Et rakasta..
Petät...
Jos
201868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
koska en rakasta..:(
Ja olet niin selkärangaton ettet eroa kumppanistasi, vaan jatkat pettämistä.... surkimus.
tarkoitin että petän,koska en rakasta häntä.
en tarkoittanut että petän häntä makaamalla vieraan miehen kanssa.
ekassa viestissähän sanottiin että petät jos et rakasta.
Monesti olen pettänyt, enkä todellakaan ole itsestäni ylpeä...
Minä petän, koska haluan tuntea olevani hyväksytty. Ehkä kuulostaa äkkiseltään sairaalta, ja ehkä se sitä onkin, en tiedä... Mutta niin se minun kohdallani on.
Rakastan kyllä, rakastan niin että se sattuu, mutta en koe saavani mitään takaisin. En koe olevani rakastettu; en koe olevani minkään arvoinen. Toisen miehen ihailevan katseen alla olen edes hetken jotain... Todistan itselleni, että en ole niin turha kuin kohtelulla annetaan ymmärtää. Todistan, että minuakin voi haluta. En ole mikään heittopussi, vaan omat halunsa tunteva ja tiedostava nainen, joka vaatii niiden huomioonottamista. Olen muutakin kuin ovimatto.
Pettämiselle on moninaisia syitä, ja niitä on niin monta kuin on pettäjiäkin. Vain murto-osa pettää ihan "pettämisen riemusta" ja silkkaa vittumaisuuttaan; muilla löytyy siihen syyt. Ehkä nuo syyt eivät suuren yleisön mielestä oikeuta moista toimintaa, mutta eipä suuri yleisö tiedä mitään tuon yksittäisen ihmisen helvetistäkään... Kuka TODELLA on oikeutettu heittämään sen ensimmäisen kiven? Kellä meistä ei ole yhtäkään luurankoa kaapissaan? Eli toisin sanoen: kuka meistä on se Jeesuksen reinkarnaatio, joka on kaiken pahan yläpuolella...?!
Kai hyväksyt samat perustelut omalle kumppanillesi kun hän pettää sinua? Vai onko se vain sinun yksinoikeus?
Lopeta itsesääli, ruikutus, märehtiminen, syiden etsiminen millä oikeutat itsesi pettämään ja porsastelemaan. Etsi oma elämä ja kumppani josta todella välität ja joka välittää sinusta.
Sieltähän se tulikin, se ensimmäinen kivi... Onnea sinulle, joka et koskaan mitään pahaa ole tehnyt/tee/tule tekemään. Mahtaa olla kovaa katsella meidän tavallisten kuolevaisten ainaista mokailua?!
Mitä kysymykseesi tulee, niin kumppanillani on tietenkin sama "oikeus" pettämiseen kuin minulla. Sen oikeuden käyttäminen tai käyttämättä jättäminen on hänen valintansa. Minä en sitä voi päättää/määrätä hänen puolestaan.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ollut itsesäälissä märehtiminen, ikävää että otit sen niin. Se oli vain pelkkä toteamus minun henkilökohtaisesta helvetistäni, josta sinulla ei todellisuudessa ole pienintäkään aavistusta. Joten annahan olla, ja keskity pitämään itsesi ja kumppanisi tuolla kovin kapealla Oikealla Tiellä.
Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä keskittyisi moralisoimaan vain itseään...
"Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä keskittyisi moralisoimaan vain itseään... "
Niin.
Ja lopettaisi pettämisen, toisen loukkaamisen ja selittelyt. Onhan rattijuopollakin selityksensä ja syynsä, se ei kuitenkaan oikeuta lapsen yliajoon. Sääliähän voi aina kerjätä ja etsiä oikeutusta omaan toimintaansa, mutta siten se on sallittava kaikille. Myös sinun pettäminen omalle kumppanillesi jne.
Anteeksi että sotkeudun teidän keskusteluunne,mutta ajattelin tuoda taas oman mielipiteeni esille.
Sinä itse tiedät parhaiten mitä olet tekemässä.
Ei siihen kenenkään moraalisaarnat auta,jos et kelpaa miehellesi,niin oletko aivan varma tästä tosesta,ettei hän käytä vain sinua omaan tarkoitukseensa.En uskoisi että haluat olla vain seksin välikappaleena,eikö rakkaus kuuluisi siihen myös.Elämä ilman rakkautta on kuin tuuliajolle heitetty venhe,kaikkien otettavissa,En tuomitse sinua,mutta älä käytä sinäkään tätä toista hyväksesi,sillä se kostautuu ennenpitkään.Rakkauden tiellä ei ole esteitä,ei omaisuus ei perhe,vain kun olet itsellesi rehellinen,tulet voittamaan rakkauden itsellesi.
