Suomalaisen metsäteollisuuden ja erityisesti paperiteollisuuden puolelta olisi kohtapuoliin pakko kuulla hyviäkin uutisia. Valitettavasti se tuntuu turhalta toiveelta, sillä synkkyys jatkuu kuin kesän sateet. Porvarihallitus istuu kuin tumput suorina.
Tehtaita on suljettu ja kriisityöryhmiä perustettu pitkin vuotta, mutta tuntuu siltä, että mitään ei mahdeta. Nyt synkät uutiset koskevat Kajaania, Varkautta, Imatraa sekä Valkeakoskea, joissa UPM ja Stora Enso todennäköisesti lakkauttavat toimintojaan.
Liki 5 000 ihmistä joutuu lähtemään yhtiöistä. Suurelle osalle se merkitsee todennäköisesti potkuja, lopuille ulkoistamista toiseen yritykseen. Kumpikin ovat ikäviä kiitoksia vuosien työstä.
Syyskuun kymmenettä on jo kuvattu jopa yhdeksi Suomen metsäteollisuuden historian synkimmistä päivistä. Tuntuu myös siltä, kuin UPM ja Stora Enso eivät olisi halunneet yksin saada lokasadetta irtisanomisista niskaansa, vaan jakoivat päälleen lentävän ämpärin sisällön.
Metsäteollisuuden kulta-ajat ovat ainakin toistaiseksi ohi.
Syitä on monia ja niistä syntyy paha olosuhteiden yhdistelmä. Puunsaannin vaikeutuminen, sanomalehtipaperin jatkuvasti laskeva menekki yhdistettynä sähköisen verkkoviestinnän kasvuun. Jos esimerkiksi Yhdysvalloissa sanomalehtipaperin kulutus on laskenut puoleen alle kymmenessä vuodessa, sen vaikutus ei voi olla näkymättä ja tuntumatta.
Kun paperille painettu viestintä vähenee, se vähentää myös tarvetta paperiin. Ja kääntäen: ylikapasiteetti laskee hinnat tasolle, joka lyö paperiteollisuutta ankarasti.
Suomalaisille tilanne näyttäytyy synkkänä. Suomen on hehkutettu elävän metsästä. Suomen talouden metsäjalka näyttää kuitenkin rapistumisen, jopa murtumisen merkkejä.
Rapistuvan osan tilalle on ajan kuluessa keksittävä jotakin muuta. Metsäteollisuus ei Suomessa lopu, mutta ainakin paperiteollisuuden merkitys vähenee todennäköisesti merkittävästikin.
Suomi on kokenut sodan jälkeen valtavan rakennemuutoksen maatalousvaltiosta jälkiteolliseksi moderniksi yhteiskunnaksi. Metsäteollisuuden vaikeudet ovat ikävä lisä tähän muutokseen.
Suomen metsäteollisuuden saneerausuutiset pahentavat myös ulkomailta tulevien huonojen talousuutisten vaikutusta. Syksyn 1990 talousromahduksesta ei loppujen lopuksi ole kauan, joten vastaavia enteitä luetaan kaikesta mahdollisesta aina taksi- sun muista rapuindekseistä alkaen.
Tehtaita on suljettu ja kriisityöryhmiä perustettu pitkin vuotta, mutta tuntuu siltä, että mitään ei mahdeta. Nyt synkät uutiset koskevat Kajaania, Varkautta, Imatraa sekä Valkeakoskea, joissa UPM ja Stora Enso todennäköisesti lakkauttavat toimintojaan.
Liki 5 000 ihmistä joutuu lähtemään yhtiöistä. Suurelle osalle se merkitsee todennäköisesti potkuja, lopuille ulkoistamista toiseen yritykseen. Kumpikin ovat ikäviä kiitoksia vuosien työstä.
Syyskuun kymmenettä on jo kuvattu jopa yhdeksi Suomen metsäteollisuuden historian synkimmistä päivistä. Tuntuu myös siltä, kuin UPM ja Stora Enso eivät olisi halunneet yksin saada lokasadetta irtisanomisista niskaansa, vaan jakoivat päälleen lentävän ämpärin sisällön.
Metsäteollisuuden kulta-ajat ovat ainakin toistaiseksi ohi.
Syitä on monia ja niistä syntyy paha olosuhteiden yhdistelmä. Puunsaannin vaikeutuminen, sanomalehtipaperin jatkuvasti laskeva menekki yhdistettynä sähköisen verkkoviestinnän kasvuun. Jos esimerkiksi Yhdysvalloissa sanomalehtipaperin kulutus on laskenut puoleen alle kymmenessä vuodessa, sen vaikutus ei voi olla näkymättä ja tuntumatta.
Kun paperille painettu viestintä vähenee, se vähentää myös tarvetta paperiin. Ja kääntäen: ylikapasiteetti laskee hinnat tasolle, joka lyö paperiteollisuutta ankarasti.
Suomalaisille tilanne näyttäytyy synkkänä. Suomen on hehkutettu elävän metsästä. Suomen talouden metsäjalka näyttää kuitenkin rapistumisen, jopa murtumisen merkkejä.
Rapistuvan osan tilalle on ajan kuluessa keksittävä jotakin muuta. Metsäteollisuus ei Suomessa lopu, mutta ainakin paperiteollisuuden merkitys vähenee todennäköisesti merkittävästikin.
Suomi on kokenut sodan jälkeen valtavan rakennemuutoksen maatalousvaltiosta jälkiteolliseksi moderniksi yhteiskunnaksi. Metsäteollisuuden vaikeudet ovat ikävä lisä tähän muutokseen.
Suomen metsäteollisuuden saneerausuutiset pahentavat myös ulkomailta tulevien huonojen talousuutisten vaikutusta. Syksyn 1990 talousromahduksesta ei loppujen lopuksi ole kauan, joten vastaavia enteitä luetaan kaikesta mahdollisesta aina taksi- sun muista rapuindekseistä alkaen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tapa talonpoika päivässä. Demarimafia on edesauttanut Metsätaloudenkin alasajoa.
Tämä on totuus.
Riistäjät asialla.