1930-luvun lopussa nousevan Natsi-Saksan valtapyrkimykset Itä-Euroopassa alkoivat huolestuttaa Neuvostoliittoa. Venäläisiä arvelutti erityisesti Leningradin turvallisuus ja Suomen vihamielinen asenne Neuvostoliittoa kohtaan. He halusivat neuvotella luottamuksellisesti suomalaisten kanssa kysymyksen ratkaisusta. Alustavat lähestymisyritykset torjuttiin. Vasta syksyllä 1939 suomalaiset saatiin neuvottelupöydän ääreen. Mutta suomalaiset eivät suostuneet mihinkään kompromisseihin eikä Neuvostoliitto saanut kaipaamiaan turvallisuustakuita. Ne oli hankittava aseellisesti painostamalla.
Kolmessa kuukaudessa puna-armeija aiheutti suomalaisille 20 000 miehen tappiot. Suomi oli tuhon partaalla ja sen oli viimein pakko luovuttaa venäläisille turvavyöhyke jota nämä Leningradin vuoksi tarvitsivat. Ja 1941 nähtiin, miten Neuvostoliiton epäluulo Suomea kohtaan oli ollut täysin oikeutettua, kun suomalaiset Natsi-Saksan liittolaisina ryhtyivät hyökkäämään sitä vastaan osana Barbarossa-operaatiota. Jälleen oli - venäläisten ilmaisua käyttääksemme - taottava järkeä kovakalloisten suomalaisten päähän. Stalinin rauhanoffensiivi kesällä 1944 pakotti suomalaiset irtautumaan sodasta ja katkaisemaan välinsä natsien kanssa, palauttaen vuoden 1940 tilanteen.
Sodanjälkeinen muutos Suomen johdossa loi pohjan paremmille suhteille tämän pienen maan ja sen suurvaltanaapurin välillä. Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto ylläpitivät jatkuvuutta Suomen ulkopolitiikassa. YYA-sopimus ja kahdenvälinen kauppa loivat luottamusta, joka aina on ollut edellytys Suomen ja Venäjän rauhanomaiselle rinnakkaiselolle - silloin kun suomalainen kiihkoisänmaallisuus ei ole tätä uhannut. Niin näyttää kuitenkin jälleen olevan käymässä. Ilmassa on epätervettä henkeä. Suomalainen oikeisto pui nyrkkiä Venäjän suuntaan ja uhoaa NATO-jäsenyydestä. Se on vaarallista puuhaa. Ajattelevatko he valtion ja kansan etua? Maantieteelle emme voi mitään. Suomen olemassaolo edellyttää luottamusta Suomen ja Venäjän välillä. Sen rikkojat ovat niitä todellisia "suomensyöjiä", eivät venäläiset.
Kolmessa kuukaudessa puna-armeija aiheutti suomalaisille 20 000 miehen tappiot. Suomi oli tuhon partaalla ja sen oli viimein pakko luovuttaa venäläisille turvavyöhyke jota nämä Leningradin vuoksi tarvitsivat. Ja 1941 nähtiin, miten Neuvostoliiton epäluulo Suomea kohtaan oli ollut täysin oikeutettua, kun suomalaiset Natsi-Saksan liittolaisina ryhtyivät hyökkäämään sitä vastaan osana Barbarossa-operaatiota. Jälleen oli - venäläisten ilmaisua käyttääksemme - taottava järkeä kovakalloisten suomalaisten päähän. Stalinin rauhanoffensiivi kesällä 1944 pakotti suomalaiset irtautumaan sodasta ja katkaisemaan välinsä natsien kanssa, palauttaen vuoden 1940 tilanteen.
