Kummeudesta

>>>Liityin kirkkoon, että pääsen lähiaikoina kummiksi. Tämä on tärkeä asia veljelleni ja minulle. Tiedän etten kirkossa jäsenenä ole kauaa.
Kunhan eroan joulukuun viimeinen päivä säästän veroissa. Miksei kirkolta voisi poistaa tällaista erityisasemaa kuin kaste. En edelleenkään usko jumalaan, mutta kirkko tekee asiat hyvin vaikeeksi.

Oletko ihan tietoinen mitä sana "kaste" merkitsee? Kaste nimittäin tarkoittaa seurakuntaan liittämistä. Eli miten ihmeessä kirkolta voisi poistaa oikeuden sen omaan sakramenttiin? Ja kuka sitten liittäisi seurakuntaan/kirkkoon jollei kirkko itse? Jos lapsi kastetaan, ovat vanhemmat päättäneet liittää lapsen kirkkoon ja sinä kummina olet todistamassa tilaisuutta, ja kuten toisesta vastauksesta käy ilmi, sinulla olisi nimellinen tehtävä lapsen kristillisessä kasvatuksessa.

Itse en kannata sitä, että lapsia liitetään kirkkoon ilman että he voivat sitä valita. Olen yhden kristityn lapsen kummi, eikä kummius ole muuttunut miksikään sen jälkeen kun kirkosta erosin. En minä ennenkään sille mitään raamattusulkeisia järjestänyt :D Olen myös yhden lapsen kummi, jota ei ole kastettu...eli siis perhe on uskonnoton. Kummius on tämän lapsen kohdalla aivan samanlaista kuin tämän kristityn lapsen kohdalla. Yhdessä olemista ja lapsen rakastamista ja tukemista. Kummiushan tarkoittaa ikäänkuin "suojelijaa" tai "tukijaa". Siksi sanaa käytetään mm. lastenklinikoidan kummit, worldvisionin kummit...jne. Kummiutta on monenlaista. Kristillinen kummius on vain yksi monista.

Minun eräs hyvin läheinen ystäväpariskunta kastatutti lapsensa, ja he olisivat halunneet minut kummiksi. He ovat melko kristillisiä, minä taas kirkosta eronnut ateisti ja he kyllä tietävät sen. Kerroin heille että voisin tulla kyllä kummiksi jos se vain sopii että kirkkoon kuulumaton toimii kummina. Eivät kysyneet uudestaan. Ehkä kirkko kielsi, ehkä he itse kielsivät, en tiedä, ei se minua niin vaivaa. Mutta olennaista tässä on se että minä en olisi liittynyt kirkkoon tullakseni kummiksi, ja sitten eronnut. Koko kastetilaisuus oli minulle jo niin vastenmielistä katsottavaa (siihen toki osallistuin, vaikka minusta ei kummia tullutkaan) että oikeastaan ihan hyvä.

Lapsille voi toki antaa nimiä ihan uskonnottomasti ja pakanakummiksikin voi tulla uskonnottomaksi, että kaikkea ei ole tietty pakko tehdä kirkon oppien mukaan, onhan pro-seremoniat joka järjestää uskonnottomia juhlatilaisuuksia kirkkojen tapaan mutta ilman jeesustelua. Minusta se on ihan riittävää että myös ei-uskonnolliset voivat samanlaisia tilaisuuksia järjestää, ei sitä kirkoilta ole tarpeen poistaa. Tasa-arvoa on että kaikki saavat järjestää juhlia omalla tavallaan. Tosin sen virallisen puolen tahtoisin kirkolta poistettavan. Saahan kirkko seremoniat järjestää, mutta kaikki voisivat kiltisti käydä maistraatissa hoitamassa sen virallisen paperisodan. Kun kirkolla on sellainen etuoikeusasema että se saa tuollaisia virallisia papereita täytellä niin siitä tulee sellainen iljettävä olo että valtio pitää kyytä povellaan, vaikkei Suomessa eräiden hihhulien mukaan olekaan valtionkirkkoa vaan ns. "kansankirkko", mikä sekin sitten on olevinaan... Valtionkirkko täällä toistaiseksi kuitenkin on, mutta odotan sitä päivää jona se lakkautetaan.

Kaste ja siihen liittyvä kummius on kirkon oma hengellinen asia. Siitä päättäminen tai sen kommentointi ei kuulu yhteiskunnalle eikä kirkosta eronneelle.

Veljeni pyysi minua tyttärensä kummiksi 10 vuotta sitten, kun vielä kuuluin kirkkoon. Erosin kirkosta viime vuonna, mutta eipä tuo ole suhteeseeni kummilapseen vaikuttanut. Mikä lie kirkon kanta asiaan, vieläkö olen kummi, mutta itse koen sen lähinnä kunnia-asiaksi, että pyydettiin kummiksi, vaikken koskaan ole uskonnollinen ollutkaan. Otan kummin tehtävät vakavasti edelleen, paitsi tuohon uskonnollisen valistuksen antamiseen en ole pahemmin puuttunut. Eipä muuten kyseinen velikään kuulu kirkkoon eikä kuulunut silloinkaan kun lapsi kastettiin, äiti kuului.