En ole nykyäänkään rikas, mutta ennen sai tapella sossun kanssa että maksoi 50 euroa jotta tuli täyteen se minimitoimeentuki. Asuntotuesta kun ei riittänyt edes vuokranmaksuun ja työttömyystuki on mitä on. Eli sain sossussa joka kuukaus juosta että sain lopulta sen minimitoimeentulorahamäärän itselleni!
Mulla oli/on ammatti ja muita kouluja käynyt paljon, mutta oman alaa työtä en saanut. Siksi sain juosta sossussa alvariinsa kuin joku romani. Mulle oli nöyryyttävää anella jotain 50 euroa sossussa, mutta pakko oli, muuten en ois pärjännyt kummosesti.
Sillä minimitoimeentulorahalla pärjäs, mutta homma oli vain himassa istumista ja telkun kattelua(ilman TV-lupaa tietty). Meinasin tulla mökkihöperöksi kun ei ollut varaa mennä mihinkään.
Säästin 2kk sossurahoista(söin tosi niukasti, makaroonia jne.) että sain ostettua rikkinäisen maastopyörän, jonka korjasin (korjauksiin meni noin 40 eur, eli niukasti sain elää kolmannenkin kuukauden). Olin fillarista iloinen että pääsee näkee maailmaa, eikä tartte aina kävellä lähiympäristössä.
Noh, lopulta homma meni siihen kun en saanut töitä edes hakemalla, niin säästin rahaa ja perustin yrityksen. Nykyään tienaan enemmän päivässä mitä sain aikoinaan KELAsta sossusta yhteensä kuussa! Teen ns. erikoisosaamista, joita ei montaa suomessa. Mutta piru vie, tiesin jo aikanaan että on tarvetta ja nyt se nähdään! Toki yritystoiminnan vakiinnuttaminen vei aikaa ja välillä oli yrityksen kassa lähes tyhjä.
Mulla oli/on ammatti ja muita kouluja käynyt paljon, mutta oman alaa työtä en saanut. Siksi sain juosta sossussa alvariinsa kuin joku romani. Mulle oli nöyryyttävää anella jotain 50 euroa sossussa, mutta pakko oli, muuten en ois pärjännyt kummosesti.
Sillä minimitoimeentulorahalla pärjäs, mutta homma oli vain himassa istumista ja telkun kattelua(ilman TV-lupaa tietty). Meinasin tulla mökkihöperöksi kun ei ollut varaa mennä mihinkään.
Säästin 2kk sossurahoista(söin tosi niukasti, makaroonia jne.) että sain ostettua rikkinäisen maastopyörän, jonka korjasin (korjauksiin meni noin 40 eur, eli niukasti sain elää kolmannenkin kuukauden). Olin fillarista iloinen että pääsee näkee maailmaa, eikä tartte aina kävellä lähiympäristössä.
Noh, lopulta homma meni siihen kun en saanut töitä edes hakemalla, niin säästin rahaa ja perustin yrityksen. Nykyään tienaan enemmän päivässä mitä sain aikoinaan KELAsta sossusta yhteensä kuussa! Teen ns. erikoisosaamista, joita ei montaa suomessa. Mutta piru vie, tiesin jo aikanaan että on tarvetta ja nyt se nähdään! Toki yritystoiminnan vakiinnuttaminen vei aikaa ja välillä oli yrityksen kassa lähes tyhjä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
perustetaan yritys ilman rahaa. Minulla on ammattitaitoa, mutta työmarkkinatuki ei riitä enää edes lasten ruokaan, miten sellaisesta tilanteesta pääsee alkuun? Bensiiniin menee jo puolet koko tuesta kun asuu kaukana keskuksista. Eli ei tahdo päästä edes yritysneuvontaan enää. Niin tiukaksi on elämä mennyt, että puun ja parkinkin välissä on helpompaa. Kammottaa, että joutuu ulosottoon tai luottorekisteriin ennen kuin on yritys pystyssä ja mahdollisuudet menevät sen tien.
Provoilijat yrittävät tehdä provoistaan mahdollisimman uskottavia, mutta "legendaariset" katuojasta nousu -tarinat eivät täytä yhtä tärkeää uskottavuuden piirrettä, eli annetaan olettaa kuten aloittajakin antoi olettaa että vähäisestä tuesta onnistuisi säästämään itselleen riittävästi rahaa. Köyhyysloukusta on aivan vitun vaikeaa päästä irti. Se joka rehellisesti on siitä päässyt irti - nämä internet-sankarit eivät niitä ole - ansaitsee kunnian. Mutta se ei tee köyhistä sen huonompia, koska köyhyys on sosiaalinen sairaus.
