Vanhat kaunat jylläävät. Muutoksia vastustetaan. Hajaannusta. Äänekkäät arvostelevat. Tuomitsemista. Tällä tavalla kuvailen ensikokemukseni Suomi24 -listalla olevaan LV-keskusteluun. Kinastelu on mielestäni maallista joutavuutta, jonka ei pitäisi kuulua mihinkään uskontoon.
Omakohtainen kokemus seuroista on yhteisöllinen. Ihmisiä yhdistää sanan kuuleminen ja yhdessä oleminen.
Omakohtainen kokemus seuroista on yhteisöllinen. Ihmisiä yhdistää sanan kuuleminen ja yhdessä oleminen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
..Tosiaan mikään muu yhdistä?
kuuluvat etsijät, uskovat ja epäileväiset. Eli: En ymmärtänyt kysymyksesi sisältöä. Tarkennatko?
Näkisin mielellään sinunkin kirjoittavan, teitä yhdistävän uskon Jeesukseen Kristukseen, joka kuoli puolestamme, että JOKAINEN, joka Häneen uskoo ja suullansa tunnustaa Hänet, ei hukkuisi, vaan pelastuisi ja perisi iankaikkisen elämän.
Valitettavasti usko on teille teonsana.
ketä tarkoitat "teillä"?
Seuraava kommentti on ainoastaan minun henkilökohtainen näkemykseni ja kokemukseni uskosta: Olen samaa mieltä siitä, että sanoin ja kirjoituksin tulee jokaisen uskovan tunnustaa uskonsa.
Kirjoittaminen, puhuminen ja saarnaaminen on kuitenkin myös tekemistä. Mielestäni ilman tekoja ei ole uskoa ja sama toisin päin.
Kuten Jaakob sanoo: Totisesti usko ilman tekoja on kuollut, mutta toisaalla Raamatussa sanotaan, ettei armo tule työtä tekemällä. Jos tulisi se olisi palkkaa..
Tarkoitan vl termiä: Olla uskomassa.. Eikö siinä sinunkin mielestä ole tekemisen meininki? Uskohan on luja luottamus lupauksiin ja sellaiseen, jota emme näe..
Vl-uskovaisia. Tietenkin nyt ilmoitat, ettet ole vl? :)
Minusta sanonta "olla uskomassa" ei niinkään korosta tekemistä vaan pikemminkin sitä, että uskominen on jotain kokonaisvaltaista, tällä hetkellä tapahtuvaa, eli sitä "päivän lapsena" olemista. Se ei ole mikään pysyvä, muuttumaton olotila, vaan "tämänhetkinen tilanne". Toisaalta se kuvastaa "tekemistä" siinä mielessä, että uskomassa oleminen on "aktiivista", "elävää" uskoa; "passiivinen", "kuollut" usko ei pelasta.
Minä olen ns. vl, mutta en ole sama henkilö kuin ketjun avaaja. Ainakaan hänen tähänastisista kommenteistaan en osaa päätellä onko hän vl vai ei.
Se sana on: Olla uskossa. Minun mielestä paaljon kuvaavampi sana. Sana joka kuvaa paremmin sitä tilaa, että olemme armon kerjäläisiä, suorittamisen sijaan. Tämä sana uskomassa on jälleen niitä vl kummallisuuksia. Ymmärrän kuiteskin mainiosti mitä tarkoitit, aktiivisuuttahan se kuvaa, mutta tässä tapauksessa yliaktiivisuutta.
ovat näkemykseni mukaan jossain määrin erillisiä velvollisuuksia. Maallisella työllä tuetaan rahallista toimeentuloa. Uskontyö tukee maallista jaksamista - ja on samalla täysin oma kokonaisuutensa ihmisen elämässä.
Kunnioitan sitä, kun uskallat tunnustaa värisi..
Jotenkin erotin, ettet ole avaaja..
Eikö sana kilvoittelu, kuvaa sitä "uskon tyotä"?
"Ymmärrän kuiteskin mainiosti mitä tarkoitit, aktiivisuuttahan se kuvaa, mutta tässä tapauksessa yliaktiivisuutta."
Heh. Itse en ainakaan koe yliaktiivinen olevan uskonasioissa...
Itse asiassa minusta on ihan sama sanotaanko "olla uskossa" vai "olla uskomassa", jälkimmäinen on vain vakiintunut vl-kielenkäyttöön; en minä sitä minään "kummallisuutena" pidä muuten kuin ehkä kielitieteellisessä mielessä.
Minusta on vain tullut tosi tarkka kaikissa eri ilmaisuiden hyväksymisissä. Koska olen nähnyt, että eksytys lähtee monesti hyvin pienestä, mitättömältä näyttävistä asioista.
Anteeksi vain, mutta olen nähnyt paljon "uskovaisissa" sitä ettei sanaa usko tajuta sen varsinaisessa merkityksessä, vaan siihen on lisätty suorastaan taikauskoinen ulottuvuus.
Kiitos. Olen ehkä siinä mielessä "vanhanaikainen" että en hyväksy minkään roolin vetämistä edes nimettömässä nettikeskustelussa. En juuri kirjoittele tänne, mutta jos kirjoitan, niin kirjoitan siten, että voisin saman sanoa myös kasvotusten.
Sen verran, mitä sinun kirjoituksiasi olen lukenut, niin voin sanoa, että vaikka olemmekin ilmeisesti eri mieltä joistain asioista, niin minäkin arvostan sitä, että olet oma itsesi ja - ymmärtääkseni - seisot sanojesi takana.
"ettei sanaa usko tajuta sen varsinaisessa merkityksessä, vaan siihen on lisätty suorastaan taikauskoinen ulottuvuus"
Voit olla jossain mielessä oikeassa. Meitä on moneksi.
Rupesin miettimään sanan merkitystä. Siihen sisältyy mm. itsensä haastamista ja jossain määrin yksinäisyyttä. Kuuluuko kilvoittelu yhteisölliseen uskoon tai yhteisöllisyyteen?
1.Timoteuksen kirje:
4:10 Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
6:12 Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.
Juudaan kirje:
1:3 Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
En usko kivoittelun tarkoittavan uskovaisten keskinäistä kilpailua.
Niin..
Joutuuko mykkä helvettiin?