Päätin kirjoittaa hieman näkemyksiäni rasismista, ihmisen yksilöllisyydestä ja ryhmän vaikutuksesta yksilöön. Muun muassa ryhmäajattelu ja suvaitsevaisuuden rajat kiinnostavat minua mielettömästi, ts. kuinka suurin osa suomalaisista suhtautuu näihin seikkoihin.
Voimme hyvin yleistäen olettaa, että terve ihminen on yksilö, jolla on oma tahto, mieli ja omatunto. Emme kuitenkaan voi kieltää ryhmän vaikutusta yksilöön ja yksilön mielenkiintoista halua itse hakeutua omiin viiteryhmiinsä. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka on kautta aikain elänyt laumoissa ja kanssakäynyt muiden ihmisten kanssa. Ihminen on myös yksilönä sellainen olento, joka hakeutuu kaltaistensa seuraan ja muodostaa verkostoja, jotka lähes poikkeuksetta muodostuu sellaisista ihmisistä, joiden kanssa yksilö tulee toimeen ja jonka seurasta hän nauttii.
Nyt kuitenkin yksilölle tulee vastaan yksi varsin suuri ongelma, kuinka sovittaa oma tahto ja ryhmän päämäärät toisiinsa? Entä jos ryhmän päämäärät eivät ole sopusoinnussa yksilön tahdon kanssa? Irtautuuko yksilö ryhmästä, vai mukautuuko hän ryhmän päämääriin, kuitenkin samalla kieltäen omansa? Yksilöä painaa kokoajan ja aina suuri sosiaalinen paine ja ryhmäajattelun uhka, oli kyseessä koulukaverit tai suuri uskonnollinen ryhmä. Ja kun soppaan heitetään uskontojen keinot saada ihmiset tottelemaan, oli se sitten pelottelu helvetillä, väkivallalla tai kiihottamisella, on yksilön valinta todella vaikea, mutta sinänsä yksilön on helppo taipua, unohtaa oma tahtonsa ja liittyä ryhmän jäseneksi.
Kulttuuri ja uskonto perustuu sille, että miljoonat yksilöt sosialisoituvat ja muodostavat ryhmiä, jotka tuovat psykologisesti turvallisen tunteen. Tunne, että on tärkeä ja osa jotain kokonaisuutta. Ihmisen verkostuessa ja ryhmäytyessä hän saa pakosti, tahtomattaan ja usein myös huomaamattaan suuria vaikutuksia omalta ryhmältään, jolloin ihmisten tavat itse asiassa mukautuvat ryhmään ja ryhmän jäsenet vuosien saatossa rupeavat elämään hyvin samankaltaista elämää. Uskontojen ollessa kyseessä, soppaan lisätään ryhmää vielä enemmän tiivistävä tekijä, yliluonnollinen olento.
Tämä tulee muistaa, kun ihmistä ajatellaan vain yksilönä. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua johonkin ryhmään ja yhteisöön, laumaan. Yksilö saa ryhmän kulttuurista vaikutteita, ja mitä tiiviimpi ja kireämpi yhteisö on, sitä vähemmän yksilöllä on omaa päätäntävaltaa ja sitä enemmän hän mukautuu ryhmään. Tästä syntyy sellainen käsite kuin ryhmäajattelu. Yksilö pyrkii muovaamaan omaa ajatteluaan ja päämääriään, jotta ne vastaisivat hänen yhteisönsä normeja.
