Pienen kunnan pieneen markettiin asteli kolme tyttöä ala-asteelta. Yksi heistä sormeili Iltasanomien lööpissä ollutta otsikkoa Anne Hedmanille tarjotusta rahasta seksipalveluja varten. Toiset tytöt eivät osanneet sanoa mitään tämän kommenttiin jota en sattunut kuulemaan. Kummastellen katselivat lööppiä samalla kävelivät eteenpäin.
Lööppien vaikuttavuus
Silminnäkijä
761633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Lööpit usein harhaanjohtavia...
Kai ne vaikuttaa ihmiseen, jolla huono itsetunto...;o)...
on lööppien kanssa häh?
Jos esim ala-asteikäisellä on hyvä itsetunto..Hän kykenee päättelemään oikean ja väärän..ajattelemaan omilla aivoillaan..Eli ei mene mukaan kaikkeen mitä ei itse miellä...;o)..
Huoh...Itsetunto vaikuttaa moniin asioihin..Usko poijes vain.
Vanhempien tärkein tehtävä lasten kasvatuksessa onkin RAKKAUDEN lisäksi tukea lapsen itsetuntoa...
Ai niin tosta lööpistä...Nuori, jolla on hyvä itsetunto ei saa vaikutteita tostakaan ko lööpistä, jos ei itse niin halua;o)))...
Mut mun mielestä se on järki kun sanelee
käyttää järkeään..Ei ole porukoiden..valtavirran vietävissä..:o)...
Lapselle kasvaa ensin itsetunto ja sitten järki..
Tiedäthän ettei meillä kaikilla ihmisillä ole sitä järkeä annettu samalla mitalla..??..Siispä itsetunto auttaa asiassa ;o)))...
siis tyhmä saa olla kunhan muistaa kuvitella ittestään liikoja...?;) Heleppoo ku heinänteko.
..vaan ainutkertainen ja yksilöllinen persoona :o)..
Erottaa oikian väärästä...jne.
Esim..Tutkittua on sekin tieto, wttä hyvän itsetunnon omaavat lapset/ nuoret eivät sorru huumeiden kokeiluub..ei edes porukan hyväksymisen vuoksi...Ymmärräthän??..;o))..
puhua niinku jollekin vammaiselle.
Mä ymmärrän aikuisen ominaisuudessa asian kyllä olevan noin mut mitä joku ala-asteikäinen ymmärtää? Sitäpaitsi ihmisen itsetunto kehittyy kasvaessa, ei se oo mikään syntymälahja.
Käsität väärin...Tahallasiko???
Meidän vanhempien tehtävä on vahvistaa lapsen itsetuntoa..Se kyllä kävi ilmi tuosta ylempää;o))...
Muuten..Mä arvostan vammaisia..!
puhu mulle niinku mä en tajuais mistään mitään.
Kyllä, vanhempien yks tärkeimmistä tehtävistä on kasvattaa lapsesta itseäänkunnioittava, vahvan itsetunnon omaava yksilö. Mut silti jonkun ala-asteikäisen järki ei riitä käsitteleen aikuisten asioita, puuttuu jotain mitä tuo ainoastaan aika. Eli kokemus.
Mun mielestä aikuisten pitäis suojella kersoja asioilta jotka ei kersoille kuulu ja perseenkaupittelu on yksi niistä.
puhuit ympäri
ensinnakin aivojen kehitys on voimakkaimmillaan alkuvuosina. eli se itsetunnon aikaisemmasta kehittymisesta versus jarki.
toisekseen; miksi asiasta pitaa edes keskustella. likaiset lööpit eivat kuulu lasten eteen. itsetunnolla ei ole mitaan tekemista asian kanssa.
Käännät ja väännät sanojani väärin. No se on oma asiasi se.
Miten me voimme suojella lapsiamme tässä maailmassa??.. Olemalla rehellisiä..jne.
AV...älä luule..mä en aliarvioi ketään..Mä muuten voisin väittää Susta samaa..juuri sitä sä teet minulle;o)...
Mut antaa olla..En viitsi vetäöä herneitä nekkuun...se on liian kivuliasta...huuhaallakin;o))...
mätä mikään. Et silti saa mua uskomaan että järki ja itsetunto kulkee käsikädessä. Never.
Edelleen oon sitä mieltä että aikuisten tehtävä on suojella kersoja liialta paskalta liian aikaisessa vaiheessa.
On aikuisten asiat ja kersojen asiat. Ei tyrkytetä niitä aikuisten asioita kersoille. Niillä ei riitä järki.
jotain muuta??...:o)....
Ei ole tarvetta saada sua uskomaan mitään:o)...
Itsetuntoni kestää kyllä tänänkin..;o))..Järkeni kehittyy edelleenkin...
