Luin Kathryn Kuhlmanin elämäkerran ja jäin ihmettelemään muutamaa asiaa. Varsinkin loppuaikana KK:n suurin pelko oli, ettei Pyhä Henki jättäisi häntä. Ihmekokousten jälkeen KK oli käsittämättömän nääntynyt. Suurta ihmetystä herätti myös se seikka, että lähimmälle ihmispiirilleen KK oli kylmä ja kova, toisista piittaamaton. En löytänyt KK:n elämästä mistään lepoa ja rauhaa. Ihmeparantumisista huolimatta on kysyttävä mistä lähteestä KK:n voima oli peräisin. Kovin jumalalliselta se ei minusta näytä.
Kathryn Kuhlman
Erdinger
2356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tietämättä ko. henkilöstä tai hänen elämänkertansa kirjoittajien motiiveista juuri mitään, yleisellä tasolla pari ajatusta:
"Ihmekokousten jälkeen KK oli käsittämättömän nääntynyt"
- Tuo on aika yleistä kyseisenlaisessa toiminnassa, Jumalan voiman kanavana oleminen käy työstä. On muistettava että esim. parantajana (tiedän, teologisesti epäkorrekti ilmaisu) toimiessaan joku ei ole saajana, vaan antajana.
"KK oli kylmä ja kova, toisista piittaamaton."
- Mahdollista kyllä, mutta on olemassa myös vaihtoehto että läheiset tulkitsevat jonkun piittaamattomaksi, jos tämä ei suostu heidän kaikkiin sosiaalisiin odotuksiinsa.
Ihminen, jolle hengellinen todellisuus on läheinen, vaikuttaa siitä tietämättömistä ihmisistä aina hiukan etäiseltä, koska hänen elämän lähteensä ei ole toiset ihmiset, vaan Jumala.
http://www.deceptioninthechurch.com/kuhlman.htm
Ennen kokouksen alkua lääkäri seisoi lähellä hissiä, jolla suunnilleen 100 pyörätuolipotilasta vietiin vuorollaan ylös. Joukossa oli pyörätuoliton mies, joka ontui pahasti. Lääkäri kysyi "Onko paha kävellä"
"Kyllä, minut leikattiin kaksi vuotta sitten. Mutta en parantunut. Niinpä toivon nyt, että Kathryn Kuhlman parantaa minut".
"Hommaanko sinulle pyörätuolin?"
"Kyllä, se olisi ystävällistä."
Lääkäri toi rammalle miehelle pyörätuolin, jossa hänet vietiin auditorioon. Kokouksen aikana Kathryn huusi halliin, "Siellä on mies, jolla on syöpä lonkassa. Olet parantunut. Tule tänne ja lunasta parantumisesi!"
Pyörätuolissa olevaa miestä ujostutti tulla työnnetyksi pyörätuolilla lavalle. Niinpä hän nousi seisomaan ja käveli hitaasti käytävää pitkin. Perässä tuli järjestysmies työntäen pyörätuolia. Lääkäri katseli tarkkaan. Se oli mies, jolle hän oli lainannut pyörätuolin. Kun hän pääsi lavalle asti, Kathryn Kuhlman kysyi
"Kenen pyörätuoli tuo on? Ei varmaankaan sinun?"
"On se", sanoi mies. Hän ei halunnut kertoa pitkää selitystä. Kathryn jatkoi
"Sinulla on ollut syöpä lonkassa ja nyt kipu on poissa. Eikö niin?"
"Niin", mies vastasi.
"Kumarru jotta kaikki näkevät". Mies kumartui. "Kävele". Mies käveli. "Eikö Pyhä Henki ole ihmeellinen", Kathryn huusi. Riemastunut ääni täytti salin.
Jälkeen päin lääkäri haastatteli miestä. Mikään hänen tilassaan ei ollut muuttunut. Mutta kristittyjen piirissä joka paikkaan levisi uutinen pyörätuolimiehestä, joka oli parantunut.