksi oma "ihannesynnytys", miten haluaa asioiden menevän ellei sitten tule komplikaatioita, jotka luonnollisesti poistavat äidin päätöksenteko-oikeutta.
Itse en kannata täysin vapaavalintaista sektiota juuri siihen liittyvien riskien ja yleensä pidemmän toipumisajan vuoksi. Sektio ei todellakaan ole mikään "pahasta synnytyksestä pelastava" pikku nirhauma, vaan suuri leikkaus. Koko vatsapeite avataan monessa kerroksessa. Siksi en voi ymmärtää sen ihannointia pelkääjien joukossa.
Itse kärsin syynnytyspelosta nuorena. Ajatuskin oli minusta karmea. Mutta aloin pohtia asiaa ja käsitellä tietoisesti pelkoani tultuani raskaaksi. Rukous oli eräs valtavan tärkeä tekijä pelosta vapautumiseksi.
.. on olemassa myös todella upeita, ymmärtäviä ja aidosti synnyttäjää tukevia ja heidän ajatuksiaan tukevia kätilöitä. He tekevät upeaa työtä!
> Synnytyspelko ei ollut syynä tämän lapsen kuolemaan,<
Sitä en väittänytkään. Kyseinen tapaus oli lääkäreiden arviointivirhe, jota en tunne niin hyvin, että voisin ottaa kantaa siihen, mitkä seikat sen aiheuttivat.
>vaan käsitys alatiesynnytyksen paremmuudesta.<
Joka tässä tapauksessa ei pitänyt paikkaansa, mutta suurimmassa osassa synnytyksiä se pitää.
>Täytyyhän lääkärien kokemuksen, tai vaikka tilastojen perusteella huomata, että mahdollisuudet onnistumiselle ovat huonot.<
Tästä olen samaa mieltä. Lääkäreiden ammattitaitoon pitäisi kuulua se, että he pystyvät arvioimaan, mikä synnytystapa on turvallisin ja järkevin. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä lääketieteelliset toimenpiteet eivät suinkaan ole aina se parempi ja turvallisempi vaihtoehto. Halu kontrolloida ja pelata varman päälle on aikaansaanut siihen, että synnytys kokonaisuudessaan on medikalisoitunut turhaan, mistä on seurannut monenlaisia ongelmia. Naiseen kehoon ei uskalleta luottaa silloinkaan, kun ehdottomasti pitäisi. Turhat leikkaukset ja tarpeelliset tekemättä jätetyt leikkaukset ovat saman asian äärilaitoja.
>Minusta synnytystapaa valittaessa tulisi keskustella tasapuolisesti molempien osapuolten kanssa, eikä koskaan ole turhaa kysyä ulkopuolista asiantuntijamielipidettä.<
Samaa mieltä.
>Sektioita tehdään kai pääkaupunkiseudulla 30% tapauksia.<
Esittämäsi arvio on aika kaukana totuudesta. Koko Suomen keskiarvo on 16,80 %. Suhteessa eniten sectioita tehdään Lapissa, jossa synnyttäjien pitkät matkat sairaalaan lisäävät riskiä suunnittelemattomiin kotisynnytyksiin.
>En ole kuitenkaan nähnyt uutista, että kuolleisuus tai vammautuminen olisi lisääntynyt.<
Section riskit alatiesynnytykseen nähden ovat ihan todellisia. Voin yrittää jossain välissä etsiä linkkejä, jos kiinnostaa. Nyt en valitettavasti ehdi.
>Toisaalta esim. lantion kuvauksia on evätty kustannussyistä, ja sektion kalleus alatiehen verrattuna on myös myönnetty syyksi yrittää alateitse.<
Lantionkuvaus suoritetaan röntgenillä, eikä röntgenin rutiininomainen käyttö ole syntymättömän lapsen edun mukaista. Säästäminen ihmisten terveyden kustannuksella on toki huono perustelu yhtään millekään, mutta ikävä kyllä hyvin yleinen.