Sodanjälkeinen muutos Suomen johdossa loi pohjan paremmille suhteille tämän pienen maan ja sen suurvaltanaapurin välillä. Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto ylläpitivät jatkuvuutta Suomen ulkopolitiikassa. YYA-sopimus ja kahdenvälinen kauppa loivat luottamusta, joka aina on ollut edellytys Suomen ja Venäjän rauhanomaiselle rinnakkaiselolle - silloin kun suomalainen kiihkoisänmaallisuus ei ole tätä uhannut. Niin näyttää kuitenkin jälleen olevan käymässä. Ilmassa on epätervettä henkeä. Suomalainen oikeisto pui nyrkkiä Venäjän suuntaan ja uhoaa NATO-jäsenyydestä. Se on vaarallista puuhaa. Ajattelevatko he valtion ja kansan etua? Maantieteelle emme voi mitään. Suomen olemassaolo edellyttää luottamusta Suomen ja Venäjän välillä. Sen rikkojat ovat niitä todellisia "suomensyöjiä", eivät venäläiset.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Neuvostoliitto ( ei Venäjä) halusi tsarivallan rajat takaisin. Kohteeksi joutui myös Suomi, jota lähdettiin suurin voimin valtaamaan 1939 Natsi-Saksan tuella.Yritys epäonnistui Mannerheimin johtaman kansan raivoisaan vastarintaan. Stalinin oli tehtävä rauha pelätessään länsimaiden tunkevan Pohjolaan sen apajille.
Jatkosota oli suora seuraus NL:n edelleen vihamielisestä politiikasta. Se työnsi Suomen Saksan syliin, vaikka sekä Mannerheim että Ryti suhtautuivat vastahakoisesti natsismiin.Suomi ei liittynyt Barbarossaan, vaan kävi sotaa omin päämäärin.Tornjuntavoitto kesällä 1944 pelasti maan itsenäisyyden ja Mannerheim johti kansansa rauhaan.
Lopulta myös NL:n politiikka järkiintyi ja se alkoi suhtautua Suomeen aiempaa asiallisemmin.Toivottavaa on, että myös Venäjän johto ymmärtää Suomen näkökantoja eikä lähde uhkailun ja pelottelun tielle.Ikäviä merkkejä on ollut.
Juuri tuo ymmärrys Suomen poliittiselta johdolta puuttui sotien välisinä vuosina. Suhteet Neuvostoliittoon olivat viileät ja etäiset, jopa vihamieliset. Jatkuvia yhteyksiä itänaapuriin ei pidetty yllä.
"Stalinin oli tehtävä rauha pelätessään länsimaiden tunkevan Pohjolaan sen apajille."
Suomalaiset tekivät rauhan, koska väärä politiikka oli johtanut armeijan ja kansan tuhon partaalle. Mannerheim haukkui talvisodan syttyessä hallituksen perusteellisesti. Hänhän olisi suostunut venäläisten oikeutettuihin aluevaatimuksiin Kannaksella.
"Suomi ei liittynyt Barbarossaan, vaan kävi sotaa omin päämäärin."
Suomalaisten joukkojen osuus Barbarossassa oli välttämätön sen onnistumisen kannalta. Samoin oli koko Suomen kohtalo asetettu sotaretken onnistumisen varaan. Suomi veikkasi tosissaan Saksan puolesta, tuhoisin seurauksin.
"Tornjuntavoitto kesällä 1944 pelasti maan itsenäisyyden ja Mannerheim johti kansansa rauhaan."
Puna-armeija ajoi suomalaiset joukot Leningradin edustalta ja valtasi Viipurin, minkä jälkeen Suomen poliittinen johto suostui hyväksymään venäläisten jo keväällä 1944 esittämät rauhanehdot, joita sotakorvausten suhteen jopa lievennettiin hyvän tahdon eleenä suomalaisia kohtaan.
"Lopulta myös NL:n politiikka järkiintyi ja se alkoi suhtautua Suomeen aiempaa asiallisemmin."
Luottamuksen synnyn edellytys oli se, että Suomessa vaihdettiin hallitus ja valittiin uusi eduskunta, jossa ei enää ollut venäläisvihamielisiä, sotakiihkoisia aineksia. Alkoi hyvien naapuruussuhteiden aika, joka mahdollisisti Suomessa ennennäkemättömän talouskasvun ja hyvinvointivaltion luomisen. 1800-luvulla Venäjä loi suomalaisen valtiokokonaisuuden ja antoi sille poliittiset puitteet; 1900-luvulla se antoi Suomelle itsenäisyyden ja vahvisti sen perustan. Olemme Venäjälle ja venäläisille paljon velkaa.
kumartelua ja niiden edessä matelua. Luottammus sen sijaan edellyttää molempien osapuolien näkökantojen ymmärtämistä ja kunnioittamista.