..miks te nyt noin?
kestää munkin. Ja järkeekin on kehittyny jo ihan kivasti.
Mitä sä yrität saada mut uskomaan? Senkö et pieni kersa ajattelee asiat niinku aikuinen? Osaa ottaa jotkut asiat tosissaan ja jättää toiset omaan arvoonsa? Kannattaa ottaa huomioon se, kuinka vaikutuksille alttiita kersat on...
kerrankin asiaa eikä aina vierestä...
Väännät sanojani tahallasi..kai?....
Pieni lapsi ei osaa edes lukea!
Mutta niinhän pieni lapsi tekeekin..Ottaa toiset asiat vakavasti ja toiset omaanarvoonsa..Sen huomaa jo lasten leikeistä;o)..
Huom..Mä en yritä saada sua uskomaan yhtään mitään..kuten jo edellä mainitsin.
Olen vain se, joka hoitaa työkseen lapsia, nuoria ja aikuisia..Siis kokenut tuon konkreettisesti..sen itsetunnon merkityksen;o))...
jo ala-asteelaiset osaa lukee...
Miks sä käsket mun rauhottua? Kuvitteleksä että mä oon yks sun potilaista? Väärin. Mä oon todella rauhallinen.
Pienen kersan järki ei riitä käsitteleen aikuisten asioita. Eksä nyt pysty tajuamaan tätä mitä mä yritän sulle selittää?
Edelleen muistuttaisin et aiheena oli törkeet lööpit kersojen näkyvillä... ettet niinku eksy aiheesta...
Sä olet vääristellyt sanojani..siis eksyit itse aiheesta..Suoranaisesti olet pottuillut. Ihmettelenkin nyt miksi??
Ja mitä tähän aiheesta eksymiseen tulee...niin näinhän se huuhaalla menee...heheh...;o))...
Usko pois..Lapsia ei hurjasti kiinnosta lööpit..:o)..
laput silmillä... turha sun kans on yrittää järkevästi keskustella.
Ai, onks se pottuilua ellei oo samaa mieltä sun kans... ei mun mielestä.
Kello on kuitenkin senverta paljon et ehdotan asian jatkokäsittelyä myöhemmässä vaiheessa.
ma ymmärrän uaveeta kuin avointa kirjaa tässä,
mutta sä puhut ihan outoja; ihan kuin sä et käsittäisi ollenkaan missä mennään.
valitettavasti nyt sä syytät vääristelystä, joten mä sanon tässä kohdin että ota sanasi takaisin koska niille ei löydy perustetta.
outoa että uavee ei ole sua syyttänyt sanojensa vääristelystä. onko hänellä parempi itsetunto vai onko hän kenties oikeassa? mietithän sitä. mä sanon että molempia.
meni jakeluun
..uudestaan ja yhdessä yrittäkää ymmärtää toistenne kanta. Näin ulkopauolisen silmin vaikuttaa aika oudolta tuo agressiivisuus.
Mä en ota sen kummemmin kantaa, vaikka asia kyllä itsessään ON keskustelun arvoinen..ja lööpit silkkaa huuhaata, joten tännehän ne passaa.
Lasten hyvinvointi..ja yleensäkkin ihmisten hyvinvointi on minulle hurjan tärkeää:o).. Anteeksi jos olin hyökkäävä:o/...
En tajuu---- ei ollu tarkotus kinastella
sanoin vaan että ymmärsin
Sinun ymmärtäneen. :o)))))))))))))....
-----------
on taysin kestamatön ajatus myyda lehtiä kiihottavien lööppien avulla samalla jättäen ne lasten nähtäväksi. aivan perseesta.
Aikuisten kantsis vähä funtsia mitä kersojen silmille tyrkätään...
jonkun julkimon seksinmyynti...:o/...
kustantajat rikastuvat siina samalla..
että tuallaset asiat on normaalia elämää... siks pitäis vähän funtsia ensin.
..ei todellakaan.
liha ostaa lehden kun kansi myy verella
lapsi ei vaan ymmarra...
eihan kyse ole siita
kyse on siita saisiko lehtia mainostaa lasten nahden sopimatonta materiaali kayttaen. tama on mielestani varsin yksinkertainen ja selkea asia.
Ihmisten todelliset ..konkreettiset teot ovat kamalampia, kuin nuo paperiset lööpit!!!!!
Aikuinen ei ymmärrä..Ei pidä aliarvioida lasta.
as low as reasonably achievable
on säteilysuojelusta tuttu
ydinpommi on hirveä
mutta pienikin säteilyvuoto on valjastettava
sä et nyt ymmärrä mitä ma ajan takaa, mutta antaa olla. lapsia ma ajattelen ja haluan ne paperiset lööpit pois kadulta.
