ateisti tässä omassa elämänkatsomuksessaan 'parempaa elämää' kuin vaikkapa minä näin pienenä hihhulina?
Ja jos näin on, niin mihin seikkoihin tämä 'parempi elämä' perustuu?
Ja jos näin on, niin mihin seikkoihin tämä 'parempi elämä' perustuu?
Elääkö...
Tähdenlento
32754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
En todellakaan tiedä, en ole koskaan elänyt valheiden satumaailmassa. Voisihan se olla kivaakin! ;)
Ethän Snä voi tietääkään, koska uskot (huom. uskot), että ateismi on vain ja vain se/tämä oikea tapa elää.
Kuiteskin oletat, että tämä hihhulin elämkin voi olla kivaa? Eli puuttuuko Sinulta 'kokeilijan' rohkeus?
Tosin et vastannut kysymykseeni, että mihin tekijöihin se elämisenne (=ateistin elämä) ihanuus/paremmuus perustuu.
"Ethän Snä voi tietääkään, koska uskot (huom. uskot), että ateismi on vain ja vain se/tämä oikea tapa elää."
Ateismiko tapa elää? Ei ateismi ole mikään elämäntapa. Ateismi on vain jumaluskon puutetta.
keikkaa.
En usko enää tähän perusvirteen, koska ateismi on uskomista niin moneen ja niin moneen eri juttuun, että hups keikkaa vaan.
Voisitko kertoa mihin kaikkeen moneen juttuun uskomista ateismi on? Minä kun en keksi yhtäkään.
Valaisehan nyt hieman?
Älä vastaa että ateismi on usko ettei jumalia ole koska sitä se ei todellakaan ole.
...täh? Mihin kaikkeen se ateisti ateismissaan uskoo?
tuhansia euroja kirkollisveroja maallisiin rientoihin.
Muutenkin aivot pelittävät paremmin, koska itse täytyy miettiä asiat.
Perustuuko Sinun elämäsi ihanuus siihen, että vältyt kirkollisverojen maksusta? Ootko ajatellut mihin näitä veromarkkoja käytetään?
Ja esitäppä sitten esimerkki, missä Sinun aivosi pelittävät paremmin?
Hihhuleitakin kun on niin montaa sorttia. Tunnetkos olevasi oikeutettu tappamaan epäuskoisia, tai moraalisesti tuomitsemaan homoseksuaaleja?
Kokisitko olevasi osa syntiä mikäli lapsesi jonain päivänä kertoisi uskovansa eri jumalaan kuin sinä? Tai olevansa homoseksuaali? Tai ettei hän usko mihinkään jumalaan?
Antaako uskosi kaikelle tälle mahdollisuuden ilman että kokisit sitä vääräksi?
Ateistin vastaus on aina: "vastakysymys".
Minä nyt oikeesti ekaksi kysyin jotain, mutta pitänee taasen kääntää ja vääntää. Koetko Sinä niin tai tiedätkö Sinä tämän takuuvarmasti, että pelkästään hihhulit tappavat. Kuvitteletko, ettei yksikään ateisti syyllisty vastaavaan? Tai ettei yksikään ateisti tuomitse homoseksuaaleja?
Minun lapseni ovat kaikki tahoillansa valinneet sen oman tiensä, tosin enhän voi siihenkään vaikuttaa mikäli valinta vaihtuu. En koe tässä asiassa olevani mikään 'vastuunkantaja'.
Minun uskoni on minun uskoni, ja sen avittamana pyrin oikeudenmukaisuuteen. Ja minun oikeudenmukaisuuteni perustuu niin pitkälti kuin mahdollista inhimillisyyteen jne.
Toki joskus koen jonkun asian 'käänteen' vääräksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskoni kanssa.
Ps. Vastaisitko kuiteskin kysymykseeni?
Katsos kun ainakin yritän katsoa ihmistä indivuduaalisella tasolla. Aina se ei toki onnistu.
