Olen tässä pohtinut asioita ns. sielusta sen jälkeen, kun poikani syntyi (on nyt 9kk vanha).
Kauan kauan sitten, kun tapasin nykyisen aviomieheni, lapseni isän, istuin (kuten varmasti kaikki muutkin tulevat miniät) anopin sohvalla ja katselin mieheni vauvakuvia. Niissä kuvissa oli minulle jotain todella tärkeää ja rakasta, eri tavalla kuin mitä aviomieheni :) Tämä muistui mieleeni vasta paljon myöhemmin, kun löysin anopin antamia kuvia laatikoista. Koska tiesin, että niissä kuvissa oli oma poikani, ei mieheni, vaan minun poikani.
Muutama vuosi sitten aloin nähdä unia pojastani. Näin niitä useita, enkä kaikkia tietenkään muista. Yhdessä unessa ajoin hiekkatiellä ja tien vieressä ajoi pikkuinen pellavapäinen poika muovimopolla. Pysäytin auton pojan viereen, avasin pelkäänjän puoleisen oven ja pyysin poikaa hyppäämään kyytiin. Poika katsoi minua hetken ja sanoi, että hän odottaa vielä.
Unet muuttuivat aina vain voimakkaammiksi, ei välttämättä ahdistaviksi kuitenkaan. Yksi yö heräsin (ja olen täysin varma, että olin hereillä) ja tämä sama pikkuinen poika seisoi meidän sängynpäässä ja osoitti kämmenellään nukkuvaa miestäni. Kun poika huomasi minun katsovan, hän haihtui ilmaan. Hän oli vihainen miehelleni, eikä mieheni silloin vielä lapsia halunnut.
Vein pyykkiä kerran kylppäriin ja näin selvästi, että keittiössä istui arviolta 15-vuotias tummatukkainen poika odottamassa. Kun kävin tarkistamassa asiaa, ei siellä tietenkään ollut ketään. Pellavapäinen poika ja tummatukkainen vanhempi poika pyörivät ympärilläni usein ja he olivat/ovat yksi ja sama henkilö.
Sitten tulin raskaaksi ja kaikki unet tästä pojasta loppuivat siihen (sanotaanko vielä, että raskauden puoliväliin asti olin ihan varma, että odotin tyttöä). En sen jälkeen ole nähnyt ainuttakaan. Poikani syntyi ja on aivan isänsä näköinen, täsmälleen samannäköinen kuin mieheni vauvakuvissaan. Nyt kun vauva on alkanut kasvaa ja saamaan taaperon piirteitä, huomaan hänessä yhteneväisyyksiä unieni pellavapäiseen poikaan.
Viime yönä näin taas kummallisia unia. Minulla oli siinä jo useampi lapsi (olisikohan ollut 3) ja unessa tehtiin minulle monta kertaa selväksi, etteivät nuoremmat lapset ole niin tärkeitä kuin poikani. Tämä ajatus ahdisti ja vaivasi minua unessa, koska toki haluaisin, että kaikki lapset olisivat yhtä tärkeitä.
Kerroin näistä asioista muutamia kuukausia sitten miehelleni, joka vaipui aika hiljaiseksi. Olen varma, että poikani "sielu", "olemus", mikä nyt onkaan, on ollut minun kanssani jo pitkään, odottanut vain oikeaa hetkeä syntyä minun ja mieheni lapseksi. Hän on vain joutunut odottamaan maailmassa, johon me emme näe, mutta josta hän on voinut kurkistaa tänne. Paitsi ei enää, koska nyt hän on myös tässä maailmassa.
Ja poikani on todella iloinen vauva, on ollut ihan syntymästään asti. 2 kuukautta vanhana nauroi ensimmäisen kerran ääneen. Olen miettinyt, että näinkö se sitten on kokonaisuudessaan? Näinkö me tänne tulemme? Aluksi ajatus ahdisti. Nyt se tavallaan lohduttaa. Olen pari unta nähnyt todella kauniista tummatukkaisesta pikkutytöstä. Ehkä hän sitten on tyttäreni, joka nyt vuorostaan odottaa? Ehkä hän on tässä huoneessa kanssani, selkäni takana, ja odottaa?
Kauan kauan sitten, kun tapasin nykyisen aviomieheni, lapseni isän, istuin (kuten varmasti kaikki muutkin tulevat miniät) anopin sohvalla ja katselin mieheni vauvakuvia. Niissä kuvissa oli minulle jotain todella tärkeää ja rakasta, eri tavalla kuin mitä aviomieheni :) Tämä muistui mieleeni vasta paljon myöhemmin, kun löysin anopin antamia kuvia laatikoista. Koska tiesin, että niissä kuvissa oli oma poikani, ei mieheni, vaan minun poikani.
Muutama vuosi sitten aloin nähdä unia pojastani. Näin niitä useita, enkä kaikkia tietenkään muista. Yhdessä unessa ajoin hiekkatiellä ja tien vieressä ajoi pikkuinen pellavapäinen poika muovimopolla. Pysäytin auton pojan viereen, avasin pelkäänjän puoleisen oven ja pyysin poikaa hyppäämään kyytiin. Poika katsoi minua hetken ja sanoi, että hän odottaa vielä.
Unet muuttuivat aina vain voimakkaammiksi, ei välttämättä ahdistaviksi kuitenkaan. Yksi yö heräsin (ja olen täysin varma, että olin hereillä) ja tämä sama pikkuinen poika seisoi meidän sängynpäässä ja osoitti kämmenellään nukkuvaa miestäni. Kun poika huomasi minun katsovan, hän haihtui ilmaan. Hän oli vihainen miehelleni, eikä mieheni silloin vielä lapsia halunnut.
Vein pyykkiä kerran kylppäriin ja näin selvästi, että keittiössä istui arviolta 15-vuotias tummatukkainen poika odottamassa. Kun kävin tarkistamassa asiaa, ei siellä tietenkään ollut ketään. Pellavapäinen poika ja tummatukkainen vanhempi poika pyörivät ympärilläni usein ja he olivat/ovat yksi ja sama henkilö.
Sitten tulin raskaaksi ja kaikki unet tästä pojasta loppuivat siihen (sanotaanko vielä, että raskauden puoliväliin asti olin ihan varma, että odotin tyttöä). En sen jälkeen ole nähnyt ainuttakaan. Poikani syntyi ja on aivan isänsä näköinen, täsmälleen samannäköinen kuin mieheni vauvakuvissaan. Nyt kun vauva on alkanut kasvaa ja saamaan taaperon piirteitä, huomaan hänessä yhteneväisyyksiä unieni pellavapäiseen poikaan.
Viime yönä näin taas kummallisia unia. Minulla oli siinä jo useampi lapsi (olisikohan ollut 3) ja unessa tehtiin minulle monta kertaa selväksi, etteivät nuoremmat lapset ole niin tärkeitä kuin poikani. Tämä ajatus ahdisti ja vaivasi minua unessa, koska toki haluaisin, että kaikki lapset olisivat yhtä tärkeitä.
Kerroin näistä asioista muutamia kuukausia sitten miehelleni, joka vaipui aika hiljaiseksi. Olen varma, että poikani "sielu", "olemus", mikä nyt onkaan, on ollut minun kanssani jo pitkään, odottanut vain oikeaa hetkeä syntyä minun ja mieheni lapseksi. Hän on vain joutunut odottamaan maailmassa, johon me emme näe, mutta josta hän on voinut kurkistaa tänne. Paitsi ei enää, koska nyt hän on myös tässä maailmassa.
Ja poikani on todella iloinen vauva, on ollut ihan syntymästään asti. 2 kuukautta vanhana nauroi ensimmäisen kerran ääneen. Olen miettinyt, että näinkö se sitten on kokonaisuudessaan? Näinkö me tänne tulemme? Aluksi ajatus ahdisti. Nyt se tavallaan lohduttaa. Olen pari unta nähnyt todella kauniista tummatukkaisesta pikkutytöstä. Ehkä hän sitten on tyttäreni, joka nyt vuorostaan odottaa? Ehkä hän on tässä huoneessa kanssani, selkäni takana, ja odottaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
joskus saamme tiedon siitä koska lapsemme tulevat ja myös sen keitä he ovat olleet entisissä elämissämme.
Tunnen muitakin tällaisia tapauksia.