Ensi keväänä olisi haaveissa asunnon osto ja paikkana Helsinki. Minulla pienipalkkainen mutta varma työ (nettona 1600/kk), säästössä nyt n. 30 000 ja säästän joka kuukausi 500-1000e euroa. Mieheni työ epävarmaa pätkää, ei tietoa tulevaisuudesta, ei ollenkaan säästöjä. En tiedä saisiko lainaakaan..?
Miten tämä yhtälö ratkaistaan? Saisinko minä yksin niin ison lainan että voisin ostaa asunnon? Takaajat minulta löytyy. Entäs mieheni, voinko pyytää häntä maksamaan vuokraa minulle asumisestaan, jos asunto olisi minun nimissäni? Sehän helpottaisi minun lainan lyhennystäni. Tietysti hän silloin kartuttaisi minun omaisuuttani, mutta mieheni on niin hällä väliä -tyyppi ettei välitä tuollaisesta.. Siksi näyttääkin niin hankalalta tämä asunnon hankkiminen.
Miten tämä yhtälö ratkaistaan? Saisinko minä yksin niin ison lainan että voisin ostaa asunnon? Takaajat minulta löytyy. Entäs mieheni, voinko pyytää häntä maksamaan vuokraa minulle asumisestaan, jos asunto olisi minun nimissäni? Sehän helpottaisi minun lainan lyhennystäni. Tietysti hän silloin kartuttaisi minun omaisuuttani, mutta mieheni on niin hällä väliä -tyyppi ettei välitä tuollaisesta.. Siksi näyttääkin niin hankalalta tämä asunnon hankkiminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itselles ja heitä se luuseri yli laidan,tai asutte vaan ihan eri osoitteissa....
Tee nyt ainakin avioehto ennen asunnon ostoa, nimittäin vaikka se kuinka olisi sinun nimissä ja sinä lainanlyhennykset hoidat, niin avioerotilanteessa miehesi saa siitä puolet tasinkona.
En nyt kyllä suosittele vuokran perimistä, mutta tietysti hän osallistuisi omalta osaltaan asumiskustannuksiin ja pistä nyt hänen maksamaan ruokakulut, kun halvalla saa asua.
Kannattaa mennä pankkiin ja selvittää rehellisesti asia, voipi onnistuakin.
Avioehto meillä on - tietenkin. Asuntoasiasta olemme keskenämme puhuneet hyvinkin perusteellisesti ja suoraan jo pitkään. Harkitsen tämän takia avioeroakin.
Mieheni sanoo ilkeästi, että haluan jättää hänet rahan (siis sen puutteen) takia. Tavallaan se on tottakin, mutta pohjimmiltaan kysymys on enemmänkin erilaisista elämäntyyleistä ja asenteista: toinen suunnittelee ja ennakoi, toinen menee päivä kerrallaan.
Miten muut tällaiset pariskunnat ostavat asuntoja??? (Vai onko heitä?) Jotenkinhan erilaiset rahatilanteet on sovitettava yhteen. Jos minä saisinkin asunnon itse ostettua, tottakai miehenikin olisi asumisesta jotain maksettava, vaikka varsinaista vuokraa ei kai saa aviopuolisolta pyytää.
Jos tienaisin hemmetisti rahaa, niin ihan sama vaikka mieheni tulisikin siinä siivellä. Mutta kun rahani ovat kertyneet nimenomaan tiukalla säästämisellä ja penninvenytyksellä, niin en haluaisi sen työn tulosta jaella toisille ilmaiseksi.
Aika surullisen kuuloista tarinaa, sulla on kyllä melkoinen siipiveikko miehenä. Olisiko tässä nyt sitten se kuuluisa renttu, joka on kiehtonut juuri impulsiivisuudellaan, yllätyksellisyydellään ja hauskaa on ollut juuri tuon tuhlailevan elämäntyylin ansiosta.
Mun vastaukseni on, että näytä ovea, kerjäät vaan jatkossa itsellesi vaikeuksia, tuolla asenteella hyppää helposti jonkun muun kelkkaankin ja maksattaa vielä loppulaskun sulla.
Jos olet jo avioeroakin suunnitellut, niin laita ihmeessä se vireille !
Älä ala ketään elättämään jos elämäntyylit ovat noin erilaiset. Kun suhteestanne rakkaus loppuu (onko sitä vielä ?? ) sulta menee hermot tuollaiseen siipeilijään !
Osta ihmeessä eron jälkeen asunto ja nauti elämästäsi !
Haluan korostaa, että en ole tähän mennessä koskaan elättänyt miestäni, enkä tee niin tälläkään hetkellä. Hän tulee toimeen omillaan, eikä elä "tuhlailevasti". Hän ei vain ole pitkäjänteinen tai suunnitelmallinen, ja hänen alallaan työt ovat projektiluonteisia, eli tulevaisuuden tuloista ei ole tietoa, vaikka töitä hänellä onkin toistaiseksi riittänyt mukavasti. Siksi suuremmat investoinnit, saati asuntolaina, ovat ihan kysymysmerkkejä.
Ei siis ole kysymys siivelläelämisestä, taloudellisesta hyväksikäytöstä tai muusta vääristyneestä asetelmasta, jota kestän. Elämämme yhdessä on muuten hyvää, mutta nimenomaan tulevaisuus huolettaa näiden raha-asioiden takia. Jossain täytyy aina asua ja haluan ilman muuta ikioman kodin.
Hei,
ihanaa lukea näinkin päin olevista, tai no, ei sulla kovin hyvät tulot ole, mutta upeaa, että jää säästöön.
Mulla toisinpäin, mä saan 1100 e työkyvyttömyyseläkettä, työkyvyttömyys aiheutui liikenneonnettomuudesta. Mutta vakuutusyhtiö väittäää kivenkovana, että olen muuten sairas; käsi työkyvytön muun sairauden johdosta.
Tulot pudonneet 2700 eurosta --> 1400 e.
Mies on laittanut erohakupaperit vireille, koska
hän ei ala elättämään minua, vastuu kuulemma vakuutusyhtiöllä ja yhteiskunnalla - sanoo 15 vuotta aviossa oleva mieheni.
Liikenneonnettomuudessa vammautuneet saavat lain mukaan 100 % korvaukset ansiomenetyksestä ynnä muuta, mutta laki ja käytäntö eivät pidä paikkansa.
Takapakki on kestänyt jo 4 vuotta.
Mies tienaa 4200 e, joten siipiveikkohan minä.
Lainan korot pystyn maksamaan, mutta en mitään muuta. Ei ruokaa, ei vakuutuslaskuja tai lasten harrastuksia. Autosta ja bensasta puhumattakaan.
Kävelen paljon, se ilmaista kulkemista.
Joka tapauksessa,
kävin eilen sijoutusinfossa ja siellä kerrotiin talouden faktat, lama ja taantuma alkamassa, hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä.
Tosin, jos saat edullisen asunnon syöksykierteeseen joutuneilta, (esim. minä) se voi kannattaa. Työpaikan on oltava varma.
Kannattaako sitoutua nyt näinä hankalina aikoina suntoon??