Kun kiduttamalla tapetaan, kuolema päättää tuskat

Siksi vanhan pakana-ajan kristityt menivät marttyyrikuolemaansa sielu kirkastettuna, täynnä taivaan riemujen odotusta, rakkautta ja kaipuuta Jumalaa kohtaan. Kun kiduttamalla tapetaan, kuolema tuo helpotuksen. HELVETISSÄ ON TOISIN. Siellä ei tuska lakkaa koskaan. Erossa Jumalasta, ikuisessa pimeydessä, Saatanan armoilla. Jos käsittäisimme, miten hirveä paikka helvetti on, olisimme Jumalalle otolliset joka hetki. Mutta ymmärryksemme on vajavainen. Teemme syntiä koko ajan. Pelastumme vain armosta jota emme mitenkään ansaitse. Jos meidät tuomittaisiin kaikkien tekojemme mukaan, emme ainaitsisi todellakaan mitään parempaa kuin helvetin julman rangaistuksen. Helvetti on sielumme peili, totuus pahuudestamme. Kuinka Kristus sääliikään meitä ollessaan valmis pyyhkimään hirveimmänkin syntimme pois sovintoverellään. Jos emme tämän Jumalan äärettömän rakkauden edessä nöyrry ja kadu, miten voimme välttää helvetin? EIKÖ SYDÄMEMME SULA ARMON VALTAVUUDEN EDESSÄ?
3237
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kukaan ei estä sinua.

Itse valitsen mieluimmin rauhallisemman tavan.

Äänestä

kysymystä kerrakseen.

...Mutta tuo nöyryys on kuule Suomalaisten taakka. mikään muu kansa ei ole niin nöyrää kuin suomalainen. Ehkä olisi jo aika luopua peräkammari tyypin roolista?

Sääli on sairautta.

Miksi emme ansaitse armoa? Miten muka olemme niin pahoja, että joutuisimme Helvettiin?

En oikeasti ymmärrä... näen ympärilläni vaan hyviä ihmisiä. Ja ne jotka eivät ole kovin hyviä, he ainakin yrittää olla, tai sitten heillä on joku vamma tai trauma, etteivät he kykene olemaan hyviä.
Kaikki pahuus on parannettavissa, jos oikeasti ymmärrämme sen luonteen. Ei siihen Herra Saatanaa tarvita. Hän on utopia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Rankaisija kirjoitti:

Siksi vanhan pakana-ajan kristityt menivät marttyyrikuolemaansa sielu kirkastettuna, täynnä taivaan riemujen odotusta, rakkautta ja kaipuuta Jumalaa kohtaan. Kun kiduttamalla tapetaan, kuolema tuo helpotuksen. HELVETISSÄ ON TOISIN. Siellä ei tuska lakkaa koskaan. Erossa Jumalasta, ikuisessa pimeydessä, Saatanan armoilla. Jos käsittäisimme, miten hirveä paikka helvetti on, olisimme Jumalalle otolliset joka hetki. Mutta ymmärryksemme on vajavainen. Teemme syntiä koko ajan. Pelastumme vain armosta jota emme mitenkään ansaitse. Jos meidät tuomittaisiin kaikkien tekojemme mukaan, emme ainaitsisi todellakaan mitään parempaa kuin helvetin julman rangaistuksen. Helvetti on sielumme peili, totuus pahuudestamme. Kuinka Kristus sääliikään meitä ollessaan valmis pyyhkimään hirveimmänkin syntimme pois sovintoverellään. Jos emme tämän Jumalan äärettömän rakkauden edessä nöyrry ja kadu, miten voimme välttää helvetin? EIKÖ SYDÄMEMME SULA ARMON VALTAVUUDEN EDESSÄ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu