Uskovaiset kovasti tuntuvat nyt olevan sitä mieltä että uskonnottomat ovat ahdasmielisiä. Vaan miten tämä sitten käytännössä ilmenee, puhuukin vallan toista kieltä.
Neuvostoliittoa ja Kiinaa kyllä otetaan esimerkkinä siitä miten ateistinen valtio toimii. Ongelma vaan on siinä että ko. maat eivä suinkaan olleet ateistisia vaan pikemminkin diktatuurisia, jolla ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa.
Diktatuuri kun perustuu siihen että johtajaa suurempaa ei olekaan, vaan johtaja (keisari tai mikä milloinkin) on kaiken muun yläpuolella ja käyttää valtaansa kuten milloinkin haluaa.
Ateismi ei lähde, johda tai edes lopu diktatuuriin vaan 99% ateisteista uskoo nimenomaan vapaaseen demokratiaan, jota ei hallitse mikään uskonto, puolue tai muukaan aatteellinen järjestö, saati sitten diktaattori.
Uskonnollinen valtio lähtee lähes diktatuurisesta asemasta. On pyhä kirja, jota tulee noudattaa orjallisesti. Valtion päämiehien (ylipappi tms.) asema on kiistaton ja hänen päätöksensä ovat lähes poikkeuksetta lopullisia ja pyhiä. Toisin ajattelijat luokitellaan vääräuskoisiksi. mm. noitavainot ja uskonpuhdistukset puhuvat hyvää kieltä siitä, mitä tapahtuu kun uskonnollinen ylivalta saa valtiosta otteen.
Entäs se ahdasmielisyys?
Jostain täysin käsittämätömästä syystä, uskovainen syyttää erilaisuutta sallivaa uskonnotonta ahdasmieliseksi, koska tämä ei suostu lokeroitumaan saman näkökannan alle, kuin uskovainen itse.
Uskonnottomalle homous on seksuaalinen suuntaus siinä missä heteroseksuaalisuuskin. Uskovaisen mielestä homous on sairaus, joka tulee parantaa koska se johtaa pedofiliaan. Uskonnoton sivuuttaa tosiasiat että pedofiileista suurin osa on juurikin naimisissa olevia ja hyvä tuloisia miehiä, ei suinkaan avoimesti homoseksuaaleja.
Entäs se uskonnollisuus? Useimmille uskonnottomille, uskonnollisuudet eivät ole mikään ongelma niin kauan kuin uskonnollisuudella ei ruveta kokonaisen valtion asioita määräämään ja uskonnollisuus on vapaaehtoista. Uskonnoton ymmärtää että uskon pitää lähteä ihmisestä itsestään eikä sitä kuulu väkisten ihmiseen asentaa.
Uskovainen taasen näkisi mielellään koko valtion toimivan juurikin hänen uskontonsa mukaisesti. Uskonnottomuus ja eriuskoisuus eivät sovi suunnitelmiin, vaan ne tulee kitkeä jollain tavalla pois. On vain yksi jumala, ja se on juurikin se, mihin kukin uskovainen sattuu uskomaan.
Uskovainen jyrää surutta ihmisoikeuksien yli, jos ne eivät sovi hänen uskontoonsa. Homot tulee alentaa alemmiksi vaikka mikään tutkimus ei puolla väittämää että homous olisi biologinen tai mentaalinen sairaus. Täysin perusteettomasti pedofilia on myös lisätty homouden seuraukseksi vaikka kaikki faktat puhuvat tuota väitettä vastaan.
Entäs esiaviollinen seksi? Uskovan mielestä esiaviollinen seksi on ehdottoman väärin. Se että jokainen nyt kuitenkin ihan itse saisi ruumistaan päättää ei mahdu "avoimen" uskovaisen suvaitsevaisuuteen.
Uskonnolliset myös perustelevat kovin usein sotia, juurikin jumalan tahdolla. Jumalan käsky "älä tapa" sivuutetaan surutta, kunhan joku muistaa vain mainita, että mainittu tappaminen nyt vain sattuu olemaan jumalan tahto.
Sinänsä huvittavaa että vatikaani aikoinaan julisti, että jumala on erehtymätön. Jos joku pystyisi jumalan erehtyväisyyden osoittamaan, lakkaisi kaikkeus olemasta.
"Älä tapa" "Sota on jumalan tahto" Ei sotaa ilman ruumiita = Jumala on erehtynyt mutta olemme täällä vieläkin.
Uskovainen siis syyttää ahdasmieliseksi sellaista henkilöä, joka ei suostu hänen uskontonsa määrittelemään kenkälaatikkoon sovittautumaan.
Ottakaa nyt arvoisat uskovaiset sanakirja esiin, sanan "ahdasmielisyys" kohdalta ja tavatkaa sitä hetki, ennen kuin alatte ahdasmielisiksi niitä kutsumaan jotka ovat kaikkea muuta kuin ahdasmielisiä.
Neuvostoliittoa ja Kiinaa kyllä otetaan esimerkkinä siitä miten ateistinen valtio toimii. Ongelma vaan on siinä että ko. maat eivä suinkaan olleet ateistisia vaan pikemminkin diktatuurisia, jolla ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa.
Diktatuuri kun perustuu siihen että johtajaa suurempaa ei olekaan, vaan johtaja (keisari tai mikä milloinkin) on kaiken muun yläpuolella ja käyttää valtaansa kuten milloinkin haluaa.
Ateismi ei lähde, johda tai edes lopu diktatuuriin vaan 99% ateisteista uskoo nimenomaan vapaaseen demokratiaan, jota ei hallitse mikään uskonto, puolue tai muukaan aatteellinen järjestö, saati sitten diktaattori.
Uskonnollinen valtio lähtee lähes diktatuurisesta asemasta. On pyhä kirja, jota tulee noudattaa orjallisesti. Valtion päämiehien (ylipappi tms.) asema on kiistaton ja hänen päätöksensä ovat lähes poikkeuksetta lopullisia ja pyhiä. Toisin ajattelijat luokitellaan vääräuskoisiksi. mm. noitavainot ja uskonpuhdistukset puhuvat hyvää kieltä siitä, mitä tapahtuu kun uskonnollinen ylivalta saa valtiosta otteen.
Entäs se ahdasmielisyys?
Jostain täysin käsittämätömästä syystä, uskovainen syyttää erilaisuutta sallivaa uskonnotonta ahdasmieliseksi, koska tämä ei suostu lokeroitumaan saman näkökannan alle, kuin uskovainen itse.
Uskonnottomalle homous on seksuaalinen suuntaus siinä missä heteroseksuaalisuuskin. Uskovaisen mielestä homous on sairaus, joka tulee parantaa koska se johtaa pedofiliaan. Uskonnoton sivuuttaa tosiasiat että pedofiileista suurin osa on juurikin naimisissa olevia ja hyvä tuloisia miehiä, ei suinkaan avoimesti homoseksuaaleja.
Entäs se uskonnollisuus? Useimmille uskonnottomille, uskonnollisuudet eivät ole mikään ongelma niin kauan kuin uskonnollisuudella ei ruveta kokonaisen valtion asioita määräämään ja uskonnollisuus on vapaaehtoista. Uskonnoton ymmärtää että uskon pitää lähteä ihmisestä itsestään eikä sitä kuulu väkisten ihmiseen asentaa.
Uskovainen taasen näkisi mielellään koko valtion toimivan juurikin hänen uskontonsa mukaisesti. Uskonnottomuus ja eriuskoisuus eivät sovi suunnitelmiin, vaan ne tulee kitkeä jollain tavalla pois. On vain yksi jumala, ja se on juurikin se, mihin kukin uskovainen sattuu uskomaan.
