"Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
1.Joh:7-8
joku vaan
14177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jota ei ole nähnyt, ellei rakasta veljeään/siskoaan, jonka on nähnyt!
Kuitenkin Sanassa on suurimpana käskynä Jumalan rakastaminen ja erikseen sitten vielä että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Veljet ja siskot me huomataan monta kertaa epätäydellisiksi, mutta Jumala on rakkaus. Mutta oikeassa oot siinä että pointti oli tuossa se veljen ja siskon rakastaminen.
Kiva, kun vastasit!
rakastakaa minua!
eivät pysty rakastamaan, vai?
Minäkin olen naimisissa ja rakastan vaimoani ja lapsiani, vaikka uskonnoton olenkin. Kumma juttu. Ja tuskin olen laatuani ainoa.
Jos tarkkoja ollaan, uskovat asettavat Jeesuksen vaimon ja lasten edelle. Tärkeintä heille on Jeesuksen rakastaminen ja hänen palvominen. Toisarvoista vaimon ja lapsien rakastaminen. Äärimmäinen ilmentymä tuosta on katoliset papit tai ortodoksien munkit, jotka eivät saa mennä naimisiin ollenkaan.
Väitän siis, että uskonnottomat rakastavat lähimmäisiään enemmän kuin uskovat. Heidän läheistensä ei tarvitse jakaa miestään/vaimoaan Jeesuksen kanssa.
Ajankäytöstäkin tässä on kyse. Uskovilta menee huomattava osa elämästään erilaisiin Jeesuksen palvontamenoihin, joka aika on taas läheisiltä pois. Esimerkiksi Ison Kirjan juhlilla lapset pannaan tarhaan, jotta iskä ja äippä saavat rauhassa palvoa epäjumalaansa Jeesusta.
Sehän on Raamatun mukaan ihan yhtä tärkeää rakastaa sitä lähimmäistä. Vaimoa tai lasta.
Jumala kyllä kuitenkin myös ansaitsee rakkauttamme-Häneltähän viime kädessä saamme kaiken.
Kaiken sen, minkä luulet saaneesi joltain jumalalta, olet saanut uskomalla ihmisten kehittämään uskontoon.
Vahva usko on mahtava voimavara:sitä en yritä kieltääkään. Mutta koko elämän perustaminen olemattoman päälle, saattaa kostautua joskus pahasti. Jonain päivänä ehkä huomaat, että olet uskonut pilvilinnoihin.
että kaikki mitä uskosta osattomatkin saavat osakseen-yleensä he saavat perheen ja työtä ja voivat nauttia luonnosta ja kaikesta. Se kaikki tulee Luojalta.
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Lk 14:26
voi rehellisesti sanoa, että aina vaan rakastaisi niin ettei joskus suutu? Joskus voi vaikka hengellisissä kysymyksissä suuttua esim.puolisolleen ihan aiheesta. Silloinhan tuon kohdan pitäisi lohduttaa.
Loppupeleissä taitaa kuitenkin olla niin että tuo kohta on annettu meille turvaksi koska kuolemme. Harvoin lesket yksin jäävät vaan uutta on heti pukkaamassa sen menehtyneen tilalle.
Siksi-koska kuolemme-niin on turvallisinta ja helpointa, että Jeesus tahtoo, että pidämme hänet ystävänämme ja suutumme mieluummin sitten muille.
Tuo kohta on ihmisen omaa parasta ajatellen joku onnellinen kirjoittanut.
tarkoitit tuolla tekstilläsi?
En ymmärtänyt siitä mitään?
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Johannes 12:25
tätä maailmaa ja rakastaa Jumalaa koska kuolemme. Sitä tuo Raamatun kohta tarkoitti pohjimmiltaan. Toivottavasti nyt ymmärsit.
tuollaista takinkääntöä edes takaisin!
Juurihan kirjotit päinvastaista:
""Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta.""
ennen muuta. Mulle uskontotunneilla opetettiin että rakkaus ja viha ovat saman kolikon molemmat puolet. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta.