Millaista terapianne on?

kyllä,varsinkin "parisuhteet"-ja siihen liittyvät traumat,lapsuudenkokemukset! Hyviä lukuvinkkejä-Desmond Morris/Alaston Apina-ja toinenkin teos/Ihmisten Eläintarha.Kun sitten ikää tulee,huomaakin useimmilla ihmisillä tässäkin maassa (länsimainen kulttuuri)sivutuotteina kaikenlaiset häiriötilat.Eli kauaksi on vieraannuttu "luonnosta" ja luonnollisesta olotilasta,ole ihminen ihmiselle.

Linkistä voi kuunnella lähetyksen jossain vaiheessa,kun se sinne lisätään.
http://areena.yle.fi/hae?pid=165289

Erkki Sensuuri(setsuuri) kirjoitti:

Linkistä voi kuunnella lähetyksen jossain vaiheessa,kun se sinne lisätään.
http://areena.yle.fi/hae?pid=165289

Lue lisää

On päivitetty...Pera huom.

totta puhut!Hyviä psykiatreja/psykologeja tarvitaan yhä enemmän?mutta mahtaneeko heistäkään kukaan täysin kyetä selittämään aikamme ilmiöitä (lieveilmiöitä)liikakansoitus,väkivalta,sodat,puhtaanvedenpuute, muut ns"keinotekoiset" elinympäristöt Megalinnoineen!!Matkailu avartaa,asiallista tietoa/PSYKIATRIAA TARVITAAN kansakunnille kaikkialla. PS/ Käykäähän muutama kerta vaikkapa lähialueiden miljoonakaupungeissa,niin johan silmät avautuvat "sokeimmaltakin".Juurettomia ihmisiä kaikkialla Globaalin talouden synnytäminä,ks,
www.go-no-go.nl (ja valitettvasti alkusoittoa Euroopassakin talouskriisien myötä)Mitkään -ismit eivät taida olla liiemmin uskottavia?)

Olen ollut psykoanalyysissä useita vuosia. Siellä ollaan makuuasennossa kasvot pois analyytikosta. Analyysissä käytetään paljon vapaata assosiaatiotekniikkaa. Kyllä siellä tulee palautetta, usein erilaista mitä itse ajattelisi, siis yllätyksiä. Tiedostaminen tulee usein ajan myötä. Tiedostaminen juuri parantaa. Usein kehitys näkyy ensin käytännössä.

armis kirjoitti:

Olen ollut psykoanalyysissä useita vuosia. Siellä ollaan makuuasennossa kasvot pois analyytikosta. Analyysissä käytetään paljon vapaata assosiaatiotekniikkaa. Kyllä siellä tulee palautetta, usein erilaista mitä itse ajattelisi, siis yllätyksiä. Tiedostaminen tulee usein ajan myötä. Tiedostaminen juuri parantaa. Usein kehitys näkyy ensin käytännössä.

Lue lisää

Minäkin olin psykoanalyysissa, kolme ja puoli vuotta. Asennolla tai katseen suunnalla ei todellakaan ole asiassa mitään merkitystä, sain itse valita mikä minusta tuntui omimmalta.

Tuntui ihan tyhmältä ruveta sohvalla makailemaan, joten valitsin mukavan nojatuolin. Katselin yleensä puita ikkunasta... usein myös suoraan terapeuttiin, niinkuin aina kun toiselle ihmiselle puhutaan.

Tärkeintä on, että potilas tuntee olonsa mukavaksi ja luontevaksi - istukoon sitten vaikka lattialla.

Kaikki terapeutit eivätkä edes psykoterapeutit ole lääkäreitä ja vain lääkärit voivat antaa diagnooseja.

Tuulia-64 kirjoitti:

Kaikki terapeutit eivätkä edes psykoterapeutit ole lääkäreitä ja vain lääkärit voivat antaa diagnooseja.

joskus OMA LÄÄKÄRISI!Luotakaa rohkeammin sisäiseen-parantavaan alkuvoimaan,jota meissä jokaisessa kyllä löytyy oikein TIUKAN PAIKAN TULLEN...
www.taivaannaula.org

Olen kokenut saman seinille puhumisen ilon, ja sanonpa vaan, että rahan heittäminen (kankkulan) kaivoon olisi älykkäämpää, kuin maksaa itsensä kipeäksi ihmiselle joka viis veisaa asiakkaansa asioista.

Jo ihan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu kysellä toisen kuulumisia. Omaa terapeuttiani ei kiinnostanut sekään. Ei ilmeisesti ollut höynäytettävistä pulaa, kun oli varaa menettää yksi ylimääräinen helppo lypsettävä.

Kaikki eivät pidä psykoterapiasta ja psykoterapia ei toimi väkisin, esimerkiksi vaikka silloin, jos terapoitava ei jostakin syystä pysty heittäytymään psykoterapiaan, kuten vaikka järkeistämällä asioita liikaa tai odottamalla, että psykoterapia on kuten mikä tahansa ihmissuhde. Sitähän se ei ole.

Ainakin analyyttisessa psykoterapiassa keskitytään vain asiakkaan asioihin ja nimenomaan asiakkaasta lähteviin asioihin. Se lähtisi mahdollisesti väärille urille, jos pyskoterapeutti valitsisi aiheet ja ohjaisi kesksustelua. Pääsääntö on, että terapoitava siellä kertoo, mitä mielessä pyörii juuri sillä psykoterapiahetkellä. Se voi olla kuulumisia tai aivan mitä muuta tahansa. Tunteita tai ajatuksia, kokemuksia. Psykoterapia ei noudata tavallisia ihmisten välisiä seurustelusääntöjä, kuten sellaista kohteliaisuutta, että siellä vastavuoroisesti tai ylipäänsä kysyttäisiin kuulumiset.

Analyyttisessa psykoterapiassa psykoterapeutti on tarkoituksellisesti pidättyväinen ilmaisemaan mitään itsestään. Minä olen kokenut, että psykoterapeuttini ymmärtää minua todella hyvin ja on syvästi myötätuntoinen, vaikka hän ei koskaan tuo esiin omia tunteitaan minua koskien. Tämä ei tarkoita, ettenkö vuosien aikana olisi tosi kipeästi monesti kaivannut psykoterapeuttini suoraa myönteistä ja lämmintä palautetta itselleni.