Suomen poliittisella johdolla ymmärrys kommunisteja kohtaan oli sotien välisinä vuosina erinomainen. Kieltämättä politiikka oli hyväuskoista, mutta kuitenkin realistista.
Jokaisella terveellä kansakunnalla suhteet Neuvostoliittoon olivat viileät ja vihamieliset.
Suomalaiset tekivät rauhan, koska historian suurimmat torjuntavoitot loivat sille realistiset edellytykset.
Suomi ei veikannut tosissaan Saksan puolesta. Mikäli näin olisi tapahtunut, sota olisi voitettu ja Suomi kuuluisi tällä hetkellä Euroopan Unionin perustajajäseniin, jonka koalitiossa Suomi olisi saanut kokea myös ennen näkemättömän hyvinvoinnin ja talouskasvun vuodet.
< minkä jälkeen Suomen poliittinen johto suostui hyväksymään venäläisten jo keväällä 1944 esittämät rauhanehdot, joita sotakorvausten suhteen jopa lievennettiin hyvän tahdon eleenä suomalaisia kohtaan.>
Kevään 1944 rauhanehdot olivat tyystin erilaiset kuin mitkä lopulta hyväksyttiin. Sotakorvausten ohella kaikkia muitakin kohtia lievennettiin tai poistettiin kokonaan sopimuksesta. Enää vaatimuksena ei ollut kapituloituminen.
Rähmälläänolon synnyn edellytys oli se, että Suomessa vaihdettiin epädemokraattinen hallitus ja valittiin eduskunta oloissa, jotka eivät olleet normaalit, jonka seurauksena eduskunnassa istuikin kosolti kommunisteja eli ihmiskiihkoisia ja raivohulluja aineksia.
Alkoi rähmälläänolon aika, joka takasi Suomessa lattean ja epäoikeudenmukaisen talouskasvunajan. Nyt taloutta ohjattiin ideologiseltapohjalta, joka väistämättä tarkoitti korkeaa verotusta ja alhaista elintasoa vuosikymmeniksi. Vasta NL:n romahdus mahdollisti terveemmän talouspolitiikan teon, mutta valitettavasti vasemmisto ehti upottaa Suomen samassa rytinässä ennen näkemättömään lamaan ja ulkomaanvelkaan. Tätä velkaa maksetaan edelleen ja valitettavasti sille ei loppua näy.
Verrattaessa Suomen ja Ruotsin elintasoa saadaan useimmiten selitykseksi, että Ruotsi ei joutunut sotimaan. Harvemmin kuitenkaan mainitaan samassa yhteydessä, että Saksa käytännössä tuhottiin, Ranska ja Englanti kantoivat myös sodasta kovan hinnan ja silti heidän talouskasvunsa ja elintasonsa ohitti Suomen jo luultavasti 50-luvulla. Sen sijaan kaikki NL:n vaikutuspiirissä olleet valtiot Suomi mukaan lukien kokivat taloudellisia katastrofeja NL:n tuhoutumiseen asti.
Venäjä ei ole antanut Suomelle koskaan yhtään mitään. Kaikki hyvä, mitä meille koskaan on tapahtunut on tapahtunut meidän oman työmme hedelminä. Itsenäisyys on tästä hyvä esimerkki. Lenin joko antoi Suomelle itsenäisyyden tai sitten hän ja hänen helvetillinen aatteensa olisi kuollut.
Venäjä ja venäläiset ovat Suomen ohella hyvin paljon velkaa Euroopalle ja koko muulle maailmalle.
"Suomen poliittisella johdolla ymmärrys kommunisteja kohtaan oli sotien välisinä vuosina erinomainen. Kieltämättä politiikka oli hyväuskoista, mutta kuitenkin realistista."
Ei pelkästään kommunisteja, vaan myös vasemmistososialisteja ja sosiaalidemokraattejakin vainottiin monin tavoin "ensimmäisen tasavallan" valkoisessa Suomessa. Se aika ei ollut kunniaksi länsimaiselle oikeusvaltiollemme.
"Jokaisella terveellä kansakunnalla suhteet Neuvostoliittoon olivat viileät ja vihamieliset."
