ponnistusvaihe

miinuliikka

kertokaapa ja kuvailkaa, miltä se ponnistusvaihe tuntuu ja millainen kokemus se on? millainen kipu on siinä vaiheessa? yleensäkkin, kuvailkaa ja kertokaa millainen se tilanne on ja miltä se tuntui?

50

4032

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äiti kokee

      kaiken voittavaa ponnistamisen tarvetta. Siinä ei edes huomaa kipua. Se on alkukantainen ja samalla kaikkivoimaisuuden hetki, joka päättyy sanoin kuvaamattomaan helpotukseen ja lapsen saamiseen vatsansa päälle.
      Jos ihminen voi olla joskus lähellä jumaluutta, se on silloin, kun työntää ruumiistaan maailmaan uutta ihmistä. Sen koettuani olen aina hieman säälinyt miehiä, jotka eivät saa koskaan sitä tunnetta kokea.

      • ..........

        Tunsin kipua! Mutta minulla ei ollutkaan mitään kivun lievitystä.
        Mutta kun se supistus tuli. Oli ihan pakko ponnistaa. Ja se ponnistaminen halpotti sitä kipua.
        Helpotuksen tunne tuli vasta, kun vauva oli ulkona ja kivut loppuivat siihen.


      • Mies.kokee

        Itse miehenä säälin naisia, jotka eivät koskaan saa kokea, miltä tuntuu olla kaikkivoipa. Siemensyöksyn hetkellä tuntee olevansa lähellä jumaluutta ja synnyttävänsä maailmaan uutta elämää.


    • äiti kohta viidelle

      Ekassa synnytyksessäni työntösupistukset loppuivat kun aloin työnttää, eli työnsin sitten vaan käskystä. Mitään kipua en tuntenut, mutta olin niin poikki ja kuumetta 40 astetta, että mahan päältä avittivat että tyttö tuli maailmaan. Repesin aika paljon, mutta en tosiaan tuntenut sitä yhtään.

      Toisessa synnytyksessä ainoa kivulias supistus oli se eka työntösupistus. Sitten vaan työnsin kun sain luvan ja tunsin kovaa kiristystä alapäässä kun vauva syntyi.

      Kolmannessa synnytyksessä en tuntenut työntämisen tarvetta ja oli ihmeissäni kun kätilö käski työntää. Tein työtä käskettyä ja silloin vauva rupesi tulemaan sellaisella vauhdilla että pois alta! Kätilö käski pitää taukoa ja minä huusin ettei pysty kun työnnättää niin tosi kovaa. Tunne oli huumaava!

      Neljännessä istuskelin kaikessa rauhassa keinustuolissa naukkaillen ilokaasua ja nauttien supistusten työtä tekevästä voimasta. Silloin alkoi työnnättää niin että! Soitin kelloa ja sopersin kätilölle "Nyt syntyy, nyt syntyy!" Käski istua keinutuolissa sen supistuksen loppuu, mutta minä rynnin pöydälle ja sanoin ettei voi, syntyy muuten keinutuoliin. Sitten kaikki valmiiksi ja kaksi ponnistusta ja pieni poika oli maailmassa.

      Synnytys on ihanaa, kun muistaa koko ajan mistä on kyse!

      Ponnistusvaiheessa ajattelen aina että nyt ponnistan vaikka tuntuis miltä! Kohta mulla on vauva! :D Nyt odotan innolla marraskuussa pääseväni taas tositoimiin! Oikein odotan supistuksia, niissä on samaa tuntua kuin kunnon urheilusuorituksessa.

      • näin.......

        Ponnistusvaihe oli tosi kivulias ja pitkä (melkein puolitoista tuntia). Väliliha leikattiin ja repesin. Vauvan ulos tuleminen ei helpottanut kipuja... Olo oli kaamea enkä jaksanut pitää vauvaa sylissä :(

        Että näin meillä...


    • ....

      Minulle annettiin epiduraali vasta niin myöhään, että en käytännössä tuntenut mitään ponnistamisen tarvetta tai kipua. SInänsä minulla oli ponnistamisen alussa hölmistynyt olo, enkä tiennyt oikein mitä tehdä. Minulla oli tunne, että en osannut tehdä sitä oikein. MInulta meni varmasti muutamat kunnon supistukset ohitse ponnistusvaiheessa oman epävarmuuteni takia. Olin pelännyt ponnistusvaihetta etukäteen eniten, ja olinkin alkuun ihan pölvästynyt, kun en tuntenut mitään..(puudutus) Lopussa oli kyllä tuskaset hetket, mutta se kesti onneksi vain vähän aikaa (imukuppisynnytys).

    • Sone

      Ei mitään kipuja, pelkkä paineen tunne. Toisessa synnytyksessä epiduraali, toisessa ei, samantuntuiset olivat. Kätilön mukaan se epiduraali ei vaikuta kudoksen tuntoon juurikaan, auttaa vaan suppareihin.

      Supistukset onkin sitten ollut yhtä helvettiä.

    • ihanaa...

      Supistukset kipeitä. Ponnistaminen ei, vain kovaa paineen tunnetta takapuolessa ja kuin tarve ulostaa isoa kakkaa. Ekassa synnytyksessä pysähtyi kaikki, joten hätäsektio. Tokassa avautuminen käynnistyksen kautta tosi sukkelaa ja synnytys eteni hyvin. Tosin sydänäänten laskut ja imukuppiavusteinen ja samalla välilihan leikkaus. Mutta ihana tunne oli se kun vauva tuli ulos, ei sattunut ja väliliha on parantunut eikä paikat löystyneet. Mutta se, että jaksaa ponnistaa ja olla oikeassa asennossa ja hengitykstekniikka mukana, on vaikea yhdistelmä.

    • peru jos voit

      Synnytyksen kamalin kokemus. Avautuminen ei ollut mitään sen rinnalla.

    • MammaMammaMamma

      Ponnistaminen on ollut minulle aika kivuliasta, mutta onneksi nopeaa: ensimmäiselläkin kerralla alle puoli tuntia, välilihaa ei ole leikattu ensimmäisen kerran jälkeen enkä ole revennyt kuin pikkuisen.

      Hyvä asento on tärkeä, joten mahdollisten kipujenkin keskellä kannattaa uhrata vähän voimia ja määrätietoisuutta siihen, että asento tuntuu hyvältä: tukevalta ja jos se nyt on mahdollista, miellyttävältä. Jalat tarvitsevat tukea ja käsilläkin on kiva pitää jostain kiinni.

      Kätilö neuvoo ponnistamisessa (ajankohdan). Ponnistaminen itsessään on aika helppoa: teet sen, mitä keho vaatii: yrität rentoutua, et laita vastaan, et pidättele, vaikka ehkä pelottaa ja tuntuu, että repeät kahtia. Totuus on, että silloin sitä repeää (varmemmin ja pahemmin) jos pistää vastaan tai hirveästi hoppuilee. Pitää antaa kehon tehdä rauhassa. Se osaa.

      Minulla kipu on loppunut kuin seinään aina, kun lapsi on syntynyt. Se on ihanaa. Välilihan tai repeämien ompelu sitten vähän sattuu (jos kätilö ei puuduta kunnolla, mutta sitten kannattaa huutaa ja vaatia puudutusta), mutta se on sellaista pikku nipistelyä. Se synnytyskipu on kyllä lakannut lapsen ulostuloon.

      • oli aika

        helpottavaa avautumisvaiheen jälkeen. Rumasti sanoen tuntui kuin olisi ISO p...aa työntäny ulos. Ihmeellisesti siihen saa voimaa kun tietää että kohtaa saa pienen vauvan syliin.


      • kun siitä
        oli aika kirjoitti:

        helpottavaa avautumisvaiheen jälkeen. Rumasti sanoen tuntui kuin olisi ISO p...aa työntäny ulos. Ihmeellisesti siihen saa voimaa kun tietää että kohtaa saa pienen vauvan syliin.

        ponnistusvaiheesta on sanottu että kyllä sen sitten tuntee kun haluaa ponnistaa ja niinhän se oli minullakin vaikka en uskonut.

        Yhtäkkiä pomppasin unen seasta ylös ja sanoin että nyt ponnistuttaa.