Tuulia-64 kirjoitti:

Kaikki eivät pidä psykoterapiasta ja psykoterapia ei toimi väkisin, esimerkiksi vaikka silloin, jos terapoitava ei jostakin syystä pysty heittäytymään psykoterapiaan, kuten vaikka järkeistämällä asioita liikaa tai odottamalla, että psykoterapia on kuten mikä tahansa ihmissuhde. Sitähän se ei ole.

Ainakin analyyttisessa psykoterapiassa keskitytään vain asiakkaan asioihin ja nimenomaan asiakkaasta lähteviin asioihin. Se lähtisi mahdollisesti väärille urille, jos pyskoterapeutti valitsisi aiheet ja ohjaisi kesksustelua. Pääsääntö on, että terapoitava siellä kertoo, mitä mielessä pyörii juuri sillä psykoterapiahetkellä. Se voi olla kuulumisia tai aivan mitä muuta tahansa. Tunteita tai ajatuksia, kokemuksia. Psykoterapia ei noudata tavallisia ihmisten välisiä seurustelusääntöjä, kuten sellaista kohteliaisuutta, että siellä vastavuoroisesti tai ylipäänsä kysyttäisiin kuulumiset.

Analyyttisessa psykoterapiassa psykoterapeutti on tarkoituksellisesti pidättyväinen ilmaisemaan mitään itsestään. Minä olen kokenut, että psykoterapeuttini ymmärtää minua todella hyvin ja on syvästi myötätuntoinen, vaikka hän ei koskaan tuo esiin omia tunteitaan minua koskien. Tämä ei tarkoita, ettenkö vuosien aikana olisi tosi kipeästi monesti kaivannut psykoterapeuttini suoraa myönteistä ja lämmintä palautetta itselleni.

Lue lisää

Psykoterapiaa ja terapiaa on monenlaista. Minun käsittääkseni paljastavassa psykoterapiassa eli analyyttisessa psykoterapiassa on tarkoitus käydä käsiksi syvempiin asioihin ja saada aikaan muutosta ja tukevassa psykoterapiassa on tarkoitus vahvistaa vallitsevaa mielentilaa ja sen puolustusjärjestelmiä, jotta selviäisi niin elämästä.

Tuulia-64 kirjoitti:

Psykoterapiaa ja terapiaa on monenlaista. Minun käsittääkseni paljastavassa psykoterapiassa eli analyyttisessa psykoterapiassa on tarkoitus käydä käsiksi syvempiin asioihin ja saada aikaan muutosta ja tukevassa psykoterapiassa on tarkoitus vahvistaa vallitsevaa mielentilaa ja sen puolustusjärjestelmiä, jotta selviäisi niin elämästä.

Lue lisää

-
Tuulia-64 kirjoitti:

"... Psykoterapiaa ja terapiaa on monenlaista."

Terapiaksi tosiaankin saa lain mukaan kutsua mitä tahansa humpuukiakin (aromaterapia, reiki jne.), ja ikävä kyllä tuota tosiasiaa käytetään hyväksi julkisessa terveydenhuollossa ja kerrotaan/kusetetaan/uskotellaan potilaalle tämän olevan terapiassa, vaikka kyse on vain sairaanhoitajan antamasta ns. keskusteluavusta. Usein kyseistä lässytys"terapiaa" saavilla ei ole pienintäkään aavistusta tai tietoa siitä, että kyse ei ole psykoterapiasta vaan pelkästä "keskusteluavusta".

Mitä väliä sillä sitten on? No se, että sairaanhoitajalla ei ole psykoterapeutin pätevyyttä ja vaikka sairaanhoitaja itse kutsuisikin toimintaa "tukevaksi eli supportiiviseksi TERAPIAKSI" niin siitä huolimatta SE EI OLE PSYKOTERAPIAA - eikä potilaita pitäisi kusettaa sellaista luulemaan.

Tuulia-64: "... Minun käsittääkseni paljastavassa psykoterapiassa eli analyyttisessa psykoterapiassa on tarkoitus käydä käsiksi syvempiin asioihin ja saada aikaan muutosta ja tukevassa psykoterapiassa on tarkoitus vahvistaa vallitsevaa mielentilaa ja sen puolustusjärjestelmiä, jotta selviäisi niin elämästä."

Osa tuosta jaosta johtuu myös siitä, ettei ns. "tukevaa eli supportiivista KESKUSTELUAPUA" antavilla sairaanhoitajilla/depressiohoitajilla OLE KOULUTUSTA TAI OSAAMISTA muuhun kuin tuollaisiin lässytys/nyökyttelysessioihin ja siksi sellaista potilaalle "annetaan" potilaan tarpeista tai toiveista riippumatta.

kellastunut kirjoitti:

-
Tuulia-64 kirjoitti:

"... Psykoterapiaa ja terapiaa on monenlaista."

Terapiaksi tosiaankin saa lain mukaan kutsua mitä tahansa humpuukiakin (aromaterapia, reiki jne.), ja ikävä kyllä tuota tosiasiaa käytetään hyväksi julkisessa terveydenhuollossa ja kerrotaan/kusetetaan/uskotellaan potilaalle tämän olevan terapiassa, vaikka kyse on vain sairaanhoitajan antamasta ns. keskusteluavusta. Usein kyseistä lässytys"terapiaa" saavilla ei ole pienintäkään aavistusta tai tietoa siitä, että kyse ei ole psykoterapiasta vaan pelkästä "keskusteluavusta".

Mitä väliä sillä sitten on? No se, että sairaanhoitajalla ei ole psykoterapeutin pätevyyttä ja vaikka sairaanhoitaja itse kutsuisikin toimintaa "tukevaksi eli supportiiviseksi TERAPIAKSI" niin siitä huolimatta SE EI OLE PSYKOTERAPIAA - eikä potilaita pitäisi kusettaa sellaista luulemaan.

Tuulia-64: "... Minun käsittääkseni paljastavassa psykoterapiassa eli analyyttisessa psykoterapiassa on tarkoitus käydä käsiksi syvempiin asioihin ja saada aikaan muutosta ja tukevassa psykoterapiassa on tarkoitus vahvistaa vallitsevaa mielentilaa ja sen puolustusjärjestelmiä, jotta selviäisi niin elämästä."

Osa tuosta jaosta johtuu myös siitä, ettei ns. "tukevaa eli supportiivista KESKUSTELUAPUA" antavilla sairaanhoitajilla/depressiohoitajilla OLE KOULUTUSTA TAI OSAAMISTA muuhun kuin tuollaisiin lässytys/nyökyttelysessioihin ja siksi sellaista potilaalle "annetaan" potilaan tarpeista tai toiveista riippumatta.

Lue lisää

Psykoterapian osalta minusta ratkaisevinta on se, että miten perusteellisen psykoterapian tai vastaavan psykoterapeutti on itse käynyt läpi. Kukaanhan ei kai ole koskaan loppuun "terapoitu" tai analysoitu, mutta ammattitaidoton ja ihmismielen tuntemuksen ja itsetuntemuksen puutteellisuus terapeutilla on valtava riski ainakin terapoitavan kannalta. Tästä syystä itse luotan terapeutissa ulkoisiin seikkoihinkin aika paljon kuten koulutukseen, kuten siihen, että hänellä on psykoterapeutin pätevyys ja kokemusta tästä työstä. Silti minulle on myös tärkeää on, että terapeutti tuntuu "oikealta". Myös psykoterapeutin motiivi tehdä työtään on minulle tärkeä; omalla psykoterapeutillani se on ensisijaisesti kiinnostus ihmismieleen. Sen sijaan mielestäni minulla itselläni on ratkaisevin osa itseni auttamisessa. Ulkopuolisia silti kyllä tarvitsen tuekseni.

Lisäyksessäni en ole osannut muotoilla tarkoittamaani parhaalla mahdollisella tavalla. Vallitseva mielentilalla tarkoitin mielen rakenteita enkä esimerkiksi mielialaa.

Tuulia-64 kirjoitti:

Kaikki eivät pidä psykoterapiasta ja psykoterapia ei toimi väkisin, esimerkiksi vaikka silloin, jos terapoitava ei jostakin syystä pysty heittäytymään psykoterapiaan, kuten vaikka järkeistämällä asioita liikaa tai odottamalla, että psykoterapia on kuten mikä tahansa ihmissuhde. Sitähän se ei ole.

Ainakin analyyttisessa psykoterapiassa keskitytään vain asiakkaan asioihin ja nimenomaan asiakkaasta lähteviin asioihin. Se lähtisi mahdollisesti väärille urille, jos pyskoterapeutti valitsisi aiheet ja ohjaisi kesksustelua. Pääsääntö on, että terapoitava siellä kertoo, mitä mielessä pyörii juuri sillä psykoterapiahetkellä. Se voi olla kuulumisia tai aivan mitä muuta tahansa. Tunteita tai ajatuksia, kokemuksia. Psykoterapia ei noudata tavallisia ihmisten välisiä seurustelusääntöjä, kuten sellaista kohteliaisuutta, että siellä vastavuoroisesti tai ylipäänsä kysyttäisiin kuulumiset.

Analyyttisessa psykoterapiassa psykoterapeutti on tarkoituksellisesti pidättyväinen ilmaisemaan mitään itsestään. Minä olen kokenut, että psykoterapeuttini ymmärtää minua todella hyvin ja on syvästi myötätuntoinen, vaikka hän ei koskaan tuo esiin omia tunteitaan minua koskien. Tämä ei tarkoita, ettenkö vuosien aikana olisi tosi kipeästi monesti kaivannut psykoterapeuttini suoraa myönteistä ja lämmintä palautetta itselleni.

Lue lisää

"Pääsääntö on, että terapoitava siellä kertoo, mitä mielessä pyörii juuri sillä psykoterapiahetkellä."

Mutta kun päässä pyörii niin paljon yhtäaikaa, ettei saa sanotuksi mitään, niin eikö silloinkaan terapeutin pidä kysellä mitään ja auttaa saamaan jotain ulos? Mitä hyötyä on olla vastaanotolla hiljaa erittäen saada asioita päässään järjetykseen, kun samaan lopputulokseen päätyy kotona yksinkin?

Kaikille tuntemuksille ei edes löydy sanallista ilmaisukeinoa noin vain. Mielestäni silloin tarvitaan johdattelua ja kysymyksiä. Ihan kuin tavallinen lääkärikin dignoosia tehdessään esittää lisäkysymyksiä, eikä jättäydy vain potilaan oma-aloitteisen kuvauksen varaan.

Sanoit, että ei pysty heittäytymään...no kuka auttaisi ja miten sellaista, joka ei todellakaan pysty? Onko joku muu terapiakeino olemassa vaikka näille asioiden järkeistäjille?

seinille puhunut kirjoitti:

"Pääsääntö on, että terapoitava siellä kertoo, mitä mielessä pyörii juuri sillä psykoterapiahetkellä."

Mutta kun päässä pyörii niin paljon yhtäaikaa, ettei saa sanotuksi mitään, niin eikö silloinkaan terapeutin pidä kysellä mitään ja auttaa saamaan jotain ulos? Mitä hyötyä on olla vastaanotolla hiljaa erittäen saada asioita päässään järjetykseen, kun samaan lopputulokseen päätyy kotona yksinkin?

Kaikille tuntemuksille ei edes löydy sanallista ilmaisukeinoa noin vain. Mielestäni silloin tarvitaan johdattelua ja kysymyksiä. Ihan kuin tavallinen lääkärikin dignoosia tehdessään esittää lisäkysymyksiä, eikä jättäydy vain potilaan oma-aloitteisen kuvauksen varaan.

Sanoit, että ei pysty heittäytymään...no kuka auttaisi ja miten sellaista, joka ei todellakaan pysty? Onko joku muu terapiakeino olemassa vaikka näille asioiden järkeistäjille?

Lue lisää

Aivan, ihmisen mielessä yleensä pyörii yhtäaikaa moniakin asioita. Usein törmää sellaiseen, että ihmiset psykoterapiassakin sanovat, että mielessä ei ole mitään. Itse en tuhon usko, ainakaan niin kauan, kun puhekykykin on vielä tallella.

"Heittäytyminen" tarkoittaa minusta sitä, että aloittaa vain ensimmäisestä asiasta, joka tulee mieleen. Miettimättä, onko se tärkeintä ja oleellisinta. Paradoksaalisesti usein juuri mitättömiltä tuntuvat seikat osoittautuvatkin psykoterapiassa juuri sellaisiksi, joista aukeaakin syvempiä ja merkityksellisempiä asioita. Uskon, että siihen kyllä pystyy, että siis puhuu siitä, mitä mielessä on. Vertaisin asiaa nyt vaikka tänne kirjoittamiseen eli kyllä se sieltä jokin ajatus lähtee.

Vastaanotolla voi olla hiljaakin. Joskus sen olen kokenut itse tarpeelliseksikin ja mahdollisesti prosessia edistäväksikin. Ammattitaitoinen psykoterapeutti kyllä ottaa ohjat käsiinsä, kun hiljaisuudet menevät liialliksi tai ne vievät kohtuuttomasti aikaa ja energiaa psykoterapiasta.

Kaikille tuntemuksille ei todellakaan löydy helposti sanallisia ilmaisukeinoja. Tämän olen kokenut myös itse. Tätä vahvistaa myös pieni kokemukseni kuvataideterapiasta, joka itselläni toimi ilmaisukanavana asioille, joita en ainkaa sillä hetkellä saanut koostettua sanoiksi.

Tunnen, että mielessäni on myös asioita, joita en koskaan saakaan sanoiksi. Ehkä nämä asiat tai muistot ovat ajalta, jolloin minulla ei ollut vielä kieltä käytössä ajatuksissani, siis niin varhaisilta vaiheilta.

Psykoterapiassa ei ole tarkoitus tehdä diagnooseja. Kaikista psykoterapioista en tiedä, mutta analyyttisessa psykoterapiassa on tarkoitus tutkia terapoitavan mielenmaisemia. Psykoterapeuttini sanoi minulle psykoterapiani alussa, että psykoterapia on kuin junamatka; minä katselen mieleni maisemia ja kuvailen niitä psykoterapeutilleni.

Vapaasti oman mielensa tutkiminen minusta johtaa parhaiten itsestä lähtevään perustuvaan itsetuntemuksen, itseymmärryksen ja itsehyväksynnän lisääntymisen kautta kykyyn vaikuttaa itseensä ja kykyyn tehdä muutoksia, jotka mahdollistavat tyydyttävän elämän ja mielentilan. Psykoterapeutti toimii peilinä, joka vahvistaa käsityksiäni oikeaan, eheämpään suuntaan.

Kuvittelen, että kaikille psykoterapia ei sovikaan eikä myöskään toimi kaikilla. Esimerkiksi ihmiselle, jolla älyllistäminen on voimakasta, saattaa olla vaikea heittäytyä tutkimaan ja ennenkaikkea paljastamaan tunteitaan psykoterapiassa, kuten saattaisi joskus olla tarpeellista. Psykoterapia on myös hidasta ja raskasta ja sen vaikutukset ovat sellaisia, että niitä ei välittömästi pysty edes konkretisoimaan.

Uskon kyllä, että psykoterapian ja muunkinlaisen terapian on mahdollista olla auttavaa kenelle tahansa. Se pelkästään, että puhuu asioistaan, on helpottavaa ja auttaa jäsentämään ajatuksiaan ja tunne ja tieto siitä, että joku kuuntelee. Jos taas esimerkiksi kokee niin, että terapeutti ei kuuntele, tämä on taas yksi varsin hyvä aihe käsiteltäväksi psykoterapiassa.

seinille puhunut kirjoitti:

"Pääsääntö on, että terapoitava siellä kertoo, mitä mielessä pyörii juuri sillä psykoterapiahetkellä."

Mutta kun päässä pyörii niin paljon yhtäaikaa, ettei saa sanotuksi mitään, niin eikö silloinkaan terapeutin pidä kysellä mitään ja auttaa saamaan jotain ulos? Mitä hyötyä on olla vastaanotolla hiljaa erittäen saada asioita päässään järjetykseen, kun samaan lopputulokseen päätyy kotona yksinkin?

Kaikille tuntemuksille ei edes löydy sanallista ilmaisukeinoa noin vain. Mielestäni silloin tarvitaan johdattelua ja kysymyksiä. Ihan kuin tavallinen lääkärikin dignoosia tehdessään esittää lisäkysymyksiä, eikä jättäydy vain potilaan oma-aloitteisen kuvauksen varaan.

Sanoit, että ei pysty heittäytymään...no kuka auttaisi ja miten sellaista, joka ei todellakaan pysty? Onko joku muu terapiakeino olemassa vaikka näille asioiden järkeistäjille?

Lue lisää

Muiden terapioista en tiedä mitään, vain omastani tiedän. Ei terapiassani ole mitään mykkyyttä tai hiljaisuutta. Toki joskus on hetken hiljaisuus, kun koetan miettiä vastausta terapeuttni kysymyksiin. Niitä kysymyksiä hänellä riittää, niillä hän ohjailee ajatuksiani ja keskustelua, auttaa minua havainnoimaan itseäni, tulemaan ulos muurini sisältä, katsomaan "uusilla silmillä" ja milloin mitäkin uutta.

Juuri johdattelua ja kysymyksiä terapeuttini käyttää. Hän on todella läsnä ja kuuntelee keskittyneesti minua, tarttuu välillä johonkin sanomaani sanaan tai lauseeseen. Usein hänen tartuntansa ovat oleellisimpiin asioihin keskittyviä. Olen ajatellut, että terapia on terapiaistunnoissa terapeutin vastuulla, ei minun. Kotitehtävät taas ovat minun vastuullani, mutta ei terapian kulku. Terapeutin ammattitaitoa on tehdä minusta ja edistymisestäni havaintoja ja ohjata terapiaa sen mukaan - ja niin se on tähän asti mennyt. En voi valittaa. Oma "epäluulotautini" vain haittaa kaikkea, koska kaikessa toimintani ja havainnointini on vaaran havaitsemiseen suuntautuvaa. Haaskaan voimiani ja kapasiteettiani tuhottomasti tuohon turhaan toimintaan. Vaaroja ei enää ole kuten on joskus aikaisemmin ollut, mutta sitä eivät väärin ohjelmoidut aivoni voi tajuta, vielä.