Pilkkaisitteko te syöpäpotilaita?
jatkunut köyhyys jatkuvine nöyryytetyksi tulemisen kokemuksineen vaikuttaa jopa luonteeseenkin niin että sitä lakkaa uskomasta enää niihinkään vähiin mahdollisuuksiinsa joita ehkä vielä olisi. Tällaista 'uskon puutetta' voi taas käyttää köyhää vastaan, väittämällä hänen köyhyytensä johtuvan yksinomaan tästä 'väärästä asenteesta' ja kykyjen puutteesta hänen luonteessaan.
Jos köhyydestä onnistuukin nousemaan eivät nuo köyhyyskokemukset mielestä hevin unohdu vaan vaikuttavat edelleen tällaisen vaurastuneen köyhän luonteessa. Tällaisesta vaurastuneesta köyhästä voi tulla esim. kostonhimoinen tai joku psykopaatti, joskin voi tuollainen kokemus myönteisestikkin luonnetta muuttaa.
jos siihen lähtee kyllä nopeasti kaipaa takaisin työttömyysturvan piiriin. Yrittäjä kun saa pärjätä aivan omillaan. Pitää olla silloin sellainen tuote jota varmasti voi myydä hyvällä tuotolla.
niin maahan ei jää mitään. Mitä riskejä siinä enää voi ottaa kun ei ole mitään muutenkaan.
Jos ei ota riskiä, niin jää ikuisiksi ajoiksi työttömäksi/sossupummiksi ja itselleni se ei käynyt, koska halusin elämältä jotain muutakin kuin että lojun sohvalla katsomassa TV:tä kun muuhun ei ole varaa.
Itse uskalsin ottaa riskin, koska ei ollut mitään hävittävää(kun ei ollut omaisuutta jota voisi edes hävittää).
Yrityksen perustaminen on helppoa ja halpaa, vaikeampaa/kalliimpaa se yrityksen lopettaminen on. Itse säästin muutaman satasen työttömyyskorvauksista, jotta sain perustettua toiminimen, siitä se lähti.
Kuluja tulee yritystoiminnasta väkisin, mutta ne on minimoitava. Työkaluiksi käy tietyillä aloilla pelkkä puhelin ja tietokone sähköpostin lukua/vastaanottamista varten.
Tappiolla menin monta vuotta jo siitäkin syystä että kaikki koneet/laitteet/ohjelmistot rahoitin yritystoiminnan tuotoilla(en lainalla, sillä en sitä olisi edes saanut). Koko ajan pystyin antamaan parempaa palvelua kun sain pikkuhiljaa hommattua omat erikoislaitteet/ohjelmistot.
Minulla oli sikäli asiat hyvin, sillä emäntä sai töitä, jolloin hän maksoi vuokran kun minä taas investoin yritystoiminnan laitteisiin. Jos emäntä ei olisi ollut töissä, olisi kasvu ollut äärettömän hidasta ja tuskaista, mutta mahdollista.
Yrittäjältä vaaditaan lujaa halua/tahtoa, kurinalaisuutta ja moniosaamista/tietotaitoa, koska kaikki hommathan tässä on itse hallittava markkinoinnista duunintekoon. Kaikilta se ei luonnistu eikä kaikista ole tietenkään yrittäjäksi vaikka halua olisikin.
Nykyään pystyn tarjoamaan sitä palvelua/tietotaitoa jota alunperin oli ajatus tehdäkin. Palvelut eivät aluksi olleet aivan samoja mitä nyt, aluksi homma oli lähinnä konsultointia yrityksille.
Meni monta vuotta että sain säästettyä rahaa itse laitteistoihin, sillä ko. alan laitteet ovat todella kalliita. Nämä tienaa kuitenkin nopeasti itsensä takaisin.
Kuten sanoin, en minä rikas vieläkään ole, mutta pärjään ihan OK.
juuri oman alan hommia? Eikö sitä voi hetken elää tekemällä töitä kaupan kassalla tai vaikka siivoojana? Ei todellakaan ole pakko "kuihtua" kotona. Ihan turha valittaa huonoista sossun korvauksista ja hankaluuksista siellä käymisessä, kun työtä on tarjolla yllinkyllin. Jos on liian ylpeä mennäkseen töihin niin on syytäkin kokea nöyryytys kun käy aikuinen ihminen ilmaista rahaa hakemassa.
Olen ollut duunissa johon ei vaadittu koulutusta (siivoojalta muuten vaaditaan nykyään jopa alan koulutus, joten siihen hommaan en välttämättä pääsisi).
