"Loppu on hiljaisuutta", sanoo Hamlet tarinansa lopuksi. Siinä se on sanottu: Lopussa ei ole mitään. Kuolema on lopullista.
Kun me kuolemme, me siirrymme ajattomuuden mereen vailla tunteita, vailla tietoisuutta.
Puhe sielusta on kaunista, mutta samalla turhaa sanahelinää. Keskiajalla mietittiin kirkolliskokouksissa, onko naisella sielu. Sekin hulluus osoittaa, että sielu-käsite on ihmisten luoma teoria. Miten me voimme tietää sellaisesta, mistä meillä ei ole mitään tietoa?
Emme mitenkään.
Tietenkin voidaan turvautua mielikuvitukseen ja lohtia mitä romanttisimpia taivasnäkymiä tai mitä helvetillisimpiä kuvitelmia kadotuksesta. Ihmisellä on aina ollut tarve selittää tuonpuoleista, ja monet suuret kirkkoisät ja ajattelijat ovat sillä saralla kunnostautuneet.
Mutta jokaisen pitäisi miettiä näitä asioita ihan itse.
"Sinä olet kuollut ja tiedät sen verran vähemmän", sanoo runoilija.
Niin se on. Ei tarvita kiihkoilua puoleen eikä toiseen. Tieto ja tietoisuus lakkaavat, kun kuoleman kello lyö.
On hullu kuvitelma, että kuoleman jälkeen tapaisi tuonpuoleisessa kaikki tutut jo kuolleet henkilöt. Heidän joukossaanhan saattaisi olla sellaisiakin, joita ei suin surminkaan haluaisi nähdä.
Loppu on hiljaisuutta. Ja suurta rauhaa.
Kun me kuolemme, me siirrymme ajattomuuden mereen vailla tunteita, vailla tietoisuutta.
Puhe sielusta on kaunista, mutta samalla turhaa sanahelinää. Keskiajalla mietittiin kirkolliskokouksissa, onko naisella sielu. Sekin hulluus osoittaa, että sielu-käsite on ihmisten luoma teoria. Miten me voimme tietää sellaisesta, mistä meillä ei ole mitään tietoa?
Emme mitenkään.
Tietenkin voidaan turvautua mielikuvitukseen ja lohtia mitä romanttisimpia taivasnäkymiä tai mitä helvetillisimpiä kuvitelmia kadotuksesta. Ihmisellä on aina ollut tarve selittää tuonpuoleista, ja monet suuret kirkkoisät ja ajattelijat ovat sillä saralla kunnostautuneet.
Mutta jokaisen pitäisi miettiä näitä asioita ihan itse.
"Sinä olet kuollut ja tiedät sen verran vähemmän", sanoo runoilija.
Niin se on. Ei tarvita kiihkoilua puoleen eikä toiseen. Tieto ja tietoisuus lakkaavat, kun kuoleman kello lyö.
On hullu kuvitelma, että kuoleman jälkeen tapaisi tuonpuoleisessa kaikki tutut jo kuolleet henkilöt. Heidän joukossaanhan saattaisi olla sellaisiakin, joita ei suin surminkaan haluaisi nähdä.
Loppu on hiljaisuutta. Ja suurta rauhaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kun me kuolemme, me siirrymme ajattomuuden mereen vailla tunteita, vailla tietoisuutta."
"Miten me voimme tietää sellaisesta, mistä meillä ei ole mitään tietoa?"
"Emme mitenkään."
Sinä näytät olevan ainoa joka tietää sellaista mitä ei voi tietää. Miten muutten tiedät, että kuoleman jälkeen siirrymme ajattomuuden mereen vailla tunteita, vailla tietoisuutta?
"Loppu on hiljaisuutta. Ja suurta rauhaa. "
Mistä sinä tämän tiedät, ja HALUATKO vain että se olisi näin? Entä jos ei olekaan?
By the way: mites kaikki sitten alkoikaan...
tyhjyys=>materia=>solut=>......ihmisiä
aurinkokunta/elollinen planeetta (kuten maa, jossa ilmakehä, vettä, maata, kasvia, eläimiä, ihmisiä....elämän edellytykset)
ilmentyvä/näkymätön
materia/antimateria
dimenssiot
siis kaikki on lähtenyt tyhjästä joskus, tai suuresta tiivistymästä joka alkoi levitä ns. alkuräjähdys, esim. ja mm., joten jos geenit ja ympäristö eivät selvitä taipumuksia ja luonnetta täysin, niin tulisimmeko me jostain: toiset uskovat jotta energiabiitti/sielu kiinnittyy sikiöön kun se on 7 kk vanha (yksi näkemys)
jokainen muodostakoon omansa näkemyksensä
sillä
miten ottaa se on totta!
Kuoleman jälkeen on vain lihan loppu mutta henki palajaa luojanluo, odottamaa viimeistä tuomiota sen jälkeen tulee vasta loppu/ tai ijankaikkinen elämä niin kumpaa olet tehnyt sen mukaan palkka tulee.
Viimeisen tuomion jälkeen tulee lopullinen loppu jos joudut kadotuksee ijankaikkinen ero jumalasta se on loppu.