Tuulia-64 kirjoitti:

Aivan, ihmisen mielessä yleensä pyörii yhtäaikaa moniakin asioita. Usein törmää sellaiseen, että ihmiset psykoterapiassakin sanovat, että mielessä ei ole mitään. Itse en tuhon usko, ainakaan niin kauan, kun puhekykykin on vielä tallella.

"Heittäytyminen" tarkoittaa minusta sitä, että aloittaa vain ensimmäisestä asiasta, joka tulee mieleen. Miettimättä, onko se tärkeintä ja oleellisinta. Paradoksaalisesti usein juuri mitättömiltä tuntuvat seikat osoittautuvatkin psykoterapiassa juuri sellaisiksi, joista aukeaakin syvempiä ja merkityksellisempiä asioita. Uskon, että siihen kyllä pystyy, että siis puhuu siitä, mitä mielessä on. Vertaisin asiaa nyt vaikka tänne kirjoittamiseen eli kyllä se sieltä jokin ajatus lähtee.

Vastaanotolla voi olla hiljaakin. Joskus sen olen kokenut itse tarpeelliseksikin ja mahdollisesti prosessia edistäväksikin. Ammattitaitoinen psykoterapeutti kyllä ottaa ohjat käsiinsä, kun hiljaisuudet menevät liialliksi tai ne vievät kohtuuttomasti aikaa ja energiaa psykoterapiasta.

Kaikille tuntemuksille ei todellakaan löydy helposti sanallisia ilmaisukeinoja. Tämän olen kokenut myös itse. Tätä vahvistaa myös pieni kokemukseni kuvataideterapiasta, joka itselläni toimi ilmaisukanavana asioille, joita en ainkaa sillä hetkellä saanut koostettua sanoiksi.

Tunnen, että mielessäni on myös asioita, joita en koskaan saakaan sanoiksi. Ehkä nämä asiat tai muistot ovat ajalta, jolloin minulla ei ollut vielä kieltä käytössä ajatuksissani, siis niin varhaisilta vaiheilta.

Psykoterapiassa ei ole tarkoitus tehdä diagnooseja. Kaikista psykoterapioista en tiedä, mutta analyyttisessa psykoterapiassa on tarkoitus tutkia terapoitavan mielenmaisemia. Psykoterapeuttini sanoi minulle psykoterapiani alussa, että psykoterapia on kuin junamatka; minä katselen mieleni maisemia ja kuvailen niitä psykoterapeutilleni.

Vapaasti oman mielensa tutkiminen minusta johtaa parhaiten itsestä lähtevään perustuvaan itsetuntemuksen, itseymmärryksen ja itsehyväksynnän lisääntymisen kautta kykyyn vaikuttaa itseensä ja kykyyn tehdä muutoksia, jotka mahdollistavat tyydyttävän elämän ja mielentilan. Psykoterapeutti toimii peilinä, joka vahvistaa käsityksiäni oikeaan, eheämpään suuntaan.

Kuvittelen, että kaikille psykoterapia ei sovikaan eikä myöskään toimi kaikilla. Esimerkiksi ihmiselle, jolla älyllistäminen on voimakasta, saattaa olla vaikea heittäytyä tutkimaan ja ennenkaikkea paljastamaan tunteitaan psykoterapiassa, kuten saattaisi joskus olla tarpeellista. Psykoterapia on myös hidasta ja raskasta ja sen vaikutukset ovat sellaisia, että niitä ei välittömästi pysty edes konkretisoimaan.

Uskon kyllä, että psykoterapian ja muunkinlaisen terapian on mahdollista olla auttavaa kenelle tahansa. Se pelkästään, että puhuu asioistaan, on helpottavaa ja auttaa jäsentämään ajatuksiaan ja tunne ja tieto siitä, että joku kuuntelee. Jos taas esimerkiksi kokee niin, että terapeutti ei kuuntele, tämä on taas yksi varsin hyvä aihe käsiteltäväksi psykoterapiassa.

Lue lisää

En ole koskaan kokenut saavani helpotusta siitä, että vain puhun, jos toinen ei mitenkään osoita myötätuntoa ja kiinnostusta. Jos lähden ammattilaselle, odotan myös saavani neuvoja, ystävältä riittää se myötätunto.

Musiikki on minulle hyvä väline, ihan itsekseni käytettynä. Agresiiiviseen mielialaan sopii vain heavyrock, mitä pahempi olo, sitä rankempaa lajia. Toisinaan soi vaikka Vivaldi tai Bach, riippuu mielialasta. Ikävä kyllä, en itse osaa laulaa, edes sen vertaa että kestäisin kuulla omaa hoilaamistani. Se saattaisi olla vielä tehokaampaa. Niinpä eläydyn musiikkin visualisoimalla. Minulle se on samanlainen purkautumistie kuin joillekin nyrkkeilysäkin hakkaaminen tai rauhallisiin hetkiin meren aaltojen kuuntelu. Muutama levy riittää pahana päivänä, liiat energiat kuluu siihen. Sitten voikin ehkä jo vaihtaa musiikkityyliä. "Vääränlaista" musiikkia omiin tunnelmiin nähden ei kertakaikkiaan kestä kuunnella.

Joku voisi varmaan tehdä tulkintoja levyvalinnoistani. Tänään olen soitellut mm. Geog Otsia ja Puna-armeijan kuoroa, haikeaa ja tunnelmallista musiikkia idästä...mitähän nyt liikkuu mielessä...? En tiedä, mitä "oikea" musiikkiterapia on, mutta jos jotain tällaista, niin siinä tapauksessa se on hyvä laji.

