Mistä kolminaisuusoppi on peräisin?
The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.)
New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)
The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)
Nouveau Dictionnaire Universel sanoo: ”Platonin kolminaisuus, joka on itsekin vain muinaisilta kansoilta peräisin olevien vanhempien kolminaisuuksien uudelleenjärjestelyn tulos, näyttää olevan se järkiperäinen ja filosofinen ominaisuuksien kolminaisuus, josta saivat alkunsa kristillisten kirkkojen opettamat kolme hypostaasiaa eli jumalallista persoonaa. – – Tämän kreikkalaisen filosofin [300-luvulla eaa. eläneen Platonin] käsitys Jumalan kolminaisuudesta – – voidaan löytää kaikista muinaisista [pakana]uskonnoista.” (Toim. M. Lachâtre, Pariisi 1865–1870, 2. osa, s. 1467.)
Triniteettioppi ekumeenisissa konsiileissa
Niin kauan kuin maailmassa on ollut kristinuskoa, on pohdittu, onko Jeesus Jumala. Asiaa on ratkottu useissa kirkolliskokouksissa niin nyrkein kuin sanoinkin ja monesta on tullut kerettiläinen. Ensimmäisenä ekumeenisena konsiilina pidetään Nikean konsiilia (325). Sitä seurasivat Konstantinopolin, Efeson, Khalkedonin, Konstantinopolin toinen sekä Nikean toinen konsiili. Ortodoksiset kirkot hyväksyvät sitovina vain nämä seitsemän kirkolliskokousta, mutta katolinen kirkko myös monia myöhempiä konsiileja.[2] Näin taistelujen tuoksinassa syntyi triniteettioppi eli usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Kolmiyhteinen Jumala on sen mukaan yksi olemus, mutta Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Triniteettioppia pidetään tärkeimpänä kristinuskon dogmina.[3]
Ensimmäinen ekumeeninen konsiili
Pääartikkeli: Nikean ensimmäinen kirkolliskokous
Ovatko Isä-Jumala ja Poika yksi?[4] Muun muassa tätä kysymystä keisari Konstantinus I kokoontui ratkomaan yli 220 piispan kanssa. Nikean kirkolliskokouksessa päästiin osittain siihen yhteisymmärrykseen, että; Isän ja pojan olemus on yhteinen. Poika ei ole Isää alempi tai Hänestä erillään olevan jumalallinen sanansaattaja, vaan he yhdessä ja samalla myös erillään edustavat yhden Jumalan yhtäaikaista transsendenssia ja immanenssia.[5] Tätä oppia vastaan asettui Areiolainen triteistinen teologia, joka opetti Isän ja Pojan olevan eriarvoisia jumalia, joista Jumala (Isä) on kuitenkin korkeampi ja Poika on Isästä syntynyt. Nikean konsiilin lopputulos oli, että ainosyntyinen Poika on samaa olemusta kuin Isä; "tosi Jumala tosi Jumalasta".
Toinen ekumeeninen konsiili
Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous
Nikean konsiilissa oli saatu aikaan ensimmäinen selitys Isä-Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen suhteesta ja triniteettiopin oikeasta ymmärtämisestä. Jumala, Kristus ja Pyhä Henki määriteltiin eri hypostaaseiksi eli he olisivat olemassa itsenäisinä. Samalla ne muodostavat yhden olemuksen.[6] Vuonna 325 käsiteltyjä käsitteitä tarkennettiin ja täten areiolainen teologia julistettiin lopullisesti harhaopiksi. Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokousten ohella laadittiin Nikean-Konstantinopolin tunnustus.
Kolmas ja neljäs ekumeeninen konsiili
Efesoksen kirkolliskokous ja Khalkedonin kirkolliskokous
Kyrilloksen johtamana kokous sai työnsä päätökseen heinäkuun lopussa. Varsin pian oli päädytty siihen, ettei mitään uutta opillista lausumaa muotoilla, vaan että päätösten oli rakennuttava Nikean varaan. Kaikki päättävät osapuolet olivat jo siihen mennessä hyväksyneet sen sana sanalta sitovaksi, koskemattomaksi ja muuttumattomaksi.
Muita kolminaisuuksia
Kolme on tärkeä luku monissa uskonnoissa, mytologioissa ja filosofioissa. Filosofisen kolmen kiven teorian mukaan maailman monimutkaisuuden taustalla on vähintään kolme pohjimmaista aiheuttajaa. Teoria vertaa maailmaa veden pintaan, johon heitetään kiviä. Yhdestä kivestä tulee erittäin yksinkertainen aaltokuvio, sisäkkäisiä laajenevia kehiä. Kahdesta kivestä tulee ristiaallokko, mutta se on kuitenkin vielä symmetrinen ja suhteellisen yksinkertainen, ja myöhemmän tilanteen pohjalta on suhteellisen helppoa selvittää tai laskea mihin kivet alun perin heitettiin. Kolmesta kivestä tulee hyvin monimutkainen ja kaoottinen kuvio, jonka alkuperää on jo hyvin vaikea havaita ja kehitystä ennustaa edes laskemalla. Itse asiassa neljä tai mikä tahansa suurempi määrä kiviä tekisi lopulta yhtä monimutkaisen kuvion kuin kolmekin, joten enempää ei tarvita. Samantapaisia ajatuksia on ollut jo monissa muinaisissa mytologioissa. Kaksi on vielä liian yksinkertainen perusluvuksi, mutta jo kolme on monta, siinä on siemen äärettömään. Kolme on kolmiulotteisuuden, ulottuvuuden luku. Kolme on myös alkuperän luku sillä tavalla, että se kuvaa vanhempia ja lasta. Kolme on myös tasapainon luku, sillä vasta kolmella tukijalalla seisova pysyy varmasti pystyssä, ja sitä useammasta jalasta joku voi olla turhakin, eikä kosketa maata lainkaan, jos kolme muuta jo tukeutuvat maahan.
Eräiden käsitysten mukaan maailma on koostunut kolmesta perusvoimasta, jotka voivat taistella toisiaan vastaan. Esimerkiksi erään intialaisen filosofian ja uskomuksen mukaan nämä ovat sattva, rajas ja tamas. Ne ovat erkaantuneet toisistaan, joten niillä on yhteinen alkuperä. Ehkä jollain tavoin kristinuskon pyhää henkeä vastaava sattva on kirkas ja alkuperäinen, erkaantumaton voima. Siitä erkaantunut rajas on raivokas ja kiihkeä voima, tamas taas rauhallinen ja koossa pitävä. Maailma on syntynyt ja pysyy yllä näiden yrittäessä hallita toisiaan.
Lähde: Wikipedia
The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4.) – – Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” (1976, Micropædia, X osa, s. 126.)
New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” (1967, XIV osa, s. 299.)
The Encyclopedia Americana mainitsee: ”Kristillisyys juontui juutalaisuudesta, ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen [sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona]. Tie Jerusalemista Nikeaan tuskin oli suora. 300-luvun kolminaisuusoppi ei heijastanut täsmällisesti varhaiskristillistä opetusta Jumalan luonnosta; se oli päinvastoin poikennut tästä opetuksesta.” (1956, XXVII osa, s. 294L.)
Nouveau Dictionnaire Universel sanoo: ”Platonin kolminaisuus, joka on itsekin vain muinaisilta kansoilta peräisin olevien vanhempien kolminaisuuksien uudelleenjärjestelyn tulos, näyttää olevan se järkiperäinen ja filosofinen ominaisuuksien kolminaisuus, josta saivat alkunsa kristillisten kirkkojen opettamat kolme hypostaasiaa eli jumalallista persoonaa. – – Tämän kreikkalaisen filosofin [300-luvulla eaa. eläneen Platonin] käsitys Jumalan kolminaisuudesta – – voidaan löytää kaikista muinaisista [pakana]uskonnoista.” (Toim. M. Lachâtre, Pariisi 1865–1870, 2. osa, s. 1467.)
Triniteettioppi ekumeenisissa konsiileissa
Niin kauan kuin maailmassa on ollut kristinuskoa, on pohdittu, onko Jeesus Jumala. Asiaa on ratkottu useissa kirkolliskokouksissa niin nyrkein kuin sanoinkin ja monesta on tullut kerettiläinen. Ensimmäisenä ekumeenisena konsiilina pidetään Nikean konsiilia (325). Sitä seurasivat Konstantinopolin, Efeson, Khalkedonin, Konstantinopolin toinen sekä Nikean toinen konsiili. Ortodoksiset kirkot hyväksyvät sitovina vain nämä seitsemän kirkolliskokousta, mutta katolinen kirkko myös monia myöhempiä konsiileja.[2] Näin taistelujen tuoksinassa syntyi triniteettioppi eli usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Kolmiyhteinen Jumala on sen mukaan yksi olemus, mutta Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Triniteettioppia pidetään tärkeimpänä kristinuskon dogmina.[3]
Ensimmäinen ekumeeninen konsiili
Pääartikkeli: Nikean ensimmäinen kirkolliskokous
Ovatko Isä-Jumala ja Poika yksi?[4] Muun muassa tätä kysymystä keisari Konstantinus I kokoontui ratkomaan yli 220 piispan kanssa. Nikean kirkolliskokouksessa päästiin osittain siihen yhteisymmärrykseen, että; Isän ja pojan olemus on yhteinen. Poika ei ole Isää alempi tai Hänestä erillään olevan jumalallinen sanansaattaja, vaan he yhdessä ja samalla myös erillään edustavat yhden Jumalan yhtäaikaista transsendenssia ja immanenssia.[5] Tätä oppia vastaan asettui Areiolainen triteistinen teologia, joka opetti Isän ja Pojan olevan eriarvoisia jumalia, joista Jumala (Isä) on kuitenkin korkeampi ja Poika on Isästä syntynyt. Nikean konsiilin lopputulos oli, että ainosyntyinen Poika on samaa olemusta kuin Isä; "tosi Jumala tosi Jumalasta".
