Viimeinen Kirje entiselle poikaystävälleni

Tänään huomasin, miten palaset vain loksahtavat paikoilleen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kokonaisemmaksi tunnen itseni. Pystyn katsomaan taaksepäin samalla tavalla kuin ennenkin, mutta nyt näen pelkkien tapahtumien lisäksi myös niiden syyt. Hassua, miten tajuan, että tänä päivänä tekisin asiat täsmälleen samalla tavalla, tällä kertaa vain tietoisesti ja varmana omasta itsestäni.

Ehkä elit silloin jossakin mielikuvitusmaailmassasi, jossa tytöt lakoavat eteesi ja levittävät jalkansa. Meidän käsityksemme taitavat erota aika lailla. Sinun seksisi on kahden puolitutun muijan vuorotellen panemista ankealla kesämökin laverisängyllä, kaljan sumentamana vailla tunteita. Minun seksini on täydellistä luottamista, toisen tuntemista osaksi itseään, taionomaisia hetkiä, jolloin olet niin täynnä hyvää oloa, ettet tiedä, mihin itse loput ja mistä toinen alkaa. Se on puhetta ja naurua, tuttua tuoksua, jotain, mistä et ikinä haluaisi päästää irti. Minun seksiäni ei ole olemassa, ennen kuin sen teemme. Siihen ei riitä vain kaksi ihmistä, tarvitaan niin paljon enemmän.

En syytä sinua, otan osan vastuusta itselleni. Tänä päivänä olen kypsä siihen, ja ymmärrän nyt asiat, jotka minun olisi pitänyt sanoa silloin. Miten olisitkaan voinut tietää, että minä en yksinkertaisesti halua antaa itseäni sinulle kiireellä, ahtaassa paikassa repien ja riuhtoen. Minä haluan puhua, vaikka merkityksettömiä asioita, haluan istua nurmikolla katsomassa auringonlaskua, tuntea kesän tuoksun ilmassa, auringon ihollasi ja tuulen hiuksissasi.

Ehkä itse sysäsin sinut siihen pisteeseen, jossa loppujen lopuksi olit. Mutta sinä valitsit oman tapasi hoitaa asian, valitsit sen vielä useita kertoja sen ensimmäisen jälkeenkin.
Ymmärrän syytöksesi, olen todella itsekin syyllinen niihin, mutta en vain osannut sanoa , että tämä ei ole sitä, mitä minä haluan.

Molemmat teimme väärin, mutta kuten sanoin, tänä päivänä toimisin täsmälleen samalla tavalla. Tällä kertaa aseinani eivät vain olisi kyyneleet ja valehtelu, vaan avoin keskustelu ja pysähtyminen kuuntelemaan myös sinua. Olen niin ylpeä itsestäni. Vaikka en ymmärtänytkään asioiden syitä silloin, toimin vaistoni ja sydämeni mukaan, tein niin kuin itse katsoin oikeaksi. Niin haluan elää jokaisen päivän elämästäni tästä eteenpäinkin.

Vaikka nyt ymmärrän virheemme, en halua uutta tilaisuutta. Sattuma heitti meidät kohdakkain, mutta ei enää osannut meitä ohjata. Teimme itse valintamme, jotka vasta nyt ymmärrän olevan oikeita. Vuosia tunteeni ovat heitelleet syyllisyydestä ja ahdistuksesta kaipuun kautta vihaan, katkeruuteen ja välinpitämättömyyteen, mutta tänään olen viisaampi,kuin yhtenäkään aikaisempana päivänä. Tänään en kadu, en ikävöi, en jossittele, tänään olen onnellinen siitä, missä olen nyt, enkä mieti polkuja joita olen tähän kulkenut.

Tänään minä päästän irti. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, toivon, että olet onnellinen, että sinäkin tunnet palasien loksahtavan paikoilleen, auringon kääntävän kasvonsa sinulle ja saavan sinut hymyilemään.

S