...Entäs bedofiilit, huumekauppiaat, jne..:o/... Nuo oikeat ja todelliset PAHAT;o)...
juuri senkin vuoksi:
pois ne irstaat lööpit kadulta. ma en halua etta mun nelivuotias tyttareni alkaa pohdiskelemaan tusinamissin seksielamaa.
mutta ne eivat nyt liity tahan lööppiasiaan.
..Eli suhteellisuus kaikessa..;o))...
ei osaa viel lukea..Ei osta noita lehtiä..eihän?..
Pasa..en halua ilkeillä..Mut kummastelen, et Sä ja AV vääristelette mun sanojani. Melkein loukkaavaa..:o(...
antaa lööppien hehkuttaa paskaa
koska on kuitenkin olemassa todellisia suurrikollisia?
tuo logiikka ei aukee vaikka kuinka pinnistan
ehka olen liikaa kiinni alarassani.
anna mulle se lause missa osoitat mun vääristelevän
syyttäminen vääristelystä tästä vielä puuttuikin.
Sä selkeesti sanot et itsetunto on suhteessa järkevyyteen. Eiks niin?
Me ollaan sitä mieltä että näillä kahdella ei oo toistensa kans tekemistä.
Turha tähän nyt mitään pedofiileja on vetää, niistä voidaan keskustella toisella kertaa. Nyt kysymyksessä oli lööpit, törkylööpit.
ja monimutkaisenpi...Lööpit vaihtuvat päivittäin..Aina tulee uusia mitä "pöyristyttävämpiä" juttuja, joilla ei ole välttämättä totuuden kanssa mitään tekemistä.
Tiedäthän..koirat haukkuu ja karavaani menee eteenpäin...Valitettavasti lapsemme elää tässä maailmassa..Heitä on suojeltava meiltä aikuisilta..Muista..me ollaan se peili..:o))...
Ja hemmetti SÄ tiedät et välitän kaikista ihmisistä..Vihaan tyyliänne, jolla pyritte tekemään minusta hirviön!!!!
Mikä on intressinne???...
Sanoin..Ensin tulee vahvistaa lapsen itsetuntoa...jne..Lue ajatuksella..Älä tulkitse:o)..
että hyvä itsetunto... ääh paskat, lue itte mitä oot sanonu.
Mä meen maate.
koska ne yhtyvät
sulla on eri kanta, ja tässä on mennyt mielipiteet ristiin
asia meni henkilökohtaiseksi kun sä syytit vääristelystä. ennen sitä se oli normaalia väittelyä. johon mä olen tottunut.
Tuollaiset lööpit joutaisivat pois katukuvasta ja muutenkin myös "keltaisen lehdistön" mainoslööppeihin täytyisi laittaa jotain sääntöjä.
Olipa lapsi hyvän itsetunnon omaava tai ei, ei tuollaisia lööppejä tarvita. Aikuisethan ovat lapsille malleina ja jos lapsi lukee tuollaisia juttuja, niin mitähän heidän mielessään liikkuu?
Eiköhän olisi parempi tarkastella median moraalia siinä missä lasten itsetuntoakin...
Mukavaa kun edes joku...;)
Minulla on tieto ja taito..auttaa lapsia ja nuoria...Ei todellakaan laput silmillä.
Elän lasten tuskan keskellä!!!!!!
tosissasi kuvittelet olevasi ainoa joka ymmärtää elämästä ja lapsista jotain?!
No, sitte sä varmaan ymmärrät mistä johtuu osa niiden lasten tuskasta? Esim. niinku siitä ettei oo saanu elää rauhassa omaa ainutkertaista lapsuuttaan?
Mä en aio väitellä tänään sun kans pitempään koska mulla on kuudelta herätys. Jatkan aiheesta tai mistä hyvänsä aiheesta mielelläni tuonnempana.
nyt Sinulla on oma lehmä ojassa...;o))...
AV vääristeli mun sanojani. SEn huomaa sokia Reettakin. Sillä ei kuitenkaan ole väliä...onhan tämä vain huuhaa:o)...
Hauskaa loppuiltaa ja kiitos mielipiteiden vaihdosta;o)..
PST..mä en pidä lööpeistä..en iltapäivälehdistä:o)...
ensinna; edelleen ihmettelen sita missä kohdin mä vääristelin sinun sanomaasi. lessupiireistä kotoisin olevana tunnen taipumuksen jossa argumenttien loppuessa heittäydytään maahan ja aletaan syyllistämään. tai rukoilemaan jumalaa.
toiseksi; alussa totesit kuinka hyvan itsetunnon omaava lapsi tai nuori osaa erottaa oikean ja väärän eikä ole lööppien vietävissä. uavee argumentoi vastaan ja totesi kersojen olevan tätä kykyä vailla ja siten olevan alttiina lööppien vaikutuksille. totesit hänen vääristelevän sanojasi. miten ihmeessä?
sanot tämän olevan huuhaata. lessukeino jälleen. ei tämä ollut huuhaata. ei ainakaan omalta kohdaltani. ehkä sinun?
noniin. tämä tästä.
omastamielestään eikä hänen ego kestä toisten eriäviä mielipiteitä!!!!!!
