Esimerkiksi talvisota. Stalin suostui aselepoon keväällä 1940 ainoastaan siksi, koska talvisodan jatkaminen olisi mahdollisesti tehnyt Britanniasta, Ranskasta NL:än vihollisia. Päätös Suomen auttamisesta oli jo tehty Ranskan ja Britannian sotilasjohdossa ja NL:än tiedustelu oli saanut tuon selville. Se oli ainoa syy miksi aselepoon päädyttiin. Ei NL.än raskaat tappiot talvisodassa, kuten jotkut ovat väittäneet.
Ja tähän ei NL.llä ei siinä tilanteessa missään tapauksessa ollut varaa. Stalin tiesi, että Britannialla oli USA:n teollisuuden valtava tuki takana, ja se ei missäntapauksessa saanut tulla NL.än viholliseksi edes välillisesti.
Sillä olisiko Suomi murskattu ja miehitetty kahdessa viikossa tai neljässä, jos talvisotaa olisi jatkettu ei enää tuossa vaiheessa ollut merkitystä. Mutta sillä oli merkitystä, että länsiliittoutuneet pysyisivät NL.än suhteen vähintäänkin puoluettomina, koska huonosti sujunut talvisota oli osoittanut NL:n sodanjohdolle sen, että puna-armeija oli vielä liian heikko ja vanhanaikainen kohtaamaan yksin odotettavissa olevan Saksan hyökkäyksen.
Eli kuten Timosenko alempana kirjoittaa, niin suurin talvisodan ihme oli aselepo maaliskuussa 1940. Ja sen ihmeen tekivät Ranska ja Britannia, jotka olivat valmiita auttamaan Suomea, ja Stalin ei tuossa vaiheessa missään tapauksessa halunnut joutua noiden valtioiden viholliseksi. Siksi NL "alistui" aselepoon keväällä 1940.
Mutta sitten Saksa murskasi Ranskan ja valloitti Norjan ja teki länsiliittoutuneiden kaikki mahdollisuudet auttaa Suomea edes teoriassa mahdottomiksi. Tässä vaiheessa Timosenko kysyikin Hitleriltä lupaa miehittää Suomi, mutta päätös Barbarossa oli jo aluillaan ja siinä oli Suomella keskeinen rooli. Eli "ei sotaa Suomeen", kuten Hitler sanoi.
Eli se kuinka Suomi säilytti itsenäisyytensä II maailmansodan melskeiden läpi, oli vain onnekkaiden sattumien kauppaa. Toki se kuinka Suomi sankarillisesti taisteli talvisodassa ja keväällä 44 menestyksekkäästi ja taitavasti ylivoimaiselle viholliselle raskaita tappioita tuottaen oli mitä urhoollisin taistelu, mutta sodan lopputulokseen noilla sankariteoilla oli näin jälkeenpäin tarkasteltuna vain yksi merkitys. Ajan voittaminen.
Talvisodassa puna-armeijaa torjuttiin tarpeeksi kauan, kunnes länsi-liitoutuneet olivat astumassa Suomen puolelle, ja vasta se pysäytti puna-armeijan. Ja vaikka kevään 44 torjuntavoittoja on totuttu yleisesti pitämään "Suomen pelastaneina" ja puna-armeijan murskanneina taisteluina, niin jokainen tietää että NL olisi halutessaan voinut kerätä uusia voimia murskatakseen tali-ihantalan suomalaisjoukot. Mutta taas aika tuli suomalaisten puolelle. NL:n päätavoite tuossa vaiheessa oli päästä Berliiniin ennen länsi-liittoutuneta ja vallata eurooppaa niin paljon kuin suikin. Suomi oli jo tuossa vaiheessa sodan päätovoitteiden kannalta toisarvoinen suunta, johon ei kannattanut enempää joukkoja sijoittaa.
Tämä on minun mielipiteeni ja oman ajatteluni tulos eli voin oolla myös väärässä. Eli nyt kannanottoja.
Ja tähän ei NL.llä ei siinä tilanteessa missään tapauksessa ollut varaa. Stalin tiesi, että Britannialla oli USA:n teollisuuden valtava tuki takana, ja se ei missäntapauksessa saanut tulla NL.än viholliseksi edes välillisesti.
Sillä olisiko Suomi murskattu ja miehitetty kahdessa viikossa tai neljässä, jos talvisotaa olisi jatkettu ei enää tuossa vaiheessa ollut merkitystä. Mutta sillä oli merkitystä, että länsiliittoutuneet pysyisivät NL.än suhteen vähintäänkin puoluettomina, koska huonosti sujunut talvisota oli osoittanut NL:n sodanjohdolle sen, että puna-armeija oli vielä liian heikko ja vanhanaikainen kohtaamaan yksin odotettavissa olevan Saksan hyökkäyksen.
Eli kuten Timosenko alempana kirjoittaa, niin suurin talvisodan ihme oli aselepo maaliskuussa 1940. Ja sen ihmeen tekivät Ranska ja Britannia, jotka olivat valmiita auttamaan Suomea, ja Stalin ei tuossa vaiheessa missään tapauksessa halunnut joutua noiden valtioiden viholliseksi. Siksi NL "alistui" aselepoon keväällä 1940.
Mutta sitten Saksa murskasi Ranskan ja valloitti Norjan ja teki länsiliittoutuneiden kaikki mahdollisuudet auttaa Suomea edes teoriassa mahdottomiksi. Tässä vaiheessa Timosenko kysyikin Hitleriltä lupaa miehittää Suomi, mutta päätös Barbarossa oli jo aluillaan ja siinä oli Suomella keskeinen rooli. Eli "ei sotaa Suomeen", kuten Hitler sanoi.
Eli se kuinka Suomi säilytti itsenäisyytensä II maailmansodan melskeiden läpi, oli vain onnekkaiden sattumien kauppaa. Toki se kuinka Suomi sankarillisesti taisteli talvisodassa ja keväällä 44 menestyksekkäästi ja taitavasti ylivoimaiselle viholliselle raskaita tappioita tuottaen oli mitä urhoollisin taistelu, mutta sodan lopputulokseen noilla sankariteoilla oli näin jälkeenpäin tarkasteltuna vain yksi merkitys. Ajan voittaminen.
Talvisodassa puna-armeijaa torjuttiin tarpeeksi kauan, kunnes länsi-liitoutuneet olivat astumassa Suomen puolelle, ja vasta se pysäytti puna-armeijan. Ja vaikka kevään 44 torjuntavoittoja on totuttu yleisesti pitämään "Suomen pelastaneina" ja puna-armeijan murskanneina taisteluina, niin jokainen tietää että NL olisi halutessaan voinut kerätä uusia voimia murskatakseen tali-ihantalan suomalaisjoukot. Mutta taas aika tuli suomalaisten puolelle. NL:n päätavoite tuossa vaiheessa oli päästä Berliiniin ennen länsi-liittoutuneta ja vallata eurooppaa niin paljon kuin suikin. Suomi oli jo tuossa vaiheessa sodan päätovoitteiden kannalta toisarvoinen suunta, johon ei kannattanut enempää joukkoja sijoittaa.
Tämä on minun mielipiteeni ja oman ajatteluni tulos eli voin oolla myös väärässä. Eli nyt kannanottoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hitlerin kanssa? Aina tulee uutta "tietoa".Hohhoijaa.Pitäisikö avaajankin perehtyä hieman historian alkeisiin? Ihan kuin aiemmin Timosenkon?
...eikä Timosenko.
Mutta enkös sanonut että voin olla väärässä ?