>Minusta pitäisi aina katsoa kokonaisuutta, eikä vain synnytystilannetta. Jos on todennäköistä, että äiti ei istu kuukauteen ilman tukea, olisiko sektio parempi?<
No, section jälkeen äiti ei ehkä nosta vauvaansa kuukauteen, ei ainakaan pariin viikkoon. Leikkauksen jälkeen äidit eivät selviä vauvansa hoidosta yksin, vaan tarvitsevat siihen apua myös kotona. Toipuminen kestää, haava voi olla kipeä kuukausia. Tulehdusriski on suurempi. Sectio on myös riski imetykselle, ja synnytyksen jälkeinen masennus on muistaakseni yleisempää leikatuilla äideillä. Alatiesynnytykseen liittyy myös paljon sellaista, jota ei ole pystytty vielä selvittämään. Tutkijat ovat löytäneet viitteitä, että syntyminen alateitse olisi tärkeää lapsen elimistölle.
>Jos on pienikin vaara joutua hätäsektioon, pitäisikö mennä suunniteltuun?<
Jokaisessa synnytyksessä on vaara. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Ongelma on siinä, mihin raja vedetään. Raskauskin on riski. Olisiko turvallisempaa, jos vauvat kasvatettaisiin kokonaan koeputkissa? (Tuota en tarkoittanut vakavissani, mutta toki voi spekuloida, mihin kehitys voisi johtaa, jos valitaan teknologinen lähestymistapa ongelmien ratkaisuun.)
>Miksihän TAYSissä vastasyntyneiden teholle joutuu suhteellisesti enemmän lapsia? Itse vammaisten kanssa työskennelleenä tiedän, että Tampereella hoitovirheiden satoa korjataan myöhemmin.<
Enemmän lapsia verrattuna mihin? Tampereelle ohjataan riskisynnyttäjät hyvin laajalta alueelta siksi, että siellä on paremmat valmiudet vastasyntyneiden hoitoon. Esimerkiksi kaikki alueen pikkukeskoset hoidetaan siellä. Tämä on otettava huomioon tulkittaessa tilastoja.
>Naisen oikeutta määrätä synnytyksestään on hyssytelty juuri kustannussyistä.<
Ehkä niinkin. Toisaalta naisiin myös pumpataan lääkkeitä silloinkin, kun he eivät niitä tarvitsisi, mikä tuskin on ilmaista sekään. Naisen mielipiteellä todellakin tulisi olla enemmän painoarvoa synnytyksessä ja sen suunnittelussa, ja hänen täytyisi saada asiantuntevaa apua ja tukea päätösten tekemiseen. En kuitenkaan pidä hyvänä kehityksenä sellaista, että sectioiden määrää nostetaan muilla kuin lääketieteellisillä perusteluilla.
>Minusta esim. synnytyksen kemiallinen keskeyttäminen kätilön/lääkärin vuoron vaihtumisen takia on rikos ihmisyyttä vastaan.<
Ehdottomasti samaa mieltä.
>Sektioäidit valittavat, että heidän katsotaan päässeen liian helposti, eikä syntymän kulusta kysellä. Ollaan töykeitä jopa henkilökunnan puolelta, oli sektion syy mikä tahansa. Toisaalta äidit itkevät terve lapsi vieressään, että miksi en saanut synnyttää alateitse. <
Synnytyksen jälkeen me äidit olemme hormonitoiminnan vuoksi hyvin herkässä tilassa ja herkkiä arvostelulle oli synnytys millainen tahansa. Oma käsitykseni on, että synnytyssairaaloiden henkilökunnan taso on melko kirjava, ja on paljon tuurista kiinni, millaisia ammattilaisia synnytttäjä siellä kohtaa. Toivoisinkin, että äitien henkiseen hyvinvointiin sekä raskausaikana että synnytyksen jälkeen kiinnitettäisiin enemmän huomiota.