Onnellista iltaa Sinulle..Vai vieläkö tahdot vaihdella mielipiteitä;o))..?...
MuisQuuuuu on useinkin väärässä..paljon virheitä myöskin tekevä;o))...
Mitä itsetunto tarkoittaa?
Itsetunnolla voidaan tarkoittaa ja ymmärtää vähän eri asioita eri yhteyksissä. Tässä yhteydessä lapsen hyvällä itsetunnolla tarkoitetaan lapsen myönteistä ja totuudenmukaista käsitystä itsestään, omista ominaisuuksistaan ja taidoistaan. Itsetunto on siis itsensä tuntemista ja itsensä hyväksymistä.
Itsetunto kehittyy koko elämän ajan, vielä aikuisenakin. Joillain kehitysvaiheilla ajatellaan olevan erityinen yhteys itsetunnon laatuun ja sävyyn. Tärkeitä kehitysvaiheita ovat ainakin lapsen varhaisvaiheet, 2–3 vuoden ikään ajoittuva tahtomisen harjoitteluvaihe ja nuoruus.
Itsetunnon juuret vauvaiässä
Pienen lapsen mielikuvat omasta itsestään ovat vahvasti yhteydessä hänen vanhemmiltaan saamaansa hoivan kokemukseen. Vanhempi voi varhaisten, ensimmäisten kuukausien aikana antaa lapselleen hyvän perustan myönteisen itsetunnon kehittymiselle. Vanhempi viestittää katsekontaktillaan, ilmeillään, kosketuksellaan ja äänenpainoillaan lapselle, että tämä on arvokas ja vanhemmalle mielihyvää tuottava.
Vanhempi tyydyttää lapsen perustarpeet, syöttää, säätelee lepoa ja valveilla oloa ja suojelee lasta kaikelta sellaiselta, mikä olisi hänelle vielä liian vaikeaa kokea. Lapselle syntyy luottavainen olo, kokemus siitä, että häntä ei jätetä yksin ja hän saa turvaa.
Tutustumalla vauvansa temperamenttiin ja rytmiin vanhempi voi parhaiten auttaa vauvaansa purkamaan jännitteitä, joita nälkä, väsymys tai vaikka vatsan nipistelyt aiheuttavat. Tutustuminen tapahtuu vähitellen. Jos vauva itkee paljon, eikä uni- ja ruokailurytmiä löydy, vanhemman voi olla vaikeaa jaksaa olla myönteinen ja luottavainen. Yleensä vanhempi kuitenkin löytää yhteisen rytmin, joka sopii juuri hänelle ja vauvalle, juuri siihen perheeseen.
Lapsi kehittyy yhteydessä toisiin ihmisiin
Vähitellen lapselle kehittyy pysyvämpiä muisti- ja mielikuvia läheisistä hoitajistaan ja itsestään. Lapsen kokemusmaailma rikastuu entisestään, kun uudet tilanteet ja uudet ihmiset antavat mahdollisuuden harjoitella millä tavoin lapsen kannattaa käyttäytyä ja olla suhteessa toisiin ihmisiin. Itsetunnon kehitys saa uusia virikkeitä ja sysäyksiä.
Erilaisissa tilanteissa ja eri henkilöiden kanssa lapselle kehittyy joustavia taitoja ja hänestä tulee entistä aktiivisemmin ympäristöön vaikuttava yksilö. Koko lapsuuden ajan vanhemmat ovat kuitenkin merkityksellisimpiä ihmisiä. Heiltä saadaan syvimmät ja pysyvimmät kokemukset siitä, minkälainen minun tulee olla saadakseni vanhempieni huolenpidon ja hyväksynnän.
Lapsen kehityksen ulkoiset piirteet on helppo havaita: hän oppii uusia, aina vaativampia taitoja, kuten konttaamaan, kävelemään, juoksemaan, pyöräilemään tai hyppäämään voltteja trampoliinilla. Lapsi kasvaa pituutta ja muuttuu ulkoiselta olemukseltaan vauvasta pikkulapseksi ja edelleen leikki-ikäiseksi, sitten koululaiseksi. Itsetunnon kehittymistä ei voi mitata eikä silmällä havaita, mutta tämä psyykkinen osa-alue kehittyy myös vähitellen.
