Venäjän nykyinen sotatiede noudattaa frunzelaisia periaatteita. Mihail Frunze oli moldovalais-venäläinen sotateoriitikko (1885 – 1925), jonka sotilaspolitiikalla Neuvostoliitto nousi suurvallaksi.
Frunzen teorian mukaan ”hyökkäys on päätaistelumuoto ja puolustus sekä viivytys vain sille alisteisia valmistelevia toimia. Sitä osoittavat erityisesti ydinaseita ja interventiojoukkoja koskevat suunnitelmat. Uusimmassa doktriinissa ei enää kielletä ydinaseiden ensikäyttöä vaan sitä pidetään päinvastoin oikeutettuna tiettyjen ehtojen vallitessa. Strateginen puolustus on pääsääntö, jota voidaan toteuttaa myös ennalta ehkäisevillä operatiivisilla iskuilla.”
”Asejärjestelmistä ei ole Venäjällä pulaa. Yksi nykyisen doktriinin painopisteistä on liikekannallepanokyvyn kehittämisessä eli kyvyssä muodostaa reservistä joukkoja aktiivipalvelukseen.”
”Määrävuosi asevoimien kehittämisohjelmissa on yleensä vuosi 2010. Silloin Venäjän on määrä olla täysimääräisesti valmis taas haastamaan lännen. Venäjällä olisi silloin valmiudet ydinsodan, laaja-alaisen tavanomaisen hyökkäyksen, paikallisten ja alueellisten sotien sekä valtionsisäisten kansallisuusperäisten tai uskonnollisten sotien varalle.”
Tällaisesta ennalta ehkäisevästä sodasta toimii hyvänä esimerkkinä lyhyt Kaukasuksella elokuussa puhjennut konflikti, jossa itsenäisesti toimiva 58. armeija musersi parissa päivässä Etelä-Ossetiaan hyökännet NATO:n kouluttamat ja aseistamat kommandot. Samalla romuttautuivat NATO:n alaisen GUAM-järjestön kaikki suunnitelmat militarisoida entisen Neuvostoliiton ydinalueita, tässä tapauksessa Kaspianmeren maiden Azerbaidzhanin, Turkmenistanin, Kazahstanin rikkaat öljy- ja kaasualueet.
Tarkemmin Venäjän uudistuneesta sotadoktriinista kirjoittaa sotahistorian dosentti Markku Salomaa tämän päivän Hesarissa.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Venäjä soveltaa Frunzen sotateoriaa/1135239254989
Frunzen teorian mukaan ”hyökkäys on päätaistelumuoto ja puolustus sekä viivytys vain sille alisteisia valmistelevia toimia. Sitä osoittavat erityisesti ydinaseita ja interventiojoukkoja koskevat suunnitelmat. Uusimmassa doktriinissa ei enää kielletä ydinaseiden ensikäyttöä vaan sitä pidetään päinvastoin oikeutettuna tiettyjen ehtojen vallitessa. Strateginen puolustus on pääsääntö, jota voidaan toteuttaa myös ennalta ehkäisevillä operatiivisilla iskuilla.”
”Asejärjestelmistä ei ole Venäjällä pulaa. Yksi nykyisen doktriinin painopisteistä on liikekannallepanokyvyn kehittämisessä eli kyvyssä muodostaa reservistä joukkoja aktiivipalvelukseen.”
”Määrävuosi asevoimien kehittämisohjelmissa on yleensä vuosi 2010. Silloin Venäjän on määrä olla täysimääräisesti valmis taas haastamaan lännen. Venäjällä olisi silloin valmiudet ydinsodan, laaja-alaisen tavanomaisen hyökkäyksen, paikallisten ja alueellisten sotien sekä valtionsisäisten kansallisuusperäisten tai uskonnollisten sotien varalle.”
Tällaisesta ennalta ehkäisevästä sodasta toimii hyvänä esimerkkinä lyhyt Kaukasuksella elokuussa puhjennut konflikti, jossa itsenäisesti toimiva 58. armeija musersi parissa päivässä Etelä-Ossetiaan hyökännet NATO:n kouluttamat ja aseistamat kommandot. Samalla romuttautuivat NATO:n alaisen GUAM-järjestön kaikki suunnitelmat militarisoida entisen Neuvostoliiton ydinalueita, tässä tapauksessa Kaspianmeren maiden Azerbaidzhanin, Turkmenistanin, Kazahstanin rikkaat öljy- ja kaasualueet.
Tarkemmin Venäjän uudistuneesta sotadoktriinista kirjoittaa sotahistorian dosentti Markku Salomaa tämän päivän Hesarissa.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Venäjä soveltaa Frunzen sotateoriaa/1135239254989
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.