        Ponnistusvaihe oli rauhallinen, mutta raskas. Ponnistin vähän päälle tunnin. Lopulta voimien loputtua sain oksitosiinia. Kannattaa kysyä ihan reilusti kätilöltä jos pystyy mitä tehdä.

        Itse kysyin varovasti että saanko ponnistaa vaikka en tunne supistuksia ja sain luvan.

        Ponnistaa kuulemma osasin mutta suunta oli hakusessa siinä kätilö auttoi työntämällä sormet mukaan. Se sattui mutta ei haitannut kun tunsi sen auttavan. Lopulta poika tuli ulos käsi poskella... piruilija jo syntyessään :)

        Nyt toista kun menen synnyttämään on enemmän hajua siitä mitä ollaan menossa tekemään ja mikä on minulle paras tapa ponnistaa ainakin näin etukäteen ajateltuna.


      • tukevasta

        asennosta tuli mieleeni mulla ollut kätilö joka ei antanut mun pitää sängyn laidoista kiinni vaan jankkasi koko ajan että pidä kiinni lakanasta. Jotenkin en siinä vaiheessa tajunnut edes panna vastaan vaan hoidin homman sitten siinä helvetin huterassa ihmeellisessä asennossa. Ymmärrän kyllä että siinä saattaa alkaa nostamaan itseään jolloin voimat saattavat mennä yläkropan käyttöön, mutta meillä vauva oli tulossa vauhdilla ja musta oli oikeesti todella vaikeeta kun ei "saanut" ottaa tukea mistään. Tuntui että luisun koko ajan ja ajatukset karkasivat kokonaan siihen. Harmi, koska olisin halunnut täysillä keskittyä kokemaan miltä vauvantulo tuntuu. Nyt en tiennyt siitä oikein mitään.

        Niin, aloittajalle vastaus siis että ponnistusvaihe meni tuota ajatellessa... Ponnistusvaiheen alkaminen oli ihan mieletön helpotus koska olin pelännyt etten jaksaisi työntää vauvaa ulos. Kun ponnistamisen tunne tuli, tiesin heti että se tapahtuu niin luonnostaan että turhaan pelkäsin. Repeämistä en huomannut ja jälkeenpäin ei ollut mitään kipuja.


    • erilainen kipu.

      Kipu on sellainen, että tuntuu kuin sinut revittäisiin kahtia, enkä yhtään liioittele. Piakkoin syntyy kolmonen ja olen jo varautunut siihen, että huutaa saa kurkkunsa käheäksi.

      • kiljut?

        Ja sekö auttaa niihin kipuihn? Et mielestäni tee muuta kuin itsesi naurunalaiseksi, ei niitä kätilöitä mitään kiljumista kiinnosta kuulla.

        Minä en ole päästänyt pihausta enempää, kaksi on synnytetty ja ilman epiduraaleja.


      • ---------------------------...
        kiljut? kirjoitti:

        Ja sekö auttaa niihin kipuihn? Et mielestäni tee muuta kuin itsesi naurunalaiseksi, ei niitä kätilöitä mitään kiljumista kiinnosta kuulla.

        Minä en ole päästänyt pihausta enempää, kaksi on synnytetty ja ilman epiduraaleja.

        Joillekin se äänen purkaminen tuo voimaa ja auttaa tuskaan. Eipä sitä tarvitse ihmetellä. Se on luonnollista silloin kuun ihmistä revitään elävältä.

        En ole synnyttänyt, mutta olen saanut jalkaani avomurtuman. Kun kenkää koetettiin ottaa jalasta pois ja luu törrötti jalasta, niin kyllä siinä pakostakin karjaisu pääsi.

        Joskus huutoa pääsee menkkasupistuksen kipeimmässä kohdassa. Se huuto vain tulee väkisin, kun sattuu niin kovasti.


      • kyllä olisi

        kehdannut ruveta mitään huutamaan. Viereisiin saleihinkin kuuluu äänet tosi selvästi joten häiritsepä siinä sitten muidenkin ainutlaatuista kokemusta. Jos olisit minun "naapurini" niin tekis mieli käydä huitasemassa.

        Ja kait se nyt sattuu enemmän jos siihen suhtautuu noin! Revitään kahtia muka... Alapäästäsi putkahtaa vauva ja se on sitä varten siellä olemassa joten kannattaisiko kenties suhtautua asiaan hieman luonnollisemmin?


      • juuri on...
        kyllä olisi kirjoitti:

        kehdannut ruveta mitään huutamaan. Viereisiin saleihinkin kuuluu äänet tosi selvästi joten häiritsepä siinä sitten muidenkin ainutlaatuista kokemusta. Jos olisit minun "naapurini" niin tekis mieli käydä huitasemassa.

        Ja kait se nyt sattuu enemmän jos siihen suhtautuu noin! Revitään kahtia muka... Alapäästäsi putkahtaa vauva ja se on sitä varten siellä olemassa joten kannattaisiko kenties suhtautua asiaan hieman luonnollisemmin?

        Nykyajan uusavuttomat äidit kiljuu ja kerjää ensiksi epiduraalia ja kun muutenkin kiireinen anestesialääkräi tulee sitä antamaan niin sitten kiljutaan taas, että kun se piikki sattuu niin kamalasti...voi huhhuh, ei siis minkäänlaista kivunsietokykyä.


      • ---------------
        kyllä olisi kirjoitti:

        kehdannut ruveta mitään huutamaan. Viereisiin saleihinkin kuuluu äänet tosi selvästi joten häiritsepä siinä sitten muidenkin ainutlaatuista kokemusta. Jos olisit minun "naapurini" niin tekis mieli käydä huitasemassa.

        Ja kait se nyt sattuu enemmän jos siihen suhtautuu noin! Revitään kahtia muka... Alapäästäsi putkahtaa vauva ja se on sitä varten siellä olemassa joten kannattaisiko kenties suhtautua asiaan hieman luonnollisemmin?

        kyllä se synnytys aika kaukana luonnollisesta usein on, eikä kaikilla sieltä vaan vauvaa putkahda. revitään väkisin imukupilla, murretaan luita, saksitaan alapää saksilla auki (joillan ilman puudutustakin), ommellaan tajuissaan olevan ihmisen lihaa ilman puudutusta jne jne. onneksi itsellä ei kokemuksia tulekkaan, sektio sopii mulle ja tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin tuollaine teurastus


      • tuollasta
        --------------- kirjoitti:

        kyllä se synnytys aika kaukana luonnollisesta usein on, eikä kaikilla sieltä vaan vauvaa putkahda. revitään väkisin imukupilla, murretaan luita, saksitaan alapää saksilla auki (joillan ilman puudutustakin), ommellaan tajuissaan olevan ihmisen lihaa ilman puudutusta jne jne. onneksi itsellä ei kokemuksia tulekkaan, sektio sopii mulle ja tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin tuollaine teurastus

        ja ilmotat sitten että sulla ei onneksi moisesta kokemusta ookkaan? Sulla kun ei ole kokemusta luonnollisesta synnytyksestä, vaan leikkauksesta, niin turhaan otat osaa keskusteluun ponnistusvaiheesta. Se on kuule luonnollista, sitä varten naisen kroppa on sellainen ku on.


      • on luonnollista
        tuollasta kirjoitti:

        ja ilmotat sitten että sulla ei onneksi moisesta kokemusta ookkaan? Sulla kun ei ole kokemusta luonnollisesta synnytyksestä, vaan leikkauksesta, niin turhaan otat osaa keskusteluun ponnistusvaiheesta. Se on kuule luonnollista, sitä varten naisen kroppa on sellainen ku on.

        tässä: "...revitään väkisin imukupilla, murretaan luita, saksitaan alapää saksilla auki (joillan ilman puudutustakin), ommellaan tajuissaan olevan ihmisen lihaa ilman puudutusta jne jne...."

        ei onneksi ole OMAA kokemusta, riittää että tiedän mitä se touhu pahimmillaan on ja suojelen itseäni siltä.


      • päättelet,
        on luonnollista kirjoitti:

        tässä: "...revitään väkisin imukupilla, murretaan luita, saksitaan alapää saksilla auki (joillan ilman puudutustakin), ommellaan tajuissaan olevan ihmisen lihaa ilman puudutusta jne jne...."

        ei onneksi ole OMAA kokemusta, riittää että tiedän mitä se touhu pahimmillaan on ja suojelen itseäni siltä.

        että synnytyksesi olisi sellainen kuin synnytys pahimmillaan voi olla? Onko lääkäri tutkinut sinut ja todennut, että synnytyksessäsi esiintyy luultavasti ongelmia?
        Suomessa lääketiede on kehittynyt niin pitkälle, että ongelmasynnyttäjille tehdään verrattain turvallinen keisarileikkaus. Esimerkiksi kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa saat lukea, että Afganistanisssa keisarileikkauskin joudutaan suorittamaan ilman nukutusta tai puudutusta, koska lääkkeitä ei ole. Kaikki on suhteellista.
        Jos aina kuvittelee, millaista elämä voi pahimmillaan olla, ei uskalla elää lainkaan. Potentiaalisia kauhuja on kaikkialla, ja lopuksi me kaikki kuolemme tavalla tai toisella. Saanen vakuuttaa kolme kertaa ilman mitään kivunlievitystä synnyttäneenä, että harvoin pääsee sairaalaan mukavammissa merkeissä. Samassa rakennuksessa muilla osastoilla tapahtuu koko ajan paljon tuskallisempia asioita. Lapsiakin uhkaavat mitä hirveimmät sairaudet, vammat, tapaturmat ja rikokset.
        Tuskatta ei kukaan pääse elämän läpi. Eikä elämältä kannata itseään suojella. Muutahan meillä ei ole.


      • kakdu
        juuri on... kirjoitti:

        Nykyajan uusavuttomat äidit kiljuu ja kerjää ensiksi epiduraalia ja kun muutenkin kiireinen anestesialääkräi tulee sitä antamaan niin sitten kiljutaan taas, että kun se piikki sattuu niin kamalasti...voi huhhuh, ei siis minkäänlaista kivunsietokykyä.

        voihan miten hieno ja perusteltu kommentti. Oma kypsyys hohtaa siitä läpi ;)


      • .........
        kiljut? kirjoitti:

        Ja sekö auttaa niihin kipuihn? Et mielestäni tee muuta kuin itsesi naurunalaiseksi, ei niitä kätilöitä mitään kiljumista kiinnosta kuulla.

        Minä en ole päästänyt pihausta enempää, kaksi on synnytetty ja ilman epiduraaleja.

        Ne synnärin seinät ja kätilöt ovat kuulleet varmaan työuransa aikana kaikenlaista. Ihanaa että nykyään tuetaan äitiä helpottamaan oloaan siten kuin itse tahtoo. Tuskin ne äidit ennnenkään on hymyssä suin saunan lauteilla lapsia ponnistellut.


      • ............
        --------------- kirjoitti:

        kyllä se synnytys aika kaukana luonnollisesta usein on, eikä kaikilla sieltä vaan vauvaa putkahda. revitään väkisin imukupilla, murretaan luita, saksitaan alapää saksilla auki (joillan ilman puudutustakin), ommellaan tajuissaan olevan ihmisen lihaa ilman puudutusta jne jne. onneksi itsellä ei kokemuksia tulekkaan, sektio sopii mulle ja tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin tuollaine teurastus

        Sinä taisit mennä väärään teatteriin. Sinulla on ihan vääristynyt kuva koko alatiesynnytyksestä. Kuvaamasi tilanne on kyllä ihan jostain muusta toimenpiteestä. Ja kyllähän synnytys on yksi maailman luonnollisimmista jutuista sillä perusidea on ihan sama kuin satoja vuosi sitten.


      • nykylääketieteelle
        saksimiset kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        kiitollinen, että saan ylipäätään oman lapsen, koska voin valita sektion synnytystavaksi, koska en voisi alatiesynnytystä ajatellakkaan :)


      • pahimmillaan
        päättelet, kirjoitti:

        että synnytyksesi olisi sellainen kuin synnytys pahimmillaan voi olla? Onko lääkäri tutkinut sinut ja todennut, että synnytyksessäsi esiintyy luultavasti ongelmia?
        Suomessa lääketiede on kehittynyt niin pitkälle, että ongelmasynnyttäjille tehdään verrattain turvallinen keisarileikkaus. Esimerkiksi kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa saat lukea, että Afganistanisssa keisarileikkauskin joudutaan suorittamaan ilman nukutusta tai puudutusta, koska lääkkeitä ei ole. Kaikki on suhteellista.
        Jos aina kuvittelee, millaista elämä voi pahimmillaan olla, ei uskalla elää lainkaan. Potentiaalisia kauhuja on kaikkialla, ja lopuksi me kaikki kuolemme tavalla tai toisella. Saanen vakuuttaa kolme kertaa ilman mitään kivunlievitystä synnyttäneenä, että harvoin pääsee sairaalaan mukavammissa merkeissä. Samassa rakennuksessa muilla osastoilla tapahtuu koko ajan paljon tuskallisempia asioita. Lapsiakin uhkaavat mitä hirveimmät sairaudet, vammat, tapaturmat ja rikokset.
        Tuskatta ei kukaan pääse elämän läpi. Eikä elämältä kannata itseään suojella. Muutahan meillä ei ole.

        olekkaan tuo esimerkkini, taitaa olla aika "normaalia" käytäntöä synnytyksessä, kukaan ei esim ole mulle kertonut, että olisi puudutettu tikattaessa(!). ihan siis normaalia toimintaa neuloa sukuelimiä neulalla ilman puudutusta. Liian isoja vauvoja synnytetään ja paikat repeää totaalisesti,siitä loppuelämäksi pahimmillaan vammat. tai vauva jää jumiin ja revitään väkisin luita murtaen ja saa elinikäisiä vakavia aivovammoja jne. aika usein kuulee tälläistä,ei niin kauhean harvinaista.

        kaipa pahimmillaan synnytyksessä on sitten se äidin tai vauvan kuolema. vauvan kuolemia tapahtuukin, äidin hyvin harvoin(suomessa siis).


      • sitä ihan
        nykylääketieteelle kirjoitti:

        kiitollinen, että saan ylipäätään oman lapsen, koska voin valita sektion synnytystavaksi, koska en voisi alatiesynnytystä ajatellakkaan :)

        tuosta noin vain valitaan. Joudut mun ymmärtääkseni käymään monet väännöt asiasta. Mun mielestä sellanen olis nöyryyttävää. Vinkua nyt lääkärille et mutku mä en ihaoikeest vaa haluu!!! Viddu mä en niinku pysty, daa!? Aikunen ihminen! Älytöntä.

        Jos et ole kuullut synnyttäneestä jota on puudutettu tikattaessa, nyt olet. Minulle pisti kait parikin piikkiä persustaan ennen ku aloitti. Vaikkei tarvinnut laittaa kun muutama. Ihmettelen miksi kukaan antaa tikata ilman puudutusta. On se kumma että on ihmisiä jotka kehtaavat vaatia turhaan isoa leikkausta ja sitten taas ihmisiä jotka eivät kehtaa edes puudutuspiikkiä pyytää.


      • ''''''''''''''''''''''''
        sitä ihan kirjoitti:

        tuosta noin vain valitaan. Joudut mun ymmärtääkseni käymään monet väännöt asiasta. Mun mielestä sellanen olis nöyryyttävää. Vinkua nyt lääkärille et mutku mä en ihaoikeest vaa haluu!!! Viddu mä en niinku pysty, daa!? Aikunen ihminen! Älytöntä.

        Jos et ole kuullut synnyttäneestä jota on puudutettu tikattaessa, nyt olet. Minulle pisti kait parikin piikkiä persustaan ennen ku aloitti. Vaikkei tarvinnut laittaa kun muutama. Ihmettelen miksi kukaan antaa tikata ilman puudutusta. On se kumma että on ihmisiä jotka kehtaavat vaatia turhaan isoa leikkausta ja sitten taas ihmisiä jotka eivät kehtaa edes puudutuspiikkiä pyytää.

        En ole kyllä joutunut mitään vääntämään, ihan asiallisesti ilmoitin, etten synnytä vaan haluan sektion. kaikilla pitää olla oikeus päättää mitä kropalleen tekee/tehdään, ihmettelen miksi se ottaa niin monia ULKOPUOLISIA päähän, hahah :D
        ainakin meidän sairaalassa ymmärrettiin hyvin ja sektion sain. että se siitä nöyryytyksestä.
        Mitenköhän se sulta on pois, jos joku saa vauvan sektiolla, jos kokee sen omaksi tavaksi? Eipä se multa ainakaan mitekään oo pois jos itse synnytät alakautta.
        onhan sektiossa hyviä puolia, säästyy siinäkin muuten aika paljolta. eipä ainakaan ole tiedossa mitään aivovammoja vauvalle tai itselleen nöyryyttäviä laskeuma-, hermo-, tunnottomuus- ja inkotenssivaivoja loppuelämäksi(mitkä ovat yleisiä). Miksi en "vinkuisi" lääkäriltä sektiota, kun en tuollaisia vaivoja ja vammoja vaan itselleni halua, enkä ota riskejä niihin :D
        Mut kaikki synnyttäköön tyylillään :)


      • mua jos
        '''''''''''''''''''''''' kirjoitti:

        En ole kyllä joutunut mitään vääntämään, ihan asiallisesti ilmoitin, etten synnytä vaan haluan sektion. kaikilla pitää olla oikeus päättää mitä kropalleen tekee/tehdään, ihmettelen miksi se ottaa niin monia ULKOPUOLISIA päähän, hahah :D
        ainakin meidän sairaalassa ymmärrettiin hyvin ja sektion sain. että se siitä nöyryytyksestä.
        Mitenköhän se sulta on pois, jos joku saa vauvan sektiolla, jos kokee sen omaksi tavaksi? Eipä se multa ainakaan mitekään oo pois jos itse synnytät alakautta.
        onhan sektiossa hyviä puolia, säästyy siinäkin muuten aika paljolta. eipä ainakaan ole tiedossa mitään aivovammoja vauvalle tai itselleen nöyryyttäviä laskeuma-, hermo-, tunnottomuus- ja inkotenssivaivoja loppuelämäksi(mitkä ovat yleisiä). Miksi en "vinkuisi" lääkäriltä sektiota, kun en tuollaisia vaivoja ja vammoja vaan itselleni halua, enkä ota riskejä niihin :D
        Mut kaikki synnyttäköön tyylillään :)

        joku sektiolla saa lapsen. Ihmettelin vaan, miten on mahdollista, että joku ei pidä synnytystä luonnollisena asiana. Mielestäni kertoo epäpätevyydestä jos sulle tosiaan on noin helposti annettu sektio. Noinhan sen ei kuulu mennä, ei siis vaan mun mielestä, vaan siihen on olemassa tietyt säännöt miten sektion saa. Tuolla oli joku toinen keskustelu ylempänä missä joku sektioo oikeasti tarvinnut ei sitä saanut. Kävitkö sä jossain yksityisellä vai miten se on mahdollista? Eihän lääkärille voi myöskään ilmoittaa että tahdon lääkkeitä, ihan vaan satun haluamaan, annapa niitä nyt sitten siis. Vai onnistuuko tämäkin sun lääkärilläsi? Sama ois myös että plastiikkakirurgiaa tehtäis ihan tosta noin vaan.

        Tiedätkö kaikki synnytyksen edut vauvalle vai tiedätkö vaan kaikki haitat naiselle? Tiedätkö sektion haitat naiselle? Siis mahdolliset haitat, kuten myös mainitsemasi synnytyksen haitat ovat vain MAHDOLLISIA haittoja? Ihan uteliaisuuttani vaan kysyn. Tuollaisen valinnan syyt kiinnostavat mua. Eihän pelkkä riskien välttely voi olla syynä, koska sektiossa on omat riskinsä. Miten siis oot tehnyt valinnan vai onko sulla vaan vähänlaisesti tietoa asioista?

        Joo ja tämä siis ei ole multa mitenkään pois, asia vaan ihmetyttää. Jokainen tehköön omat päätöksensä. Mä olen erittäin tyytyväinen päätökseeni synnyttää lapseni, se oli elämäni upein kokemus, eikä mitään vaivoja jäänyt. Puolen vuoden päästä uudestaan =)


      • ''''''''''''''
        mua jos kirjoitti:

        joku sektiolla saa lapsen. Ihmettelin vaan, miten on mahdollista, että joku ei pidä synnytystä luonnollisena asiana. Mielestäni kertoo epäpätevyydestä jos sulle tosiaan on noin helposti annettu sektio. Noinhan sen ei kuulu mennä, ei siis vaan mun mielestä, vaan siihen on olemassa tietyt säännöt miten sektion saa. Tuolla oli joku toinen keskustelu ylempänä missä joku sektioo oikeasti tarvinnut ei sitä saanut. Kävitkö sä jossain yksityisellä vai miten se on mahdollista? Eihän lääkärille voi myöskään ilmoittaa että tahdon lääkkeitä, ihan vaan satun haluamaan, annapa niitä nyt sitten siis. Vai onnistuuko tämäkin sun lääkärilläsi? Sama ois myös että plastiikkakirurgiaa tehtäis ihan tosta noin vaan.

        Tiedätkö kaikki synnytyksen edut vauvalle vai tiedätkö vaan kaikki haitat naiselle? Tiedätkö sektion haitat naiselle? Siis mahdolliset haitat, kuten myös mainitsemasi synnytyksen haitat ovat vain MAHDOLLISIA haittoja? Ihan uteliaisuuttani vaan kysyn. Tuollaisen valinnan syyt kiinnostavat mua. Eihän pelkkä riskien välttely voi olla syynä, koska sektiossa on omat riskinsä. Miten siis oot tehnyt valinnan vai onko sulla vaan vähänlaisesti tietoa asioista?

        Joo ja tämä siis ei ole multa mitenkään pois, asia vaan ihmetyttää. Jokainen tehköön omat päätöksensä. Mä olen erittäin tyytyväinen päätökseeni synnyttää lapseni, se oli elämäni upein kokemus, eikä mitään vaivoja jäänyt. Puolen vuoden päästä uudestaan =)

        kerroin jo, mitä asioita en todellakaan pidä luonnollisena synnytyksessä.
        Kyllä kaikki saa sektion jos sitä tarvitsevat, itsestä se on kiinni jos ei päätänsä pidä siinä asiassa. osasin itse perustella lääkärille hyvin miksi en aio synnyttää.ihan omassa neuvolassa kerroin ensin ja sitten sain ajan lääkärille. virallinen päätös tietysti tehtiin vasta myöhemmin, mut heti mulle kerrottiin, ettei ketään siihen touhuun pakoteta.

        tiedän synnytyksen edut ja haitat vauvalle ja äidille,samoin sektion. luotan täysin henkilökuntaan sektion kohdalla ja uskon että se menee hyvin kun rauhallisesti ja suunnitellusti tehdään. pidän synnytyksen riskejä pahimpina, siksi otan mieluummin ne sektion riskit(itsellenihän ne riskit siinä ovat, eivät vauvalle). en myöskään luota kätilöihin ja muihin ympärillä häärääviin ihan jo kuulopuheittenkin perusteella. lisäksi se tuntuu todella epäluonnolliselta ja nöyryyttävältä. tuntui kamalalta kun näin jo yhden videon tv:ssä, miten ne sille synnyttäjälle puhuivatkin kuin jollekkin debiilille. ihan meni kylmät väreet,ja mietin että muahan ei tuossa tilassa tulla näkemään ikinä. eli inhoan myös koko synnytystapahtumaa, kuolisin vaikka mieluummin. eli aivoleikkauskaan ei pelota/inhota samalla tavalla jos sellainen tulisi joskus eteen.

        ja kuule, kyllä paljon älyttömämpiäkin pelkoja/inhoja ihmisillä on kuin synnytys, etsi vaikka fobioita googlella. (jos siis pitää ihmetellä ja vähätellä toisten pelkotiloja, tosin itse en niin alennu tekemään.)

        Mutta onnea sulle synnytykseen!


      • ihmetyttää
        '''''''''''''' kirjoitti:

        kerroin jo, mitä asioita en todellakaan pidä luonnollisena synnytyksessä.
        Kyllä kaikki saa sektion jos sitä tarvitsevat, itsestä se on kiinni jos ei päätänsä pidä siinä asiassa. osasin itse perustella lääkärille hyvin miksi en aio synnyttää.ihan omassa neuvolassa kerroin ensin ja sitten sain ajan lääkärille. virallinen päätös tietysti tehtiin vasta myöhemmin, mut heti mulle kerrottiin, ettei ketään siihen touhuun pakoteta.

        tiedän synnytyksen edut ja haitat vauvalle ja äidille,samoin sektion. luotan täysin henkilökuntaan sektion kohdalla ja uskon että se menee hyvin kun rauhallisesti ja suunnitellusti tehdään. pidän synnytyksen riskejä pahimpina, siksi otan mieluummin ne sektion riskit(itsellenihän ne riskit siinä ovat, eivät vauvalle). en myöskään luota kätilöihin ja muihin ympärillä häärääviin ihan jo kuulopuheittenkin perusteella. lisäksi se tuntuu todella epäluonnolliselta ja nöyryyttävältä. tuntui kamalalta kun näin jo yhden videon tv:ssä, miten ne sille synnyttäjälle puhuivatkin kuin jollekkin debiilille. ihan meni kylmät väreet,ja mietin että muahan ei tuossa tilassa tulla näkemään ikinä. eli inhoan myös koko synnytystapahtumaa, kuolisin vaikka mieluummin. eli aivoleikkauskaan ei pelota/inhota samalla tavalla jos sellainen tulisi joskus eteen.

        ja kuule, kyllä paljon älyttömämpiäkin pelkoja/inhoja ihmisillä on kuin synnytys, etsi vaikka fobioita googlella. (jos siis pitää ihmetellä ja vähätellä toisten pelkotiloja, tosin itse en niin alennu tekemään.)

        Mutta onnea sulle synnytykseen!

        ettei lapsen annettaisi tulla ulos samaa tietä, mistä siemenneste on tungettu sisään - ja vielä mahdollisimman isolla ruiskulla.
        Pitäisi siittämistäkin varten tehdä eri reikä mahaan, niin ei tarvitsisi tuntea inhoa.


      • nykytekniikkaa
        ............ kirjoitti:

        Sinä taisit mennä väärään teatteriin. Sinulla on ihan vääristynyt kuva koko alatiesynnytyksestä. Kuvaamasi tilanne on kyllä ihan jostain muusta toimenpiteestä. Ja kyllähän synnytys on yksi maailman luonnollisimmista jutuista sillä perusidea on ihan sama kuin satoja vuosi sitten.

        pidä hyödyntää, niin niitä lapsiahan pitäisi olla enemmänkin, koska ehkäisyn käyttö on nykytekniikkaa, et ei voi sit ees sanoo et älä hanki lapsia, vaan pitäs sanoo et älä harrasta seksiä ollenkaa ikinä, joten ei sit mennä naimisiinkaan vaan nunnaluostariin.

        Järjetöntä ajatella et kaikkien pitäs toimia niin kuin vanhan kansan ihmiset.

        Itselläni ensimmäinen alatiesynnytys ei tuntunut luonnolliselta, toinen alatiesynnytys tuntui luonnolliselta ja teki mieli pistää itsensä siinä hengiltä.

        Kenenkään kipuja ja pelkoja ei voi mitata, niin hyviä tekään ette ole, joten tolle linjalle on säälittävää ja sairasta lähteä!


      • hyvä provo
        ei ole totta.. kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        mutta tutkitutappa vaan kuule ihan itsesi :D


      • paasata
        ihmetyttää kirjoitti:

        ettei lapsen annettaisi tulla ulos samaa tietä, mistä siemenneste on tungettu sisään - ja vielä mahdollisimman isolla ruiskulla.
        Pitäisi siittämistäkin varten tehdä eri reikä mahaan, niin ei tarvitsisi tuntea inhoa.

        ihmettelen kyllä miksi, vuodesta toiseen..


      • esim. kasvaimia
        ei ole totta.. kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        poistetaan ja kaikennäköisiä luonnonvastaisia leikkauksia ja hömpötyksiä muutenkin tehdään, miksei niiden tautien anneta vaan olla ja jyllätä, sehän olisi kaikkein luonnollisinta ja niin on ollut iät ja ajat.
        ja jos on pakko leikata potilaan pyynnöstä, niin kaikenmaailman nukutukset ja puudutukset laitetaan pelkästään mukavuudenhalusta.kipua ja epämukavuutta ei kestetä yhtään.päässä pitää viirata kyllä nyky-ihmisillä ja pahasti. ei sitä ennen hyvinä aikoina ihmisiä nukutettu, mutta eipä valitettu. riskejä ei uskalleta ottaa, vaan vaaditaan antibioottihoidot sun muut IHAN VAAN VARALLE, ettei mitään komlikaatioita tulisi.
        nykyään myös päästään vialliset nössö-synnyttäjätkin vaativat epiduraalia sun muuta kun kipua ei kestetä synnytyksessäkään yhtään. kaiken huipuksi vaaditaan episiotomiaan ja tikkien ompeluunkin puudutusta!!! säälittää näiden reppanoiden kakarat, minkälaisen äidin sellasestakin saavat, huostaan pitäisi ottaa, sanon minä.
        ja vielä että sairaalaan pitää tunkea itsensä synnyttämään, kuinka luonnonvastaista!!kyllä sitä ennenkin saunan lauteilla pungerrettiin ja siitä selvittiin jos luontoäiti niin soi. itsekästä ja idioottimaista tää nykymeno, kaikelta yritetään itseään suojella, eikä mikään saisi olla luonnollista.

        ihmetyttää niin kovin että tätä nykytekniikkaa käytetään kaikkeen turhaan. ja vihastuttaa ylipäänsä että käytetään, miksei voida elää niinkuin ennen??!!

        (itse elän täysin luomusti. pyhän hengen välityksellä tänne kirjoittelen, jos sitä ihmettelette. ja siis katkerahan en tosiaankaan ole, miten te niin kuvittelitte??!!)


      • älä skitsoo
        esim. kasvaimia kirjoitti:

        poistetaan ja kaikennäköisiä luonnonvastaisia leikkauksia ja hömpötyksiä muutenkin tehdään, miksei niiden tautien anneta vaan olla ja jyllätä, sehän olisi kaikkein luonnollisinta ja niin on ollut iät ja ajat.
        ja jos on pakko leikata potilaan pyynnöstä, niin kaikenmaailman nukutukset ja puudutukset laitetaan pelkästään mukavuudenhalusta.kipua ja epämukavuutta ei kestetä yhtään.päässä pitää viirata kyllä nyky-ihmisillä ja pahasti. ei sitä ennen hyvinä aikoina ihmisiä nukutettu, mutta eipä valitettu. riskejä ei uskalleta ottaa, vaan vaaditaan antibioottihoidot sun muut IHAN VAAN VARALLE, ettei mitään komlikaatioita tulisi.
        nykyään myös päästään vialliset nössö-synnyttäjätkin vaativat epiduraalia sun muuta kun kipua ei kestetä synnytyksessäkään yhtään. kaiken huipuksi vaaditaan episiotomiaan ja tikkien ompeluunkin puudutusta!!! säälittää näiden reppanoiden kakarat, minkälaisen äidin sellasestakin saavat, huostaan pitäisi ottaa, sanon minä.
        ja vielä että sairaalaan pitää tunkea itsensä synnyttämään, kuinka luonnonvastaista!!kyllä sitä ennenkin saunan lauteilla pungerrettiin ja siitä selvittiin jos luontoäiti niin soi. itsekästä ja idioottimaista tää nykymeno, kaikelta yritetään itseään suojella, eikä mikään saisi olla luonnollista.

        ihmetyttää niin kovin että tätä nykytekniikkaa käytetään kaikkeen turhaan. ja vihastuttaa ylipäänsä että käytetään, miksei voida elää niinkuin ennen??!!

        (itse elän täysin luomusti. pyhän hengen välityksellä tänne kirjoittelen, jos sitä ihmettelette. ja siis katkerahan en tosiaankaan ole, miten te niin kuvittelitte??!!)

        kun kyse oli ihan vaan siitä, että on älytöntä sanoa, ettei synnytys olisi luonnollista. Niin tekee nisäkkäät, ja ihminen on nisäkäs. Nykytekniikan avulla ihminen voi vältellä monia luonnollisia asioita. Siitä vaan. Se on ihan ok. Nykytekniikalla on saatu aikaan paljon hyvää, kuten myös huonoa. Mutta ei se poista sitä faktaa että synnytys on luonnollinen asia. Ymmärrätkö nyt?

        Näin, ja mun henk.koht. mielipiteeni on että on sääli, kun jotkut jättää moisen kokemuksen pois vapaaehtoisesti. Hienoa, että sektiota tarvitsevat sen voivat saada, mutta vähän perseestä, että pelkurit ei pääse kasvattaan itteään. Joillakin on toki ihan oikeasti fobia, sillon asia on mun mielestä ok. Mutta että pelkää pillunsa näyttävän (entistä) rumemmalta tai että kusta saattaa lirahtaa välillä pöksyyn muutaman viikon niin on mun mielestä typerää että sellanen menee lapsen edun edelle. Katsos, vauva siellä mahassa ei vielä tiedä mitään nykyajan hienouksista, vaan vauva ikäänkuin on niin pösilö että olettaa asioitten menevän niinkun ne on aina menneet. Luonnollista kautta.

        Luontoäiti on meille suonut älyä, nykytekniikkaa on sen ansiosta. Älyä voisi myös käyttää jokainen, ihan vaikka vaan kunnioituksesta luontoäitiä kohtaan, jos ei muuten viitsi. Täysin typeristä peloista voi ÄLYTÄ päästää irti.


      • sä näytä
        '''''''''''''' kirjoitti:

        kerroin jo, mitä asioita en todellakaan pidä luonnollisena synnytyksessä.
        Kyllä kaikki saa sektion jos sitä tarvitsevat, itsestä se on kiinni jos ei päätänsä pidä siinä asiassa. osasin itse perustella lääkärille hyvin miksi en aio synnyttää.ihan omassa neuvolassa kerroin ensin ja sitten sain ajan lääkärille. virallinen päätös tietysti tehtiin vasta myöhemmin, mut heti mulle kerrottiin, ettei ketään siihen touhuun pakoteta.

        tiedän synnytyksen edut ja haitat vauvalle ja äidille,samoin sektion. luotan täysin henkilökuntaan sektion kohdalla ja uskon että se menee hyvin kun rauhallisesti ja suunnitellusti tehdään. pidän synnytyksen riskejä pahimpina, siksi otan mieluummin ne sektion riskit(itsellenihän ne riskit siinä ovat, eivät vauvalle). en myöskään luota kätilöihin ja muihin ympärillä häärääviin ihan jo kuulopuheittenkin perusteella. lisäksi se tuntuu todella epäluonnolliselta ja nöyryyttävältä. tuntui kamalalta kun näin jo yhden videon tv:ssä, miten ne sille synnyttäjälle puhuivatkin kuin jollekkin debiilille. ihan meni kylmät väreet,ja mietin että muahan ei tuossa tilassa tulla näkemään ikinä. eli inhoan myös koko synnytystapahtumaa, kuolisin vaikka mieluummin. eli aivoleikkauskaan ei pelota/inhota samalla tavalla jos sellainen tulisi joskus eteen.

        ja kuule, kyllä paljon älyttömämpiäkin pelkoja/inhoja ihmisillä on kuin synnytys, etsi vaikka fobioita googlella. (jos siis pitää ihmetellä ja vähätellä toisten pelkotiloja, tosin itse en niin alennu tekemään.)

        Mutta onnea sulle synnytykseen!

        synnytystä pelkäävän vaan sitä, mitä oletat siitä seuraavan. Olet kuullut ja nähnyt jotain "kauhujuttuja" ja oletat sitten, että touhu on jotain hirveetä verenlentoa ja leikkelyä ja vammaa tulee perseen täydeltä. Et sitten mitään positiivista ole ikinä kuullut? Oletan, että oot. Eikö se pistä yhtään miettimään samalla tavalla kun negatiivisetkin? Kait synnytys itsessään, ilman tollasia juttuja on sunkin mielestä luonnollista?

        Miksi voit luottaa henkilökuntaan sektion kohdalla, muttet synnytyksen kohdalla? Ja miten se voi tuntua nöyryyttävältä (vaikka ethän sitä edes tiedä, oletat vaan)? Mä ainakin tunsin aivan mieletöntä ylpeyttä koko homman ajan, aina kun oltiin vähän lähempänä loppua. Ja lopussa sellanen tunne rinnassa kuin olis ainoa joka ikinä on synnyttänyt, halkee ylpeydestä.

        Liittyyks sulla toi alapäähän? Inhootko gynee samalla tavalla? Siinä mielessä voisin nöyryytyksen tunteen tajuta. Mä ajattelin sitä ennen synnytystä, et on inhottavaa olla siinä niin kauan toisten tuijotettavana. Gyne on aina joutunu "vääntämään" mun koivet erilleen ;)

        Mulla muuten on aika paljon fobioita, ahtaan-, suljetun- ja korkeenpaikankammot oon saanu kuriin kohtaamalla ne. Hämähäkit, ötökät ja käärmeet on karmeita, niitten kans pitää vielä mietiskellä. Kun uskaltais ees kerran koskee niitä... Mut ei. Se on hankalampi kun siihen ei sinänsä oo mitään järkevää syytä, et niitä tarviis olla pelkäämättä. Piikkikammoo oon joutunu sietämään raskauksien aikana ja hampilekurilla (pitäs joskus kokeilla ilman puudutusta kun se on ainoo mitä siellä pelkään), tapellen saaneet pistettyä, se ei tunnu helpottavan ikinä. En ikinä muulloin kävis esim. verikokeissa. Nyt vauvan takia pitää taas uskaltaa.


      • tietää,
        sä näytä kirjoitti:

        synnytystä pelkäävän vaan sitä, mitä oletat siitä seuraavan. Olet kuullut ja nähnyt jotain "kauhujuttuja" ja oletat sitten, että touhu on jotain hirveetä verenlentoa ja leikkelyä ja vammaa tulee perseen täydeltä. Et sitten mitään positiivista ole ikinä kuullut? Oletan, että oot. Eikö se pistä yhtään miettimään samalla tavalla kun negatiivisetkin? Kait synnytys itsessään, ilman tollasia juttuja on sunkin mielestä luonnollista?

        Miksi voit luottaa henkilökuntaan sektion kohdalla, muttet synnytyksen kohdalla? Ja miten se voi tuntua nöyryyttävältä (vaikka ethän sitä edes tiedä, oletat vaan)? Mä ainakin tunsin aivan mieletöntä ylpeyttä koko homman ajan, aina kun oltiin vähän lähempänä loppua. Ja lopussa sellanen tunne rinnassa kuin olis ainoa joka ikinä on synnyttänyt, halkee ylpeydestä.

        Liittyyks sulla toi alapäähän? Inhootko gynee samalla tavalla? Siinä mielessä voisin nöyryytyksen tunteen tajuta. Mä ajattelin sitä ennen synnytystä, et on inhottavaa olla siinä niin kauan toisten tuijotettavana. Gyne on aina joutunu "vääntämään" mun koivet erilleen ;)

        Mulla muuten on aika paljon fobioita, ahtaan-, suljetun- ja korkeenpaikankammot oon saanu kuriin kohtaamalla ne. Hämähäkit, ötökät ja käärmeet on karmeita, niitten kans pitää vielä mietiskellä. Kun uskaltais ees kerran koskee niitä... Mut ei. Se on hankalampi kun siihen ei sinänsä oo mitään järkevää syytä, et niitä tarviis olla pelkäämättä. Piikkikammoo oon joutunu sietämään raskauksien aikana ja hampilekurilla (pitäs joskus kokeilla ilman puudutusta kun se on ainoo mitä siellä pelkään), tapellen saaneet pistettyä, se ei tunnu helpottavan ikinä. En ikinä muulloin kävis esim. verikokeissa. Nyt vauvan takia pitää taas uskaltaa.

        Mutta se riski on JOKAISESSA synnytyksessä, ettei niitä lapsia ihan pierastakaan pihalle.

        Ja se on niin tyypillistä, että jos ite on pierassu lapset pihalle, niin ei voi tajuta, et se ei kaikilla mene niin, ei edes sinne päin!

        Mielestäni kumpaakaan ei voi olettaa, mutta riski on olemassa, että se ei ihan putkeen mene!

        Itselläni kaksi ihan erilaista alatie synnytystä, eikä ole ollut kumpikaan mitään pieraisuja, joten ymmärrän todella hyvin jos ei sitä riskiä halua ottaa, ettei ne mukulat pieraisemalla tule!!!!

        Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää asian toinenkin puoli, josta teillä ei mahdollisesti ole mitään tietoa.


      • tässä ei
        tietää, kirjoitti:

        Mutta se riski on JOKAISESSA synnytyksessä, ettei niitä lapsia ihan pierastakaan pihalle.

        Ja se on niin tyypillistä, että jos ite on pierassu lapset pihalle, niin ei voi tajuta, et se ei kaikilla mene niin, ei edes sinne päin!

        Mielestäni kumpaakaan ei voi olettaa, mutta riski on olemassa, että se ei ihan putkeen mene!

        Itselläni kaksi ihan erilaista alatie synnytystä, eikä ole ollut kumpikaan mitään pieraisuja, joten ymmärrän todella hyvin jos ei sitä riskiä halua ottaa, ettei ne mukulat pieraisemalla tule!!!!

        Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää asian toinenkin puoli, josta teillä ei mahdollisesti ole mitään tietoa.

        sitä tajua? Mitä jos yrittäisit ymmärtää lukemaasi?


      • Kyllä puudutetaan
        pahimmillaan kirjoitti:

        olekkaan tuo esimerkkini, taitaa olla aika "normaalia" käytäntöä synnytyksessä, kukaan ei esim ole mulle kertonut, että olisi puudutettu tikattaessa(!). ihan siis normaalia toimintaa neuloa sukuelimiä neulalla ilman puudutusta. Liian isoja vauvoja synnytetään ja paikat repeää totaalisesti,siitä loppuelämäksi pahimmillaan vammat. tai vauva jää jumiin ja revitään väkisin luita murtaen ja saa elinikäisiä vakavia aivovammoja jne. aika usein kuulee tälläistä,ei niin kauhean harvinaista.

        kaipa pahimmillaan synnytyksessä on sitten se äidin tai vauvan kuolema. vauvan kuolemia tapahtuukin, äidin hyvin harvoin(suomessa siis).

        Kyllä sitä tikkausta varten aina ainakin yritetään puuduttaa. Joskus puudutus on liian vähäistä eikä nainen tajua valittaa tai joskus kätilö voi olla välinpitämätön. Mutta yleinen käytäntö on kyllä puuduttaa.

        Ja niitä vauvoja kuolee sen verran vähän, ettei sen vähemmäksi noita syntyvyyskuolemia oikein saa. Eivät kuole välinpitämättömyyteen tai hoidon huonouteen, vaan 99% ovat tapauksia, joita ei voi pelastaa.

        Ihan tyhmää kirjoittaa tuollaisia juttuja Suomessa. Ja pelotella ensisynnyttäjiä. Kyllä Suomessa on hyvä synnyttää.


      • äiti viidelle

        olen tehnyt 5 lasta ja koskaan ei ole ollut tarvetta huutaa tai kiljua.
        kertaakaan en ole saanut kivunlievitystä ja jos kuudetta menen tekemään en ota sittenkään.
        viidettä kun olin tekemässä(käynnistettiin)niin ärsytti maata viereisessä huoneessa ja kuunnella kun joku eukko huusi ja kilju.sitä en ymmärrä.kun se ei auta synnytyksessä mitään.huutaa tai kiljuu äänensä käheeksi se ei auta.
        päin vastoin kulutat huutamalla loputkin voimavarasi.
        kokeile kun menet kolmatta tekemään niin ettet huuda ja kilju.voimia sinulla on enemmän.
        ja eka synnytys mulla oli jokseenkin järkyttävä kokemus sen puoleen kun ei ollut tietoa mitä tapahtuu ja eka on aina eka kerta.muitten synnytyksien kohdalla olen tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitä on elänyt sitä hetkeä tietäen mitä seuraavaksi.
        synnytykset on ollut nopeita eka 7h ja ponnistusvaihe 11 min
        viimonen tehtiin käynnistyksellä 1h36min
        ponnistusvaihe 7 min.
        kipuja ei liiemmin ole ollut kuin selässä.
        synnyttäjät ovat yleensä shokissa ja sillon tilanne menee käsistä.muistaa vain pysyä rauhallisena kaikki tapahtuu nopeammin mitä uskookaan.
        ja ap:lle ponnitusvaihe ei ole ollut minulla kivulias mutta jokseenkin turhan nopia.
        toivottavasti saan vielä kerran kokea sen ihanan raskaus ajan ja synnytyksen kunnes jään odottamaan mummon virkaa joka ei kyllä minun iälläni toivon mukaan kovin pian tule.
        olen 26v ja ekan sain 16v ja sitten ovat tulleet noin 2 vuoden aikavälillä.
        :)
        onnea synnytyksiin ja olkaa rauhallisena.


      • äiti.viidelle
        äiti viidelle kirjoitti:

        olen tehnyt 5 lasta ja koskaan ei ole ollut tarvetta huutaa tai kiljua.
        kertaakaan en ole saanut kivunlievitystä ja jos kuudetta menen tekemään en ota sittenkään.
        viidettä kun olin tekemässä(käynnistettiin)niin ärsytti maata viereisessä huoneessa ja kuunnella kun joku eukko huusi ja kilju.sitä en ymmärrä.kun se ei auta synnytyksessä mitään.huutaa tai kiljuu äänensä käheeksi se ei auta.
        päin vastoin kulutat huutamalla loputkin voimavarasi.
        kokeile kun menet kolmatta tekemään niin ettet huuda ja kilju.voimia sinulla on enemmän.
        ja eka synnytys mulla oli jokseenkin järkyttävä kokemus sen puoleen kun ei ollut tietoa mitä tapahtuu ja eka on aina eka kerta.muitten synnytyksien kohdalla olen tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu ja sitä on elänyt sitä hetkeä tietäen mitä seuraavaksi.
        synnytykset on ollut nopeita eka 7h ja ponnistusvaihe 11 min
        viimonen tehtiin käynnistyksellä 1h36min
        ponnistusvaihe 7 min.
        kipuja ei liiemmin ole ollut kuin selässä.
        synnyttäjät ovat yleensä shokissa ja sillon tilanne menee käsistä.muistaa vain pysyä rauhallisena kaikki tapahtuu nopeammin mitä uskookaan.
        ja ap:lle ponnitusvaihe ei ole ollut minulla kivulias mutta jokseenkin turhan nopia.
        toivottavasti saan vielä kerran kokea sen ihanan raskaus ajan ja synnytyksen kunnes jään odottamaan mummon virkaa joka ei kyllä minun iälläni toivon mukaan kovin pian tule.
        olen 26v ja ekan sain 16v ja sitten ovat tulleet noin 2 vuoden aikavälillä.
        :)
        onnea synnytyksiin ja olkaa rauhallisena.

        Ps. Pilluhan siinä alkaa lerpattaa kuin purje


    • tyttöjenÄiti

      Ekassa (imukuppi) sattu perseeseen, sellanen kova painekipu. Ei itse pimppiin. Supistukset sattu kokoajan mahaa. Ei minkäänlaista ponnistuksen tarvetta.
      Tokassa aivan järisyttävä ponnistamisen tarve, se työntö vaan tuli kropasta itestää eikä voinu mitää ku vaa työntää sit lisää ja mennä mukana. Ei kipua. Tunne vaan että työntää todella isoa ja pitkää jatkuvaa kakkaa. Kroppa sellasessa kesto kylmät väreet tilassa.