Lapsi vaikuttaa ympäristöönsä ja saa jatkuvasti palautetta. Lapsi tarvitsee tätä palautetta oman minänsä rakennusaineiksi. Vanhemmat innostuvat joistain lapsen toimista, iloitsevat ja kannustavat lasta. Ja taas päinvastoin, kun lapsi toimii epäsuotavalla tavalla, vanhemmat jättävät asian huomiotta tai toruvat lasta.
Joskus palaute kohdistuu lapsen toimintaan. Esim. vanhempi iloitsee lapsen onnistumisesta kun tämä syö itse lusikalla. Joskus palaute taas kohdistuu tunteisiin, kun lapsi esim. pelkää jotain, ja vanhempi tarjoaa turvaa ja lohdutusta. Tai kun lapsi kiukkuaa, vanhempi ymmärtää lapsen olevan väsynyt, ei hermostu itse, vaan rauhoittelee lapsen nukkumaan. Nämä lapsen toiminta – vanhemman palaute ja lapsen tunne – vanhemman tunnevaste -parit sisäistyvät vähitellen osaksi lapsen minää.
Varttuessaan lapsi ei tarvitsekaan vanhemman jatkuvaa palautetta, koska hän voi muistinsa ja päättelykykynsä varassa kehittää palautteen osittain itse. ”Minä pesin itse hampaat, olenpas minä taitava”. ”Pimeässä sängyssä on vähän pelottavaa, mutta ei pelko ole vaarallista, olen ihan turvassa”. Monet leikit muistuttavat lapsen omia kokemuksia, lapsi voi nuhdella tottelematonta nukkea tai olla peloton ritari, joka suojelee pienempää sisarta.
Vanhempi elää lapsen mielessä
Lapsi sisäistää mielikuvan vanhemmastaan osaksi omaa minäänsä. Siihen, minkälaisen vanhemman mielikuvan lapsi sisäistää, vaikuttaa vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen laatu sekä lapsen kokemus tai tulkinta tilanteesta. Lapsen tulkintaan puolestaan vaikuttaa hänen persoonallisuutensa ja kaikki aikaisemmat kokemukset.
Itsetunnon kannalta olisi toivottavaa, että mielikuva vanhemmasta olisi turvallinen, lohduttava ja kannustava, rakastava ja hellä. Silloin lapsi kokee voivansa luottaa itseensä, hän uskaltaa toimia ja kokeilla erilaisia asioita pelkäämättä liikaa että on tuhma tai toimii väärin.
Aikuisenakin sellainen itsetunto, jonka perustana ovat totuudenmukainen näkemys itsestä sekä toisten aito kunnioittaminen, on hyödyllinen ja tavoittelemisen arvoinen
Turvallisuutta lapselle luovat myös hänen vähitellen sisäistämät säännöt siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Koska toiset lapset ovat persoonaltaan ja temperamentiltaan vilkkaampia ja omaehtoisempia, heidän kanssaan vanhemmat tarvitsevat ehdottomampia rajoja. Jos lapsi saa toteuttaa täydellisesti mielihalujaan ilman rajoja, lapsen itsetunto voi kehittyä epätodenmukaiseksi. Lapsen on koettava sopivassa määrin pettymyksiä, jotta hänelle kehittyy kyky sietää kielteisiäkin tunteita.
Lapsen on myös opittava jo varhain kunnioittamaan toisia ihmisiä: ketään ei saa tahallaan satuttaa eikä kiusata. Ja vielä sekin turhauttava kokemus on koettava ja opittava, että jos tahtoo jotain saada, sen eteen joutuu ponnistelemaan. Valitettavasti aikuisen, joka ei ole sisäistänyt näitä asioita jo lapsena, voi olla vaikeaa nähdä toiset ihmiset todellisina ja arvokkaina. Oma käyttäytyminen voi olla itsekeskeistä, rajatonta ja piittaamatonta. Onnen tavoittelu voi olla lyhytnäköistä: ”kaikki minulle heti ilman ponnisteluja”.
Tällaisella itsetunnolla varustetun vanhemman voi olla vaikeaa nähdä lapsensa itsestään erillisenä yksilönä, jolla on omat äidin tai isän piirteistä poikkeavat ominaisuudet ja tarpeet. Vanhempi ei oikein kykene olemaan lastaan varten saatavilla ja olemassa, vaan tilanne kääntyy päinvastoin: lapsen tehtäväksi tulee tyydyttää vanhemman tarpeita.
Lapsi voi sisäistää myös hyvin ankaran ja mitätöivän vanhemman osaksi itsetuntoaan. Näin voi tapahtua esim. silloin, jos lapsi saa toistuvasti tuntea että ei osaa tai toimii väärin.