Silloisesta neuvostoideologiasta huolimatta rajanaapurina olevaan suurvaltaan on aina syytä säilyttää hyvät välit.
"Suomalaiset tekivät rauhan, koska historian suurimmat torjuntavoitot loivat sille realistiset edellytykset."
Summa murtui. Venäläiset tulivat Viipurinlahden ja Vuoksen ylitse. Suomen armeija ei olisi kestänyt enää viikkoakaan, kun talvisodan aselepo toi helpotuksen.
Kesällä 1944 Neuvostoliitto alkoi vetää joukkojaan pois Suomen rintamalta heti kun Viipuri oli vallattu ja suomalaiset pakotettu ajattelemaan välirauhan solmisen ja natseista irtautumisen välttämättömyyttä.
"Suomi ei veikannut tosissaan Saksan puolesta. Mikäli näin olisi tapahtunut, sota olisi voitettu ja Suomi kuuluisi tällä hetkellä Euroopan Unionin perustajajäseniin, jonka koalitiossa Suomi olisi saanut kokea myös ennen näkemättömän hyvinvoinnin ja talouskasvun vuodet."
Fasistisen totalitarismin voitto olisi ollut kaikkien Euroopan pienten kansojen eli myös Suomen tappio.
"Kevään 1944 rauhanehdot olivat tyystin erilaiset kuin mitkä lopulta hyväksyttiin. Sotakorvausten ohella kaikkia muitakin kohtia lievennettiin tai poistettiin kokonaan sopimuksesta. Enää vaatimuksena ei ollut kapituloituminen."
Sotakorvausvaatimusten lievenemiseen vaikutti Churchillin kanta. Muuten ehdot säilyivät suurin piirtein ennallaan. Mutta Petsamo meni ja Porkkala joutui vuokralle, kun rauhaa ei tehty ajoissa eli ennen venäläisten rauhaanpakottamisoffensiivia.
"Rähmälläänolon synnyn edellytys oli se, että Suomessa vaihdettiin epädemokraattinen hallitus ja valittiin eduskunta oloissa, jotka eivät olleet normaalit, jonka seurauksena eduskunnassa istuikin kosolti kommunisteja eli ihmiskiihkoisia ja raivohulluja aineksia."
Neljäsosa väestöstä, jolla aiemmin ei ollut valtiollisia oikeuksia Suomessa, näytti poliittisen voimansa ja mittautti oikean parlamentaarisen kannatuksensa.
"Alkoi rähmälläänolon aika, joka takasi Suomessa lattean ja epäoikeudenmukaisen talouskasvunajan."
Suomi ei ollut rähmällään joitakin 1970-luvun ylilyöntejä lukuunottamatta. Suomi varmisti kauppasuhteensa myös Länsi-Euroopan maihin Kekkosen taitavan ja sovittelevan politiikan ansiosta. Hän oli suurmies, jonka rinnalla Kataisen ja Stubbin joutaisi hävetä.
"Venäjä ei ole antanut Suomelle koskaan yhtään mitään."
Venäjä antoi Suomelle valtion, säännölliset valtiopäivät, suomen kielen viralliseksi kieleksi ja lopulta täyden itsenäisyydenkin. Lukuunottamatta sortokausien ja toisen maailmansodan traagisia tapahtumia Venäjä on ollut Suomen ystävä - onhan Suomi tavallaan valtiollisesti joka tapauksessa Venäjän oma luomus.
"Lenin joko antoi Suomelle itsenäisyyden tai sitten hän ja hänen helvetillinen aatteensa olisi kuollut."
Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden osana bolshevikkien kansallisuuspolitiikkaa, joka oli huomattavan edistyksellinen, oli Leninin aatteesta muuten mitä mieltä tahansa.
Suomi on Venäjälle olemassaolonsa velkaa, mutta niin on Eurooppakin. Keskiajalla Venäjä oli Euroopan kilpi mongoleja ja tataareja vastaan. Nytkin Venäjä olisi Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden luonnollinen liittolainen pyrittäessä hillitsemään Kiinan taloudellista ja poliittista ekspansiota eri puolilla maailmaa. Valitettavasti USA:ta johtavat ihmiset, jotka edelleen kuvittelevat maansa olevan maailman ainoa suurvalta.