Uskovainen jyrää surutta ihmisoikeuksien yli, jos ne eivät sovi hänen uskontoonsa. Homot tulee alentaa alemmiksi vaikka mikään tutkimus ei puolla väittämää että homous olisi biologinen tai mentaalinen sairaus. Täysin perusteettomasti pedofilia on myös lisätty homouden seuraukseksi vaikka kaikki faktat puhuvat tuota väitettä vastaan.
Entäs esiaviollinen seksi? Uskovan mielestä esiaviollinen seksi on ehdottoman väärin. Se että jokainen nyt kuitenkin ihan itse saisi ruumistaan päättää ei mahdu "avoimen" uskovaisen suvaitsevaisuuteen.
Uskonnolliset myös perustelevat kovin usein sotia, juurikin jumalan tahdolla. Jumalan käsky "älä tapa" sivuutetaan surutta, kunhan joku muistaa vain mainita, että mainittu tappaminen nyt vain sattuu olemaan jumalan tahto.
Sinänsä huvittavaa että vatikaani aikoinaan julisti, että jumala on erehtymätön. Jos joku pystyisi jumalan erehtyväisyyden osoittamaan, lakkaisi kaikkeus olemasta.
"Älä tapa" "Sota on jumalan tahto" Ei sotaa ilman ruumiita = Jumala on erehtynyt mutta olemme täällä vieläkin.
Uskovainen siis syyttää ahdasmieliseksi sellaista henkilöä, joka ei suostu hänen uskontonsa määrittelemään kenkälaatikkoon sovittautumaan.
Ottakaa nyt arvoisat uskovaiset sanakirja esiin, sanan "ahdasmielisyys" kohdalta ja tavatkaa sitä hetki, ennen kuin alatte ahdasmielisiksi niitä kutsumaan jotka ovat kaikkea muuta kuin ahdasmielisiä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihmisen kirjoitus:-) Pahasti vain pelkään, että suurin osa tällä palstalla häiriköivistä hihuista ei ymmärrä tuosta mitään tai eivät viitsi lukea noin pitkää aloitusta. Enempää asioista en voisi olla samaa mieltä. Kun täällä niin usein uskikset peräänkuluttavat järkeä, niin tässä sitä nyt olisi tarjolla oikein olan takaa.
ei kommentteja. liian fiksua ja perusteltua.... sori, mutta taisin olla oikeassa.
Aina niin objektiivisen dhimmun(oikea) olisin niin toivonut vastaavan.
täällä aika ajoin. Itse olen huomannut, että jos esitän asiallisen aloituksen perusteluineen, uskisvastauksia tulee kovin vähän. Tänään tulee viimeinen osa Valtaojan keskustelusta, jonka lyhyitä yöunia uhmaten aion katsoa.
Olipas hyvä että mainitsit. Olin jo unohtanut.
Hyvää illan jatkoa:-)
mutta yritetään.
Uskonnot ovat mitä suurimmassa määrin kytköksissä politiikkaan ja usein ne myös ovat sitä ainoaa sallittua politiikkaa. Teokratiat ovat uskonnollis-poliittisia järjestelmiä ja niissä ei ole lakiuudistuksia tehty satoihin vuosiin. Mitäpä muslimimaissa eduskuntalaitoksella muka tekee, koska sharia on se joka pysyy?
Sitten on tuo surullisenkuuluisa USA. Suurvallaksi kutsuttu maa on takapajuisten punaniskojen, korruptoituneiden poiitikkojen ja näiden bisnesmieskavereiden temmellyskenttä. Tähän soppaan kun sitten liitetään uskonto ja kristilliset arvot, niin burgereita mussuttava ja mistään mitään tietämätön jengi uskoo kaiken. On kuin jossain hellareitten kaatumabileistä koko touhu.
Kun noita pressaehdokkaiden puheita on katsellut, niin tulee mieleen Aatu. Paljon puhetta ja karismaattista esiintymistä, mutta kuka muistaa mitä ne oikeasti sanoivat.
