http://www.kouvolansanomat.fi/Uutiset---Uutiset-maakunnasta/2008/09/13/Kaksi plus kolme on . . ./200825854433/5
Kaksi plus kolme on . . .
13.9. 04:00
Laskemista helpottavat muoviset nappulat ovat ahkerassa käytössä, kun Egide Niyonsaba ynnää ja vähentää. Vaikka matematiikka on pojasta mieluista, numeroiden maailma saa hänet tuon tuosta huokaisemaan syvään.
Kuva: Helena Vaittinen
Vaikka Egide Niyonsaban suomen kieli sujuu päivä päivältä paremmin, matematiikka saa hänet raapaisemaan korvallistaan monta kertaa päivässä. HELENA VAITTINEN
KOUVOLA. Jos kaksi plus kolme on viisi, vaikuttaa epäilyttävältä, että kolme plus kaksikin voisi olla viisi.
Matematiikan tehtäviensä parissa äheltävä Egide Niyonsaba ei usko tulosta, ennen kuin on toistamiseen ynnännyt luvut yhteen.
Loppusumma pysyy kuitenkin samana, eli uskottava on.
Käsi tarttuu kynään ja piirtää suurella hartaudella viitosen vastaukseksi kumpaankin tehtävään.
Tehtävien edistymistä seuraava Eskolanmäen koulun mamu-luokan opettaja Kati Immonen sanoo, että matematiikka on ollut pojan opettamisessa haasteellisinta.
Vaikka varsinkin suomen kielen suullinen taito on kehittynyt jättiharppauksin, matematiikassa lapsi hikoilee yhä alkeistehtävien parissa.
- En edelleenkään ole keksinyt, miten Egide hahmottaa numeroiden maailman. Siksi peruskäsitteidenkin selittäminen on mutkikasta.
Toisiinsa ketjuksi kiinnittyvät pienet muovipalikat ovat tulleet laskutehtävissä sormien avuksi. Kun numerosarjat kasvavat kymmeniin ja satoihin, pulpetilla pyörivistä palikoista on luonnollisesti pyrittävä eroon.
- Vanha kunnon helmitaulu saattaisi olla siirtymävaiheessa hyvä.
Neljä vuotta mamu-luokkaa ohjannut opettaja on nähnyt, että oppilaan tausta vaikuttaa huomattavasti tahtiin, jolla hän kouluun sopeutuu.
Jos lapsi on kotimaassaan tottunut koulutyöhön, voimia ja aikaa ei tarvitse käyttää koulussa olemisen ja siellä opiskelun opetteluun, vaan kaiken tarmon voi suunnata suomen kieleen.
Kati Immonen kertoo, että esimerkiksi kaksi hänen thaimaalaista oppilastaan ovat imeneet uuden kielen ilmiömäisellä vauhdilla - puoli vuotta sitten ummikkoina Eskolanmäkeen tulleet ovat jo nyt suurimman osan koulupäivästään normaalissa luokassa.
Pakolaisina Suomeen muuttavat perheet tulevat yleensä suoraan leiriolosuhteista. Moni lapsista ei ole eläessään koulua käynyt eikä kynää kädessään pitänyt.
Burundilaisen Egidenkin kanssa koulutyö jouduttiin vajaa vuosi sitten aloittamaan aakkosista, vaikka poika ikänsä perusteella olisi kuulunut kolmannelle luokalle.
Vilkkaalle lapselle pelkkä paikallaan hiljaa istuminen ja omiin tehtäviinsä keskittyminen on edelleen täyttä työtä. Tuon tuosta opettaja joutuu huomauttamaan, että on maltettava odottaa vuoroaan, sillä opettajan huomiota ja apua tarvitsevat yhtä lailla luokan muutkin oppilaat.
- Tämä on ensimmäinen vuosi, kun luokassamme ei ole avustajaa. On vain yritettävä jakaa aika niin, että jokainen oppilas edistyy omassa työssään, oppilaan luota toisen luo sujuvasti harppova Kati Immonen sanoo.
Aika jonglööri kymmentä eri luokka-asteilla olevaa, 7-13-vuotiasta peruskoululaista ohjaava opettaja onkin. Egiden lisäksi luokalla on yksi venäläinen, kolme burmalaista, kolme kiinalaista ja kaksi thaimaalaista. Pari juuri maahan tullutta ja Kouvolaan asettunutta somalityttöä aloittaa koulun lähiaikoina ja nostaa oppilasmäärän täyteen tusinaan.
