Koen olevani tienhaarassa...
Ennen elämä oli tosi sekaisin. Viinaa ja kaikkee siihen liittyvää sekoilua, josta jäi paha olo. Pääsin kuitenkin niistä eroon.
Nyt mulla on koulu, työ ja tyttöystävä.
Silti olen jotenkin yksin. Olen kai aina ollutkin.
Oon miettinyt että multa puuttuu tavallaan yhteisö, tuki tai vastaava. Haluisin tutustua muihin samanlaisiin, aivan tavallisiin ihmisiin. Olisiko seurakunnilla jotain toimintaa, johon voi osallistua vaikka ei olisikaan nk. uskova?
Ennen elämä oli tosi sekaisin. Viinaa ja kaikkee siihen liittyvää sekoilua, josta jäi paha olo. Pääsin kuitenkin niistä eroon.
Nyt mulla on koulu, työ ja tyttöystävä.
Silti olen jotenkin yksin. Olen kai aina ollutkin.
Oon miettinyt että multa puuttuu tavallaan yhteisö, tuki tai vastaava. Haluisin tutustua muihin samanlaisiin, aivan tavallisiin ihmisiin. Olisiko seurakunnilla jotain toimintaa, johon voi osallistua vaikka ei olisikaan nk. uskova?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jostain luin, että ihmisen tarttee olla tekemisissä ainakin 7 ihmisen kanssa päivittäin, jotta mielenterveys säilyy hyvänä. Olisko tuossa perää :) Itse ainakin oon aina halunnu, että mulla on joku isompi "porukka", johon kuulun. Tavallaan niin kuin suku - vaikka oikeita sukulaisiani näen harvoin. Siinä myös oppii hirmu paljon, kun kuulee erilaisia elämäntarinoita, ja saa seurata monien ihmisen elämää läheltä.
Seurakunnilla on paljon semmoista toimintaa, jossa pääsee kohtaamaan muita tavallisia ihmisiä. Saa olla osana yhteisöä. Jos pystyt kertomaan missä päin Suomea asut, niin voisin osata neuvoa paremmin?
Kiitti vastauksesta :)
onkohan täällä kouvolassa mitään sellaista?
Joo! Kouvolan seurakunnas on just alkanu semmoinen kymmenen illan ja yhden viikonlopun ryhmäjuttu nimeltä "Alfa-kurssi" iltaisin.
Siellä käydään ihan yksinkertaisesti läpi kaikki kristinuskon perusasiat. Aluksi siellä syödään yhdessä ruoka. Sitten joku kertoo perusjutut illan aiheesta ja sitten juodaan kahvit. Sitten jakaannutaan ryhmiin juttelemaan. Mitään ei tarvi sanoa, jos ei halua, mutta yleensä ryhmissä käy melkoinen pulina. Ja mitään ei myös tartte osata eikä tietää kun menee sinne, kun se on tarkoitettu pääasiassa just niille, jotka ei oo nk. uskovia eikä käyneet missään seurakunnan jutuissa.
Alfa-kurssilla tutustuu muihin hyvin, ja yleensä ihmiset on tykänneet tosi paljon siitä! Usein sen jälkeen haluavat jatkaa jotenkin kokoontumisia, kun porukan kesken syntyy hyvä meininki ja luottamus.
Se on joka torstai klo 18 alkaen Kouvolan seurakuntakeskuksessa (kestää pari tuntia muistaakseni). Siitä on mennyt jo yksi kerta, mutta se ei haittaa, kun ekassa ei vielä paljoa mennä, kun yleensä ekat kolme kertaa tulee vielä lisää ihmisiä.
Suosittelen tuota, kun itse olin Alfa-kurssilla pari vuotta sitten.
kiitos vinkistä :)
saatampa/saatammepa käydä tarkastamassa :)
Ajattelin vaan sanoa, että hienoa, että olet saanut elämää järjestykseen! Jotkut jää sekavan elämän ja pahan olon loukkuun. Se on kumma juttu, että tavallinen elämä (se tylsä arkikin ja työ) tuo loppujen lopuksi enemmän nautintoa ja tyydytystä kuin vapaa sekoilu, vaikka luulis toisin. Toivon kaikkea hyvää sinulle niin koulussa, töissä kuin seurustelussa :)
Nykyajan ihmiset on kyllä aika yksin elämässään, varsinkin kaupungeissa. Ennen oli isompi suku, johon kuuluttiin, ja maalla voi olla vieläkin jonkinlainen "kyläyhteisö", jossa ihmiset välittävät toisten asioista ja toisistakin. Se voi olla joskus huonokin juttu, mutta usein hirmu hyväkin. Tullaan apuun, jos tiedetään, että jossain talossa kärsitään ja tarvitaan apua.
Toisaalta voi olla semmoistakin yksinäisyyttä, joka ei oikeastaan liity ihmissuhteisiin.
Uskovana ajattelen, että Jumala on luonut ihmisen alunperin semmoiseksi, jolla on läheinen suhde Luojaansa. Yhteys ja vuorovaikutus Jumalan kanssa olisi ikään kuin oleellinen osa sisintämme ja tarkoitustamme. Ajattelen niin, että kun on irrallaan Luojamme yhteydestä, sydän on levoton ja koetaan olevamme "pohjimmiltaan" yksin. Voi olla, että olemassaolon tarkoitusta on vaikea tajuta ennen kuin löytää sen Luojan, jonka tahdosta me olemme olemassa. - No, tämä on vaan mun kokemukseni, mutta itseltäni jäi semmoinen irrallisena olemisen tuntu siihen, kun tajusin olevani Jumalan rakkauden kohteena, ja yhteys Häneen muodostui.
Mutta siis, kyllä seurakunnista ja niiden järkkäämistä jutuista ihmisiä löytää. Taviksia, ja semmoisia, jotka osaa puhua syvällisiäkin.
Jos haluat tutkia yksinäisyyden kokemusta enemmän, niin täällä siitä puhutaan hengellisestä näkökulmasta ihan mukavaa jutustelua:
http://www.sley.fi/attachments/gallery/Jumalan_koulussa_3_Yksinaisyys.mp3
- puhuja on Turkka Aaltonen, Kangasalla asuva entinen laivakokki