Meitähän on monenlaisia ja tarvitaan erilaisia terapiamuotoja. Ikävä kyllä, oikeanlaisen löytäminen on vaikaa. Kun on kerran kokenut, ettei tästä ole apua, niin vaatii aika paljon lähteä kokeilemaan jotakuta toista. Varsinkin, kun ei tiedä, mitä mikin terapiamuoto käytännössä on ja mikä olisi itselle paras. Ratkaiuskeskeinen/analyyttinen/kongitiivinen jne...ota noista nyt selvää! Titteleitäkin on aika kirjava joukko. Vaikea arvioida, mitä kannattaisi lähteä kokeilemaan.

sanoit,ei aina ns "pelkkä" ammattikuuntelijan neuvo tms ole parasta terapiaa,vaan OLE OMA LÄÄKÄRISI!ja tärkeät ihmissuhteet ovat tärkeitä eheyttäjiä!

Tuulia-64 kirjoitti:

Kaikki eivät pidä psykoterapiasta ja psykoterapia ei toimi väkisin, esimerkiksi vaikka silloin, jos terapoitava ei jostakin syystä pysty heittäytymään psykoterapiaan, kuten vaikka järkeistämällä asioita liikaa tai odottamalla, että psykoterapia on kuten mikä tahansa ihmissuhde. Sitähän se ei ole.

Ainakin analyyttisessa psykoterapiassa keskitytään vain asiakkaan asioihin ja nimenomaan asiakkaasta lähteviin asioihin. Se lähtisi mahdollisesti väärille urille, jos pyskoterapeutti valitsisi aiheet ja ohjaisi kesksustelua. Pääsääntö on, että terapoitava siellä kertoo, mitä mielessä pyörii juuri sillä psykoterapiahetkellä. Se voi olla kuulumisia tai aivan mitä muuta tahansa. Tunteita tai ajatuksia, kokemuksia. Psykoterapia ei noudata tavallisia ihmisten välisiä seurustelusääntöjä, kuten sellaista kohteliaisuutta, että siellä vastavuoroisesti tai ylipäänsä kysyttäisiin kuulumiset.

Analyyttisessa psykoterapiassa psykoterapeutti on tarkoituksellisesti pidättyväinen ilmaisemaan mitään itsestään. Minä olen kokenut, että psykoterapeuttini ymmärtää minua todella hyvin ja on syvästi myötätuntoinen, vaikka hän ei koskaan tuo esiin omia tunteitaan minua koskien. Tämä ei tarkoita, ettenkö vuosien aikana olisi tosi kipeästi monesti kaivannut psykoterapeuttini suoraa myönteistä ja lämmintä palautetta itselleni.

Lue lisää

tässäkin tilanteessa. kerrotaan vain ja ei saada mitään palautetta, elikä maksetaan n.70 euroa käynniltä ja ei edes neuvoja/palautetta. Käytä nyt hyvä ihminen nuo rahat johonkin parempaan jotta voisit hyvin muuten käy kuin juutalaiselle joka sanoi menevänsä valitumuurille kertomaan surunsa, kun hän tuli sieltä takaisin niin kaveri kysyi että helpottiko, hän vastasi: tuntui kun olis puhunut seinälle.

Tuulia-64 kirjoitti:

Kaikki eivät pidä psykoterapiasta ja psykoterapia ei toimi väkisin, esimerkiksi vaikka silloin, jos terapoitava ei jostakin syystä pysty heittäytymään psykoterapiaan, kuten vaikka järkeistämällä asioita liikaa tai odottamalla, että psykoterapia on kuten mikä tahansa ihmissuhde. Sitähän se ei ole.

Ainakin analyyttisessa psykoterapiassa keskitytään vain asiakkaan asioihin ja nimenomaan asiakkaasta lähteviin asioihin. Se lähtisi mahdollisesti väärille urille, jos pyskoterapeutti valitsisi aiheet ja ohjaisi kesksustelua. Pääsääntö on, että terapoitava siellä kertoo, mitä mielessä pyörii juuri sillä psykoterapiahetkellä. Se voi olla kuulumisia tai aivan mitä muuta tahansa. Tunteita tai ajatuksia, kokemuksia. Psykoterapia ei noudata tavallisia ihmisten välisiä seurustelusääntöjä, kuten sellaista kohteliaisuutta, että siellä vastavuoroisesti tai ylipäänsä kysyttäisiin kuulumiset.

Analyyttisessa psykoterapiassa psykoterapeutti on tarkoituksellisesti pidättyväinen ilmaisemaan mitään itsestään. Minä olen kokenut, että psykoterapeuttini ymmärtää minua todella hyvin ja on syvästi myötätuntoinen, vaikka hän ei koskaan tuo esiin omia tunteitaan minua koskien. Tämä ei tarkoita, ettenkö vuosien aikana olisi tosi kipeästi monesti kaivannut psykoterapeuttini suoraa myönteistä ja lämmintä palautetta itselleni.

Lue lisää

Kogn.terapia on hyvinkin erilaista kuin psykoanalyyttinen, terapeutti on paljon aktiivisempi (voi ottaa aiheita puheeksi, tuoda omia näkökulmiaan, antaa neuvoja käytännön tilanteisiin) kuin psykoanalyyttisessa. Saman suuntauksen (eli esim kogntiivisen/psykodynaamisen/psykoanalyyttisen) sisälle mahtuu tietysti monenlaisia terapeutteja, jokaisella hieman omat toimintatapansa.

Useiden tutkimusten mukaan kognitiivinen terapia on monissa häiriöissä parhaiten apua tuova terapiamuoto.

Varjolilja kirjoitti:

Muiden terapioista en tiedä mitään, vain omastani tiedän. Ei terapiassani ole mitään mykkyyttä tai hiljaisuutta. Toki joskus on hetken hiljaisuus, kun koetan miettiä vastausta terapeuttni kysymyksiin. Niitä kysymyksiä hänellä riittää, niillä hän ohjailee ajatuksiani ja keskustelua, auttaa minua havainnoimaan itseäni, tulemaan ulos muurini sisältä, katsomaan "uusilla silmillä" ja milloin mitäkin uutta.

Juuri johdattelua ja kysymyksiä terapeuttini käyttää. Hän on todella läsnä ja kuuntelee keskittyneesti minua, tarttuu välillä johonkin sanomaani sanaan tai lauseeseen. Usein hänen tartuntansa ovat oleellisimpiin asioihin keskittyviä. Olen ajatellut, että terapia on terapiaistunnoissa terapeutin vastuulla, ei minun. Kotitehtävät taas ovat minun vastuullani, mutta ei terapian kulku. Terapeutin ammattitaitoa on tehdä minusta ja edistymisestäni havaintoja ja ohjata terapiaa sen mukaan - ja niin se on tähän asti mennyt. En voi valittaa. Oma "epäluulotautini" vain haittaa kaikkea, koska kaikessa toimintani ja havainnointini on vaaran havaitsemiseen suuntautuvaa. Haaskaan voimiani ja kapasiteettiani tuhottomasti tuohon turhaan toimintaan. Vaaroja ei enää ole kuten on joskus aikaisemmin ollut, mutta sitä eivät väärin ohjelmoidut aivoni voi tajuta, vielä.

Lue lisää

Onko terapiasi kognitiivista terapiaa? Terapeutin aktiivisuus ja kotitehtävien anto viittaisivat siihen suuntaan. Psykoanalyyttisessa ja psykodynaamisessa terapiassa on tyypillisesti paljon enemmän hiljaisuutta (siis jos asiakas ei puhu, terapeutti odottaa että asiakas alkaa itse puhua eikä terapeutti nosta aiheita esiin; kun taas kogn.terapeutti ottaa usein itse aktiivisesti puheenaiheita esille) ja psykoanal./psykodym. terapeutti ohjailee keskustelua paljon vähemmän kuin kogntiivinen terapeutti.

Ettei kissan rakko halkea. kyl mun mielest vois tolla 70 euron tuntipalkalla saada jotakin mikä auttaa eteenpäin. 10 pinnaa edelliselle

itse ja ystävien tuella kaikesta, mitä raskasta ja traagista ja muuta roinaa on elämä tuonu jo lapsesta lähtien. On se ollut kieltämättä tiukka paikka monesti ja meinannu usko loppua kesken omaan henkiseen kanttiin, mutta taas on porskutettu vahvempana eteenpäin. Lisäksi olen aina auttanut muita lapsesta lähtien ja on ollut itsellä tunne, että nyt paan pillit pussiin, en jaksa auttaa ketään. Omaa miestäkin autoin kun hän sairastui henkisesti tosi pahasti. Mutta uskoin, kun lääkäri sanoi, että hän ei parane koskaan, koska ei itse halua. Ja minä voin päättää haluanko jatkaa samaa rataa vielä vai alkaa elää omaa elämääni. Sanoin, että järjestän kaiken ja jatkan yksin, kiitos kaikesta.
Ja näin tein ja rankkaa oli taaskin, jollei muuten, niin talouden puolesta. Mutta nyt on uusi elämä ja uudet hasteet ja tietenkin autan muita aina jos pyydetään ja jaksan itse.
Ihmiset ottakaa vastuu elämästänne omiin käsiinne, silloin kun ei jaksa, niin pitää mennä sairaalaan hoitoon.
Mutta on se hyvä jos löytyy psykiatreille ja psykologeille ja mielenterveystoimiston väelle työtä ja sitähän vaan tulee lisää. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun ei haluta tehdä itsensä eteen työtä? Liian vaikeaa ja rankkaa ja kun elämässä pitää päästä helpommalla ja kaikkea saa kun siitä maksaa. Kauheaa minne maailma menee?Kenellä on vastuu??

olen selvinnyt ihan kirjoitti:

itse ja ystävien tuella kaikesta, mitä raskasta ja traagista ja muuta roinaa on elämä tuonu jo lapsesta lähtien. On se ollut kieltämättä tiukka paikka monesti ja meinannu usko loppua kesken omaan henkiseen kanttiin, mutta taas on porskutettu vahvempana eteenpäin. Lisäksi olen aina auttanut muita lapsesta lähtien ja on ollut itsellä tunne, että nyt paan pillit pussiin, en jaksa auttaa ketään. Omaa miestäkin autoin kun hän sairastui henkisesti tosi pahasti. Mutta uskoin, kun lääkäri sanoi, että hän ei parane koskaan, koska ei itse halua. Ja minä voin päättää haluanko jatkaa samaa rataa vielä vai alkaa elää omaa elämääni. Sanoin, että järjestän kaiken ja jatkan yksin, kiitos kaikesta.
Ja näin tein ja rankkaa oli taaskin, jollei muuten, niin talouden puolesta. Mutta nyt on uusi elämä ja uudet hasteet ja tietenkin autan muita aina jos pyydetään ja jaksan itse.
Ihmiset ottakaa vastuu elämästänne omiin käsiinne, silloin kun ei jaksa, niin pitää mennä sairaalaan hoitoon.
Mutta on se hyvä jos löytyy psykiatreille ja psykologeille ja mielenterveystoimiston väelle työtä ja sitähän vaan tulee lisää. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun ei haluta tehdä itsensä eteen työtä? Liian vaikeaa ja rankkaa ja kun elämässä pitää päästä helpommalla ja kaikkea saa kun siitä maksaa. Kauheaa minne maailma menee?Kenellä on vastuu??

Lue lisää

Siitähän juuri on kysymys kun mennään terapeutille: halutaan tehdä itsensä kanssa töitä! Minulla on vähän ystäviä - eikä heidän tehtävänsä ole kuunnella jorinoitani samoista asioista viikosta toiseen. Terapeuttini tekee sen. Siinä ero!

niin miksi tällaiseen terapeutti koulutukseen pitää opiskella niin paljon kun muutenkin voi pitää suunsa kiinni kun ei tartte puuttua mihinkään ja ei tartte antaa mitään neuvoja. Voihan sitä ihan ilmaiseksikin istua peilin
ääreen vastapäätä ja jutella niin saa suunnillen saman tuloksen.

Joskus neuvot voivat auttaa kovastikin,jos terapeutti antaa jotain neuvoja, se ei tarkota että niitä olisi automaattisesti noudatettava, vaan ne voivat olla esim vinkkejä käytännön sosiaalisiin tilanteisiin, yhdessä terapeutin kanssa voi pohtia että esim. millaisia toimintamalleja jossain hankalissa tilanteissa voisi kokeilla. Kyllä jotkut terapeutit antavat vinkkejä! Ei pyörää aina tarvitse keksiä uudelleen ja odottaa 3 vuotta että keksii itse jonkun ajatuksen, kyllä siitä ajatuksesta voi olla hyötyä jos sen terapeutin suusta suoraan kuulee!

