Helsingin Sanomat
Arkady Moshes
Länsimaiden Venäjän-politiikan on oltava moniulotteista, joustavaa ja ennen kaikkea kuhunkin tilanteeseen räätälöityä, kirjoittaa Arkadi Mošes.
Ovatko Venäjä ja länsimaat matkalla kohti kylmän sodan uutta näytöstä? Kysymys tuntuu luontevalta nyt, kun Venäjä on ensi kertaa Neuvostoliiton hajottua käyttänyt asevoimaa toista valtiota vastaan ja Yhdysvallat vahvistanut sijoittavansa Puolaan ja Tšekkiin ohjuspuolustusjärjestelmän.
Vastaus kysymykseen on ehdoton ei. Tähän on kolme keskeistä syytä.
Ensinnäkin kylmässä sodassa oli kyse ideologioiden konfliktista. Kommunismin ja kapitalismin välistä taistelua käytiin kaikilla mantereilla, ja Neuvostoliitto oli järjestelmän kova ydin.
Nyt tuo aika on mennyttä. Nyky-Venäjä ylistää suvereeniutta, mutta pohjimmiltaan vire on puolustuksellinen, sillä Kremlin tavoitteena on valvoa tiukasti omaa maataan, kansalaisiaan ja näiden ajatuksia.
Toisin kuin länsi, jonka ideologiana on "levittää demokratiaa", Venäjä ei pyri viemään "suvereenia demokratiaansa" muihin maihin. Venäjän poliittinen ja ideologinen vaikutusvalta on tällä hetkellä niin pieni, että Georgian tilanteen kärjistyttyä sodaksi se ei saanut avointa tukea edes muilta entisiltä neuvostomailta Valko-Venäjältäkään.
Toiseksi kylmä sota oli paitsi sotilaallista myös taloudellista kilpailua. Kylmän sodan päätti juuri Neuvostoliiton talouden romahdus, jonka vuosikymmenten varustelukilpa ja osattomuus läntisestä teknologiasta saivat aikaan.
Nykyisin Eurooppa on riippuvainen Venäjän energiasta, Venäjä elintarvikkeiden ja lääkkeiden tuonnista. Länsimaat investoivat kilpaa Venäjälle, ja venäläisyritykset noteerataan Lontoon ja New Yorkin pörsseissä. On järjetöntä ajatella, että Venäjä voitaisiin uudelleen eristää taloudellisesti.
Kolmanneksi asevarustelu oli kylmän sodan aikaan omaa luokkaansa. Kymmenen Puolaan sijoitettua torjuntaohjusta voi ärsyttää Venäjää, mutta euro-ohjuskriisin aikaan 1980-luvun alussa Yhdysvallat toi Eurooppaan satoja ydinohjuksia, joita vastassa oli tuhansia Neuvostoliiton pommeja. Silti kyse oli vain pienestä episodista suuressa strategisessa pelissä.
Miksi kylmästä sodasta nyt sitten puhutaan? Oman selitykseni mukaan monet sekä Venäjällä että lännessä yksinkertaisesti ikävöivät maailmaa, joka oli mustavalkoinen, helppo ymmärtää ja toimintaympäristönä yksinkertainen. Kaikki mikä oli pahasta Neuvostoliitolle, oli oletettavasti hyvästä lännelle ja päinvastoin.
Jos tuota logiikkaa olisi käytetty viime viikkoina, Georgiaa olisi autettu pelkästään siksi, että sen tankit ja tykistö olivat venäläisten tähtäimessä. Merkityksetöntä olisi, että Georgian konfliktit osseettien ja abhaasien kanssa olivat taustalla jo Venäjän puuttuessa tilanteeseen 1990-luvun alussa.
Sitäkään ei tarvitsisi ottaa huomioon, että on aivan yhtä tuomittavaa pommittaa siviilejä Etelä-Ossetian pääkaupungissa Tshinvalissa kuin Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissä. Eikä sitä, että Georgian presidentin Mihail Saakašvilin demokraattinen uskottavuus on jättänyt paljon toivomisen varaa.
Kylmän sodan logiikalla länsimaiden venäläisväestöön voisi suhtautua potentiaalisina maanpettureina ja heidät voisi karkottaa tai muuten rangaista heitä Moskovan teoista, myös niitä, joilla ei ole Venäjän kansallisuutta.
Saman logiikan mukaan etulinjan maiden huolet saisivat päähuomion EU:ssa ja Natossa.
Nykymaailmaa ohjaa kuitenkin aivan toinen logiikka, oikeammin useita. Paluuta ei ole tilanteseen, jossa Euroopan turvallisuus oli viime kädessä Yhdysvaltojen käsissä ja riippui supervaltojen kyvystä keskustella keskenään.
Vaikka uutta kylmää sotaa ei ehkä ole näkyvissä, aito kumppanuus on entistä kauempana. Loppukin keskinäinen luottamus paloi tuhkaksi Tshinvalin ja Gorin liekeissä. Seuraavaksi voi romahtaa hallitusten välinen virkamiestyö.
Venäjä on lännelle vaikea ja akuutti haaste juuri monitahoisuutensa vuoksi. Lähialueiden geopoliittiset kiistat sanelevat sen politiikan yhden linjan, taloudellinen riippuvuus toisen. Siksi myös lännen vastauksen on oltava moniulotteinen, joustava ja ennen kaikkea kuhunkin tilanteeseen räätälöityä.
Arkady Moshes
Länsimaiden Venäjän-politiikan on oltava moniulotteista, joustavaa ja ennen kaikkea kuhunkin tilanteeseen räätälöityä, kirjoittaa Arkadi Mošes.
Ovatko Venäjä ja länsimaat matkalla kohti kylmän sodan uutta näytöstä? Kysymys tuntuu luontevalta nyt, kun Venäjä on ensi kertaa Neuvostoliiton hajottua käyttänyt asevoimaa toista valtiota vastaan ja Yhdysvallat vahvistanut sijoittavansa Puolaan ja Tšekkiin ohjuspuolustusjärjestelmän.
Vastaus kysymykseen on ehdoton ei. Tähän on kolme keskeistä syytä.
Ensinnäkin kylmässä sodassa oli kyse ideologioiden konfliktista. Kommunismin ja kapitalismin välistä taistelua käytiin kaikilla mantereilla, ja Neuvostoliitto oli järjestelmän kova ydin.
Nyt tuo aika on mennyttä. Nyky-Venäjä ylistää suvereeniutta, mutta pohjimmiltaan vire on puolustuksellinen, sillä Kremlin tavoitteena on valvoa tiukasti omaa maataan, kansalaisiaan ja näiden ajatuksia.
Toisin kuin länsi, jonka ideologiana on "levittää demokratiaa", Venäjä ei pyri viemään "suvereenia demokratiaansa" muihin maihin. Venäjän poliittinen ja ideologinen vaikutusvalta on tällä hetkellä niin pieni, että Georgian tilanteen kärjistyttyä sodaksi se ei saanut avointa tukea edes muilta entisiltä neuvostomailta Valko-Venäjältäkään.
Toiseksi kylmä sota oli paitsi sotilaallista myös taloudellista kilpailua. Kylmän sodan päätti juuri Neuvostoliiton talouden romahdus, jonka vuosikymmenten varustelukilpa ja osattomuus läntisestä teknologiasta saivat aikaan.
Nykyisin Eurooppa on riippuvainen Venäjän energiasta, Venäjä elintarvikkeiden ja lääkkeiden tuonnista. Länsimaat investoivat kilpaa Venäjälle, ja venäläisyritykset noteerataan Lontoon ja New Yorkin pörsseissä. On järjetöntä ajatella, että Venäjä voitaisiin uudelleen eristää taloudellisesti.
Kolmanneksi asevarustelu oli kylmän sodan aikaan omaa luokkaansa. Kymmenen Puolaan sijoitettua torjuntaohjusta voi ärsyttää Venäjää, mutta euro-ohjuskriisin aikaan 1980-luvun alussa Yhdysvallat toi Eurooppaan satoja ydinohjuksia, joita vastassa oli tuhansia Neuvostoliiton pommeja. Silti kyse oli vain pienestä episodista suuressa strategisessa pelissä.
Miksi kylmästä sodasta nyt sitten puhutaan? Oman selitykseni mukaan monet sekä Venäjällä että lännessä yksinkertaisesti ikävöivät maailmaa, joka oli mustavalkoinen, helppo ymmärtää ja toimintaympäristönä yksinkertainen. Kaikki mikä oli pahasta Neuvostoliitolle, oli oletettavasti hyvästä lännelle ja päinvastoin.
Jos tuota logiikkaa olisi käytetty viime viikkoina, Georgiaa olisi autettu pelkästään siksi, että sen tankit ja tykistö olivat venäläisten tähtäimessä. Merkityksetöntä olisi, että Georgian konfliktit osseettien ja abhaasien kanssa olivat taustalla jo Venäjän puuttuessa tilanteeseen 1990-luvun alussa.
Sitäkään ei tarvitsisi ottaa huomioon, että on aivan yhtä tuomittavaa pommittaa siviilejä Etelä-Ossetian pääkaupungissa Tshinvalissa kuin Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissä. Eikä sitä, että Georgian presidentin Mihail Saakašvilin demokraattinen uskottavuus on jättänyt paljon toivomisen varaa.
Kylmän sodan logiikalla länsimaiden venäläisväestöön voisi suhtautua potentiaalisina maanpettureina ja heidät voisi karkottaa tai muuten rangaista heitä Moskovan teoista, myös niitä, joilla ei ole Venäjän kansallisuutta.
Saman logiikan mukaan etulinjan maiden huolet saisivat päähuomion EU:ssa ja Natossa.
Nykymaailmaa ohjaa kuitenkin aivan toinen logiikka, oikeammin useita. Paluuta ei ole tilanteseen, jossa Euroopan turvallisuus oli viime kädessä Yhdysvaltojen käsissä ja riippui supervaltojen kyvystä keskustella keskenään.
Vaikka uutta kylmää sotaa ei ehkä ole näkyvissä, aito kumppanuus on entistä kauempana. Loppukin keskinäinen luottamus paloi tuhkaksi Tshinvalin ja Gorin liekeissä. Seuraavaksi voi romahtaa hallitusten välinen virkamiestyö.
Venäjä on lännelle vaikea ja akuutti haaste juuri monitahoisuutensa vuoksi. Lähialueiden geopoliittiset kiistat sanelevat sen politiikan yhden linjan, taloudellinen riippuvuus toisen. Siksi myös lännen vastauksen on oltava moniulotteinen, joustava ja ennen kaikkea kuhunkin tilanteeseen räätälöityä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.