Parisen viikkoa sitten olimme seikkailuleirillä Tervolan yläpuolella tiettömän taipaleen päässä keskellä erämaaolosuhteita. Mukana oli seitsemän aikuista ja kuusi lasta.
Antti, 7-vuotias ekaluokkalainen, odotti leiriä suurella innolla. Laskeskeli jäljellä olevia herätyksiä jo pari kolme viikkoa ennen leirin alkua. Eniten hän kuitenkin odotti sitä, että pääsisi kalastamaan ja sitä, josko saisi vielä kalaa, kun ei ole ikinä ennen kalaa saanut, jos ei äidin keitoksia lasketa.
Niin koitti lähtöpäivä ja illansuussa pääsimme päämääräämme, takana automatka ja pitkä patikointi soistavassa, vaikeakulkuisessa maastossa. Uni maistui makkaranpaiston jälkeen ja lauantaiaamuun herättiin varhain seitsemän jälkeen. Antti täynnä tohinaa halusi heti onkimaan. Ja niinhän sitä sitten lähdettiin. Rukoiltiin, josko Taivaan Isä antaisi Antille hyvän kalaonnen aivan kuten Jeesus antoi aikoinaan Pietarille suuren kalasaaliin. Ja tuon rukouksen Jumala kuuli...
Onkijoita oli muitakin, myös allekirjoittanut, vaan niin kävi, ettei kukaan saanut kalan kalaa koko päivän aikana, paitsi Antti. Hän sai kuin saikin elämänsä ensimmäisen kalan, saipa toisenkin ja kolmannen...kaiken kaikkiaan kymmenen kalaa! Eikä ollut mitään särkiä, vaan kaikki ahvenia. Voi sitä lapsen riemua ja iloa. Kyllä sitä itse ihmetteli, kun samanlaisilla ongilla, madoilla ja vieläpä vieri vieressä ongittiin, vaan kun ei edes yhtä pientä nykäisyä... Joskus tuntuu, että Jumalalla huumorintajua riittää.
Illalla Antti kesken leikkien kysäisi yllättäen, "mikä sen ukon nimi oli?". Hieman yllättyneenä kysyin, ketä hän mahtoi tarkoittaa. Antti tuumasi, "no, se ukko, joka sai paljon niitä kaloja ja paljonko niitä kaloja sitten oikein oli?". Vastasin, että Pietarihan se oli ja kalojen lukumäärän kuultuaan Antti oli hetken hiljaa mietteissään ja tokaisi sitten, "minullapa oli sitten sellainen pikku-Pietarin kalasaalis"... Niinpä, mitäpä siihen enää sanomaan.
Meillä on elävä Jumala, joka kuulee kaikki rukoukset, pienimmätkin huokaukset. On joskus yllättävää, kuinka selvästi Herra vastaa rukouksiin ja millä tavalla. Antti sai enemmän kuin uskalsi toivoakaan.
”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen” (Ef. 3:20-21)
Käyhän myös sivuillamme, siellä mm. hengellisiä taustakuvia koneellesi yms. http://www.wenstorm.com
Antti, 7-vuotias ekaluokkalainen, odotti leiriä suurella innolla. Laskeskeli jäljellä olevia herätyksiä jo pari kolme viikkoa ennen leirin alkua. Eniten hän kuitenkin odotti sitä, että pääsisi kalastamaan ja sitä, josko saisi vielä kalaa, kun ei ole ikinä ennen kalaa saanut, jos ei äidin keitoksia lasketa.
Niin koitti lähtöpäivä ja illansuussa pääsimme päämääräämme, takana automatka ja pitkä patikointi soistavassa, vaikeakulkuisessa maastossa. Uni maistui makkaranpaiston jälkeen ja lauantaiaamuun herättiin varhain seitsemän jälkeen. Antti täynnä tohinaa halusi heti onkimaan. Ja niinhän sitä sitten lähdettiin. Rukoiltiin, josko Taivaan Isä antaisi Antille hyvän kalaonnen aivan kuten Jeesus antoi aikoinaan Pietarille suuren kalasaaliin. Ja tuon rukouksen Jumala kuuli...
Onkijoita oli muitakin, myös allekirjoittanut, vaan niin kävi, ettei kukaan saanut kalan kalaa koko päivän aikana, paitsi Antti. Hän sai kuin saikin elämänsä ensimmäisen kalan, saipa toisenkin ja kolmannen...kaiken kaikkiaan kymmenen kalaa! Eikä ollut mitään särkiä, vaan kaikki ahvenia. Voi sitä lapsen riemua ja iloa. Kyllä sitä itse ihmetteli, kun samanlaisilla ongilla, madoilla ja vieläpä vieri vieressä ongittiin, vaan kun ei edes yhtä pientä nykäisyä... Joskus tuntuu, että Jumalalla huumorintajua riittää.
Illalla Antti kesken leikkien kysäisi yllättäen, "mikä sen ukon nimi oli?". Hieman yllättyneenä kysyin, ketä hän mahtoi tarkoittaa. Antti tuumasi, "no, se ukko, joka sai paljon niitä kaloja ja paljonko niitä kaloja sitten oikein oli?". Vastasin, että Pietarihan se oli ja kalojen lukumäärän kuultuaan Antti oli hetken hiljaa mietteissään ja tokaisi sitten, "minullapa oli sitten sellainen pikku-Pietarin kalasaalis"... Niinpä, mitäpä siihen enää sanomaan.
Meillä on elävä Jumala, joka kuulee kaikki rukoukset, pienimmätkin huokaukset. On joskus yllättävää, kuinka selvästi Herra vastaa rukouksiin ja millä tavalla. Antti sai enemmän kuin uskalsi toivoakaan.
”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen” (Ef. 3:20-21)
Käyhän myös sivuillamme, siellä mm. hengellisiä taustakuvia koneellesi yms. http://www.wenstorm.com
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana todistus ja sai minut hymyilemään. (itsekin kalamies) kaikintavoin. =)
Siunausta sinulle ja perheellesi