Kun homoja on alettu siunaamaan, niin milloin siunaillaan ryhmäseksiä harrastavia. Niitä on ja omanlaisensa "ominaisuus" on heilläkin arkkippispan sanaa lainatakseni. Kait heillekin pitää laatia äkkiä kaava.
Elämme todellisesti eksytksen ja Jumalan sanasta luopumisen ajassa. Kun Jeesus tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? Niin vaikeaksi ajat menevät, mutta joka vahva pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Elämme todellisesti eksytksen ja Jumalan sanasta luopumisen ajassa. Kun Jeesus tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? Niin vaikeaksi ajat menevät, mutta joka vahva pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Vastaukset 30
Vanhimmat
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2008/09/16/ekp-pahentaa-finanssikriisia/200823994/170
vainoa on ollut kokoajan.
Maapallolla on Kristittyjä vainottu kaikenaikaa, siitä kertoo jo UusiTestametti.
Meillä Suomessa vaino on ollut enemmän henkistä.
Tälläkin hetkellä moni pappi joutuu vaihtamaan ammattia, koska ei suostu tekemään papittarien kanssa yhteistyötä.
Itse Paattisilla jouduin uskoni takia vainon kohteeksi - naapurin nainen sanoikin: on tämä lähiö kun USKOVAISET ja huorat tappelevat yökaudet.
Niin minä perheeni kanssa yritin elää rauhassa. mutta saatananpalvoja skinien kanssa se ei onnistunut.
Suomen luterilaiset voisivat tiedostaa myös oman historiansa, ja kuinka paljon he ovat itse tässä maassa vainonneet ortodokseja ja katolilaisia.
odotti Jeesuksen tulevan omana elinaikaan. Ei tullut.
Oletko valmis, jos Jeesus tulee tänään tai huomenna?
Kutsu voi tulla myös ajallisen elämän päättymisen muodossa. Silloin olet PYHÄN JUMALAN edessä kasvokkain.
"Elämme todellisesti eksytksen ja Jumalan sanasta luopumisen ajassa."
Kyse on vain ihmiskunnan historian suurimpien kulissien romahtamisesta.
Millä laskutoimituksella päästään viikunapuusta vuoteen 1948?
on nyt johdettu todella harhaan. tee parannus ahdingostasi äläkä tuomitse muita, niin saat olla minussa, ikuisesti.
haureuden perkeleellä on siis lapsiakin?
sinua noin ahdistaa? Oletko pettynyt ihmissuhteissasi, oletko kokenut, että sinua ei arvosteta ja tarvitset siksi jonkun ryhmän, jota saat halveksia oikein sydämesi pohjasta. Kovin katkeran oloista tekstiä sinulta tulee.
En halveksi mitään ryhmää, tunnen sääliä heitä kohtaan.
Lähimmäisen rakkaus velvoittaa kertomaan, että syntielämä ja tahallinen Jumalan vihaaminen vie kadotukseen.
Tee sinäkin parannus jumalattomasta elämästäsi. Asiasi eivät ole kunnossa.
Jos kuolet, mitä vastaat Jumalan kasvojen edessä?
Koeta nyt nuija tajuta, että mitään jumalaa ei edes ole olemassa. Jos sinulla on oma mielikuvitusjumalasi, joka tekee sitä sun tätä, niin muut eivät sinun harhoja usko. Jätä ihmiset rauhaan, kukaan ei halua kuunnella sinun uhkailujasi. Riittää, kun rakastat itseäsi ja jumalaasi, muut eivät tarvitse sinun valheellista rakkauttasi, tajuatko nuija?
tavallista elämää, en loukkaa ketään ja pidän huolta perheestäni.
Se mikä sinua ja minua erottaa on se, että minä arvostan ihmisiä ja toivon kaikkien saavan olla tasavertaisia. Väkivaltaa en hyväksy, en ruumiillista, enkä henkistä.
Kuolemani ei ole mikään jos, vaan se on faktaa. Kuten sinunkin kohdallasi. Harmi vaan, että kun kuolet, et ole enää tajuamassa sitä, että häh, ei mitään jumalaa olekaan. Se on valot pois päänupistasi ja juttu on siinä.
En vihaa jumalaa, koska en usko sellaista olevan.
Vaikka kuinka olisit velvollisuudentuntoinen, pidä mölyt mahassasi: En tarvitse sinua kertomaan, kuinka minun tulisi elää. Osaan aikuisena ihmisenä päättää sen aivan itsenäisesti. En tarvitse myöskään arviotasi sen suhteen, ovatko asiani kunnossa. En usko, että pystyt sitä jumalan voiminkaan tämän nettipalstan välityksellä diagnosoimaan.
Kun kuolen, kuolen. Sen jälkeen ei vastailla enää kenellekään.
Arvostat ihmisiä? Missä se näkyy?
Siinäkö, että halveksit toisten vakaumusta ja pilkkaat heidän Jumalaansa ja uskoaan?