Uskoisin, että oikein hoidettu synnytysvalmennus saattaisi jopa näkyä tilastoissa lääkityksen tarpeessa ja synnytyskomplikaatioiden määrässä. Naisen elimistö toimii niin, että pelko heikentää synnytyssupistuksia, ja siten pidentää synnytystä. Täytyy myös muistaa, että meidän kulttuurissamme synnytys ei enää ole äidin vastuulla, joten häntä on turha arvostella sen sujumisesta.
>Alatiesynnytyksen autuaaksitekevää vaikutusta liioitellaan.<
Tästä olen eri mieltä. Kuinka syvällisesti olet perehtynyt asiaan? Ehkä kannattaisi tutustua aiheeseen tarkemmin? Section paremmuutta ihaillaan usein ilman todellista tietoa.
Muistutan myös, että synnytyksestä puhuttaessa tulisi aina ajatella myös lasta, jota asia mitä suuremmassa määrin koskettaa, ja joka ei voi itse oikeuksiinsa vaikuttaa.
Naisia kuolee synnytyksiin, samoin lapsia. Primitiivisissä oloissa lähes kuin kärpäsiä. Suomessa esimerkiksi oli aikoinaan sellainen tapa, että kiinni jäänyt lapsi sai jäädä paikalleen ja synnyttäjä teki pari päivää hidasta kuolemaa lapsi puoliksi ulkona.
Rakenteellisia syitä, miksi lapsi ei mahdu ulos on monia. Lapsen asento, epämuodostumat, äidin selkärangan viat, ahdas lantio jne.
Kuninkaallisten ja julkkisten lapset syntyvät sektiolla, eli ainakin joidenkin asiantuntijoiden mielestä se voi olla parempi tapa.
Kyseessä on keskisuuri leikkaus, sitä en kiellä, mutta onko se osaavissa käsissä niin vaarallinen, kuin väitetään? Sektiotilastoja rumentaa hätäsektiot, joissa siis ollaan jo hädässä ennen leikkaustakin. Eli äiti ja lapsi voivat valmiiksi huonosti.
Monet sektioäidit ovat myös erittäin tyytyväisiä. Sektioita on tehty jo niin pitkään, että jos se olisi synnyttäjälle paha kokemus ja lapsi voisi äidin mielestä huonosti, ei niin paljon hinguttaisi sektioon, koska kulkeva sana olisi kehottanut sitä välttämään.
Koko keskiarvo on varmasti tuo 16%, pääkaupunkiseudun 30% (oisko tarkka ollut 27%) tasoittuu joidenkin isojen sairaalojen 8-9% takia.
Tarkoitin alatiesynnytyksen symbolista arvoa, joka juuri saattaa edesauttaa tuota masentumista. Eikö terve lapsi ja hyvin selvinnyt äiti pitäisi olla pääasia, oli tapa mikä hyvänsä.
Itselläni on kokemusta molemmista ääripäistä..
,,,
Synnytysjuttuja kuulleena (ei itse kokeneena) vaikuttaisi siltä että kolmekiloinen on vielä "normaalin" rajoissa, nelikiloinen tai isompi vauva tuo tullessaan roimasti vaikeamman synnytyksenkin. Eräskin pienikokoinen nainen joutui punnertamaan 4,5 kiloista vauvaa alateitse, yksi kätilö oli imukuppeineen vetämässä, toinen kätilö ja lääkäri runttasivat mahan päältä (kuin olisi hammastahnaa puserrettu tuubista??) ja VASTA kun lapsen sydänäänet alkoivat heiketä, vietiin äiti leikattavaksi. Kiire kun oli niin puudutus ei ehtinyt edes tehota, kun maha jo vedettiin auki.
Näitä juttujahan riittää ja vielä ihmetellään miksi "luomutyyliä" pelätään... tuossakin tapauksessa olisi voitu luovuttaa vähän aikaisemmin, ja sektio olisi voitu tehdä jotenkin inhimillisemmin...ilman kiirettä.
