Totuus on viimein varmistunut. Sen paljasti laajan Venäjän maan pääministeri Vladimir Putin., jonka nykyiseen tehtäväänsä koulutti savolaisten jälkeläisten inkeriläisten maalaisliittolaisten (kulakkien) pyövelit, kuten Jura Menchevik on tällä palstalla kertonut:
http://iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1579135
Ja kun tällä totuuden kertojalla on hallussaan maailman merkittävimmät öljyvarat, niin mitään sen varmempaa vahvistusta ei asialla tarvita. Ja totuus on, että kansan viholliset eli kulakit ts. kepulaiset on hävitettävä viimeiseen mieheen, kuten tämän Putinin kollegat ovat omilla oivilla toimilla osoittaneet. Valitettavasti tämä työ on vain kesken.
http://iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1579135
Ja kun tällä totuuden kertojalla on hallussaan maailman merkittävimmät öljyvarat, niin mitään sen varmempaa vahvistusta ei asialla tarvita. Ja totuus on, että kansan viholliset eli kulakit ts. kepulaiset on hävitettävä viimeiseen mieheen, kuten tämän Putinin kollegat ovat omilla oivilla toimilla osoittaneet. Valitettavasti tämä työ on vain kesken.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kovia jässiköitä nämä Putinin pyöveleiden kynsissä olleet suomalaiset olivat. Katselin juurin yhden vuonna 1908 syntyneen Jalmari Mannisen kohtaloa tässä Putinin kollegoiden totuusmyllyssä.
Tiedot löytyvät osoitteesta:
http://lists.memo.ru/index13.htm
Osiossa Мам — Ман
Manninen, Jalmari Aukustinpoika:
Маннинен Ялмари Августович
1908 г.р. Место рождения: Финляндия; финн; б/п; сплавщик; место проживания: Карельская АССР, Ругозерский р-н, Ондозерский с/с, Коргуба
Eli valuri Jalmari Manninen on syntynyt Suomessa vuonna 1908, kuten isäni vanhempi veli.
Арест: 02.07.1938
Pidätetty 2.7.1938
Осужд. 20.09.1938 особая тройка КАССР. Обв. по ст. 58-6
NKDV:n troikka on tuominnut tämän kansanvihollisen, todennäköisen setäni kuolemaan 20.9.1938. Siis Jalmari setäni on keinunut Euroopan julmimmassa kidutuslaitteessa, NKDV:n kiikussa jopa lähes kolme kuukautta ennen kuin on suostunut tunnustamaan olevansa maalaisliittolainen, ts. kulakki ts. kansan vihollinen. Sitten onkin loppu ollut vähän nopeampaa:
Расстр. 28.09.1938. Место расстрела: около с. Ругозеро
Ammuttu 28.9.1938 niskalaukauksella Rukojärvellä tyypilliisesti kaksi aina kerrallaan joukkohaudan äärellä.
Реаб. 17.05.1989 прокурор Карелии, основание: реабил.
Vieläpä armahdettu 17.5.1989 Gorbatshovin ollessa NKP:n pääsihteeri. Mitä armeliaisuutta
http://lists.memo.ru/index1.htm
http://www.memo.ru/
Ihmeellisiä ovat nämä totuuden haltijoiden aivoitukset!
Venäjän tätä nykyä Venäjän tunnetuin kirjailija Vladimir Sorokin on analysoinut tämän totuuden aika hyvin:
http://www.finrosforum.fi/?p=1189
"Ympärillä tapahtuva oksettaa. Alkaa pelottaa lasteni puolesta, jotka elävät tässä turvallisuuspalvelujen imperiumissa”.
Tuo linkki Sorokinin teokseen on hieno: se antaa pientä toivoa, että vielä on olemassa jonkinlaista kirjallisuutta Neuvostoliiton henkisillä raunioilla, vaikka maalaisliittolainen sensuuri on pysäyttänyt kaiken älyllisen rehellisyyden tuolta naapurimaaltamme.
Pieni lainaus:
"Enemmän kuin raakuudet Sorokinia on kiinnostanut opritšnikki-idean juurtuminen venäläisten tajuntaan. Ideassa keskeistä on ajatus valituista, jotka vartioivat valtaa ja terrorisoivat ihmisiä. Tämä pelon valta on ennustamaton ja asettuu lain ja moraalin tuolle puolen."
Ja mikä on tuo opritšnikki-idea? Se on sama kuin Ohrana-idea, yhteiskunnan kaikkinaiset toiminnot läpäisevä totuudentekijä, ystävyyden ja ylistämisen alkulähde!
ts. maalaisliittolaisia kulakkeja, kuten eräs iltalehti on kertonut.
He ovat myös polttaneet roviolla Vladimir Sorokinin teoksia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Sorokin
Eli ei mitään uutta auringon alla; ei mitään aihetta muuttaa Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja? Lisää Ei-NATO-miehiä ja kepulaisia, niin johan hyvää tulee, kun on nuorilla tulevaa tehtävää!
Kansanvihollisen lapsi
Kansanvihollisen lapsen saatu leima
minut heitti katuojahan,
niinkuin roska tuulenviemä
leijuin heitettynä myrskyyn hurjahan.
Kaikki tiet oli suljettuna mulle
vesal kansanviholliselle,
turhaan menin ovil suljetuille
ystävil tai sukulaisille.
Minä olin rikollinen suuri
vanhempani väärin valinnut,
turhaan kiersin kaikki vankimuurit
he oli niinkuin tuhkaan kadonneet.
Vasta vuosikymmenien takaa
suruviestin minä heistä sain,
syyttehistä olivat he vapaat
oikeuden edessä ja lain,
Mutta heidät ammuttu oli ammoin
joukkohautaan tuntemattomaan,
heidän elon tiensä kurja sammui
karuun multaan maahan vierahan.
Kansanvihollisen lapsi kurja,
oli aina ollut vainottu,
elämäni meren heikot purjeet
aina vastatuuleen oli suunnattu.
Voisinko mä olla joskus vapaa
päätä korkealla kantaa niin kuin muut,
eikä minun tarvitsisi salaa
peittää juureni ja sukupuun?
Lyyli Ronkonen 1976
Missä Sinä olit, kun Lyyli kirjoitti vuonna 1976 tämän sydäntä repäisevän, raastavan runon lapsuudestaan, kansan vihollisuudesta?
Olin Moskovassa liikematkalla yöpyen hotelli Moskvassa ja pidin pienin luennon länsimaisista arvoista neuvostoliittolaisille virkailijoille, joita oli sekä ministeriöstä, ulkomaantoimintaa harjoittavista yhteisöistä että vapaan ammatin harjoittajia (siis kirjailijoita).
Mutta miten vastenmieliseksi neuvostoliittolaiset osapuolet kokivat sen (ystävyys)fraseologian, mitä muut suomalaiset siellä toitottivat?
keskustelua osoitteeseen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000037644193