Maailman kulttuurit ja uskonnot ovat hyvin erilaisia. Siinä missä länsimaiden kulttuuri on hyvin liberaalia ja sallivaa, ovat mm. muslimi- ja hindukulttuuri hyvin konservatiivisia ja yhteisöä korostavia kulttuureita. Tämä on yksi selittävä tekijä monikulttuurisuuden ja maahanmuuton ongelmille. Valtion toimivuuden kannalta on erittäin tärkeää, että yhteiskunta ei ole pirstoutunut eri kulttuurialueisiin ja ettei ryhmien välillä ole jännitettä. Suuri ryhmäajattelunkulttuuri mm. muslimeilla on hyvin ratkaiseva tekijä muslimeiden segregoitumisessa. Heillä on hyvin vähän kontakteja valtakulttuurin edustajiin, he syrjäytyvät ja muodostavat valtion sisälle omia kulttuurialueitaan. On tärkeää muistaa, että siinä missä lännessä yhteiskunta on yksilöä varten, on muslimikulttuurissa yksilö yhteisöä varten. Lännessä yhteiskunta turvaa yksilön yksityisyyden ja oikeudet, kun taas muslimikulttuureissa yksilö pyrkii muovautumaan sellaiseksi, jollaiseksi hänen yhteisönsä hänet haluaa.
Rasismi ei ole oikea tapa ajatella tai jäsentää maailmaa, mutta länsimaisen ihmisen ei kannata unohtaa sitä seikkaa, että kaikki kulttuurit eivät kohota yksilöä yhteisön edelle.
Voimme hyvin yleistäen olettaa, että terve ihminen on yksilö, jolla on oma tahto, mieli ja omatunto. Emme kuitenkaan voi kieltää ryhmän vaikutusta yksilöön ja yksilön mielenkiintoista halua itse hakeutua omiin viiteryhmiinsä. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka on kautta aikain elänyt laumoissa ja kanssakäynyt muiden ihmisten kanssa. Ihminen on myös yksilönä sellainen olento, joka hakeutuu kaltaistensa seuraan ja muodostaa verkostoja, jotka lähes poikkeuksetta muodostuu sellaisista ihmisistä, joiden kanssa yksilö tulee toimeen ja jonka seurasta hän nauttii.
Nyt kuitenkin yksilölle tulee vastaan yksi varsin suuri ongelma, kuinka sovittaa oma tahto ja ryhmän päämäärät toisiinsa? Entä jos ryhmän päämäärät eivät ole sopusoinnussa yksilön tahdon kanssa? Irtautuuko yksilö ryhmästä, vai mukautuuko hän ryhmän päämääriin, kuitenkin samalla kieltäen omansa? Yksilöä painaa kokoajan ja aina suuri sosiaalinen paine ja ryhmäajattelun uhka, oli kyseessä koulukaverit tai suuri uskonnollinen ryhmä. Ja kun soppaan heitetään uskontojen keinot saada ihmiset tottelemaan, oli se sitten pelottelu helvetillä, väkivallalla tai kiihottamisella, on yksilön valinta todella vaikea, mutta sinänsä yksilön on helppo taipua, unohtaa oma tahtonsa ja liittyä ryhmän jäseneksi.
Kulttuuri ja uskonto perustuu sille, että miljoonat yksilöt sosialisoituvat ja muodostavat ryhmiä, jotka tuovat psykologisesti turvallisen tunteen. Tunne, että on tärkeä ja osa jotain kokonaisuutta. Ihmisen verkostuessa ja ryhmäytyessä hän saa pakosti, tahtomattaan ja usein myös huomaamattaan suuria vaikutuksia omalta ryhmältään, jolloin ihmisten tavat itse asiassa mukautuvat ryhmään ja ryhmän jäsenet vuosien saatossa rupeavat elämään hyvin samankaltaista elämää. Uskontojen ollessa kyseessä, soppaan lisätään ryhmää vielä enemmän tiivistävä tekijä, yliluonnollinen olento.
Tämä tulee muistaa, kun ihmistä ajatellaan vain yksilönä. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua johonkin ryhmään ja yhteisöön, laumaan. Yksilö saa ryhmän kulttuurista vaikutteita, ja mitä tiiviimpi ja kireämpi yhteisö on, sitä vähemmän yksilöllä on omaa päätäntävaltaa ja sitä enemmän hän mukautuu ryhmään. Tästä syntyy sellainen käsite kuin ryhmäajattelu. Yksilö pyrkii muovaamaan omaa ajatteluaan ja päämääriään, jotta ne vastaisivat hänen yhteisönsä normeja.