Suomessahan nyt ollaan. Mikä siinä isänmaallisuudessa on niin väärin?
Suomi sai tässäkin asiassa olla ensimmäisiä, jotka saivat tuta realisosialismin todellisen puolen. No maanpetturit ja sotahullut kapinalliset saivat maksaa rikoksesta Suomen kansaa ja valtiota vastan kelpo hinnan. Näiden "hyväuskoisten idioottien" johtajiahan ei koskaan saatu oikeuden eteen, koska he loikkasivat Lenin Venäjälle. No onneksi heidät siellä kuitenkin ammuttiin.
Ennen kuulumatonta on sen sijaan se, että valkoinen Suomi armahti kaikki maanpetturit jo muutaman kuukauden vankeuden jälkeen. Rangaistus oli täten suoritettu ja valkoinen, demokraattinen Suomi kutsui myös maanpetturit kansalaisikseen ja rakentamaan parempaa Suomea. No "hyväuskoiset idiootit" huomasivat itsekin oman typeryytensä ja ongelma oli sisältäpäin täysin korjattu. Tästä saatiin selvä osoitus, kun 99,9 prosenttia väestöstä soti rikollista miehittäjää vastaan talvisodassa.
Hyvät välit säilytetään jos niihin on edellytyksiä. Muutoin liittoudutaan vaikka natsien kanssa asian korjaamiseksi.
Ja siitä saammekin kiittää Saksaa (taas kerran). Ilman Saksan väliintuloa Venäjä ei olisi suostunut edes neuvottelemaan rauhasta kanssamme.
Kyllä kesällä 1944 Neuvostoliitto joutui vetäytymään Suomen vastaisen rintaman jokaisella lohkolla. Siinä mielessä vetäytyminen olikin viisasta, sillä he joko pakenivat tai sitten heidät tuhottiin. Valitettavasti Stalinin politiikan tuntien heidät useimmiten jouduttiin tuhoamaan.
Tuhoaminen ei kuitenkaan ollut turhaa (vaikkakin ihmisten tappaminen on aina valkoisille suomalaisille ollutkin vastenmielistä hommaa), sillä nyt kommunistit joutuivat todellakin puntaroimaan Berliinin ja Helsingin välillä. Berliini voitti, joten Suomen ilmoittamat rauhanedellytykset otettiin ensimmäisen kerran Kremlissä vakavasti.
Ja tämän Neuvostoliitto osoitti oikeaksi kohdellessaan pieniä kansoja etupiirissään. Suomi ei kuitenkaan kuulunut siihen ryhmään, joten tässä lienee kiitos Saksalle paikallaan.
Ilmeisesti silloin vihdoinkin myös Churchill on ymmärtänyt kenen kanssa on tekemisissä kun kyse on Stalinista.
Paitsi, että lähes kaikki oleelliset ehdot muuttuivat.
Se oli pieni hinta olemassaolon mahdollisuudesta. Harmi, ettei tuohon tilaan päästy ennen Suuria Torjuntavoittoja kautta rintaman. Tästä kiitos kuulu suomalaisille ei_kommunisteille ja tietenkin Saksalle ja heidän urheille sotilailleen.
Ja tuo poliittinen voima tänäpäivänä oikeuttaa noin. 2 promillen kannatukseen kommunistien keskuudessa. Ei häävi tulos kun ajattelee, että omien puheidensa mukaan kommunistit ajattelevat kaikkien parasta..
Suom on ollut kautta linjan rähmällään. 70-luvun hölmöilyt olivat raja-arvoja sille, mitä Suomen kansa jaksoi katsella. Mikäli ei linja olisi muuttunut, niin luultavasti valtiojohtomme oli muuttunut..
Muuta vaihtoehtoahan Kekkosella ei ollutkaan, koska muutoin hänellekin olisi tullut noutaja viimeistään vaaleissa.
Niin, he kun eivät ole KGB:n agentteja.
Valkoinen Venäjä toki oli Suomelle edistysaskel Ruotsin orjuudesta -sitä ei käy kiistäminen.