Oppilas viipyy valmentavassa opetuksessa yleensä vuoden verran. Sitä mukaa kuin kielitaito karttuu, hän siirtyy tavalliseen luokkaopetukseen. Musiikki, liikunta, kuvaamataito, ja käsityöt ovat tyypillisiä aineita, joista normaaliluokkaan integrointi alkaa.
Kati Immonen uskoo, että Egide pääsee kokeilemaan isommassa luokassa pärjäämistään lokakuussa. Viimeistään ensi syksynä siipien pitäisi kantaa niin, että hän voisi siirtyä lähikouluunsa Mansikka-aholle.
Mille luokalle, sitä opettaja on vielä tässä vaiheessa haluton arvioimaan.
- Useimmiten maahanmuuttajat ovat sijoittuneet yhtä vuosiluokkaa alemmas kuin perusväestöön kuuluvat ikätoverinsa.
Jos Kati Immonen joutuu käyttämään mielikuvitustaan luokassa, niin tarpeen se on myös yhteydenpidossa lasten huoltajiin.
Reppuvihko on kätevä silloin, kun vanhemmat osaavat suomea, mutta vasta kielen alkeita opettelevien maahanmuuttajien kanssa siitä ei apua ole. Ei ainakaan jos vanhemmat ovat luku- ja kirjoitustaidottomia.
Maahanmuuttajien parissa työtään tekevät ovat kanava, jota pitkin viestin vaikkapa loppuneesta bussikortista tai vaatetuksen puutteista saa nopeimmin kantautumaan koulusta koteihin.
- Tärkeimmät asiat selvittelemme tulkin avulla.
Käytöshäiriöiden takia Kati Immosen ei ole tarvinnut yhdenkään oppilaansa kotiin yhteyttä ottaa.
- Maahanmuuttajalapset ovat todella kilttejä ja käyttäytyvät hyvin. Vahinkoja sattuu, mutta tahallista pahaa he eivät yleensä tee.
Se opettajaa harmittaa, että lapsista arimmat jättäytyvät helposti sivustakatsojiksi. Samaa hän on huomannut heidän perheistäänkin.
- Ihannetilanteessa jokainen maahanmuuttajaperhe saisi nopeasti suomalaisen ystäväperheen, joka rohkaisisi käyttämään kieltä ja avaisi tietä uuden kotimaan mahdollisuuksiin.
Kaksi plus kolme on . . .
13.9. 04:00
Laskemista helpottavat muoviset nappulat ovat ahkerassa käytössä, kun Egide Niyonsaba ynnää ja vähentää. Vaikka matematiikka on pojasta mieluista, numeroiden maailma saa hänet tuon tuosta huokaisemaan syvään.
Kuva: Helena Vaittinen
Vaikka Egide Niyonsaban suomen kieli sujuu päivä päivältä paremmin, matematiikka saa hänet raapaisemaan korvallistaan monta kertaa päivässä. HELENA VAITTINEN
KOUVOLA. Jos kaksi plus kolme on viisi, vaikuttaa epäilyttävältä, että kolme plus kaksikin voisi olla viisi.
Matematiikan tehtäviensä parissa äheltävä Egide Niyonsaba ei usko tulosta, ennen kuin on toistamiseen ynnännyt luvut yhteen.
Loppusumma pysyy kuitenkin samana, eli uskottava on.
Käsi tarttuu kynään ja piirtää suurella hartaudella viitosen vastaukseksi kumpaankin tehtävään.
Tehtävien edistymistä seuraava Eskolanmäen koulun mamu-luokan opettaja Kati Immonen sanoo, että matematiikka on ollut pojan opettamisessa haasteellisinta.
Vaikka varsinkin suomen kielen suullinen taito on kehittynyt jättiharppauksin, matematiikassa lapsi hikoilee yhä alkeistehtävien parissa.
- En edelleenkään ole keksinyt, miten Egide hahmottaa numeroiden maailman. Siksi peruskäsitteidenkin selittäminen on mutkikasta.
Toisiinsa ketjuksi kiinnittyvät pienet muovipalikat ovat tulleet laskutehtävissä sormien avuksi. Kun numerosarjat kasvavat kymmeniin ja satoihin, pulpetilla pyörivistä palikoista on luonnollisesti pyrittävä eroon.
- Vanha kunnon helmitaulu saattaisi olla siirtymävaiheessa hyvä.
Neljä vuotta mamu-luokkaa ohjannut opettaja on nähnyt, että oppilaan tausta vaikuttaa huomattavasti tahtiin, jolla hän kouluun sopeutuu.
Jos lapsi on kotimaassaan tottunut koulutyöhön, voimia ja aikaa ei tarvitse käyttää koulussa olemisen ja siellä opiskelun opetteluun, vaan kaiken tarmon voi suunnata suomen kieleen.
Kati Immonen kertoo, että esimerkiksi kaksi hänen thaimaalaista oppilastaan ovat imeneet uuden kielen ilmiömäisellä vauhdilla - puoli vuotta sitten ummikkoina Eskolanmäkeen tulleet ovat jo nyt suurimman osan koulupäivästään normaalissa luokassa.
Pakolaisina Suomeen muuttavat perheet tulevat yleensä suoraan leiriolosuhteista. Moni lapsista ei ole eläessään koulua käynyt eikä kynää kädessään pitänyt.
Burundilaisen Egidenkin kanssa koulutyö jouduttiin vajaa vuosi sitten aloittamaan aakkosista, vaikka poika ikänsä perusteella olisi kuulunut kolmannelle luokalle.
Vilkkaalle lapselle pelkkä paikallaan hiljaa istuminen ja omiin tehtäviinsä keskittyminen on edelleen täyttä työtä. Tuon tuosta opettaja joutuu huomauttamaan, että on maltettava odottaa vuoroaan, sillä opettajan huomiota ja apua tarvitsevat yhtä lailla luokan muutkin oppilaat.
- Tämä on ensimmäinen vuosi, kun luokassamme ei ole avustajaa. On vain yritettävä jakaa aika niin, että jokainen oppilas edistyy omassa työssään, oppilaan luota toisen luo sujuvasti harppova Kati Immonen sanoo.
Aika jonglööri kymmentä eri luokka-asteilla olevaa, 7-13-vuotiasta peruskoululaista ohjaava opettaja onkin. Egiden lisäksi luokalla on yksi venäläinen, kolme burmalaista, kolme kiinalaista ja kaksi thaimaalaista. Pari juuri maahan tullutta ja Kouvolaan asettunutta somalityttöä aloittaa koulun lähiaikoina ja nostaa oppilasmäärän täyteen tusinaan.
Oppilas viipyy valmentavassa opetuksessa yleensä vuoden verran. Sitä mukaa kuin kielitaito karttuu, hän siirtyy tavalliseen luokkaopetukseen. Musiikki, liikunta, kuvaamataito, ja käsityöt ovat tyypillisiä aineita, joista normaaliluokkaan integrointi alkaa.
Kati Immonen uskoo, että Egide pääsee kokeilemaan isommassa luokassa pärjäämistään lokakuussa. Viimeistään ensi syksynä siipien pitäisi kantaa niin, että hän voisi siirtyä lähikouluunsa Mansikka-aholle.
Mille luokalle, sitä opettaja on vielä tässä vaiheessa haluton arvioimaan.
- Useimmiten maahanmuuttajat ovat sijoittuneet yhtä vuosiluokkaa alemmas kuin perusväestöön kuuluvat ikätoverinsa.
Jos Kati Immonen joutuu käyttämään mielikuvitustaan luokassa, niin tarpeen se on myös yhteydenpidossa lasten huoltajiin.
Reppuvihko on kätevä silloin, kun vanhemmat osaavat suomea, mutta vasta kielen alkeita opettelevien maahanmuuttajien kanssa siitä ei apua ole. Ei ainakaan jos vanhemmat ovat luku- ja kirjoitustaidottomia.
Maahanmuuttajien parissa työtään tekevät ovat kanava, jota pitkin viestin vaikkapa loppuneesta bussikortista tai vaatetuksen puutteista saa nopeimmin kantautumaan koulusta koteihin.
- Tärkeimmät asiat selvittelemme tulkin avulla.
Käytöshäiriöiden takia Kati Immosen ei ole tarvinnut yhdenkään oppilaansa kotiin yhteyttä ottaa.
- Maahanmuuttajalapset ovat todella kilttejä ja käyttäytyvät hyvin. Vahinkoja sattuu, mutta tahallista pahaa he eivät yleensä tee.
Se opettajaa harmittaa, että lapsista arimmat jättäytyvät helposti sivustakatsojiksi. Samaa hän on huomannut heidän perheistäänkin.
- Ihannetilanteessa jokainen maahanmuuttajaperhe saisi nopeasti suomalaisen ystäväperheen, joka rohkaisisi käyttämään kieltä ja avaisi tietä uuden kotimaan mahdollisuuksiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.