Lapset ovat isompia kuin ennen, eikä naisen lantio ole yhtä edullinen synnytykseen kuin neljällä jalalla kävelevillä nisäkkäillä.
totta, siksi minäkin ihmettelen niin suuresti näitä luonnonmukaista-vertauksia mitä aina löytyy jostain. Ikävä kyllä, nykyaikana ihminen on jo niin "luonnoton luonnonoikku", että tulevaisuudessa ainoa synnytystapa tulee olemaan keisarinleikkaus, jotta sukua ylipäänsä voidaan jatkaa. Synnyttäminen ei ole enää luonnollista, ellei luonnolliseksi lasketa sitä, että repeää synnytksessä tai lapsi vammautuu synnytyksessä.
Julkkisten lapset tuskin syntyvät Suomessa sectiolla sen useammin kuin muidenkaan. Yhdysvalloissa ehkä niin onkin. Siellä sectioprosentit ovat huikeita, ja rahalla saa leikkelyttää itseään niin paljon kuin haluaa. Monilla julkkiksilla on myös silikonirinnat, rasvaimetty takapuoli, leikattu nenä jne. ja he pumppauttavat hermomyrkkyä kasvojensa ihon alle, etteivät näyttäisi ryppyisiltä. Eivät lääketieteellisessä valossa kovin järkeviä toimenpiteitä kuitenkaan.
Oletko sitä mieltä, että esim. ensisynnyttäjä-äiti voi arvioida lapsen vointia tekemällä päättelyjä siitä, kuinka lapsi voi, ja kuinka mahdollisesti voisi, jos synnytystapa olisi ollut toinen? Minä luotan mieluummin tieteelliseen tutkimukseen kuin kiertävään sanaan.
Pk-seudun sectiotilastoissa ei ole mitään oleellista eroa muuhun maahan. Yksittäisistä sairaaloista Naistenklinikalla on suuri sectioprosentti, koska siellä hoidetaan kaikki väkirikkaan pk-seudun riskisynnytykset, ja normaalisynnyttäjät ovat siellä vähemmistö.
Eniten turhia sectioita tehdään pienissä sairaaloissa, joissa anestesiahenkilökuntaa ei ole esim. öisin saatavissa tai jotka sulkevat osastonsa viikonlopuiksi kokonaan. Näissä sairaaloissa sectioon päädytään helpommin, jos synnytys tapahtuu väärään aikaan vuorokaudesta ja on mahdollista, että se pitkittyy.
Terve ja hyvinvoiva äiti ja lapsi nimenomaan ovat pääasia ja siksi pitäisikin välttää _turhia_ toimenpiteitä, jotka voivat hyvinvointia riskeerata.
Edelleen korostan sitä, että sectio on tottakai tehtävä silloin, kun se on lääketieteellisesti tarpeen ja lääkäreiden olisi kyettävä sen tarpeellisuus arvioimaan.
En kannata fanaattisesti hampaat irvessä luonnonmukaista synnytystä silloin kun se ei onnistu:) Mutta juuri sitäkin varten Suomessa on kattava neuvolajärjestelmä, siellä tutkitaan äidit etukäteen ja arvioidaan myös alatiesynnytyksen onnistumisen todennäköisyys.
MUTTA lääkäritkin ovat vain ihmisiä, heille sattuu virheitä niin kuin muillekin ammateissaan. Eikä synnytykset koskaan ole valmiita käsikirjoituksia. Suunnitella aina saa, mutta mitään ei voi varmuudella tietää ennen kuin tilanne on päällä. Valitettavasti.
Itse ihmettelen varsinkin tätä sektion ihannointia. Toistan taas: se ei ole riskitön vaihtoehto, vaikka niin näytetään kuvittelevan..?
Synnyttäjä ei välttämättä repeä lainkaan, jos ponnistusvaiheeseen maltetaan käyttää tarpeeksi aikaa (vaikka lääkinnällisen kivunlievityksen voimalla tarvittaessa), pienet repeämät paranevat nopeasti; jopa suurten repeämien on tutkittu paranevan nopeammin kuin välilihaleikkaus- tai sektiohaavan. Näihin yleistyksiin löytyy aina poikkeuksia molemmista suunnista.