Minua närästää kyllä tuo Palin. Omahyväinen tyyppi ja todella törkeä puheissaan homoseksuaaleista. Silti hänen arvomaailmaansa ei kuulu Alaskan luonnonsuojelualueen suojeleminen.
saattaisin lähestyä häntä toiveikkaasti. Mutta kun hän avaisi suunta, ottaisin 180 asteen käännöksen.
Samaa mieltä. Odotellaan uskisosaston jyräystä ;-D
ota kantaa tähän. Tämä menee niiden hilseen yli...
Uskonnollinen yhteiskunta järjestelmä, teokratia, on pohjimmiltaan sama kuin kommonistisella Neuvostoliitolla ja Kiinalla oli Stalinin ja Maon aikaan.
Kysymys on loppujenlopuksi henkilöpalvonnasta, jossa uskon esikuvana toimiva henkilö nostetaan kansan yläpuolelle ja hänen alaisuudessaan toimiva pappis eliitti hoitaa käytännön toimet.
Näissä kummassakin valta on keskitetty yhdelle ainoalle henkilölle josta kommonismissa kyseinen henkilö sanoo puhuvansa kansan puolesta ja teokratiassa jumalan puolesta kansalle.
Kumpikin järjestelmä on totalitaristinen ja perustuu propakandaan kuten tiedotusvälineiden ja sananvapauden rajoittamiseen, oman ideologiansa esittämiseen ainoana oikeana ratkaisuna ja pelotteluna ulkopuolisella uhalla.
Stalinin ja Maon hallinnot perustuivat puoluekirjaan johon oli kirjattu mitä tulee tavoittaa ja missä ajassa. Kokonaisvaltainen hallinnollisen, laillisen, sosiaalisen ja taloudellisen järjestelmän reformointi.
Teokratiassa ainoa asia joka vaihtuu on se että kommonistisen puolueen puolueasiakirja muuttuu uskonnon pyhäksi kirjaksi.
Uskonnollisesta, ideologisesta taikka aatteellisesta vapeudesta ei edes voida puhua sillä uskonnollinen dogma kumoaa kaikki muut näkökulmat julistaen ne harhaopiksi josta on päästävä eroon.
Tästä päästäänkin synti käsitteeseen joka on nimenomaan kunkin uskonnon jumalalta saatujen lakien rikkomista, josta rangaistuksena useassa jos ei kaikissa tapauksista kuolema ja ikuinen kidustus.
Dogmaattisen järjestelmän soveltaminen lainsäädäntöön luo aatteellisen tyhjiön, kieltäen kaikenlaisen toiminnan ja ajattelun joka on ko. uskonnon pyhän kirjan vastaista.
On olemssa vain yksi muuttumaton totuus ja kaikki muut ovat väärässä.
Tämä perus olettamus joka löytyy jokaisesta uskonnosta on asetelma jonka väittäminen avoimeksi ja suvaitsevaiseksi on absurdia.
Kuten itsekkin sanoit seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ihmisarvon alentaminen ei ole kovinkaan avointa ja suvaitsevaista toimintaa.
Naisten asema uskonnollisessa kontekstissa on kuitenkin yksi sellainen asia joka saa tarpeettoman vähän huomiota.
Kaikki valtauskonnot ovat sovinistisia, tästä ei pääse yhtään mihinkään.
Kristinusko, juutalaisuus ja islam kaikki esineellistävät naisen hänen puolisonsa omaisuudeksi. Naisella uskonnollisessa kontekstissa on poikkeuksetta hyvin vähän vapauksia ja nämäkin ainoastaan mikäli hänestä vastuussa oleva mies nämä hänelle sallii.
Ahdasmielisyyttä ei uskonnoista puutu vaan koko uskonnollisen järjestelmän perusidea on ahdasmielisyys.
on juuri se, mikä parhaiten paljastaa sen, että ne ovat oman aikansa miesten, patriarkaattien keksintöjä.
Vahtiminen, eritoten naisten seksuaalisuuden vahtiminen, sotiminen, kaikenlainen väkivallan ihannointi, ne ovat uskontoa.