Koenko itseni onnellisemmaksi kuin ääri-islamisti jonka mielestä on ok tappaa vääräuskoisia, raiskata heidän naisensa ja silpoa tyttäret sekä kuolla itsemurhapommittajana? Kyllä katson olevani häntä onnellisempi.
Saitko nyt vastauksesi vai haluatko kenties tarkentaa sittenkin?
Lainaus: "Minun uskoni on minun uskoni, ja sen avittamana pyrin oikeudenmukaisuuteen."
Niinhän ne wtc törmäilijätkin varmasti ajattelivat...
Lueppas nyt vielä kerran aloitukseni, josta ilmenee mitä minä kysyin ja mihin minä haluaisin myös saada vastauksen.
Pieni pyyntö vain ja tämä riittää minulle, siis vastaus suoraan kysymykseen, ilman kiemuroita, please.
Lainaus: "minä näin pienenä hihhulina?"
Kuka sinä olet? Mihin sinä uskot? Millainen uskosi on ja kuinka vahva? Onko uskosi sinulle ohje vai laki?
Tunnen monia hemmetin onnellisia uskovaisia. Minä kuitenkin tunnen heidät ja tiedän mitä he ja heidän uskonsa on.
____Sinua___ en tunne enkä tiedä sinusta mitään. Miten voisin vastata tuollaiseen kysymykseen?
Onko porkkana onnellisempi kuin kukkakaali?
en ole koskaan ollut mielenvikainen niin en todellakaan osaa sanoa.
näin voit kuvitella, mutta huom. siis vain kuvitella, siis tota mielenvikaisuuttasi. Vai onko Sinulla jokin paperi (=kenen antama?), joka osoittaisi, että olet täysin 'mielenviaton?
sinun elämästäsi mitään, koska et ole kertonut.
Eikä ateismi ole elämänkatsomus. Jumaliin uskomattomana elän kuitenkin ihan mukavaa elämää. Ei kiristä pipo päätä, eikä sädekehä häikäise, kuten uskiksilla tuntuu olevan asianlaita.
on elämänkatsomus, kenties enempi kuin mikään uskontokaan kuunaan voinee olla. Voinet miettiä, miksi.
Eli jos nyt jotain ymmärrän, niin Sinun vastauksesi kysymykseeni on: "Ei kiristä pipo päätä jne." Eli tähänkö tämä ateistin 'parempi elämä' perustuu?
Olen pettynyt. Mutta toisaalta helpottunut, koska nyt viimeistään oivallan, että: ateisti omaa vain kielteistä ennakkoluuloa, huonoa itsetuntoa, kysymykset on esitettävä kysyvältä esitettävän ymmärryksen mukaan, ateisti ei ole oivaltanut ateismin ydintäkään, ateisti ei kykene ajattelemaan (=laaja-alaisuuden puute) ja mitä vielä? Kait listani olisi loputon.
Ja kaiketi minun elämineni ei ole sidoksissa, millän tavoin, ateistille esitettyyn kysymykseeni?
Kinaa siitä minun puolestani vaikka maailmantappiin, jos se olosi hyväksi tekee.
Itse kysyit ateistin elämästä ja vastasin omasta puolestani. Ei tosiaan dogmit kahlitse, kuten uskiksilla.
Minun elämässäni määrää vain lait ja asetukset ja oma humanistinen elämänkatsomukseni. Se on elämänkatsomus (tasa-arvoisuuden tavoittelu ja sen puolesta puhuminen) ei ateismi.
kinaa. Minä vain esitin kysymyksen, ja jos minulle olisi vastaavanlainen kysymys esitetty, olisin siihen vastannut, ilman kiemuroita.
Eli jos nyt jotain vielä vastauksestasi oivallan, niin ethän Sinä sen perusteella edes ole ateisti?
Otsikkosi: "Ateismi ei ole elämänkatsomus". Mutta sitten kuiteskin jäljempänä toteat:
"Minun elämässäni määrää vain lait ja asetukset ja oma humanistinen elämänkatsomukseni." Eli siis Sinun elämänkatsomuksesi, mitä ateismi ei ole (=elämänkatsomus). En ymmärrä.
tätä nyt vielä enemmän selventää, jotta sinä tajuaisit.
Lue tarkkaan:
Ateismi EI ole elämänkatsomus, se on vain jumaluskon puuttumista.
Humanismi ON elämänkatsomus ja siihen liittyy se, että ajattelee ihmisten olevan tasa-arvoisia ja pyrkii itse toimimaan tämän elämänkatsomuksen mukaan.
Jos et nyt tuosta tajua, niin minä levitän käteni. Ei voi mitään.
jollain tasolla hellittää, joka ei tarkoita, että luovuttaisin. Osa syynä tähän hellittämiseen on tämän kanavan tukkoisuus (=sivua ei voi näyttää, palvelin suljettu jne.).
Ja voit levittää kätesi, mikäli et osaa antaa vastausta 'peruskysymykseeni' (=lue aloitukseni).
apipoismi: ihminen ei omista pipoa.
amotorismi: ... ei omista moottoriajoneuvoa.
asukkaismi: ... ei omista sukkia.
Ei siitä yksinkertaisesti irtoa enempää. Se on negaatio.
Humanismissa taas on paljon sisältöä, ja se luontuu elämänkatsomukseksi hyvin.
Eikä se tarkoita humalassa olemista.
"Elääkö...
Kirjoittanut: Tähdenlento 3.9.2008 klo 18.29
ateisti tässä omassa elämänkatsomuksessaan 'parempaa elämää' kuin vaikkapa minä näin pienenä hihhulina?
Ja jos näin on, niin mihin seikkoihin tämä 'parempi elämä' perustuu? "
- Vastasin jo, että en sinua tunne, koska et ole itsestäsi kertonut. Minä elän ateistina ihan tyydyttävää eämää. Enkä ole väittänyt, että eläisin parempaa elämää kuin sinä. Elele miten elelet. Minä elän omaa elämääni.
Mieti asiaa analogian avulla: miksi koet paremmaksi olla uskomatta menninkäisiin? Varmasti hyvin samoista syistä ateisti kokee paremmaksi olla uskomatta jumalaan.
Kyseessä on kuitenkin kovin subjektiivinen asia. Ei kumpaakaan (ateismia tai teismiä) voi asettaa absoluuttisesti paremmaksi, koska eri kategorioita on niin paljon; ja eri ihmiset arvostaa eri kategorioita.
Minulle totuus on tärkeä kategoria. Jos vertailemme ateismia ja teismiä totuuden kannalta, ateismi voittaa mennen tulleen. Siksi olen ateisti.
vastaukseksi mitään hienoja sivistyssanoja. Kyllä pelkkä perus suomenkielinen vastaus kysymykseeni (huom. kysymykseeni) olisi riittänyt.
Kuin ollessani jeesus satuun uskova. Olen vapautunut ahdistavista pakkomielteistä ja luuloista. Maailma on paljon kauniimpi paikka ilman ulkoapäin syötettyjä uskon valheita. Vapautuminen on mahdollista vain harvoille ja valituille, ei ahneille, omahyväisille uskovaispelkureille ,jotka keinoja kaihtamatta valehtelevat itsensä ulos elämästä. Mahtoiko se olla oppinne tarkoitus?
Olin noin 15-vuotiaaksi asti uskovainen, kuten varmaan moni muukin. Tai no enemmin varman päälle pelaaja kuin mikään muu. Eli siis: "Tuskin tämä totta on, mutta ei tässä mitään häviäkkään." Ihmisenä en sen jälkeen ole juurikaan muuttunut, olen yhtä iloinen tai surullinen kuin ennenkin.