Maailman kulttuurit ja uskonnot ovat hyvin erilaisia. Siinä missä länsimaiden kulttuuri on hyvin liberaalia ja sallivaa, ovat mm. muslimi- ja hindukulttuuri hyvin konservatiivisia ja yhteisöä korostavia kulttuureita. Tämä on yksi selittävä tekijä monikulttuurisuuden ja maahanmuuton ongelmille. Valtion toimivuuden kannalta on erittäin tärkeää, että yhteiskunta ei ole pirstoutunut eri kulttuurialueisiin ja ettei ryhmien välillä ole jännitettä. Suuri ryhmäajattelunkulttuuri mm. muslimeilla on hyvin ratkaiseva tekijä muslimeiden segregoitumisessa. Heillä on hyvin vähän kontakteja valtakulttuurin edustajiin, he syrjäytyvät ja muodostavat valtion sisälle omia kulttuurialueitaan. On tärkeää muistaa, että siinä missä lännessä yhteiskunta on yksilöä varten, on muslimikulttuurissa yksilö yhteisöä varten. Lännessä yhteiskunta turvaa yksilön yksityisyyden ja oikeudet, kun taas muslimikulttuureissa yksilö pyrkii muovautumaan sellaiseksi, jollaiseksi hänen yhteisönsä hänet haluaa.
Rasismi ei ole oikea tapa ajatella tai jäsentää maailmaa, mutta länsimaisen ihmisen ei kannata unohtaa sitä seikkaa, että kaikki kulttuurit eivät kohota yksilöä yhteisön edelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Läsnimaiden yksilökeskeinen ajattelu on valistuksen tuotetta; sitä ennen myös Euroopassa ihmiset kuuluivat yhteisöön pikemmin kuin olivat yksilöitä. Yksilöllisyyden mukana olemme saaneet monia hyviä asioita, joita on todella syytä yrittää levittää.
Tosin yksilöllisyyttäkin voi korostaa liikaa. Nykyään ollaan jo huolestuneita välinpitämättömyydestä ja toisen laiminlyönnistä, joka aiheuttaa varsin paljon henkisiä ongelmia.
Minun lapsuudessani kaupungeissa oli sellaisia ilmiöitä kuin korttelipoliisit ja talonmiehet, jotia lapset suuresti inhosivat. Nykyään on kerrostalokyttääjiä. He voivat olla riesa, mutta eivätkö he ole jäänne naapureista huolehtimisesta? Emmekö tarvitsisi enemmän sellaista?
Kun puhutaan maahanmuuttajista, kuten tällä palstalla yleensä puhutaan, olisi parempi huolehtia naapuristaan, vaikka hänen ihonvärinsä tai silmiensä asento olisi erilainen. Sillä tavoin molemmat osapuolet oppivat toistensa ajatuksia ja periaatteita. Se on hidas ja vaikea työ, mutta ainoa mahdollinen (eikä sitä voi tehdä ylemmyyys/alemmuus-pohjalta, vaan valistuksen tasa-arvoisuushengessä).
Somaliystävälleni sattui vuosia sitten vahinko, kun hän teki leivonnaisia (munkin tapaisia), jotka upotettiin rasvaan. Rasva syttyi tuleen. Hän ryntäsi soittamaan naapurin ovikelloa (hänellä ei vielä ollut puhelinta). Naapuri katsoi hänen tummia kasvojaan ja läimäytti oven kiinni. Onneksi toinen naapuri oli järkevämpi, soitti palokunnan eikä talo palanut.