Miten se edistää/edistäisi asiaa, jos tekisin/olisin tehnyt paskahommaa lopun elämääni ja käteen ei jäisi rahaa paljoa sen enempää kuin työttömänäkään(muista asuntojen vuokrahinnat, työmatkakulut jne). Työttömänä ei tule mm. työmatkakuluja. Itse paskahommia tehneenä tienasin kuukaudessa 200 euroa enemmän kuin työttömänä, mutta työttömäna ehdin sentään tehdä sivubisnestä, joten tulos oli plus miinus NOLLA. Lisäksi työmatkoista kertyi tietty kuluerä, joten ihan haistapaska hommaa.
Onneksi olen sen verran ylpeä luonne, etten moiseen paskakierteeseen ryhtynyt, vaan vedin homman väkisin siihen pisteeseen mihin halusin. Helppoa se ei ollut, rahaa nolla, eikä suhteitakaan ole.
yritystoiminnalla. Eihän meillä ole kuin jenkkilässä jossa juristit ammatikseen yrittävät naruttaa erilaisia yrittäjiä niiden toiminnan haitoista. Mutta esimjos joku sairastuu sinun konsultoinnin vuoksi tai yrityksen talouteen aiheutuu tappiota sinun konsultoinnin vuoksi silloin voit maksaa ja pitkään. Yritysmuodolla on väliä, pitäisi olla Oy jotta voisit siirtää riskit yrityksen piikkiin, toiminimella maksat kaiken itse.
miten te kuvittelette ikinä elämänne muuttuvan paremmaksi, jos itkette vain kotona maailman julmuutta? Totuus on se, että tulevaisuudessa etuja leikataan. Sama totuus saa sen työnteon maistumaan teillekin; Jos siis haluatte syödä.
ainakin kaikki kiihkomieliset uusliberaalit talouspolitikot suunnittelevat lopettavansa koko KELA-järjestelmän kansaneläkkeineen ja julkisen terveydenhuollon, ja tässähän jo ollaankin pitkällä. Tämä on poliittisesti helppoa kun sen voi tehdä pelkästään inflaatiolla ja jättämällä ns. tasokorotukset tekemättä. Poliittisesti ja kansainvälisiin ihmisoikeusiin sitoutumisenkin kannalta vaikempi on ajaa näitä viimesijaisia sosiaalitoimen etuuksia alas, ja tässähän sitä nyt juuri tämän asian kanssa ollaankin.
Tuo että tuot tähän tuon moraalisaarnasi siitä miten köyhien pitää lopettaa 'maailman julmuuden itkeminen', ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa omalla työllään elantoansa ansaita on yksinkertaista propakantaa.
Kukapa ei haluaisi itse omalla työllään tai toiminnallaan itseään elättää, ja vähintäänkin itse omaa talouttaan hallita(silloinkin kun on toiminnallisesti rajoittunut esim. iän tai sairauden vuoksi). Tästähän juuri on kysymys. Tämän pitäisi olla mahdollista kaikille kansalaisille. Eikä niin että osalle kansasta ei tätä mahdollisuutta anneta vaan jätetään oman onnensa nojaan, samalla kun lainsäädäntöä ja talouden rakenteita kehitetään niiden asemia tukemaan joille tämä mahdollisuus on annettu.
Moralisaarnaasi käytät tukemaan omaa ideologiaasi. Siis pyrit osoittamaan että tuo itsestäänselvyys moralisaarnassasi on linjassa noiden y.m. juttujen lakkauttamisen ja alasajon kanssa, ja että ne jotka vastustavat näitä lakkauttamisia ja alasajoja vastustavat saman tien tätä moralisaarnasi itsestäänselvyyttä.
Arvaan kyllä miksi käytät juuri tuota sannaa 'itkeminen' kuvamaan vaikkapa tuota aiempaa kommenttiani 'Minä uskon että pitkään'
Käytät tuota itkeminen sanaa nimenomaan sen tähden kun katsot sillä voivasi ajan trendien mukaan halventaa kirjoittajaa sanomineen.
kärsivälle terveisiä. Multa loppui lamavuotena kertynyt monenvuoden ulosottokierre vähän aikaa sitten ja olen sinä aikana oppinut tulemaan todella pienellä toimeen. Rahaa ei riittänyt mihinkään ylimääräiseen kodin ja työpaikan väliä mentiin ja pitkiä työvuoroja väännetty. Uudet ilmaiset huvit piti kehitää, siinä sitä oli keksimistä mutta olin päättänyt, että nyt ne velat maksetaan ja niin vaan sain maksettua vaikka usko meinasi välillä loppua ja yöunet oli monena yönä kateissa. Nyt olen ylpeä itsestäni ja rahaa löytyy säästöstäkin jo vähän ja lisää yritän säästää pahan päivän varalle. Köyhänä opin kuitenkin pitämään puoliani ja pään ylpeästi pystyssä, joten kaikille velkojen kanssa taisteleville voimia ja jaksamista.