Ps. 22:17: "Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat."
Psalmi 22 on profeetallinen Messias-psalmi. Siinä kerrotaan ristiinnaulitun Messiaan kärsimyksistä. Noin 250 vuotta eKr. Vanha testamentti käännettiin Egyptissä kreikan kielelle. Juutalaiset kirjanoppineet olivat kääntäjinä. Käännöksen nimi on SEPTUAGINTA, koska työtä oli tekemässä 70 kirjanoppinutta. Heprealainen Vanha testamentti oli vain kerakkeilla kirjoitettu. Vasta noin vuonna 400 A. D. juutalaiset kirjanoppineet rupesivat Tiberiaassa kirjoittamaan siihen vokaalimerkkejä. Kun he tulivat yllä olevaan kohtaan, näkivät he, että siinä on selvä viittaus ristiinnaulitsemiseen. Oikea teksti kuuluu nimittäin: "He lävistivät käteni ja jalkani." Kääntäjät päättivät, että oikea ajatus on keinolla millä tahansa saatava pois. Alkuperäisestä heprealaisesta sanasta "CARU" tehtiin "CAARJEI" = niin kuin leijonat. Onneksi sanan merkitys on Septuaginta-käännöksessä oikein ("lävistivät"). Lutherin käännöksen sana on oikein, samoin norjalaisen, englantilaisen ja ruotsalaisen käännöksen mutta nykyisessä suomalaisessa raamatunkäännöksessä on virhe. Vanhassa lestadiolaisten Raamatussa kohta on paremmin: "Lävisti niin kuin jalopeura minun käteni ja jalkani."
Tästä samasta kohdasta näkyy myös ihmeellisellä tavalla Raamatun jumalallinen inspiraatio. Daavid kirjoitti kyseisen psalmin liki tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymistä. Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten tapa teloittaa rikollisia. Rooman valtakunta syntyi myöhemmin, paljon sen jälkeen kun tämä ennustus oli kirjoitettu. Juutalaisten ja Vanhan testamentin ajan tapa oli kivittää rikolliset. Vain jumalallinen inspiraatio pystyi ennustamaan nain tarkasti tulevan Messiaan kuoleman.
Psalmi 22 on profeetallinen Messias-psalmi. Siinä kerrotaan ristiinnaulitun Messiaan kärsimyksistä. Noin 250 vuotta eKr. Vanha testamentti käännettiin Egyptissä kreikan kielelle. Juutalaiset kirjanoppineet olivat kääntäjinä. Käännöksen nimi on SEPTUAGINTA, koska työtä oli tekemässä 70 kirjanoppinutta. Heprealainen Vanha testamentti oli vain kerakkeilla kirjoitettu. Vasta noin vuonna 400 A. D. juutalaiset kirjanoppineet rupesivat Tiberiaassa kirjoittamaan siihen vokaalimerkkejä. Kun he tulivat yllä olevaan kohtaan, näkivät he, että siinä on selvä viittaus ristiinnaulitsemiseen. Oikea teksti kuuluu nimittäin: "He lävistivät käteni ja jalkani." Kääntäjät päättivät, että oikea ajatus on keinolla millä tahansa saatava pois. Alkuperäisestä heprealaisesta sanasta "CARU" tehtiin "CAARJEI" = niin kuin leijonat. Onneksi sanan merkitys on Septuaginta-käännöksessä oikein ("lävistivät"). Lutherin käännöksen sana on oikein, samoin norjalaisen, englantilaisen ja ruotsalaisen käännöksen mutta nykyisessä suomalaisessa raamatunkäännöksessä on virhe. Vanhassa lestadiolaisten Raamatussa kohta on paremmin: "Lävisti niin kuin jalopeura minun käteni ja jalkani."
Tästä samasta kohdasta näkyy myös ihmeellisellä tavalla Raamatun jumalallinen inspiraatio. Daavid kirjoitti kyseisen psalmin liki tuhat vuotta ennen Kristuksen syntymistä. Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten tapa teloittaa rikollisia. Rooman valtakunta syntyi myöhemmin, paljon sen jälkeen kun tämä ennustus oli kirjoitettu. Juutalaisten ja Vanhan testamentin ajan tapa oli kivittää rikolliset. Vain jumalallinen inspiraatio pystyi ennustamaan nain tarkasti tulevan Messiaan kuoleman.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.