Toinen ekumeeninen konsiili
Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous
Nikean konsiilissa oli saatu aikaan ensimmäinen selitys Isä-Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen suhteesta ja triniteettiopin oikeasta ymmärtämisestä. Jumala, Kristus ja Pyhä Henki määriteltiin eri hypostaaseiksi eli he olisivat olemassa itsenäisinä. Samalla ne muodostavat yhden olemuksen.[6] Vuonna 325 käsiteltyjä käsitteitä tarkennettiin ja täten areiolainen teologia julistettiin lopullisesti harhaopiksi. Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokousten ohella laadittiin Nikean-Konstantinopolin tunnustus.
Kolmas ja neljäs ekumeeninen konsiili
Efesoksen kirkolliskokous ja Khalkedonin kirkolliskokous
Kyrilloksen johtamana kokous sai työnsä päätökseen heinäkuun lopussa. Varsin pian oli päädytty siihen, ettei mitään uutta opillista lausumaa muotoilla, vaan että päätösten oli rakennuttava Nikean varaan. Kaikki päättävät osapuolet olivat jo siihen mennessä hyväksyneet sen sana sanalta sitovaksi, koskemattomaksi ja muuttumattomaksi.
Muita kolminaisuuksia
Kolme on tärkeä luku monissa uskonnoissa, mytologioissa ja filosofioissa. Filosofisen kolmen kiven teorian mukaan maailman monimutkaisuuden taustalla on vähintään kolme pohjimmaista aiheuttajaa. Teoria vertaa maailmaa veden pintaan, johon heitetään kiviä. Yhdestä kivestä tulee erittäin yksinkertainen aaltokuvio, sisäkkäisiä laajenevia kehiä. Kahdesta kivestä tulee ristiaallokko, mutta se on kuitenkin vielä symmetrinen ja suhteellisen yksinkertainen, ja myöhemmän tilanteen pohjalta on suhteellisen helppoa selvittää tai laskea mihin kivet alun perin heitettiin. Kolmesta kivestä tulee hyvin monimutkainen ja kaoottinen kuvio, jonka alkuperää on jo hyvin vaikea havaita ja kehitystä ennustaa edes laskemalla. Itse asiassa neljä tai mikä tahansa suurempi määrä kiviä tekisi lopulta yhtä monimutkaisen kuvion kuin kolmekin, joten enempää ei tarvita. Samantapaisia ajatuksia on ollut jo monissa muinaisissa mytologioissa. Kaksi on vielä liian yksinkertainen perusluvuksi, mutta jo kolme on monta, siinä on siemen äärettömään. Kolme on kolmiulotteisuuden, ulottuvuuden luku. Kolme on myös alkuperän luku sillä tavalla, että se kuvaa vanhempia ja lasta. Kolme on myös tasapainon luku, sillä vasta kolmella tukijalalla seisova pysyy varmasti pystyssä, ja sitä useammasta jalasta joku voi olla turhakin, eikä kosketa maata lainkaan, jos kolme muuta jo tukeutuvat maahan.
Eräiden käsitysten mukaan maailma on koostunut kolmesta perusvoimasta, jotka voivat taistella toisiaan vastaan. Esimerkiksi erään intialaisen filosofian ja uskomuksen mukaan nämä ovat sattva, rajas ja tamas. Ne ovat erkaantuneet toisistaan, joten niillä on yhteinen alkuperä. Ehkä jollain tavoin kristinuskon pyhää henkeä vastaava sattva on kirkas ja alkuperäinen, erkaantumaton voima. Siitä erkaantunut rajas on raivokas ja kiihkeä voima, tamas taas rauhallinen ja koossa pitävä. Maailma on syntynyt ja pysyy yllä näiden yrittäessä hallita toisiaan.
Lähde: Wikipedia
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaikka kuinka pitkiä stooreja kirjoitellaan kolminaiuuden puuttumisesta raamatusta ei se muuta miksikään sitä tosiasiaa, minkä Jeesus ilmaisi lähetyskäskyssään. Hän sanoi mm. kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (ei nimiin). Tämä on vastaansanomatonta sille, että on vain YKSI JUMALA, joka ilmaisee itsensä kolmessa eri persoonassa (1x1x1=1). Käytännöllisyyden vuoksi sanotaan kolmiyhteinen Jumala kun joka kerta ei halutata luetella, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jeesus siten oli (ja on) jumaluuden ruumiillistuma (100 %:sti Jumala ja 100 %:sti ihminen).