Siltikin jokaisesta muutoksesta olemme saaneet taistella kynsin hampain. Esimerkiksi säännölliset valtiopäivät eivät tulleen Venäjän keisarilta suinkaan lahjana vaan pikemmin hänen oli tyydyttävä siihen tai sitten kapinointi olisi jatkunut. Parempi oli siis hyväksyä kansamme vaatimukset kuin ottaa se riski, että kapinointi lähtisi käsistä myös Venäjällä.
Kommunistisella Venäjällä taas ei ollut vaihtoehtoja Suomen itsenäistä asemaa ajatellen. Muutoin Marski olisi murskannut Leninin joukot ja siihen olisi äijän kommunismin kukoistus sitten päättynyt. Kauaa ei Lenin malttanut antaa Suomen hoitaa omia asioitaan, vaan heti kun "piippu oli poistunut ohimolta", alkoi myös Suomen sosialisoiminen. Leninhän tuo oli vapaussotammekin keskeisiä takapiruja. Muutoin kommunistit olisivat saaneetkin Suomessa vallan, mutta Saksa onneksi puuttui peliin ja täten säilytimme hataran itsenäisyyden. Joten tästäkin asiasta on Saksaa kiittäminen.
Kyllä Venäjä on ollut enemmän kuin ystävä. Se on pikemminkin kuin veli -sillä ystävistähän pääsee tarvittaessa eroon..
Kyllä Suomen olemassaolosta ja elintasosta on nimenomaan Saksaa kiittäminen. Suomihan on niin henkisesti kuin materiaalisestikin valtiollisesta näkökulmasta katsottuna juuri Saksan luomus.
Lenin joutui myöntämään Suomelle itsenäisyyden osana omaa henkiinjäämistaisteluaan.
Juuh, oli tosi edistyksellinen. Gulakit kukoistivat ja vähemmistö-kansallisuuksia vainottiin. Ja sitä kommunistit kutsuvat edistyksellisyydeksi..
Kyllä Suomi on olemassaolonsa Saksalle velkaa, mutta niin on Eurooppakin. Ilman saksalaisia venäläiset olisivat tuhonneet loputkin Euroopasta, mitä siitä sodan jälkeen oli jäljellä..
Eli Venäjä on käynyt sielläkin kaivamassa verta nenästään ja turpaan on odotetusti tullutkin..
Eurooppa on ojentanut kätensä liittolaisuudeksi asti heti NL:n tuhouduttua. Tämä ei kuitenkaan ole raivo- ja sotahullua Venäjää pahemmin kiinnostanut. Kukaan ei ole uhannut Venäjää millään tavoin sitten NL:n jälkeen. Silti tämä valtio pumppaa miljardit aseisiinsa ja uhittelee niillä länsimaita, jotka takuulla eivät ole tehneet mitään pahaa Venäjälle.
Mitä Kiinan taloudelliseen expansioon maailmalla tulee, niin eihän sitä kukaan haluakaan millään tavoin torjua. Talouskasvussa on vain yksi tie ja sitä nyt Kiina noudattaa. Kiitos kapitalismin, Kiinakaan ei ole enää uhka kenellekään (jos se on sitä koskaan ollutkaan).
Valitettavasti näyttää siltä, että USA todellakin on ainoa ihmisoikeuksien ja -arvojen puolustaja tällä planeetalla. Vetelästä Euroopasta ei taaskaan ole kuin korulauseiden jakajaksi..
Tulee mieleen että pitäisikö taas äärimmäinen oikeisto (=puolet Kokoomuksesta) kriminalisoida.
Edelleen tarvitsemme hyvät suhteet itäiseen suureen naapuriimme ja Nato ei kuulu siihen. Laaja kaupankäynti kylläkin.
sekä historiaa ettää nykypäivää tyypilliseen stallarien ja neuvostopropagandan tapaan.
NL kunnioitti Suomen isänmaallista väkeä kieltämällä suojeluskunta- ja lottajärjestöt. Niillä oli suuret ansito sodista selviytymisessä ja ne olivat tietysti tiellä kommunistivallankaappausta hankittaessa.