Synnytysjuttuja riittää aina. Synnytys voi kuitenkin olla täysin luonnollinen vielä nykynaisellekin ja kaiken kaikkiaan hyvin "antava" kokemus. Pelkojaan, olivatpa ne minkä suhteen hyvänsä, on aina hyvä käsitellä, ettei lopulta joudu niiden vangiksi koko elämänsä ajaksi.
Pitäisikö tässä lyödä vetoa, että Lolan vauva syntyy sektiolla. Kuten syntyi esim. Kauppisen Jonnan ja Häkkisen Erjan, sekä Noriko Salon.
Välilihan leikkauksen synnyttäjät ovat huomanneet huonoksi ja sitä vastaan on oikein liike: Aktiivinen synnytys (tosin puhuvat ne muustakin).
Asian ydin onkin juuri siinä, että monet meistä eivät luota siihen, että sektioon aina pääsee silloin, kun se oikeasti on tarpeen. Lääkärien luonnollisuus ja säästämispuheet eivät vakuuta, pelkäämme, että juuri meille käy niin, että lapsi otetaan alateitse kaikkia fysiikan lakeja uhmaten, ja sitten lapselle tai itselle käy pahasti.
lapsia halventavasti "kersoiksi"?
Minulla on lapsia - sinulla on kersoja. -kö?
Buddhalaisuuden mukaan alateitse synnytäminen aiheuttaa lapselle trauman, jonka takia muistista pyyhkiytyy tietä edellisistä elämistä.
Buddha muisti edelliset elämänsä koska ei syntynyt alateitse, vaan äitinsä kyljestä.
Itse olen kyllä luonnollisuuden kannattaja,niin synnytyksessä kuin hedelmöityksessäkin.
Mielestäni on luonon vastraista saattaa maailmaan lapsia, mitä luonto pyrkii karsimaan.
Mutta useimmathan naisethan ajattelevat itseään eikä luonnolliisuutta.
"Mutta useimmathan naisethan ajattelevat itseään eikä luonnolliisuutta."
Voi tytöt, niin sopii tosiaan toivoa! Ja varsinkin niin kauan kuin sinä määrittelet mitä luonnollisuuus on.
Voisivatko ne naiset kirjoittaa kokemuksiaan, jotka ovat synnyttäneet luonnollisesti kyljen kautta?
muuta sitten ajattelisin? Sinuako? Aika outo lausuma.
Luonnollista on luonnosta löytyvä aine tai luonnosta tapahtuva tapahtuma.
Mitä enemmän ihminen, ainoa olento joka kukenee valehtelemaan, jalostaa tai vääristää luonnossa olevia asioita sitä epäluonnolisemmaksi se tulee.
Eikö mielestäsi ole olemassakaan epäluonnollista ?
Jos on niin mikä ?
Yleisin ihmisten tärkeysjärjestys on seuraava:
Oma minä
Oma perhe
Oma yhteisö
Ja ymmärrän kyllä että ihminen ajattelee ensin itseään, varsinkin jos ihminen kärsii.
Muttas jos ihminen ei kärsi, niin miksi ajatella ensiksi itseään ?
Vai onko niin, että nyky-yhteiskunnan itsekyyden lisääntymisen taustalla on se tosiasia, että kaikki kärsivät ja siksi muut jäävät huomiotta.
Epäitsekäs ja jopa epälooginen hyväntekeminen ventovieraalle on kokemuksena hyvin mielenkiintoinen.
Mitäs mieltä olet vesisynnytyksestä? Siinähän äiti saa rentoutua vedessä ja lapsi syntyy veteen. Tuntuisi aika luonnonmukaiselta, sillä lapsihan osaa uida syntyessään ja syntymä on varmasti pehmeä ja luonnollinen tapahtuma molemmille, äidille ja lapselle. Toisaalta hygieenisyys ei ehkä ole ihan samaa luokkaa kuin normaali synnytyksessä.
