Kansanluenne

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Niin on yleistyskin. Yleistys on yritys todellisuuden havainnollistamisesta pelkistämällä. Siitä, miten hyvin tuo yritys onnistuu - saadaanko, niin kuin on tarkoitus, pakattua paljon informaatiota pieneen tilaan - vai epäonnostuuko se, eli hukataanko tietoa - tai peräti muunnetaan tieto virheelliseksi, on ko. välineen taitavassa käytössä kysymys.

Olen paljon miettinyt noita kulttuuriimme sopivan yleistyksen käytön edellytyksiä ja koska mielestäni sen käytön niin mahdollisuuksista kuin - etenkin - vaaroista tällä palstalla on viitteitä suhteellisen taajaan, olisi ne varmasti hyvä aivan eriksee selvittää.

Joskus ehkä maahanmuuttajapalstan aikaan laadin aloituksen ko. aiheesta. Voin kaivaa sitä kyllä arkistostani, kun on aikaa - mutta nyt totean vain jotain sellaista aloittajan puheenvuoroon, josta en ole aikaisemmin ko. asiayhteydessä puhunut:

1. Suuren ihmisjoukon - esim. kansanjoukon persoonallisuuspiirteiden profilointi - on aina "marginaalitoimintaa": Puhutaan sitten pelihimosta, jurottamisesta, rikollisuudesta, nuukuudesta, vieraanvaraisuudesta tai miatä persoonallisuuden piirteestä tai käyttäytymismallista tahansa - sen vaihtelu muiden isojen viiteryhmien vastaavan esiintyvyyden suhteen on aina hyvin pientä.

Pelihimosta kärsii/nauttii ihan aina pieni osa ihmisistä ryhmästä riippumatta; lukemaan oppii ihan aina suurin osa väestöstä - ja rikollisia on ihan aina selvä vähemmistö.

Sen vuoksi "kansanluonteen" "statuksella" tulee todella harkiten yhdistää eri porukoihin ominaisuuksia. Tällainen voi parhaimmillaankin olla vain suuntaa antavaa.

2. Ihmisoikeuksien toteutuminen vaatii myös niitä rajoittavien yleistysten välttämistä. Jos esim. sanotaan jotain kansanryhmää rikollisporukaksi, ollaa itse syyllistytty rikokseen.

Tietysti myönteisten mielikuvien ilmaisu, meille ihmisille luonteenomaisesti, koetaan - suhteellisesta valheellisuudestaankin huolimatta - hyväksyttävänä: Suomalaiset ovat ystävällisiä, vaatimattomia ja sisukkaita rehellisen työn arvostajia!

Suomalaisten kohdalla "kansaluonne" tarkoittaa jotain negatiivista: alkoholismia, mielenterveyden ongelmia, väkivaltaisuutta. Jos puhe on muista kuin suomalaisista tai toisista valkoisista kansoista, "kansanluonteella" on positiivisempi merkitys. Suomalaisten rikollisuus johtuu osin kansanluonteesta, mutta ulkomaalaisten rikollisuus jostain muusta - lähinnä suomalaisista.

Kyllähän sanaa "kansanluonne" voi käyttää. Sana on tuollainen kevyt yleisluonnehdinta joistain tavoista tai arvoista, joita jollain kansalla on. Vakavassa tai tieteellisessä tekstissä sitä kannattaisi välttää, koska siihen sisältyy pelkkää luuloon perutuvaa olettamusta. Nykyään sanaa käytetään tavallisesti ainoastaan sellaisissa tapauksissa, jolloin kyseisellä kansalla on itsellään on käsitys jostain kansaluonteesta (esim. mainitsemasi esimerkki kiinalaisista tai meidän käsityksemme sisusta suomalaisena kansanluonteena).

Yhteiskuntaluokista puhuttaessa kansanluonteesta ei voi puhua. Emme puhu esimerkiksi köyhien tai työttömien kansanluonteesta. Kansanluonteesta ei puhuta tarkoitettaessa ryhmää, joka ei ole kansa. Toinen esimerkki tästä on Ruotsin suomalaiset. Emme käsitä, että heillä olisi oma kansanluonteensa. Suomalaisesta kansanluonteesta kirjoitamme, mutta emme Ruotsin suomalaisesta kansanluonteesta.

Suomessa asuvat somalit ovat osa kaikkia somaleja, joten pelkästään heidän kansanluonteestaan ei ole järjellistä puhua. Toisaalta he ovat paljolti osa suomalaisen yhteiskunnan kaikkein köyhimpien sekä syrjäytyneimpien ryhmää. Se, että syrjäytyneimmän ja köyhimmän ryhmän keskuudessa on rikollisuutta enemmän kuin paremmin toimeentulevien kohdalla on tosiasia. Siitä ei kuitenkaan synny mitään kansanluonnetta, koska kyse ei ole mistään kansasta.