Jos etsisimme sielua aivojen sopukoista emme milloinkaan löytäisi vaan erilaisia toiminnan tapoja, emme milloinkaan mitään substanssia, jota voisi sanoa sieluksi, joka olisi jäljelle jossain vielä senkin jälkeen kun ruumiimme on mädäntynyt, koska sielu on juuri tämä toiminta. Väitteet joita sielun toiminnasta voimme sanoa ovat vain tällaisten toimintojen yhdelmiä.
Sieluko kuolematon?
kultivoitunut intellektualisti
11336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihmisessä on "eläin minä" ja siru täydellisyyttä. Eläin minä ajattelee, kilpailee, tuntee ja varsinkin pelkää. Siru on muuttumaton ja täydellinen. Meidän pitää tappaa "eläin minä" jo eläessä. Tähän siis pyritään.
Siinäpä uskoni pähkinänkuoressa.
"Ihmisessä on "eläin minä" ja siru täydellisyyttä. Eläin minä ajattelee, kilpailee, tuntee ja varsinkin pelkää. Siru on muuttumaton ja täydellinen. Meidän pitää tappaa "eläin minä" jo eläessä. Tähän siis pyritään. "
Kuulosti vähintäänkin hämmentävältä. Selvitä vähän lisää. Oletko esim. sinä saanut tapettua jo eläinminäsi? Mitä sitten kun sen saa tapettua.. tulee täydelliseksi? Eikö ajatteleminen, kilpaileminen ja tunteminen ole mielestäsi säilyttämisen arvoisia asioita?
En ole tappanut, siksi sanoinkin, että siihen pyritään.
Puhtaasta tietoisuudesta elävä ihminen tekee sen, mitä pitää, ei sitä mitä "eläin minä" haluaa. Ajatteleminen, tunteminen ja pelkääminen on erillisyyden tunteen aiheuttama harha. Se on ristiriitojen, sotien ja riitojen alkusyy.
Siru on osa täydellisyyttä, sen ei tarvitse taistella, se on täydellinen ja yhtä kaikkien kanssa. Jeesuskin sanoi, että se on sisäisesti teissä.
Maailmankaikkeus ja kaikki sen sisällä ja muutkin mahdolliset maailmankaikkeudet on osa syntymän ja kuoleman kiertokulkua. Se mikä syntyy, kuolee.
kuvaus ajattelusta, kilpailusta ja tunteista. "Se on ristiriitojen, sotien ja riitojen alkusyy." Et näe asiaa ollenkaan siten, että nuo asiat voisivat olla myös rakentavia komponentteja? Moni uskovainenkin näkee asian niin, että kun nuo kyvyt on meille annettu, niitä tulisi käyttää parhaimman mukaan, ei tappaa niitä.
"Siru on osa täydellisyyttä, sen ei tarvitse taistella, se on täydellinen ja yhtä kaikkien kanssa."
Minusta on edelleenkin hämmentävää joidenkin ihmisten jopa sairaalloinen halu täydellisyyteen. Se alkaa tuntua jopa vaaralliselta siinä vaiheessa, kun pyritään tappamaan ihmisyys jotta päästäisiin siihen täydellisyyteen.
"Maailmankaikkeus ja kaikki sen sisällä ja muutkin mahdolliset maailmankaikkeudet on osa syntymän ja kuoleman kiertokulkua. Se mikä syntyy, kuolee. "
Ilmeisesti et laske sitä henkeä osaksi maailmankaikkeutta, sillä sehän ei sinun mukaasi kuole koskaan, vaan jatkaa ikuista elämäänsä.
Sanoit että sinäkään et ole saanut tapettua eläinminääsi tässä elämässä vaikka siihen pyritkin. Tiedätkö jonkun joka on? Kuka tämä henkilö on ja millainen nykyään luonteeltaan?
Ovat elossa vain kuoleman hetkeä varten. Kuoleman hetkellä uskovainen
luulee selviytyvänsä kuolemasta elävänä, kun hän on koko elämänsä
kerännyt pisteitä pelissä nimeltä seuraa raamattua.
Keinoja kaihtamatta hihhihhuli hakee maksimaalista
pistemäärää julistaessaan väräjävällä äänellä raamatun lauseita
lietsoen samalla itseään yhä kiihkoisempaan hurmokseen.
Tämän itsegeneroidun tilan pitäisi sitten johtaa kuoleman hetkellä siihen,
että alkaakin sitten vasta elämään. No, koko elämähän siinä kuolemaa
hurmoksessa odottaen meni...
On aina tervettä epäillä sitä mitä sanotaan. Siihen ei pidä kuitenkaan hirttäytyä.
En tunne yhtään tällaista henkilöä. Kaikki maailman uskonnot kuitenkin puhuvat samasta asiasta, vaikkakin eri sanoin. Ja toki oman ajattelutavan muutoksella huomaa nopeasti, että jutuissa on järkeä.
Ja ei se ole negatiivista vaan positiivista, mihin kaikki johtaa. Minä vain on niin tärkeä asia meille, että sääli sitä on tappaa ;-) Mielummin tapetaan joku muu.
meni
ihmiskunnan historiasta missä henkilö olisi onnistunut tappamaan eläinminänsä ja silti sinä jaksat pyrkiä siihen :D Okei, sinnikkyyttä vaativaa.. mutta jossain vaiheessa alkaisin sinuna tarkistella OMIA ajattelutapoja ja miettiä missä oikeastaan on sitä järkeä.
Ajattelu, kilpaileminen ja tunteet eivät suinkaan johda itsekeskeisyyteen ja muiden tappamiseen. Ajattelemattomuus, ylireagoiva kilpailuhenkisyys ja tunteettomuus johtavat. Ihmiset tarvitsevat toisiaan, samoin kuin muut laumaeläimet tarvitsevat toisiaan.
Onnea kuitenkin valitsemallanne tiellä.
En tiedä yhtään tapausta henkilökohtaisesti. Jeesus ja Buddha nyt ainakin luulisi kuitenkin olevan tuttuja. Enhän minä muuta teekään kun tarkastelen omia ajattelutapojani ;-)
Ajattelemattomuuskin on ajattelemista. Kilpailu menee aika överiksi. Tunteettomuus on tukahdutettua tunnetta, pelkoa.
Toki ihmiset toisiaan tarvitsevat.
xxx