Jos et tarvi kuulla, että ilman Jumalaa olet kadotettu ihminen, pysy poissa luterilaiselta palstalta.
Jos tuossa tilassasi kuolet, onneton iankaikkisuus on edessäsi.
Et voi sanoa, ettet tietänyt tulevasta vastuustasi.
Suutuitko, kun ilkesin sanoa vastaan?
Minä saan olla millä palstalla haluan ja kommentoida mihin ketjuun haluan. Siihenkään asiaan en tarvitse hyväksyntääsi.
Iänkaikkisuuteni ei tule olemaan onneton, vaan olematon. Kuten sinunkin.
millä palstalla haluat ja kommentoida mitä viestiä haluat niin kuin kaikki muutkin. Mutta edes pikkiriikkisen voisit ottaa huomioon sen, millä palstalla milloinkin liikut. Jos et itse usko iankaikkiseen elämään, niin älä usko, mutta anna uskovien uskoa. Eihän se ole sinulta pois, jos uskovat uskovat.
sanon, mutta kohtelias puheesi, että "Koeta nyt nuija tajuta, että mitään jumalaa ei edes ole olemassa" on sattunut väärään paikkaan. Sitä paitsi nuijittelemalla tuskin saadaan ketään vaihtamaan vakaumustaan.
kun joissakin viesteissä sanotaan ettei iankaikkista elämä olekaan?
Tämän palstan homofobitkin voisivat pikkiriikkisen ottaa huomioon, minkälaista saastaa tänne kirjoittavat. Muutkin saarnaajat voisivat ottaa huomioon, että aikuiset ihmiset eivät tarvitse muita neuvomaan, mikä on oikea tai väärä tapa harrastaa seksiä.
Homoseksuaaleilla on myös tunteet.
jokaisella on oikeus uskoa niinkuin haluaa, mutta miksi jumalattomia pitäisi aina yrittää käännyttää milloin milläkin syyllä. Antakaa uskovat vapaus uskonnottomille :)
Uhoava uskova ... minä uskon ... vaikka ....
mieltä, että palstalle kirjoittavat homofobitkin voisivat vähän miettiä sitä, mitä tänne kirjoittavat. Eihän samaa aihetta: homopelkoa kannata jauhaa palstalla joka päivä aamusta iltaan. Ateistienkin kirjoituksissa on vähän enemmän vaihtelua kuin noiden homopelkoisten jutuissa. En edes ymmärrä mitenkään sitä, miksi homoja pitäisi pelätä, halveksia tai muuten suhtautua heihin kielteisesti.
kysymällä tuommoista.
sinulle "mutta anna uskovien uskoa".
Olen eri henkilö kuin aiempi kirjoittaja, mutta kyllähän iankaikkisen elämän olemassaolosta saa muutkin lausua ajatuksiaan kuin uskovaiset.
Monia uskovaisia on pikkulapsesta asti opetettu uskomaan iankaikkiseen elämään, niin etteivät he tunnu osaavan edes epäilä sitä. Mikä ikävintä, heille on usein myös opetettu, että jos he eivät usko, niin he joutuvat kadotukseen. Silloin on varsin loogista suhtautua pelokkaasti uskon menettämiseen.
Uskiksista on tietysti hauska kuvitella taivaan iloa omalle kohdalleen, ja mikäpä siinä, mutta tällä kristillisellä uskolla on kolkko kääntypuolensa, kuten näistä helvetinjulistajista ja homojen, naispappien, epäuskoisten jne tuomitsemisista näkyy.
pakkokäännyttämistä enkä yleensäkään käännyttämistä, mutta jos joku uskomaton haluaisi olla täysin varma, ettei kukaan yrittäisi häntä netissä käännyttää, niin silloin hänen olisi viisainta ihan varmuuden vuoksi pysyä poissa kaikilta uskontoaiheisilta palstoilta.
Olen lukenut usemmasta tutkimuksista, joiden mukaan ihmisten uskonnollisuuteen vaikuttaisivat geenit, ympäristö ja kasvatus. Jos tuo pitää paikkansa, niin on aivan turha yrittää käännyttää sellaista, jolta puuttuu uskonnollisuus geeneistään ja jonka kasvatus ja ympäristö ovat olleet uskonnollisuuteen kielteisesti suhtautuvia.