Psykoanalyyttisessa terapiassa asiakkaan tulisi kaikki keksiä itse, kogn.terapiassa voi varmasti helpommin saada myös terapeutilta ajatuksia.

Ja kyllä diagnoosin kuulemisesta voi jollekin olla hyötyä, se voi auttaa jäsentämään ja ymmärtämään omaa tilannettaan; aina siitä ei toki ole hyötyä, voi olla haittaakin, jos antaa liikaa painoarvoa diagnoosille. Mutta diagnooseja antavat tosiaan ainoastaan lääkärit (suuri osa psykoterapeuteista on esim psykologeja), eivätkä kaikkien ongelmat ole edes diagnosoitavissa.

Kovin pitkää kirjoitusta en aio naputella, mutta on varmaan syytä muistuttaa, että terapiasuuntauksia on monia. Analyyttinen psykoterapia (josta moni tuossa ylempänä kirjoittaa) on "ajatuksen virtaan" perustuvaa, kestää kauan, eikä terapeutti juuri kommentoi. Tavoitteena on tavallaan hahmottaa ja rakentaa alusta asti yksilön tapa kokea oma elämänsä.

Lyhytterapia tai ratkaisukeskeinen terapia lähtee toiselta pohjalta ja siinäkin on useita eri suuntauksia. Yleisesti ottaen tavoite on katsella enemmän tulevaisuuteen ja löytää uusia käyttäytymis- ja "tuntemistapoja". Terapeutti keskustelee potilaansa kanssa, kyselee ja kommentoi.

Ennenkaikkea on aina kysymys yhteistyöstä ja potilaan ja terapeutin yhteensopivuudesta. Kaikki eivät sovi kaikkien kanssa:). Kysykää hyvät ihmiset ensimmäisellä käynnillä terapeutiltanne, mikä on hänen terapiasuuntauksensa ja mitä se oikeasti tarkoittaa! Hänen velvollisuutensa on selittää, niin että tiedätte, mitä saatte. Terapeuttinne voi myös suositella toisenlaisen suuntauksen omaavaa, mikäli se tuntuisi paremmalta.

Molemmat, sekä analyyttinen-, että lyhytterapia yleensä auttavat, toinen vain sopii toisille paremmin, kuin toinen, koska me toddellakin olemme yksilöitä ja erilaisia.

Psykoterapia on erillinen koulutus, johon hakeutuakseen ihmisellä pitää ensin olla sopiva ammatillinen koulutus (pappi, sairaanhoitaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä esim.). Psykoterapeutti nimikettä saavat käyttää vain terveydenhuoltoalan oikeusturvakeskuksen hyväksymät ja reksiteröimät terapeutit. Maaginen kirjainyhdistelmä on TEO eli se pitää olla tittelin perässä.

psykoterapeutti (teo) kirjoitti:

Kovin pitkää kirjoitusta en aio naputella, mutta on varmaan syytä muistuttaa, että terapiasuuntauksia on monia. Analyyttinen psykoterapia (josta moni tuossa ylempänä kirjoittaa) on "ajatuksen virtaan" perustuvaa, kestää kauan, eikä terapeutti juuri kommentoi. Tavoitteena on tavallaan hahmottaa ja rakentaa alusta asti yksilön tapa kokea oma elämänsä.

Lyhytterapia tai ratkaisukeskeinen terapia lähtee toiselta pohjalta ja siinäkin on useita eri suuntauksia. Yleisesti ottaen tavoite on katsella enemmän tulevaisuuteen ja löytää uusia käyttäytymis- ja "tuntemistapoja". Terapeutti keskustelee potilaansa kanssa, kyselee ja kommentoi.

Ennenkaikkea on aina kysymys yhteistyöstä ja potilaan ja terapeutin yhteensopivuudesta. Kaikki eivät sovi kaikkien kanssa:). Kysykää hyvät ihmiset ensimmäisellä käynnillä terapeutiltanne, mikä on hänen terapiasuuntauksensa ja mitä se oikeasti tarkoittaa! Hänen velvollisuutensa on selittää, niin että tiedätte, mitä saatte. Terapeuttinne voi myös suositella toisenlaisen suuntauksen omaavaa, mikäli se tuntuisi paremmalta.

Molemmat, sekä analyyttinen-, että lyhytterapia yleensä auttavat, toinen vain sopii toisille paremmin, kuin toinen, koska me toddellakin olemme yksilöitä ja erilaisia.

Psykoterapia on erillinen koulutus, johon hakeutuakseen ihmisellä pitää ensin olla sopiva ammatillinen koulutus (pappi, sairaanhoitaja, lääkäri, sosiaalityöntekijä esim.). Psykoterapeutti nimikettä saavat käyttää vain terveydenhuoltoalan oikeusturvakeskuksen hyväksymät ja reksiteröimät terapeutit. Maaginen kirjainyhdistelmä on TEO eli se pitää olla tittelin perässä.

Lue lisää

Olet varmaan oikea ihminen vastaaman koska sanot että olet psykoterapeutti nimimerlistä päätellen. Haetteko te vain vikoja parisuhdekumppanistanne? minun sellainen haki minusta vikoja loputtomiin vaikka pyydin että se vain tuhoaa parisuhteen. Hän fantisoi milloin mitätkin ja joskus se oli kuollut äitini, isäni ta joku veljistäni joka oli minut manipuloinut että olen kuin olen. aika mielen kiintoinen tapaus koska hänellä itsellään on vaikeuksia ja projisoi ne minuun. Kosti jopa x-änsä paht teot minulle. Mitäs sanot tästä kuinka voisin saada tämän tasapainoon takaisin?? Neuvon tarpeessa oleva.

Erilaista näkökulmaa ahdistuksesta ja psykoterapiasta löytyy mm. Arthur Janovin kirjasta "Huuto sisimmästä"