ihan kamala tunne

Minä myös olen pelännyt aina autokouluun menoa, ja nyt 25-vuotiaana olen vasta suostunut sinne menemään, ei tosin ollut oma ideani. Koko ajan olen jännittänyt hirveästi. Teoriakoe meni tokalla yrityksellä läpi, inssissä olen kerran käynyt yrittämässä, seuraava kerta lähestyy. Kukaan ei ymmärrä miten vastenmieliseltä musta tuntuu, en oo koskaan pitäny korttia välttämättömänä. Voin tosi huonosti ennen ajotunteja, maha sekaisin ja itkettää. Nyt on pakko vaan jatkaa kun on näin pitkällä. Ja rahanmenokin on ihan hirveetä, kun joutuu monta kertaa uusia.

Ei muuta, kuin rohkeasti vaan:) Itse olin 28 vuotias, kun marssin autokoulun ovesta sisään, tosin en kenenkään painostuksesta. Kannattaa sitten ajaa kaikki ajokerrat mahdollisimman nopeasti, ettei tulisi pitkiä taukoja. Itselleni tuli taukoja, joten inssi ei mennyt läpi ekalla kerralla. Voi vaikka tehdä niin, että suorittaa teoriat ensin alta pois ja sitten hyppää auton rattiin. On se autoilu ihan hauskaa puuhaa:) kohta olen sitä 2 vuotta säännöllisesti tehnyt ja 2-vaihe pitäisi suorittaa pian.

minua myös mennä autokouluun jo vähän vanhempana naisena. Tilanteeni oli se että elämänmuutoksen takia oli pakko saada ajokortti. Jännitin aina ajotunteja niin että ruokakaan ei maistunut joten järsin sitten inhoamaani salaattia kun samahan se oli mitä söi kun ei ollu ruokahalua. Ja sitten ilokseni huomasinkin laihtuneeni n 10 kiloa kolmen kuukauden aikana mitä autokoulu kesti. Ja olihan se sitten ilonpäivä kun inssi meni läpi ja nyt olen kovasti ajellu ja tykkään aivan hirveesti siitä.

samanlaisia tunteitä kun menin autokouluun ja siitä on nyt kohta 2v aikaa ja nyt pitäs mennä 2 vaihetta ajaan ennen kun kortti vanhenee ja mua jännittää yhä..itellä on kauhee tsemppaaminen päällä että sinne tulis tosiaan mentyä :)(mä oon nyt25v)

Minä en ymmärrä sitä, miksi ihmiset menevät autokouluun jos eivät sitä halua ja jos eivät korttia tarvitse.

Itselläni ajokortin hankinta tuli ajankohtaiseksi viime vuoden kesänä (olin 25), kun muutettiin ja työmatka piteni 10 kilsaan. Sitä ei enää talvella olisi viitsinyt pyöräillä, joten oli selviö että pakko on kortti ja auto hankkia, kun ei töihin julkisillakaan päässyt.

Valitsin kaupungin tarjonnasta pari koulua, josta menin kysymään tarjouksen ja valitsin sen joka suostui hakemaan myös töistä tunnille. Ja muutenkin oli kiva ilmapiiri. Silti ekan teoriatunnin jälkeen olin ihan paineessa kun ahdisti koko juttu ja tuntui ettei ole mitään motivaatiota suorittaa koulua. Eka ajotunti jännitti kanssa ihan hirveästi. Mutta tykkäsin siitä että sai itse valita halutessaan opettajan ja valitsinkin opettajaksi leppoisalta vaikuttaneen autokoulun johtajan joka sanoi ekalla tunnilla että "vaikka mitä tapahtuisi tunnilla niin se ei ole teidän vika" ja se ehkä vähän lievensi stressaamista. Siitä jäi hyvä fiilis. Toisen ajotunnin jälkeen homma alkoi luistaa, opettaja oli kannustava ja jaksoi sammutteluani ja odotinkin jo parin kerran jälkeen tunteja ihan tohkeissani. Autolla ajaminen oli kivaa! Syyskuussa sain kortin, siitä kahden viikon päästä ostettiin auto ja nyt olen onnessani ajellut autolla vuoden päivät. Tykkään edelleen hirveästi ajamisesta.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni... Miksi sinun juuri nyt pitää hankkia kortti muiden painostuksesta, jos et ole sitä aiemminkana hankkinut. Eikö 25-vuotias ole jo ihan vapaa päättäämään itse. Ihan turhaa rahanmenoa se on, jos sitä ei tarvitse. Parempi hankkia sitten kun autoa tulee oikeasti ajettua. Siksi minäkin ajoin kortin vasta viime vuonna.

Jos autokouluun kuitenkin on pakko mennä niin kantsii yrittää nauttia siitä. Auto antaa hämmästyttävästi vapautta liikkumiseen. Itsestänikin löysin hämmästyksekseni innokkaan autoilijan, vaikka vuosikaudet olin toitottanut autoilun turhuutta.

Olen 19-vuotias, mutta mua on vuoden painostettu autokouluun varmaan viikottain. Mua ahisti aivan sairaasti se että joudun sinne. Autolla ajaminen jotenki kauhistutti sekä inssit, teoriakoe, teoriatunnit ja se että joutuu olemaan teoriatunneilla ties kenen ääliön kanssa. Isä lupas maksaa autokoulun, joten se toisaalta kannusti menemään kun nyt ilmaseks tulen sen kortin saamaan. Kerran lähettiin isän kanssa käymään ajelulla kunnes se sit ajo autokoulun pihaan. ARGHT! No, ei kai siinä muu auttanu. Menin sitten sinne sisään. Teoriatunnit oli kauhean tylsiä sekä ajot oli joka kerta aika ahistavia. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna, hyvä että mä kävin autokoulun! Autolla ajaminen on mielestäni mukavaa ja nautin siitä. Mun mielestä autokoulu oli jollain tavalla henkisesti kasvattava kokemus, omien pelkojen voittamista ja itseluottamuksen saamista. Tsemppiä!

Niin, kuka voi rehellisesti väittää nauttivansa vilpittömästi ajotunneista tai itsenäisestä ajamisesta uutena kuskina? Emmeköhän me suurin osa ole sellaisia, ettemme saa juuri nautintoa asiasta, jossa koemme olevamme huonoja.

Mutta autolla ajoon rutinoituu, eikä sitä jonkin ajan päästä pidä juuri kummempana kuin pyörällä ajoa. Silloin siitä voi alkaa nauttia, kun koko keskittymiskyky ei mene auton hallintaan. Voi nauttia liikkumisen vapaudesta ja säänsuojasta! ;)

Sinulla ei ole kovin korkeat odotukset autoilusta, joten luulen että tulet yllättymään positiivisesti! Ja muista nämä kliseet: kaikki ovat olleet joskus aloittelijoita eikä kukaan ole seppä syntyessään!