Ateismin plussia:
- Voin nojata vain järkeen. Voin esim. aivan hyvin tukea abortin tekijää, jos näen että se on tilanteen kannalta järkevintä.
- Ei enää tylsiä ja turhanpäiväisiä rituaaleja kuten rukouksia ja jumalanpalveluksia.
- Ei helvetinpelkoa
- Saan päättää minne laitan kirkollisvero rahani.
- Saan etsiä vastauksia epäselviin kysymyksiin, sen sijaan että joutuisin tyytymään "Jumala teki sen." vastauksiin.
Nämä kaikki asiat eivät sinänsä tule ateismista, sillä sehän on vain jumaluskon puutetta. Tavallaan seurauksia kuitenkin.
Sinä sentään ymmärrsit kysymykseni.
Luettelit asioita, jotka Sinä koet saavuttavasi olemalla ateisti, ja tätä kautta koet, että elämäsi laatu paranee (=Sinulla on parempi elämä).
Tosin nuo kaikki luettelemasi asiat voisivat olla osa myös minun luetteloani, jonka avulla tukisin omaa hyvää/parempaa elämääni. Eli samoilla viivoilla oltaisiin, huolimatta siitä, että Sinä olet ateisti ja minä pikku hihhuli. Ei minunkaan elämääni ohjaa mitkään uskontoon liitettävät rituaalit tai sen enempää, että minun mieltäni kalvaisi jokin helvetinpelko. Ja aina minäkin etsin, ihan itsenäisesti vastaukset minulle epäselviksi jääneisiin kysymyksiin.
Mutta aika jänskää kuitenkin, että Sinä koet, että nämä aatoksesi ovat ateismin seurausta. Toki, eihän tämä juttu kuitenkaan ihan näin yksioikoinen ole. Kuten lausuin samoilla viivoilla ollaan ja varmasti valtaosa muistakin uskovaisista.
Kaiketi minä olenkin sellainen uskovainen, joka tämän oman jumaluskoni kautta/avulla pyrin etsimään vastausta/vastauksia kysymyksiin: "Miksi minä olen olemassa, miksi kaikki muut ihmiset ovat olemassa tai miksi yleensä elämä on olemassa (=koska kuiteskin kuolemme) jne."
Ja koska meillä ihmisillä ei ole varuja väitellä jumaluudesta, niin kyllä minulla on oikeus 'luoda' ihan oma käsitykseni uskonnosta ja jumaluudesta, ja joka osaltaan on antamssa lisäpontta minun elämääni.
Ps. Lausut, että ateismi on jumaluskon puutetta eli ateistin mielestä jumalaa ei ole. Ja tässä kohtaa oivallsin entistä paremmin, miksi ateismi on yksi oma uskontonsa kaikkien muidenkin uskontojen rinnalla.
Ei ateisti voi tietää, onko hänen jumaluskonsa puute oikea ja ainut tapa uskoa, koska sehän on pelkkä uskon asia. Vain ateisti voi uskoa, että hän on oikeassa näissä jumal -asioissa.
Eli ateistin usko on täysin verrannollinen minun tapaani tai jonkun muun tapaan uskoa. Toisin sanoen, jokaisen tapa uskoa on yhtä oikeaa uskona!
Mielestäni asiani eivät voisi olla myös sinun listallasi.
1. Järjen käyttö. Normaalin päättelyn lisäksi joudutte myös luottamaan 2000 vuotta vanhoihin absoluuttisiin totuuksiin. Minun ei tarvitse nojata mihinkään muuhun kuin järkeen.
2. Rituaalit. Kyseessä on subjektiivinen asia. En rituaaleista pitänyt eikä minun enää niitä tarvitse tehdä. Eikö hyvän kristityn tulisi rukoilla/käydä kirkossa joka tapauksessa piti siitä tai ei?