Jos lapsi on persoonaltaan ja temperamentiltaan ujo ja herkkä, vanhemman on oltava herkkänä, ettei lapsen toimintayllykkeitä mitätöidä tai lasta kielletä liian ankarasti. Lapsi voi silloin olla liian huolestunut, onko hän tarpeeksi kiltti ja arvokas ja toimiiko oikein. Tällöin lapsen voi olla myöhemminkin, esim. murrosiässä, vaikeaa erottaa todellisia, itselleen tärkeitä asioita toisten tarpeista.
Ihmisen itsetunto kehittyy vähitellen, eivätkä pienet kolhut suista ketään raiteilta. Sen sijaan on olemassa riskitilanteita, joihin ei toivoisi yhdenkään lapsen joutuvan. Erityisen haitallista lapsen kehitykselle on vanhempien väkivaltaisuus, joka voi olla henkistä tai ruumiillista. Ruumiillinen väkivalta, kuten lapsen läimäyttäminen, piiskaaminen tai seksuaalissävytteinen koskeminen, pitää aina sisällään myös henkistä väkivaltaa.
Valitettavasti vanhemman mielenterveysongelmat, kuten vakava masennus, psykoottisuus tai vaikeat alkoholiongelmat vievät monen vanhemman mahdollisuuden toteuttaa tasapainoista vanhemmuutta ja aiheuttavat useissa perheissä lasten itsetunnon kehitykselle traumaattisia seurauksia. Väkivaltaa ja laiminlyöntiä kokenut lapsi on pelokas ja ahdistunut, itsetuntoa leimaa syvä häpeän ja arvottomuuden kokemus. Ikävät kokemukset voivat muuttua itseinhoksi tai toisten satuttamiseksi. Silloin lapsi on sisäistänyt ajatuksen: väkivaltaisuus kuuluu osaksi normaalia kanssakäymistä ja minulla on oikeus satuttaa itseäni ja toisia.
Vanhemman oma jaksaminen
Jotta vanhempi jaksaisi hoitaa lapsensa perustarpeet ja olla vielä herkkänä tämän tunteille, vanhemman on voitava itse hyvin. Vanhemman oma jaksaminen ja hänen mahdollisuutensa toimia tasapainoisena, myönteisenä peilinä lapselle, kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Tutkimusten mukaan lapselle syntyvä kokemus itsestään, itsetunnon perusta, vastaa hyvin pitkälle ympäristön tapaa kohdella häntä.
Vanhemmaksi tulo mullistaa sekä äidin että isän kokemusmaailman. Vanhempi kokee jatkuvan vastuun uudesta ihmisestä usein yllättävänkin raskaaksi. Lapsi voi olla erilainen kuin vanhempi oli kuvitellut. Hän voi olla itkuinen ja vaikeasti tyynnyteltävissä.
Elämän muutos voi tuntua järisyttävältä. Miten ihmeessä voi jaksaa koko päivän, ellei saa nukkua yöllä tarpeeksi? Miten sietää jatkuvaa huolta lapsen hyvinvoinnista? Eikö enää voikaan tehdä mitään itselle tärkeää asiaa rauhassa ja loppuun saakka? Parisuhde tasapainoilee muutoksen keskellä. Missä on kaikki kahden aikuisen läheisyys? Minne katosi erotiikka?
Asiat eivät ole mustavalkoisia sillä tavoin, että vauvan syntymän jälkeen kaikki olisi pelkkää ihanuutta tai toisaalta synkkyyttä. Yhden päivän aikana vanhempi voi käydä läpi koko tunneskaalan onnesta ja ylpeydestä, pettymykseen ja kiukkuun.
Itsestään huolehtiminen tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Joidenkin on lähdettävä hyvin kaukaa, omasta lapsuudestaan saakka etsimään perustaa vanhemmuudelleen. Lähes kaikki vanhemmiksi tulleet miettivät ja muistelevat uudella tavalla omia lapsuuden kokemuksiaan. Tahdonko olla samanlainen kuin äitini tai isäni?
Jos oma lapsuus on ollut turvallinen ja vanhemmalla on hyviä muistoja ja kokemuksia, hän usein luottaa itseensä vanhempana. Kun on itse saanut rakkautta ja arvostusta osakseen, sitä on helpompi antaa myös toiselle. Ja yleensä tasapainoisilla ja rakastavilla vanhemmilla on onnellisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja lapsia.
Mutta vanhemmuuteen startataan myös vaikeammista oloista. Vanhempi voi yllättyä siitä, miten yhtäkkiä omat lapsuudessa koetut hylkäämisen muistot tai pelottavat tilanteet nousevat mieleen.