Nyt sitten ollaan kriminalisoimasa kokoomuksen oikea laita. Ilmeiserti siellä ollaan päästy irti neuvostopropagandasta ja YYA-liturgiasta, joka näiden palstojen stallareille on edelleen pyhä ja ainoa oikea aatesuunta.NL:ssahan kaikkinainen linjasta poikkeaminen oli kriminalisoitu ja palkittiin minimissään viidellä vuodella Siperiaa. Se sitten opetti henkiinjääneitä.
Mikään ei siis ole vaarallisempaa kuin länsimainen asenne sananvauksineen ja yhteistoiminta läntisen turvallisuusyhteisön kanssa. Suuri on kaipuu entiseen äärivasemmalla.
Kiihkoisänmaallista uhoa ei Suomessa juuri esiintynyt. Käsitys historiasta oli tasapuolinen, vailla väärää oman kilven kiillotusta ja historiamme kipupisteiden peittämistä. Menneisyyden virheet myönnettiin ja niistä oli otettu oppia. Maata johtivat reaalipoliitikot Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto.
"NL kunnioitti Suomen isänmaallista väkeä kieltämällä suojeluskunta- ja lottajärjestöt."
Fasistisluonteiset järjestöt lakkautettiin kaikkialla Euroopassa liittoutuneiden vaatimuksesta.
"Niillä oli suuret ansito sodista selviytymisessä ja ne olivat tietysti tiellä kommunistivallankaappausta hankittaessa."
Mitään vallankaappausyritystähän ei tapahtunut. Suomen tie ei ollut Tsekkoslovakian tie.
"Ilmeiserti siellä ollaan päästy irti neuvostopropagandasta ja YYA-liturgiasta, joka näiden palstojen stallareille on edelleen pyhä ja ainoa oikea aatesuunta."
Paasikiven-Kekkosen linja on edelleen kestävin perusta pienen maamme ulkopolitiikalle. Se ei ole stalinismia vaan realismia: kuten Paasikiven tunnettu lause kuuluu, kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Venäjä ei ole rajamaa ja Suomi valtakunta. Suomi on pieni maa jättiläisvaltion kyljessä ja Venäjä on ydinaseistettu suurvalta jonka kanssa on parasta pysyä luottamuksellisissa väleissä. Suomi on silta idän ja lännen välillä kuulumatta kumpaankaan leiriin.
"Mikään ei siis ole vaarallisempaa kuin länsimainen asenne sananvauksineen ja yhteistoiminta läntisen turvallisuusyhteisön kanssa."
Se voi todellakin asettaa isänmaan samaan vaaraan kuin viimeksi sotavuosina. Meidän on tarkoin harkittava kaikkia ratkaisujamme ja varottava provosoimasta venäläisiä. On säilytettävä luottamukselliset suhteet, jotta turhia epäluuloja ei herää. NATO-uhoajien olisi parasta pitää suunsa kiinni maan edun nimissä.
"Suuri on kaipuu entiseen äärivasemmalla."
Suurin osa suomalaisista äärivasemmistosta äärioikeistoon vastustaa Natoa.
Onko tosiaan niin vaikeeta olla luottavainen venäläisiä kohtaa? Kaikki NATO-intoilijat unohtaa sen, että voidaan oikeesti olla sillanrakentajia kuulumatta kumpaakaan leiriin. K-linja on ihan oikeessa.
Suomesta on eniten hyötyä sekä Lännelle että Idälle sotilaallisesti liittoutumattomana, joskin Länteen taloudellisesti ja poliittisesti kiinnittyneenä puskurivaltiona. Miksi Suomi haluaisi horjuttaa Pohjolan voimatasapainoa, jonka hyväksi se koko kylmän sodan ajan teki niin paljon? Emme lähde Georgian tielle emmekä Ukrainankaan. Mutta emme myöskään ole mikään Valkovenäjä. Suomi kulkee omaa tietään. Muun maailman on joskus vaikea sitä ymmärtää, mutta sen hinnan joudumme maksamaan emmekä uhraa maamme etua propagandavoittojen ja läntisen goodwillin alttarille.
taida pahemmin esiintyneen koskaan. Sen sijaan alkoi matelun aika oman kansan kustannuksella. Käsitys historiasta oli ja on edelleen vääristynyt ja rämettynyt. Se ei ole mikään ihme, koska maata johtivat maanpetturit ja pelkurit Paasikivi, Kekkonen ja Häntäheikki-Koivisto.
