Niin paljon seurakunnassa kiinnitetään huomiota siihen miten palavasti ylistetään tilaisuudessa tai miten palava joku on seurakunnan tilaisuudessa.
Kuitenkin kuin monta tuntia keskivertokristitty viettää viikossa seurakuntien tilaisuuksissa?
Sanoisin että enemmän aikaa viettää jossain muualla.
Ja sanoisin että tärkeämpää on se millaisia olemme ulkopuolella kuin tilaisuudessa.
Esim.kysytään kuka haluaa palaa Jeesukselle? Kuka haluaa loistaa Jumalan valoa yms.
No varmasti jotkut jotka nostavat kätensä ylös todella haluavat, mutta varmasti jotkut nostavat kätensä ylös koska eivät kehtaa olla nostamatta koska kaverit voi nähdä.
Olennaisempi kysymys on miten toimimme ulkopuolella.
Seurakunnan tilaisuudessa on helpompi olla palava kuin ulkona.
Yhdenkin näin palavasti ylistävän seurakunnassa, mutta kahdenkeskisessä keskustelussa kertoi ettei kauheasti liikutu siitä meneekö joku taivaaseen vai helvettiin.
Joku sattaa olla palava seurakunnassa ja ulkopuolella joku toinen on palava seurakunnassa, mutta ulkopuolella kuin kuka tahansa maailman ei-uskova.Joku saattaa olla tällaisen työtoveri tietämättä että hän on uskossa.
Okei no meissä kaikissa on oma lihamme omat vikamme, ei meidän pidä lähteä näitä tuomitsemaan vaan rukoilemaan heidän puolestaan ja rohkaisemaan heitä.
Jos joku tätä lukeva miettii tunnustaako usko työpaikalla mitä seuraa, älä mieti liiaksi mitä seuraa koska noin yleensä ottaen sitä ei pysty päättelemään mitä tapahtuu joten miettimällä saatat tuhlata aikaa.
Sitäpaitsi tunnustautumalla uskovaiseksi selviät helpommalla kuin olemalla kaappi-kristitty.
Tosin siinä on se hinta että joutuu valitsemaan tarkemmin tekemisensä,sanomisensa ja olemisensa.
Sillä ei-uskovia kiinnostaa meissä nähdä se kuinka aitoja ollaan.
Joittenkin kannattaa ehkä varautua testattavaksi.
Kuitenkin kuin monta tuntia keskivertokristitty viettää viikossa seurakuntien tilaisuuksissa?
Sanoisin että enemmän aikaa viettää jossain muualla.
Ja sanoisin että tärkeämpää on se millaisia olemme ulkopuolella kuin tilaisuudessa.
Esim.kysytään kuka haluaa palaa Jeesukselle? Kuka haluaa loistaa Jumalan valoa yms.
No varmasti jotkut jotka nostavat kätensä ylös todella haluavat, mutta varmasti jotkut nostavat kätensä ylös koska eivät kehtaa olla nostamatta koska kaverit voi nähdä.
Olennaisempi kysymys on miten toimimme ulkopuolella.
Seurakunnan tilaisuudessa on helpompi olla palava kuin ulkona.
Yhdenkin näin palavasti ylistävän seurakunnassa, mutta kahdenkeskisessä keskustelussa kertoi ettei kauheasti liikutu siitä meneekö joku taivaaseen vai helvettiin.
Joku sattaa olla palava seurakunnassa ja ulkopuolella joku toinen on palava seurakunnassa, mutta ulkopuolella kuin kuka tahansa maailman ei-uskova.Joku saattaa olla tällaisen työtoveri tietämättä että hän on uskossa.
Okei no meissä kaikissa on oma lihamme omat vikamme, ei meidän pidä lähteä näitä tuomitsemaan vaan rukoilemaan heidän puolestaan ja rohkaisemaan heitä.
Jos joku tätä lukeva miettii tunnustaako usko työpaikalla mitä seuraa, älä mieti liiaksi mitä seuraa koska noin yleensä ottaen sitä ei pysty päättelemään mitä tapahtuu joten miettimällä saatat tuhlata aikaa.
Sitäpaitsi tunnustautumalla uskovaiseksi selviät helpommalla kuin olemalla kaappi-kristitty.
Tosin siinä on se hinta että joutuu valitsemaan tarkemmin tekemisensä,sanomisensa ja olemisensa.
Sillä ei-uskovia kiinnostaa meissä nähdä se kuinka aitoja ollaan.
Joittenkin kannattaa ehkä varautua testattavaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lainaus 1) "Tosin siinä on se hinta että joutuu valitsemaan tarkemmin tekemisensä,sanomisensa ja olemisensa."
Lainaus 2) "Sillä ei-uskovia kiinnostaa meissä nähdä se kuinka aitoja ollaan. "
- Eikö noissa ole vähän ristiriitaa? Jos harkitsee ja suunnittelee mitä tekee, sanoo ja miten olee, eikö se ole ristiriidassa tuon aitona olemisen kanssa?
Jos uskonelämän "aitous" näkyy vain kun se on harkittua ja suunniteltua, niin eikös se ole aika kaukana aitoudesta?
Oikeastaan on aika pitkälti opettelun tulosta, millainen ihmisestä tulee, millaiseksi hän kasvaa elämänsä aikana. Tottakai tarvitsemme Jumalan apua ja voimaa siihen, että voimme päästä uskontiellä eteenpäin, mutta meidän on tehtävä kuitenkin se valinta, haluammeko todella päästä eteenpäin. Näin meistä voi tulla aitoja harkitsevuudessamme.
Mielestäni ketjun aloittajan ajatus on aivan oikea. Meidän täytyy olla ovelia kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset nimenomaan jokapäiväisessä elämässämme.
Raamatussa sanotaan, että ihmispelkoinen on oman pelkonsa vanki.
http://www.icon.fi/~erkkik/kokous.html
sivut sinulla. Kiitos niistä ja siunausta.
on pahempi kuin luulin.