Jos vanhempi pelkää, ettei hän menneisyytensä kokemusten vuoksi kykene turvaamaan lapsensa omanarvontunnon kehittymistä, kannattaa asian äärelle pysähtyä. Näin on esim., jos vanhempi on joutunut kokemaan psyykkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa lapsuuden kodissaan. Silloin voi olla hyödyllistä pohtia lapsuudenkokemuksiaan yksin, puolison, ystävän tai neuvolan terveydenhoitajan tai psykologin kanssa.
Vanhempi voi onneksi tehdä tietoisia päätöksiä siitä, ettei siirrä joitain lapsuudessaan kokemia, ikäviä asioita sellaisenaan vanhemmuuteensa.
Vanhemman on kehitettävä itsetuntoonsa uusi alue: minä äitinä tai minä isänä. On selvää, että aluksi jokainen tuntee epävarmuutta. Ohjeita saa paljon ja ne voivat olla ristiriitaisia. Mitä minä saan tehdä lapseni kanssa? Mikä on lapselleni parasta?
Itsetunnon tukeminen arjessa
Hyvä vanhemmuus ei vaadi monimutkaisia asioita, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi helppoa. Lapsen myönteisen itsetunnon kehittymisen tukeminen ei koostu sarjasta temppuja. Alla on kuitenkin tiivistetty joitain tärkeitä asioita.
• Tutustu lapseesi. Vauvasi, myöhemmin varttuva lapsesi on yksilö. Missään ei ole olemassa täysin samanlaista lasta. Tiedosta lapsesi temperamentti: ujon lapsen kanssa kohtaatte erilaisia haasteita kuin vilkkaan. Hyväksy se tosiasia, että lapsesi kehittyy ja kypsyy omalla vauhdillaan.
• Tutustu itseesi ja vanhemmuuteesi. Temperamentissasi ja luonteessasi on todennäköisesti jotain samaa kuin lapsessasi, mutta ei välttämättä. Yritä vastata sellaisiin vaikeisiin kysymyksiin, kuin minkälainen vanhempi tahdot lapsellesi olla? Mitä asioita tahdot omasta lapsuudestasi siirtää ja mitä taas jättää siirtämättä vanhemmuuteesi? Mitkä ovat vahvuuksiasi vanhempana, entä kompastuskivesi?
• Arvosta lastasi. Kuuntele, mitä hän sanoo, ja näe hänet todellisena. Älä keskeytä tai luule tietäväsi aina lasta paremmin, mitä asiaa hänellä on tai mitä hän tarvitsee.
• Lasta ei voi eikä tarvitse suojella kaikilta henkisiltä kolhuilta. Kyky sietää ristiriitoja ja luottaa omaan pärjäämiseen, kehittyy kokemuksista. Pettymyksiä ja pulmia ei tietenkään saa olla liikaa suhteessa onnistumisen kokemuksiin, eikä lasta saa jättää yksin liian isojen kysymysten äärelle.
• Tavallinen, arkinen päivä sisältää lukuisia tilanteita, joissa lasta voi kehua. Hyvää käytöstä ja arjen sujumista ei tarvitse pitää itsestäänselvyyksinä, joista ei tule ketään kiittää. Lapselle voi sanoa esim. ”Kyllä olet jaksanut hienosti koko kauppareissun, vaikka se kesti pitkään.”
• Anna lapsellesi ikätasoon sopivia tehtäviä, joista hän ottaa vastuun. Onnistumisesta seuraa hyvä olo, jota ei voi saavuttaa muuten kuin tekemällä työtä, kantamalla vastuuta ja saamalla kiitosta. Kerro lapsellesi mikä ero on lahjana saadun lahjakkuuden ja työllä saavutettujen taitojen välillä ja kannusta häntä opettelemaan ja tekemään niitä asioista, joista hän pitää.
• Uskalla myöntää rehellisesti lapsellesi, jos et tiedä tai osaa jotain asiaa. Pyydä anteeksi, jos kiukustut ja sanot pahasti lapsellesi ja selitä, miksi pinnasi paloi. Luultavasti hermostumiseesi vaikutti monet muutkin kuin lapsesta johtuvat tekijät.
• Ole ehdoton siinä, ettei lapsesi saa satuttaa ketään, ei itseään eikä toisia, tai rikkoa mitään tahallaan. On paljon asioita, joissa vanhempi voi olla joustava ja neuvotella lapsensa kanssa. Turvallisuuteen liittyvät asiat eivät ole neuvottelukysymyksiä.
• Harjoittele itse sietämään arkeen ja ihmiselämään liittyvää epävarmuutta, jännitystä ja surua ja opeta tätä taitoa lapsellesikin. Ei ole vaarallista, vaikka välillä on huolestunut, väsynyt tai surullinen. Itsetunto ei ole myöskään sillä tavoin vakaa, että kun sen kerran saavuttaa, luottaa kaikissa tilanteissa itseensä. Jokainen tuntee itsensä välillä vahvemmaksi ja osaavammaksi ja taas välillä epävarmemmaksi.
