Eläköön sosialismi!
Paperitehdastovereidemme riistäminen on loppumassa usealta paikkakunnalta. Hyvä niin, johan he ovat nälkäpalkalla joutuneet kapitalistin ja metsäparoneiden ennestään suuria rahavarantoja kartuttamaan joutuneet aivan liian pitkään.
Paperimiehet ovat joutuneet lakkoilemaan enemmän kuin ketkään muut huonoja palkkojaan ja muita etuuksiaan parantaakseen edes säälliselle tasolle. Palkkakuopasta työttämäksi joutuminen ei loppujen lopuksi ole kovin suuri notkahdus, kurjuus jatkuu, mutta töitä ei enää tarvitse tehdä.
Syyksi joukkoirtisanomisille on sanottu Venäjän korkeita puutulleja. Jos vallankumous olisi onnistunut 1900-luvun alussa, II maailmansodan tuoksinassa tai 1960-luvulla kuten me demarit halusimme, olisimme nyt osa suurta postNeuvostoliittoa eikä puutulleja siis olisi. Olisimme siis tältäkin osin onnellisempia kuin nyt olemme täällä kepulaisten hallinnoimassa taantumuksellisessa takapajulassa.
Me vallankumouksen uljaat ritarit toivomme etteivät irtisanomiset lopu tähän, vaan että tämä on vasta alkua suurelle lamalla, kaikkien lamojen äidille. Sen jälkeen vallankumouksen onnistumisen mahdollisuus kasvaa niin suureksi, että Suomestakin tulee ihannevaltio, joko osana suurta ja mahtavaa Venäjää tai yksinäisenä onnellisena saarena taantumuksellisten ulkovaltojen puristuksessa niin kuin Pohjois-Korea nyt on. Ah mikä onni ja autuus meitä odottaakaan!
Paperitehdastovereidemme riistäminen on loppumassa usealta paikkakunnalta. Hyvä niin, johan he ovat nälkäpalkalla joutuneet kapitalistin ja metsäparoneiden ennestään suuria rahavarantoja kartuttamaan joutuneet aivan liian pitkään.
Paperimiehet ovat joutuneet lakkoilemaan enemmän kuin ketkään muut huonoja palkkojaan ja muita etuuksiaan parantaakseen edes säälliselle tasolle. Palkkakuopasta työttämäksi joutuminen ei loppujen lopuksi ole kovin suuri notkahdus, kurjuus jatkuu, mutta töitä ei enää tarvitse tehdä.
Syyksi joukkoirtisanomisille on sanottu Venäjän korkeita puutulleja. Jos vallankumous olisi onnistunut 1900-luvun alussa, II maailmansodan tuoksinassa tai 1960-luvulla kuten me demarit halusimme, olisimme nyt osa suurta postNeuvostoliittoa eikä puutulleja siis olisi. Olisimme siis tältäkin osin onnellisempia kuin nyt olemme täällä kepulaisten hallinnoimassa taantumuksellisessa takapajulassa.
Me vallankumouksen uljaat ritarit toivomme etteivät irtisanomiset lopu tähän, vaan että tämä on vasta alkua suurelle lamalla, kaikkien lamojen äidille. Sen jälkeen vallankumouksen onnistumisen mahdollisuus kasvaa niin suureksi, että Suomestakin tulee ihannevaltio, joko osana suurta ja mahtavaa Venäjää tai yksinäisenä onnellisena saarena taantumuksellisten ulkovaltojen puristuksessa niin kuin Pohjois-Korea nyt on. Ah mikä onni ja autuus meitä odottaakaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun tuli puheeksi tuo Ultrademokratian suurvalta, Pohjois-Korea, niin on paikallaan lausua muutama sana siitäkin. Tuo onnenmaa vietti juuri 60-vuotispäiviään. Onni on siellä jatkunut siis jo lähes ihmisiän.
Ainoa harmaa pilvi onnellisen juhlinnan yllä oli Suuren Johtajan puuttuminen tilaisuuksista. Onneksemme Suuri Johtaja johtaa kuitenkin juuri Pohjois-Koreaa, jossa lääketiedekin on kehittynyt kapitalistista maailmaa pidemmälle. Vaikka häntä on kohdannut ikävä sairaus, aivohalvaus, ei hänen terävä älynsä ole siitä lainkaan heikentynyt, kuten olemme virallisista lähteistä saaneet kuulla. Suuri Johtaja johtaa edelleen maata, mutta luonnollisesti hän hiukan vähentää liikkumistaan jotta aivotyölle jää entistä enemmän tilaa.
Huomaan myös tewerien Mielipidepankin ja Kapi Korhosen juhlivan ultrademokratian 60-vuotista riemukulkua antaumuksella, jopa niin hartaasti, että ovat hetkeksi jättäneet tärkeän valistustyönsä tällä palstalla. Kapi taisi jopa matkustaa paikanpäälle juhliin, kunniavieraana tottakai, vaikkakin häveliäisyyssyistä sanoi menevänsä vain katselemaan Suuren ja Mahtavan suuressa isänmaallisessa sodassa hankkimien voittojen taistelupaikkoja. Joka toki sekin on ultrademokraatin mieltä ylentävää.
Väyrynen piti innostavan puheen pohjois-korealaisille ja Pohjois-Korealle. Silloin elimme synkitä Kekkosenaikaa.
Toisen kerran Paavo Vladimirov Väyrynen ylisti Pohjois-Koreaa talonpoikaispuolueiden konferenssissa.
Mitähän Johannes Virolainen ajatteli Paavon puheista?
Niin, Paavolla oli Ultrademokraatteihin myötämielinen suhde. Johannes Virolainen taasen ei ymmärtänyt ystavyyden ja yhteistyön perimmäsitä olemusta, eihän hänellä ollut edes "kotiultrademokraattia", KGB:n suomalaisille lähettämää hyväntahdon lähettilästä. Paavo sen sijaan jaksoi väsymättä pohtia näiden ultrademokratian hyväntahtoisten edustajien kanssa tulevaisuutta, eritoten Paavon tulevaisuutta, tarkoituksena oli tietysti Suomen kansan paras, se että Paavosta olisi ultrademokraattien avulla tehty presidentti, UKK toinen.