Aviollisen rakkauden liekki kehittää usein vain hiiliä,joilla aviopuolisot voivat mustata toisiaan.Ihminen joka rakastaa vain itseään,ei pelkää mitään enempää kuin yksin oloaan.
Älä anteeksi pyytele, kiva kun kerroit mielipiteesi. Puhut viisaita sanoja, täyttä totta joka sana.
Hyvää viikonloppua, onnellista viikonloppua meille kaikille :)
En etsi sääliä, en etsi oikeutusta. Etsin korkeintaan ymmärrystä. Tiedän kyllä, että vain harvalta taholta voin sitä saada. -Vain niiltä, jotka itse ovat samassa tilanteessa kanssani.
Alkuperäisen viestini pointtina oli se, että ihmiset pettävät eri syistä. Jokaisella on oma elämänsä, ja omat syynsä. Sitä peräänkuulutan edelleenkin.
Ymmärrän kyllä (hyvinkin) että sinä, Minäpäminä, et hyväksy tekojani. En itsekään hyväksy niitä. Oikein huonona päivänä en edes YMMÄRRÄ niitä... Mutta teen niin silti. Etsin lohtua jostain, mistä sitä ei löydy. Vaikka alitajunnassani tiedän lopputuloksen, niin silti sitkeästi yritän. Tyhmyyttähän se; en kiellä.
Rinnastuksesi lapsen (tai kenen tahansa) yliajaneeseen rattijuoppoon oli mielestäni turhan karkea, mutta ei kuitenkaan liian kaukaa haettu. Kuten sanoit, niin aina löytyy syitä ja puolustuksia omille teoille... Pettäminen kahden aikuisen välillä on kuitenkin mielestäni pienempi paha, kuin ihmisen tappaminen/vahingoittaminen autolla juovuksissa.
Olen tullut elämäni varrella petetyksi, ja tiedän miten se sattuu. Joskus teini-iässä ajattelin, että "en koskaan tee toiselle ihmiselle näin pahasti, kuin minulle on nyt tehty!" Sittemmin asenteeni muuttui. Tarpeeksi monta kolhua, ja aloin ajatella itsekkäämmin.
Kukaan muu kuin minä itse ei pidä minusta huolta. En voi odottaa ikuista uskollisuutta muilta kuin itseltäni. Minä vastaan itsestäni, ja muut ihmiset itsestään.
Kuten jo aiemmin sanoin, niin kumppanillani on "oikeus" pettää siinä missä minullakin. Enhän minä voi häntä omistaa...
Minä en ole ainoa nainen hänen elämässään. Hän ei rakasta minua, mutta minä rakastan häntä. En saa itseäni repäistyä irti. Olen, kestän, kärsin, petän. Siinä se, pähkinänkuoressa.
Jatkan "pettämistäni", vaikka se sattuu.
Onnea ja menestystä, yritä pärjätä...
"Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa."
Ja koska tämä ei kuolemaksi sentään ole, niin tiedossa olisi suorastaan ennennäkemättömän vahva nainen! ;) -Sitä päivää odotellessa...
Kiitos sinulle mielenkiintoisesta (mutta ikävä kyllä kovin lyhyeksi jääneestä) keskustelusta, ja oikein aurinkoista syksyä! =)
et rakasta. olet riippuvainen.
Joskus tulee mieleen Kauniitten ja Rohkeitten Brooke ikuisessa rakkaudessaan Ridgeen! Sairasta, sairasta, ja vielä kerran sairasta. -Niin kuin tämäkin...
Mutta mistä sen tietää? Sattuuko se jotenkin "eri lailla"? Minä en tiedä. En osaa sanoa muuta, kuin että KUKAAN ei ole saanut minua tuntemaan näin. Tuo mies on ainoa, jolle soisin onnellisuuden ilman minua.
Kaikki ne miehet, joihin olen elämäni varrella ollut rakastunut, ovat saaneet minussa aikaan "omimisreaktion".
"Aivan sama, miltä kenestäkin tuntuu! MINÄ haluan tuon miehen, NYT HETI!" Vain tämän yhden kohdalla olen ajatellut, että "Kunhan hän vain on onnellinen. Jos en voi olla siinä osallisena, ei väliä.Pääasia, että HÄNESTÄ tuntuu hyvältä."