3. Jälleen subjektiivista. Minua ainakin helpottaa tietää että on hyvin hyvin epätodennäköistä että joutuisin helvettiin.
4. Käsittääkseni aika monet maksavat kirkollisveroa, vaikka eivät hyväksy kaikkia kirkon toimia. Jälleen jotakin mitä "hyvä" kristitty tekee.
5. Miksi sinä edes mietit kysymyksiä: "Miksi minä olen olemassa?". Raamattuhan antaa teille valmiit vastaukset tai ainakin selvät suunnat.
En edes jaksaisi alkaa väittelemään tuosta ateismi=uskonto asiasta. Kerroppa minulle mihin minä sitten uskon jos kerta olen uskovainen?
Pelko on voimakas tunne ihmisessä, joka liittyy moniin eri asioihin ja ilmenee myös torjuttuna ja alitajuisena. Mihin liittyvät ihmisten syvimmät ja torjutuimmat pelot ja miten ne ilmenevät?
Pelko liittyy tietämättömyyteen ja epävarmuuteen. Lähes kaikki ihmiset pelkäävät jotain. Pelko ja pelon tunteet kuuluvat ihmisyyteen. Syvimmät pelot liittyvät jonkin menettämisen pelkoon. Esimerkiksi kuolemanpelko on yleinen ja ymmärrettävää. On kuitenkin olemassa pelkoa jonka ymmärtäminen on vaikeampaa. Minkälaisia pelkoja on esimerkiksi jyrkän materialistisen maailmankatsomuksen omaavalla ihmisellä hänen kieltäesssään jumalolentojen ja henkiolentojen olemassaolon mahdollisuudenkin? Pelkääkö hän totuutta asiasta? Ovatko kenties hänen etunsa uhattuina totuuden paljastussa?
Muunmuassa sielun olemassaoloon uskominen on rehelliselle ja oikeamieliselle ihmiselle luonnollista. Miksi ateistit haluavat uskoa päinvastaiseen? Onko taustalla pelkoa? Onko joidenkin ihmisten ateismin taustalla myös pelkoa? On kummallista, että oman maailmankuvan muuttuminen ja uudistuminen pelottaa niin suuresti joitakin ihmisiä, että he pitävät tiukasti kiinni sellaisistakin käsityksistä jotka eivät selvästikään vastaa todellisuutta ja totuutta. Miksi joku haluaa uskoa esimerkiksi siihen, että hänellä ei ole sielua? Mitä järkeä siinä on?
Ateisteja on monenlaisia - kuten uskoviakin. Ateisti on usein tietämätön ja ymmärtämättön henkisen todellisuuden olemassaolon suhteen, mutta ei aina. Ateismiin liittyy siis usein älyllistä epärehellisyyttä. Ateismi jakautuu nykyään positiivseen eli vahvaan ateismiin, jolloin jumalolentojen tai niihin rinnastettavien olentojen (henkiolentojen, enkelien yms) olemassaolon mahdollisuuskin kielletään. Negatiivisessa (heikossa ateismissa) uskotaan, että jumalolentoja ja henkiolentoja ei ole olemassa.
Rehelliseen itsetutkiskeluun kykenemättömät - ja haluttomat - ihmiset pelkäävät ja välttelevät usein totuutta - myöskin omasta itsestään. Totuuden vältteleminen johtaa erilaisten tekosyiden ja verukkeiden keksimiseen ja toisten ihmisten syyllistämiseen. Ateistitkaan eivät yleensä halua tarkastella ideologiansa loogista perustaa koska he pelkäävät totuutta joka voi paljastaa ateismin sisältä ontoksi maailmankatsomukseksi. Ateismihan on tosiasiallisesti vain eräänlaista käänteisuskonnollisuutta ja negatiivisen uskon muoto.