kukaan toinen tietää, mitä joku muu ajattelee ja miten hän uskoo, ellei hän itse kerro. Sitä paitsi joku voi ihan huvikseenkin puhua palturia. Siksi suhtaudun hieman epäillen tällaisiin kenen hyvänsä esittämiin kategorisiin väitteisiin: "Monia uskovaisia on pikkulapsesta asti opetettu uskomaan iankaikkiseen elämään, niin etteivät he tunnu osaavan edes epäillä sitä. Mikä ikävintä, heille on myös opetettu, että jos he eivät usko, niin he joutuvat kadotukseen. Silloin on ihan loogista suhtautua pelokkaasti uskon menettämiseen." Sitä paitsi luulisin, että kenellä hyvänsä voi olla elämänsä aikana epäilyksen kausia. Ei uskominen ole minun käsitykseni mukaan sellaista, että uskotaan koko eliniän ajan samalla tavalla ja yhtä paljon. Minullakin oli murrosiässä kausi, jolloin en uskonut lainkaaan. Kun kadotus merkitsee minun käsittääkseni kaukana olemista Jumalasta, niin mitä pelkäämistä on silloin sellaisella, joka ei usko Jumalaan, sillä tuskin hän haluaisikaan olla kuoltuaan lähellä Jumalaa, johon ei ollut uskonut?
"Uskiksista on tietysti hauska kuvitella taivaan iloa omalle kohdalleen, ja mikäpä siinä, mutta tällä kristillisellä uskolla on kolkko kääntöpuolensa, kuten näistä helvetinjulistajista ja homojen, naispappien, epäuskoisten jne tuomitsemisista näkyy."
Enpä tiedä, kuinka hauskaa on kenenkin mielestä kuvitella taivaan iloa omalle kohdalleen. Itse yritän keskittyä elämään tätä elämää niin hyvin, kuin pystyn. En ymmärrä, miksi nykyaikana vielä pitäisi ajatella ja uskoa niin kuin keskiajalla tehtiin. En tunne henkilökohtaisesti ketään homojen, naispappien tai epäuskoisten tuomitsijaa. En tiedä, kuinka moni nettiin kirjoittava homojen ym. tuomitsija on tosissaan. Tuntuu vähän liioittelulta tuo tuommoinen nettikirjoittelu.
Se näkyy siinä, että mielestäni kaikilla ihmisillä pitää olla oikeus parisuhteeseen. Sinä sensijaan lietsot vihaa homoja kohtaan. Pitänee korjata sen verran, että sinunkaltaisesi vihanlietsojat ja ihmisten halveksijat eivät arvostusta ansaitse.
lietsonko vihaa naapuria kohtaan, kun neuvon häntä olemaan raitis?
käsityksiäni uskovaisten uskosta iankaikkiseen elämään pelkästään nettikeskustelujen perusteella, vaan tunnen joitakin aivan oikeita vilpittömiltä vaikuttavia kristittyjä.
Vaikkei lapsuudenkodissani opetettu minulle sen enempää uskontomyönteisyyttä kuin uskonnonvastaisuutttakaan, niin kyllä minullekin oli aika pienenä selvinnyt, että jotkut uskoivat ikuisesti elävään Jeesukseen (miksi kukaan edes rukoilisi häntä jos häntä pidettäisiin kuolleena) sekä kuolleiden omaisten taivaaseen menoon. Koulussakin rukoiltiin ahkerasti Jeeesusta ja kerrottiin hänestä ja Taivaan Isästä, jotka kumma kyllä olivat sama henkilö, joten Jeesus rukoili pääsiäiskertomuksessa välillä itseäänkin.
Pidän yleisenä, että vielä nykyäänkin, jos uskovaiskodin lapselta kuolee vaikka isovanhempi, niin lapselle kerrotaan hänen menneen taivaaseen. Eikä taivaalla varmaankaan tarkoiteta haudassa lahoamista, sen lapsikin käsittää.
Sellainen joka ei usko, ei tietenkään pelkää kadotusta, mutta jos jo lapsena on tottunut ajattelemaan, että Jeesus pelastaa joltakin hyvin ikävältä kuoleman jälkeen, kunhan vain uskoo häneen, niin kyllähän silloin, kun uskoa vielä on, uskon menetys voi tuntua pelottavalta vaihtoehdolta.
"Kun kadotus merkitsee minun käsittääkseni kaukana olemista Jumalasta, niin mitä pelkäämistä on silloin sellaisella, joka ei usko Jumalaan, sillä tuskin hän haluaisikaan olla kuoltuaan lähellä Jumalaa, johon ei ollut uskonut?"
En ole tehnyt minkäänlaisia havaintoja Jumalasta, eikä minulla ole ainuttakaan kokemusta "lähellä" tai "kaukana" olosta Jumalaan nähden, joten en tosiaankaan pysty esittämään minkäänlaista vertailua noiden tilojen keskinäisestä miellyttävyydestä.
Uskovien logiikka on kovin merkillinen tuossa, että jos ei usko vaikkapa jonkin Valhallan olemassaoloon, niin silloin ei viihtyisikään Valhallassa, jos suureksi ihmeekseen joutuisi sinne, tai vastaavasti, jos uskoo Valhallan olevan olemassa, niin sitten väistämättä haluaa sinne. Osannet korvata Valhallan vaikkapa Jumalan läheisyydellä, joten voinet selittää tuota ajatustasi tarkemmin.