Se kuulostaa kummalliselta minun sanomanani, jopa minusta itsestäni. Ehkä sen vuoksi kuvittelin sen olevan sitä "Todellista Rakkautta"... =/
Kerrot rakastavasi kumppaniasi, mutta silti petät, annat toisten miesten naida itseäsi. En oikein usko sinua, epäilen mahdatko tietää mitä rakkaus on. Enkä vain luulet että se on rakkautta, takerrut johonkin epätoivoisesti.
Sillä oikea rakkaus ei käyttäydy noin. Oikea rakkaus valittää, kunnioittaa, arvostaa, ja on valmis vaikka uhrautumaan toisen puolesta. Se ei missään tapauksessa anna toisten naida itseään, ei vaikka itse olisi tullut petetyksi tai väärin kohdelluksi, todellinen rakkaus ei sallisi sitä. Todellinen rakkaus ei ole kaunainen tai kostonhimoinen.
Jätä se mies ja etsi itsellesi uusi elämä. Etsi se mies joka kunnioittaa ja arvostaa sinua sellaisenaan, joka saa sinut tuntemaan itsesi jonkin arvoiseksi. Eikö olisi enemmän ideaa kuin olla yhdessä nykyisen kanssa, ja naida muiden kanssa? Ei tuo ole terve suhde.
Sanot: "en ole niin turha kuin kohtelulla annetaan ymmärtää. Todistan, että minuakin voi haluta. En ole mikään heittopussi, vaan omat halunsa tunteva ja tiedostava nainen, joka vaatii niiden huomioonottamista. Olen muutakin kuin ovimatto.."
Kuulostaa TOSINAISEN puheelta. Mutta se onkin vain puhetta, pelkkiä sanoja, valitettavasti. TOIMI, näytä ettet ole ovimatto, heittopussi, ja vaadi todellakin sinut huomioonottamsista. Ei pettäminen ole sitä, niin kuin nyt näytät asian ymmärtävän.
On turha vedota "luurankoihin" ja "helvettiin" jne. Ne ovat vain puolustelua. Ole nainen, tee jotakin. Eli etsi itsellesi kunnon mies.
Kuten jo tuossa aiemmin kirjoitinkin, niin sairastahan tämä. "Kostaa" polkemiseni pettämällä; ei kovin fiksua... =/
En vain uskalla repäistä itseäni irti ja potkaista äijää persuuksiin, koska pelkään jääväni paitsi jostain. "Ehkä juuri huomisesta alkaa Se Parempi Elämä, jos vain jaksan vielä hetken..." Ja blaah...
Ajatus erosta on kyllä kypsymässä, mutta se ei ole vielä elinvoimainen. Ehkä jonain päivänä tämä matto lähtee kävelemään, ja toivottavasti siinä rytäkässä lähtee joltain jalat alta... ;)
Puhuit kauniisti rakkaudesta. Oikeassakin olit... -Paitsi että mielestäni rakkaus(kaan) ei kestä ihan kaikkea. Tarpeeksi kärsittyään se väistyy ja antaa tilaa vähemmän kauniille tunteille. Niiden "pahojen tunteiden" olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita, etteikö rakkaus joskus olisi ollut olemassa. Se tuli, oli, kärsi, ja nyt "Love has left the building". Hyvä niin, sillä ilman rakkautta minulla on ehkä mahdollisuus päästä irti tästä tilanteesta jonain päivänä...
Kun olimme nuoria ja lapset pieniä, en oikein jaksanut sitä kotielämää. Vaimokaan ei jaksanut, vaan oli jatkuvasti väsynyt ja pahalla tuulella, niin kuin minäkin.
Oli kaikki ne murheet, joita pienten lasten perheellä on: korvatulehdukset ja töistä poissa olot, hoitopaikkavaikeudet yms. Elämä oli liian vaativaa parikymppisille, joiden olisi kuulunut nauttia vielä vapaudesta.
Hain lohtua vieraista naisista. Oli vaan niin hyvä olla jonkun kanssa, joka helli ja sai unohtamaan huolet hetkeksi.
Niitä naisia riitti vuosien varrella. Aikanaan vaimoni sai tietää naisistani, koska vein hänelle tuliaisiksi yhdeltä ulkomaan matkalta pahan tippurin.
No, elämä jatkui kuitenkin yhdessä. Lapset kasvoivat ja aikuistuivat. Nyt meillä on jo kolme lastenlasta.
Tuo pettäminen aikoinaan vei pohjan pois yhteiseltä elämältämme. Olen pettämisestä huolimatta rakastanut vaimoani, uskoo kuka tahtoo, mutta se on totta.
Vaimoni rakkaus minua kohtaan hiipui vähitellen.