Uskonnollisilla ihmisillä on usein monenlaisia lähinnä psykologisia pelkoja. Ateismikin on uskonkappaleisiin perustuvaa, koska ateistit eivät tiedä onko henkiolentoja ja sielua olemassa vai eikö ole. Siitä huolimatta he uskovat, että niitä ei ole olemassa - ja jopa kieltävät niiden olemassaolon - mahdollisuudenkin. Uskonnolliset ihmisetkään eivät välttämättä tiedä onko jumalolentoja-, henkiolentoja ja sielua olemassa, mutta ainakin he haluavat uskoa hyvään (mm. siihen, että elämällä on jokin korkeampi tarkoitus ja merkitys). Uskonnollisuuden taustalla on usein esim kuolemanpelkoa, mikä on inhimillistä ja luonnollista, vaikka monet ateistit uskovia juuri siitä usein syyllistävätkin. Pelko yksin ei kuitenkaan voi olla motiivina aidolle uskonnolliselle henkisyydelle, koska silloin lähtökohta on itsekeskeisyydessä ja oman edun tavoittelussa. Aidon uskonnollisuuden ja -henkisyyden lähtökohta täytyy olla rehellisyydessä ja oikeamielisyydessä (usein muutostarpeessa).
Pelko on ihmisessä luonnollista, mutta vahingollisimmillaan pelko on luonteeltaan hallitsevaa ja senlaatuista (usein alitajuista), jota ihminen ei kykene käsittelemään ja kohtaamaan itsessään. Voimakas samaistuminen ideologioihin ja niiden oppeihin voi olla joninlaista todellisuuspakoa ja eräänlaisen suojamuurin rakentamista objektiivista todellisuutta ja totuutta vastaan. Ahdaskatseinen ja pelokas ihminen saattaa rakentaa muurien sisäpuolelle itselleen mieluisan todellisuuden ja sen jälkeen torjuu kaiken ulkoapäin tulevan tiedon ja vaikutuksen joka hänen maailmankuvaansa ei sovi.
Pelkoa on tavallaan positiivista ja negatiivista. "Positiivinen pelko" liittyy aitoon uskonnollisuuteen ja henkisyyteen (Jumalanpelkoa, synninpelkoa, Helvetin pelkoa, karman pelkoa). Pelkoon voi suhtautua postiivisena voimavarana tai kielteisenä ja negatiivisena asiana. Pelot ovat kuitenkin osa ihmistä, ainakin siihen saakka kunnes korkeampi tietoisuudentila ja ymmärrys saavutetaan. "Negatiivinen pelko" liittyy henkisyyden ja uskonnollisuuden vastaisuuteen jolloin ihminen pyrkii torjumaan ja kieltämään asioita joihin hänellä liittyy pelkoa. Rehellistä itsetutkiskelua välttelevien ihmisten motiivit eivät ole yleensä rehelliset ja puhtaat. Pelosta kumpuaa hyvin usein myös pahuutta, kuten ylimielisyyttä ja agressiivisuutta.
Pelko, epävarmuus, epäterve itsetunto, huono itsetuntemus ja älyllinen epärehellisyys liittyvät toisiinsa. Totuutta arvostaville ihmisille rehellisyys on tärkein arvo. Sellaiset ihmiset eivät yleensä pelkää totuutta. Oikeamielisen ja rehellisen ihmisen ei tarvitse pelätä ja vältellä oman itsensä ja omien pelkojensa kohtaamista. Pelon tunne on osa normaalia ihmisyytä. Jotkut pelot ovat hyödyllisiä ja jotkut ovat haitallisia, mutta ne eivät poistu ainakaan siten, että ne torjutaan tietoisuudesta kokonaan. Myöskään henkisen todellisuuden ja ns. yliluonnollisen olemassaoloa ei voi torjua kieltämällä niiden olemassaolon mahdollisuus. Pelkäävätkö ateistit kuolemanjälkiesen lämän olemassaolon mahdollisuutta kieltämällä sen olemassaolon? Jumalan pelkokin saattaa ilmetä jumalolentojen olemassaolon kieltämisenä ja torjumisena jos ihminen ei koe olevansa oikeamileinen ja rehellinen. Pimeyteen suuntautuneella ihmisellä voi siten olla aito syy - ainakin omasta mielestään - pelätä kuolemanjälkeistä elämää ja jumalallista oikeutta.