..Käsikirjoituksessa sanotaan, ";..Minun Nimessäni."
Pari vuosisataa myöhemmin Kirjoituksiin ilmantui, (ns, Vale-Areiopagitan tekstissä, Tämä "..Isän ,pojan ,ja pyhän hengen..),
Niin että kyllä tämä kehitys löytyy historiasta: Tuo ns , lähetyskäsky on myöhempää tekstiä kuin muut Ut;n kirjoitukset.
Tuon selittelyn mukaan siis suuri osa Raamatun viittauksista Jeesukseen on paikkansapitämättömiä. Esimerkiksi se sana että "hänen suustaan ei löydetty vilppiä". Jeesus sanoi itsestään että hän ei puhu omaansa vaan sen mitä hän saa lähettäjältään. Kuka siis oli se lähettäjä jos häntä ei kerran lähetetty vaan yksinkertaisesti tuli maan päälle. Kuka sitten herätti hänet? Kenelle hän huusi kuollessaan? Kysymyksiä joita on lueteltu niin täällä kuin muuallakin tuhansia kertoja ja joille tuo pakanaoppi kolminaisuudesta ei ole kyennyt antamaan vastausta! Se on oppina niin ristiriitainen että sillä ei voi olla kristillisyyden kanssa ja vielä vähemmän Raamatun kanssa mitään tekemistä.
Sinulla on kolme palloa muovailuvahaa. Sotket kaikki kolme palloa toisiinsa, pyörittelet ne palloksi. Montako palloa muovailuvahaa sinulla on?
Jotta vertauksesi olisi mitenkään relevantti, täytyisi olla esittää Raamatunkohta, jossa Jeesus, Pyhä henki ja Jumala sotketaan yhdeksi ja samaksi. Missä kohtaa Raamatussa tämä eri Jumaluuksien sekoitusprosessi kuvataan tai kerrotaan sellaisen tapahtuneen?
Tai vastaavasti pitäisi olla edes jokin Raamatunkohta, jossa Jumalan kerrottaisiin jakaantuneen omaksi itsekseen, pojakseen ja PH:ksi. Sellaisia ei kuitenkaan ole.
Kiitoksia RaM:ille hyvästä ja kattavasta koosteesta :)
>>>>>Jotta vertauksesi olisi mitenkään relevantti, täytyisi olla esittää Raamatunkohta, jossa Jeesus, Pyhä henki ja Jumala sotketaan yhdeksi ja samaksi. Missä kohtaa Raamatussa tämä eri Jumaluuksien sekoitusprosessi kuvataan tai kerrotaan sellaisen tapahtuneen?
Jotta vertauksesi olisi mitenkään relevantti, täytyisi olla esittää Raamatunkohta, jossa Jeesus, Pyhä henki ja Jumala sotketaan yhdeksi ja samaksi. Missä kohtaa Raamatussa tämä eri Jumaluuksien sekoitusprosessi kuvataan tai kerrotaan sellaisen tapahtuneen?
-Tässä sotketaan tietoisesti Herra Jumalaksi, Jumala Herraksi kun vertaillaan Psalmien kahta käännöstä toisiinsa ja sen jälkeen korintin kirjeen jakeisiin. Kuinka monta Herraa tai Jumalaa löytyy näistä jakeista.. Ihme ja kumma jos ei saada aikaan sillisalaatti.
83:18 KR-38 Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.
83:18 UM jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova,
sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.
Sitten verrataan 1.Kor.8:4
4 Mitä sitten tulee epäjumalille uhrattujen ruokien syömiseen, niin tiedämme, ettei epäjumala ole mitään maailmassa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
5 Sillä vaikka onkin niitä, joita sanotaan ”jumaliksi”, joko taivaassa tai maan päällä, niin kuin on monia ”jumalia” ja monia ”herroja”,
6 niin todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.
Huomioitava myös seikka, ettei noin tärkeässä Raamatun paikassa, jossa laitetaan maailman kaikkeuden suvereenisuus arvojärjestykseen, ei mainita lainkaan pyhää henkeä??
Ei tietenkään, kun se on Jumalan vaikuttava voima.
huuhaata, jota ei tunne Raamattu ja jota kukaan ei tarvitse pelastuakseen.
Ne, jotka ovat menneet edemmäksi kuin mitä Jeesus opetti, heillä ei ole Isää eikä Poikaa.
Niin sanoi totuus Jeesus Kristus.
Löytyy myös intiasta shiva,vishnu ja krisna myös egyptistä osiris,isis,horus ja kaikissa ns. uskonnoissa on aina kolminaisuus,että on yksi universaali totuus, mistä kaikki uskonnot ovat lähtöisin
sähköopista plus, miinus ja neutraali
pythagoraalla joku matemaattinen kolmio