Hän ei enää välittänyt läheisyydestä, ei seksistä. Hän eli kanssamme, mutta ei ollut vaimoni. Hän piti huolen kodista ja lapsista, kunnes he muuttivat pois.
Sitten eräänä toukokuun päivänä 8 vuotta sitten hän kertoi, että hänellä on toinen mies. Hän muutti pois kotoa ja meni myöhemmin naimisiin ja elää nyt onnellisena. Niin ainakin lapset kertovat.
Minä en ole onnellinen. Rakastan häntä yhä.
En koskaan voinut kuvitella, että vaimollani voisi olla toinen mies. Luulin että hän on uskollinen, tein minä mitä hyvänsä. Naivia, mutta totta.
Luulen että useimmat miehet ajattelevat vaimoistaan samoin.
Nykynaiset eivät vaan taivu enää kohtaloonsa ja se on tietysti ihan oikein.
Nyt minä olen sellainen chattipaskiainen, joka illat pitkät etsii Sitä Oikeaa. Ja kaipaa vaimoaan.
Lapsukaiset hyvät, ootte ehkä vähän väärillä linjoilla. Eihän elämä oo pelkästään sitä, että ittellä on kaikki aina 100% hyvin. Joskus joutuu tinkimään omasta hyvvinvoinnistaan perheen hyväksi. Voi perkele että ois välillä tehny mieli pettää, mutta kun oon tykänny liikaa vaimosta. En oo voinu laittaa omia haluja ykköseksi. Nyt tuntuu taas että oon tehny oikein.
Osuit naulankantaan mies! Jos rakastaa tarpeeksi, ei petä. Niin yksinkertaista se on. Kun on sillä tiellä, että pettää, on jo paljon pielessä.
Ikävä kuulla, että teille kävi noin. Ymmärrän vaimoasi; sitä, että hän haki muualta sen elämän ja onnen, jota sinä et pystynyt tarjoamaan hänelle.
Kuitenkin ymmärrän myös sinun kantasi. Elämä ei ollut sitä mitä sen "piti olla", ja pakenit velvotteitasi. En hetkeäkään epäile, ettetkö olisi rakastanut vaimoasi. Aina sitä rakkauttaan ei vain osaa näyttää... Kaiken huomion vievät omat tunteet, pelot ja paha olo. Energia ei yksinkertaisesti enää riitä muuhun. Sitähän tämä elämä joskus on, ikävä kyllä!
Ex-vaimollasi on nyt uusi mies ja uusi elämä. Valitettavasti se on asia, joka sinun tulee vain hyväksyä. Tällä hetkellä paras (ja ainoa) keino osoittaa rakkauttasi on pysyä pois hänen tieltään. Hän pysyi "poissa tieltäsi" kaikki ne vuodet, ja nyt on sinun vuorosi väistyä. Vaikka tämä kuulostaakin raa'alta, niin sinulla oli tilaisuutesi. Mokasit, ja nyt on mentävä elämässä eteenpäin...
Kaikki tekevät virheitä elämässään. Ne pitää pystyä jättämään taakseen ja niistä pitää oppia.
-Muutenhan ne ovat olleet turhia virheitä, ja osalliseksi joutuneet ovat kärsineet niistä turhaan. Sinäkin teit virheitä, ja nyt maksat niistä. Vaimosikin aikoinaan maksoi, mutta oppi kokemastaan. Hän oppi tiedostamaan oman arvonsa ja omat toiveensa, ja lopulta haki mielensä mukaisen elämän. Sinun pitäisi nyt tehdä samoin.
Mutta ihan ensinnä: ANNA ITSELLESI ANTEEKSI! Olet nyt (käsittääkseni) vuosikausia ruoskinut itseäsi; eiköhän se riitä?! Aikaisemmista teoistasi huolimatta sinullakin on oikeus onnelliseen elämään, ja sen voit löytää ilman ex-vaimoasikin. Hän ei ole onnellisuutesi perusta, vaikka sinusta siltä on tuntunutkin. Teillä on yhteinen menneisyys ja yhteisiä lapsia, mutta tulevaisuutenne eroavat toisistaan. Hän tekee omasta elämästään elämisen arvoisen, ja suosittelisin sinuakin tekemään samoin! =)
Olet nyt oppinut kantapään kautta mitä et halua suhteessa tehdä. Pidä se mielessä, mutta älä enää rankaise itseäsi! Etsi itsellesi haluamasi kaltainen elämä, ja elä oppimiesi arvojen mukaan. -Näin kallisarvoiset oppirahasi eivät ole menneet täysin hukkaan... Toivotan sinulle onnea elämääsi! =)