Ihmiselle ei ole olemassa kulttuurista erillistä luontoa. Vaikka luonto on epäilemättä olemassa ihmisestä riippumatta, niin ihminen ei tule sitä koskaan "sellaisenaan" tavoittamaan. Vastaanotamme, tulkitsemme ja käsittelemme kaikkea ikään kuin kulttuuristen silmälasien läpi, aina. Luontoa ja luonnollisuutta voi ajatella niin paljon kuin lystää ja lystiä se onkin, mutta luonnollisuudesta on ihmisen toiminnan kohdalla aivan turha puhua.
Taidat olla vähän kylkiluusta syntynyt?
Seurasin kerran jotakin yleisönosastokeskustelua synnytyksestä. Yllättävän moni kirjoittaja esitti mielestäni oudoilta kuulostavia vaatimuksia luomusynnytyksestä, koska "niin sen kuuluu mennä, niin on aina ollut".
Synnytyshän ei ole sairaus, mutta tuntuu, että jotkut ajattelee että kärsimyksen tulee olla osa synnytystä. Minkä takia? Siis aivan sama minulle, jos joku äiti henkilökohtaisesti päättää kohdata vaikean synnytyksen ilman toimenpiteitä: muuan gyne kertoi kerran että eräät naiset tulevat elämänsä ekaa kertaa gynelle vasta tultuaan raskaaksi, koska kammoavat lääkäreitä ja lääkkeitä ja vastaavaa niin paljon. Tässä tapauksessa äidille on varmasti helpompi kohdata kivut kuin "lääketieteelliset toimenpiteet". Kun jonkun äidin synnytys sujuu helposti, niin ei siinäkään mitää läkkeitä tietenkään tarvita.
Mutta kun äiti itse tuntee, että kerta kaikkiaan tarvitsee kivunlievitystä tai että synnytys ei onnistu ilman keisarinleikkausta, niin on aivan sairasta, jos joku tässä tilanteessa ajattelee, että synnytykseen kuuluu luonnollisena kipu, joten kestä nyt sen mukaan mihin olet ryhtynytkin. Tuossa keskustelussa vanhat synnyttäneet esimerkiksi totesivat luomusta, että ison poikavauvan synnyttäneinä olivatkin sitten saaneet myös luonnonmukaisia gynegologisia vaivoja loppuelämäkseen, mitkä olisi vältetty keisarinleikkauksella.
Eli miksi juuri synnytyksen on niin tärkeää olla "luonnollisen kivuliasta". Kuulostaa uskonnolliselta höpinältä, itse en sitä ainakaan niele. Jos rupean josksu synnyttämään, niin on paras että takaavat minulle etukäteen luvan kunnon kivunlievitykseen ja leikkaukseen jos tarve vaatii. Ei niin että tarve vaatii vasta siinä tapauksessa, että henki muuten menisi. Tarve vaatii jos terveys vaarantuu ja jos liikaa sattuu. Synnyttäjää on kuunneltava ja uskottava, ei mitään kansanperinnettä.
Ei synnytyksen tarkoitus ole kokea kipua! En usko, että kovinkaan moni ihan tosissaan ajattelee niin. Ongelma on enemmän siinä, että monet käytettävistä kipulääkkeistä ovat syntymättömälle lapselle vahingollisia, ja niitä ei siksi kannattaisi ottaa ihan vain varmuuden vuoksi. Mielestäni olisi tarpeellista, että kivunlievitysmenetelmistä keskusteltaisiin ja pyrittäisiin löytämään menetelmiä, jotka olisivat mahdollisimman tehokkaita, mutta haitattomia.
Oma asenteeni asiaan oli se, että en halua riskeerata lastani turhilla kemikaaleilla, mutta otan kivunlievitystä, jos tunnen tarvitsevani. Minulla oli epiduraalipuudutus, joka vei kyllä kivun tehokkaasti pois, mutta aiheutti oksitosiini-tiputuksesta huolimatta supistusten heikkenemisen ja ponnistusvaiheen pitkittymisen, mikä on erittäin yleinen epiduraalin sivuvaikutus ja johtaa usein imukuppisynnytykseen ja toisinaan hätäsectioon.