Paasikivi turvasi itsenäisyyden. Kekkonen loi luottamuksen. Koivisto ylläpiti hyviä suhteita. Näiden kolmen suurimman presidenttinsä aikana pieni Suomi nousi takapajuisesta köyhyydestä Pohjolan Japaniksi. Heidän aikanaan olimme hyvissä käsissä. Olemmeko enää?
"Kolmessa kuukaudessa puna-armeija aiheutti suomalaisille 20 000 miehen tappiot"
3 kk:n tappiot oli naapurilla ainakin 10X suuremmat pelkästään kaatuneina. Kaikkiaan Hrutshev sanoi muistelmissaan NL:n menettäneen miljoona miestä tuossa "rajakahakassa".
Iso maa, isot tappiot.
Maamme maksoi toisessa maailmansodassa raskaan hinnan vuotta 1939 edeltäneen politiikkaamme katkerista virhearvioista. Suonenisku oli kova. Ilman Paasikiven-Kekkosen linjan realismia emme olisi toipuneet siitä.
aivan kuin minun suusta. Venäläiset ovat aina olleet hyvien puolella ja suomalaiset hyökänneet sinne kolme kertaa ainakin.:)) Nyt näyttää taas suomalaiset olevan lähdössä höökimään Naton saattelemana Venäjälle. Huva huva he-he! :))
Kuusinen Kusinen Kuusinen - kukahan olisi uusi Kuusinen? Ettei vaan SE L.......
Kyllä se Stalin oli niin rauhanhenkinen.....
Venäjä teki Talvisodassa kolme virhettä ...
1. Se hyökkäsi Suomeen.
2. Se hyökkäsi keskellä talvea pahimpien pakkasten aikaan.
3. Se hyökkäsi koko rajan leveydeltä ja jakoi armeijansa tiettömien korpien taakse, vaikeasti huolletavaksi, eteneminen kapeita tie uria pitkin oli vaikeaa ja epätoivoista.
Suomi pysäytti hyökkäykset kaikilla rintamilla alle sadan kilometrin etenemisen jälkeen ja tuhosi pääosin ne joukot mottitaisteluissa, jotka oli Suomen alueella.
Jatkosodassa Suomi eliminoi Venäläisuhan ottamalla aloitteen käsiinsä ja työntämällä puna-armeijan syvälle Karjalaan, Saksa ei kyennyt kumminkaan N-liittoa tuhoamaan, kuten lupasi, joten Suomalaiset irtautui sodasta kesällä 1944, tuhottuaan sitä ennen torjuntataisteluissa ne puna-armeijan yhtymät, jotka oli kerätty Suomen vastaiselle rintamalle.
suomalaiset kommunistit Kuusinen etunenässä yllyttivät Stalinia, antamalla väärää tietoa Suomen poliittisesta tilanteesta. Kukkapuskat vastassa olevista suomalaisista oli jo myytti puna-armeijassa. Torvisoittokunta kärjessä marssittiin Raatteentietä kohti Oulua.
Suomea ei saatu liitetyksi Neuvostoliittoon joten suuremmilta uhreilta kuitenkin vältyttiin. Talvisodan uhrit olivat välttämättömät, joiden hintana Suomi säästyi Kuusisen hallinnon asettamiselta Helsinkiin. Stalinin vainot kun Neuvosto-Virossa veivät hautaan 300 000 virolaista.
Paljonkohan suomalaisia olisi menyt samassa suhteessa, jos Stalin olisi saanut maamme komentoonsa kuten sai Viron?
...talvisotamme veteraneille ja kyvykkäälle sodanjohdollemme. Ainoa rikos mihin Suomen päättäjät 30-luvun lopulla syyllistyivät, oli armeijamme huono aseistus sodan varalle.
Mutta silti kiitos kyvykkään sodanjohtomme, suomalaiset soturit heinäseipäin, puukoin ja polttopulloin kaatoivat puolimiljoonaa Stalinin punaterroristiä, jotka natsi-saksan liittolaisina hyökkäsivät maahamme.