Vastaavasti Lontoon köyhälistökortteleissa ihmiset kertovat, että lastentarhoja ei tarvita, koska aina löytyy naapuri, joka katsoo lasten perään. Löytyykö Suomesta? Miten moni kuolee asuntoonsa ja vasta haju saa naapurit kiukkuisesti valittamaan sen sijaan, että olisivat ihmetelleet, miksi se naapurin pappa ei hipsuttelekaan hakemaan maitoa kaupasta kuten tavallisesti? Aikoinaan asumassani talossa mies hyökkäsi vaimonsa ja kahden lapsensa kimppuun nojatuolia seenaan. Kutsuin perheen meille. Isoäitini (josta silloin huolehdin) oli kiukkuinen minulle, mutta minua ei kaduttanut yhtään. Muut naapurit reagoivat vasta seuraavana arkipäivänä - vaativat perheelle häätöä, mikä toteutuikin. Joku sai myöhemmin kuulla, että mies oli puukottanut raskaana olevan vaimonsa hautaan seuraavassa asunnossa. En kerro tätä kehuakseni tiseäni, vaan kummastellakseni. Kaikki tiesivät, että asunnossa oli 4- ja 2-vuotiaat lapset ja raskaana oleva vaimo, eikä kukaan välittänyt puuttua asiaan. Muistan aina, mitä tuntui, kun 4-vuotias istui keittiöni ikkunassa ja sanoi: "Tuleeko poliisi kohta hakemaan isän, että päästään nukkumaan?" Suomalaisella yksilöllisyydellä on tappava puolensa.
On totta, että muslimeilla uskonto on paljon tärkeämpi yhdistävä tekijä kuin esimerkiksi tämän päivän maallistuneelle suomalaiselle. Voisiko silti ajatella, mitä muita yhdistäviä tekijöitä naapurusten välille löytyy (esimerkiksi naiseus/mieheys, auton omistus, lapset - ihan mitä tahansa) ja etsiä lähentymistä siltä pohjalta? Olen kokeillut itse, ja toimii hienosti. On jopa palkitsevaa.
Siis tämä:
"Muun muassa ryhmäajattelu ja suvaitsevaisuuden rajat kiinnostavat minua mielettömästi,"
Jatkuvasti kuulee paljon ihmisistä, jotka esim harrastuksekseen opiskelevat psykologiaa - esim. suorittavat jotain aiheeseen liittyviä avoimen yliopiston kursseja tai käyvät työväenopistossa niin ikään jossain ko. asioihin liittyvässä ryhmässä.
Halveeraamatta ollenkaan ko. tieteenalaa, itse en ole oikeastaan p-täkään siitä kiinnostunut. Ihmisen pään sisällä tonkimisessa ei sinänsä tekeminen lopu, ja juttua löytyy ihmisen mielestä ja mielettömyydestä. Tuoko sitten yhden yksilön käyttäytymisen tutkiminen jotenkin "patologisen" vireen, kun pääosan saa psyyke ilman sen suhdetta toisiin vastaavanlaisiin.
Ehkä sen vuoksi minua vetää - myös - tuo ryhmienmuodostuksen, ryhmädynamiikan sekä ryhmien välisen vuorovaikutuksen vaikeaselkoiset kiemurat. Sanalla sanoen sosiologinen näkökulma yhteisön elämään. Siinä toki ovat yksilötkin tärkeinä elementteinä mukana, mutta tässä yhteydessä ei puhuta heistä, vaan heidän suhteistaan (vähän niin kuin Kaunareissa...!).
Uskonnollisuus on, niin kuin sanoit, yksi tuossa kentässä oman tilansa ottava ja variaationsa tarjoava ulottuvuus. Samaa tilaa sen kanssa jakavat tietysti maailmankatsomukset yleensä, jotka maailmanselityksen näkökulmasta ovat sille rinnakkaisia.
Nyt tulee pitkä lause.
Tuon lauseesi, jossa yksilö muiden kanssa verkostoituessaan "saa tahtomattaan ja usein myös huomaamattaan suuria vaikutuksia omalta ryhmältään, jolloin ihmisten tavat itse asiassa mukautuvat ryhmään ja ryhmän jäsenet vuosien saatossa rupeavat elämään hyvin samankaltaista elämää" liittyy loppukaneettiisi, jossa "länsimaisen ihmisen ei kannata unohtaa sitä seikkaa, että kaikki kulttuurit eivät kohota yksilöä yhteisön edelle."
Kun viimeksi mainitun muistaa, se voi pohdinnoissa kulttuurien elinmahdollisuudesta toistensa kanssa tuottaa uusia oivalluksia.