    • udirr

      Minulla on yksi synnytys takana. Mielestäni suhteellisen helpolla pääsin kun toisilta on kuullut paljon kamalampia esikoisen synnytyksiä.

      Synnytys kesti 43 tuntia, siitä kuitenkin varsinaista synnytystä käynnistettynä sairaalassa 8h (ennen sitä kotona meni vedet mutta vasta 24h myöhemmin alkoi supistukset).

      Synnytykseni näytti jo tyssänneen kun alkoi tapahtua, lopulta 1,5h täysin helvetissä olemista kun aukesin nopeasti mutta todella kivuliaasti eikä kivuslievitykset kerenneet mukaan. Ponnistusvaihe joka tuntui hiton pitkältä oli vain 16 min koska ponnistin aivan kaikin voimin. Se tuntui siltä kuin sulla tulisi korispallo perseestä ulos. Kirjaimellisesti, tunnet kun tulee kakkosesta jotain todella suurta etkä pillään pysty pysäyttämään sitä vaan pakko ponnistaa ja samalla sattuu niin saatanasti. KYLLÄ ITKIN-.

      Mutta niin kuvalisin kipua sillä että samalla polttaa alapäätä ja sattuu ja tuntuu et paikat repee, paskottaa ja samalla vielä supistukset päälle. Olin aika sekasin kun se lapsi vihdoin oli siinä rinnalla.. muistan pitkän suostuttelun jälkeen kävelleeni suihkuun istumaan tuolille ja tuijottaneeni voimattomana ja itkuisin silmin kylppärin lattialle kun verta vaan valu ja valu.. se oli ihan kuin kauhuleffassa.

    • anuusaukko

      minäkin ponnistin tänä aamuna ensin tuli pierua tuli paskaa

      • Essi-Tarja

        Kumpaa tuli ensin? Syntyikö lapsi pierunhajuun vai paskakasaan?


    • Dkdkdke

      Onnistuneen epiduraalin ansiosta tunsin supistukset pienenä epämukavuutena, mutta muuta kipua ei ollut. Kätilö painoi mahan päältä, kun yritti auttaa mua supistusten aikana. Vauva ei vaan meinannut tulla ulos. Lopulta avitettiin vauva maailmaan salaattiottimien näköisillä vempeleillä, joilla kuulemma venytettiin paikkoja, jotta vauva mahtui ulos. Ensin siis tehtiin välilihan leikkaus. Mulla oli korkea kuume mikä ehkä vaikutti siihe ettei mun omat ponnistusvoimat riittäneet. Olin kyllä käynyt perusteellisessa synnytysvalmennuksessa, jossa opetettiin oikea ponnistustekniikka. Vauva alkoi väsymään, joten siksi kiirehdittiin vaikka olin vasta ponnistellut 30 minuuttia. Onneksi eletään moderneja päiviä, jolloin on kaikenlaisia vempaimia käytössä. Parisataa vuotta sitten sekä vauva että minä varmaan oltaisiin kuoltu.

    • nuorisynnyttäjä

      Esikoisen kohdalla tuli kiire sairaalaan, oltiin käyty edellisenä iltana sairaalassa näytillä ja laittoivat vielä kotiin, ohjein että riittää kun lähtee siinä vaiheessa kun supistusten väli on 2-3min. Siinä sitten yön yritin nukkua siinä onnistumatta ja laskin samalla supistuksia/otin aikaa ja väli oli 4 min. No yht´äkkiä sitten alko ponnistussupistukset ja lähettiin kiireellä sairaalaan. Asutaan 30km päässä sairaalasta joten matka oli aika tuskanen. Sairaalaan ku päästiin niin meni 9 min ja tyttö synty.
      Oli kyllä kivuliasta ilman mitään kivunlievityksiä, mutta se palkinto minkä siitä kivusta saa on kyllä sen kaiken arvonen.
      Kuopus sitten tuliki vähän rauhallisemmin. Oltiin 8 aamulla sairaalassa ja kuopus synty 11.17. Sain kohdunkaulanpuudutteen josta ei ollu mitään apua ja lisäks hengitin puhdasta happee ja ilokaasua. Ilokaasusta tuli vaan paha olo koska en osannu ennakoida mun supistuksia eli käytin sitä väärin. Synnytys oli taas suht kivulias mutta sen arvonen.
      Synnytyksen jälkeen istukka ei meinannu tulla ulos, meni joku 45 min että se sitte lopulta tuli ku oltiin laitettu kaien maailman kohtua supistavat lääkkeet yms. ja se paineen tuntu oli jotain järkyttävää. Istukka oli viel sitte loppujen lopuks repaleinen eli lähdin synnytyksen jälkeen vielä kaavintaan.

      Molemmat lapset voisin sanoa synnyttäneeni ns. luomuna koska kuopuksen kohalla saaduista kivun lievityksistä ei tosiaan ollu mitään apua ja jos saan vielä kolmannen lapsen niin ajattelin sen suoraan luomuna synnyttää jos kivut ei kohoo pilviin.

      Kummastakaan en revenny pahasti, esikoisesta 3-4 tikkiä ja toisesta ei ollenkaan.

    • PersunpaskaNatsipelle

      Kuvailenko siemensyöksyäni.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tämäkin vielä! Steppi suviseuroissa

      Nyt on maailmankirjat sekaisin, En ollut uskoa silmiäni. Selvänä teltassa lauloi muiden mukana.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      177
      6704
    2. Kiinteistökuningattarelle satelee nyt tuomioita oikein urakalla

      https://www.is.fi/viihde/art-2000008926919.html TELEVISIOSTA kiinteistövälittäjänä tunnetuksi tullut Kaisa Liski sai yhden vuoden ja kahden kuukaude
      Kotimaiset julkkisjuorut
      51
      2486
    3. Puolangan Porukka. Kuulkaas tämä.

      Hyvää iltaa hyvä Puolangan herrasväki. Kertokaa minulle mistä löydän Puolangalta vastusta niinsanotusti tanssimaan nurkan taakse! Olen saanut tarpeeks
      Puolanka
      54
      1299
    4. Ei tiemme enää kohtaa

      Joten älä odota, että ilmestyisin elämääsi. Se, mitä on tapahtunut on mennyttä, eikä sitä enää saa takaisin. Voi olla, että et näe minua pitkään aikaa
      Ikävä
      75
      1160
    5. Pysyt hyvännäköisenä pitkään

      Mulla on sellainen sormituntuma, eli monia hyviä syitä sanoa sinusta noin. Pidät huolta itsestäsi ja varmaan myös muistakin siinä ohessa. Sinussa on p
      Ikävä
      46
      1080
    6. Martinan uusin hirvitys

      Nyt on järkyttävät hopeiset paljetti shortsit jalassa. Mistä se löytää noita hutsahtavia vaatteita. Luuleeko näyttävänsä nuoremmalta, vaikka vaikutus
      Kotimaiset julkkisjuorut
      105
      1049
    7. Suomi on allekirjoittanut NATO:n liittymissopimuksen

      Tätä hetkeä on odotettu: Nato-maat allekirjoittivat tiistaina aamupäivällä Suomen ja Ruotsin liittymispöytäkirjat. ”Yhdessä olemme vahvempia”, Haavi
      NATO
      142
      993
    8. En mä jaksa enää uskoo

      Meihin... Ei me tulla enää ikinä näkemään uudelleen niin se vaan on. Toivottavasti molemmat löydetään vielä rakkautta.
      Ikävä
      88
      964
    9. Martina on kova vaihtamaan juhannusheilaa

      2018 -Hannes 2019-Stefu 2020-Palomies 2021-Pikkarainen 2022-Tanskalainen lippis mies Ihan sairasta kun ei yhtään pysty viettämään aikaansa vain laste
      Kotimaiset julkkisjuorut
      183
      881
    10. Body count

      Sanotaan että miehellä tulevaisuus ratkaisee ja naisella menneisyys kun etsitään oikeasti vakavaan parisuhteeseen toista. Jos naisella paljastuu oleva
      Sinkut
      239
      866
    Aihe