Tietämättömät eivät etsi Jumalaa.
Ne, joilla ei ole tietoa, eivät etsi Jumalaa, eivätkä halua tietää Hänen asuinpaikastaan, joka on levossa, vaan vaeltavat eläimellisesti.
He ovat pahempia kuin pakanat. Ennen kaikkea he eivät etsi Jumalaa, koska heidän sydämensä kovuus ajaa heitä harjoittamaan julmuuttaan.
Jos he sitäpaitsi huomaavat jonkun toisen etsivän pelastustaan, heidän sydämensä kovuus alkaa vaikuttaa tuohon ihmiseen.
Ellei hän vaikene etsimisessään, he tappavat hänet julmuuksissaan , kuvitellen tekevänsä hyvän teon. He ovat todellakin paholaisen lapsia!
Osoittavathan pakanatkin armeliasisuutta ja tietävät, että on olemassa Jumala, joka on taivaissa. Hän on maailmankaikkeuden Isä, heidän palvomiaan epäjumalia korkeampi.
Heitä ei kuitenkaan ole opetettu tutkimaan hänen teitään.
Ymmärtämätön ihminen.
Ymmärtämätön ihminen puolestaan kuulee kyllä kutsun, mutta ei tunne paikkaa, johon hänet on kutsuttu. Julistus ei ole saanut häntä kysymään: " Missä on temppeli, johon minun pitää mennä palvomaan toivoani".
Pakanatkin tietävät kivitemppeliinsä tien, siellä he palvovat, siihen luottavat, se on heidän toivonsa.
Tälle ymmärtämättömälle sana on julistettu ja häntä on opetettu: " Etsi ja tutki tietä, jota sinun tulee kulkea. Mikään muu ei ole parempaa"!
Sydämem kovuus, tietämättömyyden voima ja eksytyksen henki lyövät kuitenkin tainnuksiin
hänen mielensä. Ne eivät salli hänen mielensä havahtua, ettei hän väsyttäisi itseään etsimällä ja yrittäisi ymmärtää toivoaan.
Järkevä sielu saavuttaa päämääränsä.
Mutta järkevä sielu, joka väsytti itsensä etsiessään, sai tiedon Jumalasta. Se vaivasi itseään kysyen ja kärsien ruumiissaan. Uupumukseen asti se kulki sanan perässä ja sai tiedon Tutkimattomasta.
Aamu sarasti sielulle, Se lepäsi Hänessä, joka on levossa. Se asettui levolle ja sai syödä kaipaamansa juhla-aterian. Se sai kuolematonta ravintoa, löysi etsimänsä ja lepäsi vaivannäöstänsä.
Valo, joka loistaa sielun yläpuolella, ei sammu. Sen olkoon kunnia ja voima ja ilmestys iänkaikkisesta iänkaikkiseen.
Ne, joilla ei ole tietoa, eivät etsi Jumalaa, eivätkä halua tietää Hänen asuinpaikastaan, joka on levossa, vaan vaeltavat eläimellisesti.
He ovat pahempia kuin pakanat. Ennen kaikkea he eivät etsi Jumalaa, koska heidän sydämensä kovuus ajaa heitä harjoittamaan julmuuttaan.
Jos he sitäpaitsi huomaavat jonkun toisen etsivän pelastustaan, heidän sydämensä kovuus alkaa vaikuttaa tuohon ihmiseen.
Ellei hän vaikene etsimisessään, he tappavat hänet julmuuksissaan , kuvitellen tekevänsä hyvän teon. He ovat todellakin paholaisen lapsia!
Osoittavathan pakanatkin armeliasisuutta ja tietävät, että on olemassa Jumala, joka on taivaissa. Hän on maailmankaikkeuden Isä, heidän palvomiaan epäjumalia korkeampi.
Heitä ei kuitenkaan ole opetettu tutkimaan hänen teitään.
Ymmärtämätön ihminen.
Ymmärtämätön ihminen puolestaan kuulee kyllä kutsun, mutta ei tunne paikkaa, johon hänet on kutsuttu. Julistus ei ole saanut häntä kysymään: " Missä on temppeli, johon minun pitää mennä palvomaan toivoani".
Pakanatkin tietävät kivitemppeliinsä tien, siellä he palvovat, siihen luottavat, se on heidän toivonsa.
Tälle ymmärtämättömälle sana on julistettu ja häntä on opetettu: " Etsi ja tutki tietä, jota sinun tulee kulkea. Mikään muu ei ole parempaa"!
Sydämem kovuus, tietämättömyyden voima ja eksytyksen henki lyövät kuitenkin tainnuksiin
hänen mielensä. Ne eivät salli hänen mielensä havahtua, ettei hän väsyttäisi itseään etsimällä ja yrittäisi ymmärtää toivoaan.
Järkevä sielu saavuttaa päämääränsä.
Mutta järkevä sielu, joka väsytti itsensä etsiessään, sai tiedon Jumalasta. Se vaivasi itseään kysyen ja kärsien ruumiissaan. Uupumukseen asti se kulki sanan perässä ja sai tiedon Tutkimattomasta.
Aamu sarasti sielulle, Se lepäsi Hänessä, joka on levossa. Se asettui levolle ja sai syödä kaipaamansa juhla-aterian. Se sai kuolematonta ravintoa, löysi etsimänsä ja lepäsi vaivannäöstänsä.
Valo, joka loistaa sielun yläpuolella, ei sammu. Sen olkoon kunnia ja voima ja ilmestys iänkaikkisesta iänkaikkiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen ollut joskus vihreä ruoho tai lakastuvä puun lehti. Syksy on tullut jä värjää lehdet ja ruohon harmauteen. Myöhäis syksy karistaa lehdet, Ruoho lakastuu mennen talven lepoon noustakseen keväällä uuteen kasvuun.
Muistoissani kohta, jota eivät ymmärrä kukaan vihreän ruohon yhteisössä. olen juuri syntynyt ja minun ei pitäisi tietää mitään menneisyydestä, Kuitenkin minua vaivaa painajainen. En voi kertoa kellekään, Koska minut leimataan muistamani tiedon perusteella Kesken kasvun pilaantuneeksi ruohostoksi tai lehdistöksi. En tunne kuuluvani tähän ympäristöön, koska muistan elämäni kohokohtia Ylevän puun lehtenä. Joita toiset lehdet kunnioittaa, olen, kuin Ruhtinas. Kaikki ylistävät minua.
Jostain tuntemattomasta syystä Teloittaja muurahaiselle on annettu tehtävä katkaista minun elämän lankani. Siksi etsin menneisyyttä löytääksen mikä on ollut rikokseni, Jonka takia minun elämän lankani on katkaistu. Löytäessäni syyn, voin päästä seuraavassa elämässä korjaamaan tekemäni virheen. Olen tehnyt tämän virheeni aikaisemminkin.
Etsin vain syytä miksi. Ehkä Hypnoosi auttaa löytämään ratkaisun lukon avaamiseen ja näin pystyn löytämään kuka minä olen todellisuudessa.Lähemmä 80 vuotta olen koettanut ratkaista Traumaani ymmärtämättä miksi. Kunnon Kristityt sanovat edellisten elämäni olevan saatanasta. kuitenkin minä uskon elän kulunn olevan, kuten on laita luontoon, että uusi jyvä alkaa aina uuden kasvun. Miksi minut on pantu tähän elämän pyörään: Onko tällä joku tarkoitus? Kuka hallitsee Elämän pyörää?