Ateisti ei aina ole sama asia kuin uskonnoton ihminen, joka voi olla henkisyyteenkin suuntautunut, mutta ei ole sitoutunut mihinkään uskomusjärjestelmään. Agnostismilla ymmärretään myös eri asiaa kuin ateismilla. Agnostismissa katsotaan, että "ei voida tietää jumalolentojen olemassaolosta". Niiden olemassaolon mahdollisututa ei suljeta pois - eikä myöskään uskota, että niitä ei ole olemassa, tai ei voisi olla olemassa.
Materialistinen tieteentekijä saattaa pelätä taloudellisten ja muiden etujensa puolesta jos materialismiin perustumaton tiede saa lisää hyväksyntää ja kannatusta. Historiasta löytyy monia asioita joille voi huvittuneesti hymähdellä ja todeta, että olipa maailma kehittymätön ja sekaisin siihen aikaan - toista on tänä päivänä - vai onko sittenkään? Keskiajalla vallinneeseen teoriaan litteästä maasta suhtaudutaan usein huvittuneesti, mutta meidän aikamme materialistinen tiede on keksinyt vielä jotain järjettömämpää, eli tennispalloa pienemmän maailmankaikkeuden. Alkuräjähdysteoriaa on ilmeisesti myöhemmin muutettu siten, että oletetaan, että alussa ei ollutkaan olemassa mitään - eli siis ei ollut olemassa mitään, mutta sitten KAIKKI kuitenkin räjähti. Jokainen selväjärkinen ihminen kuitenkin käsittää, että kaikkeus ei ole koskaan voinut olla
niin pienessä pisteessä - siis kaikki olemassaoleva. Koko maailmankaikkeuden kutistaminen tennispalloakin pienempään pisteeseen on luultavasti järjettömin kaikista uskomuksista, mutta monet ihmiset kuitenkin uskovat siihen edelleen. Pelokkaat, itsekeskeiset ja auktoriteetien edessä arkailevat ihmiset eivät usein kyseenalaista ja kritisoi asioita. He eivät halua ajatella itsenäisesti vaikka ovat usein hyvin älykkäitäkin. He ovat mieluummin mukautujia ja sopeutujia.
Pelokkuus auktoriteettien edessä saa ihmisen siis joskus uskomaan melkein mitä tahansa jos oma etu sitä vaatii ja asianomainen ihminen on itsekeskeisyyteen ja älylliseen epärehellisyyteen taipuvainen. Pimeällä keskiajalla itsekeskeisyys ilmeni mm "noitien" vainoamisena ja polttamisena. Pelokkaimmat ja raukkamaisimmat
tavalliset ihmiset osallistuivat siihen mieleistelläkseen vallanpitäjiä ja edistääksen siten omia etujaan.. Itsekeskeisyys on myös meidän aikamme vitsaus vaikka sen ilmenemismuodot ovat toisenlaiset kuin tuolloin. Pahuus ja itsekeskeisyys eivät ole kadonneet sivistyksenkään (usein vain näennäisen sivistyksen) myötä tältä planeetalta
minnekään.
Sinun kannattaisi alkaa heti opiskelemaan teististä psykologiaa. On meinaan sen verran paksua paskaa toi sun juttusi että menee monitorin putsaamiseenkin aikaa koko yö.
Ilman kuoleman pelkoa ei olisi uskoa ja satu saatanakin on tukemassa ja lisäämässä pelkoa vähä-älyisen uskovaisen kaalissa. Sitä näyttää uskoksen olevan mahdoton huomata.