• Opeta lapsellesi ”psykologisia taitoja”. Kerro siitä, että tunteet on lupa ilmaista eikä niitä tarvitse pelätä. Itkua ei tarvitse hävetä, ei lapsen eikä aikuisen. Selitä ihmissuhdetilanteita lapsellesi. Kerro median herättämissä jännitetilanteissa ihmiselämään liittyvistä asioista. Minkälaisista ihmisistä pidetään, millä tavoin ihmiset ovat erilaisia, miksi joku ihminen käyttäytyi pahasti?
• Keskustele lapsesi kanssa sinun ja hänen välisestä suhteesta. Kerro, miksi sinusta on hienoa saada olla juuri hänen äiti tai isä. Kerro myös, miksi vanhemmuus on mukavaa.
..tietää..olisit kirjoittanut omasta kaikkitietävästä päästäsi...
että lapset nykyään aikuisten silmille hyppii, jos noilla metodeilla lasta kasvatetaan.
Tuossahan mennään PELKÄSTÄÄN lapsen ehdoilla.
Ei sinua MQ, eikä monia muitakaan ole kasvatettu noiden ohjeiden mukaan ja kuitenkin yhteiskunnassa osaamme elää sääntöjen mukaan.
Jokainen lastaan rakastava isä ja äiti osaa varmasti kasvattaa lapsensa. Toiset tarvitsee enemmän kuria kuin toiset. Edes sisarukset eivät ole samanlaisia.
Samalla muotilla kasvattamisesta ei tule mitään. Jokainen lapsi on oma persoonansa,niin se vaan on.
Olisin voinutkin...Mutta googlesta löytyi niin kätevästi;o))...
Kannattaa muuten lukea teksti alusta loppuun saakka.:o)))))))))...
viisi lasta..Eivät hypi silmille:o))..
Mä en nää mitään väärää tai huonoa tuossa kyseisessä kasvatusmenetelmässä...Niinhän me rakastavat..inhimilliset ihmiset toimitaan. Tuolleen tekstin muotoom kirjoitettuna koko asia saa kummallisen piirteen;o)...
Rajat ja RAKKAUTTA..Se on siinä kiteytetysti:o))..
"jokainen lastaan rakastava isä ja äiti osaa varmasti kasvattaa lapsensa"...ei muuten pidä paikkaansa! toki suurin osa osaa mutta "jokainen" valitettavasti ei, ja sen asian kanssa painiskelen joka ikinen päivä työssäni.
Totta on, että lapsen itsetunto alkaa kehittyä jo vauva- ajasta alkaen.
Mutta lapsen järki, tai kyky käsitellä asioita, pelottavia, outoja tai muuten hämmästyttäviä ei ole kehittynyt tarpeeksi, vaikka nyt 7 vuotiaalla.
Otetaan esimerkki:
Lapsella on terve itsetunto, niin hyvä kuin tuon ikäisellä on mahdollista, koska häntä on tuettu ja kannustettu.
Lapsi tulee koulusta, koulumatkalla poikkeaa kauppaan, hakemaan karkkia.
Huomaa siellä, kassan vieressä iltalehden lööpin, jossa suurilla kirjaimilla kerrotaan tästä Jammu Siltavuoren jutusta.
Lapsi tulee kotiin, Äiti huomaa heti, että nyt on jotain, joka painaa mieltä. Antaa lapsele aikaa, hetken kuluttua lapsi sanoo, että olisi keskusteltavaa.
Istutaan sohvalle, alkaa kysely, itku pienten tyttöjen kohtalosta ym ym....
Siinä äidin taitoja kysytään, kun yrittää selittää silkkaa pahuutta.
Siinä ei kuule auttanut lapsen hyvä itsetunto. Itsetunnolla ei selitetä kaikkea järkyttävää, siihen tarvitaan järkeä, joka ei vielä voi olla tarpeeksi kehittynyt tuon ikäisellä.
Lapsen pieni pää ei pysty käsittelemään kaikkea sitä paskaa, jota lööpit suoltaa.
Kun sinä Muiquu, niin korostat sitä, että teet työtä lasten parissa. Enpä ole kuullut yhdenkään lastensuojelu tai muun sellaisen tahon puuttuvan tuollaiseen ongelmaan.
Suo anteeksi, mutta tämän ketjun luettuani, tulin siihen tulokseen, että sinun jutuissa on hurskastelun, ja itsesi korostamisen makua.
"Parantaja, paranna ensin itsesi."
Tämä esimerkki oli ääripäästä, mutta ei se lööppikulttuuri ainakaan paremmaksi ole mennyt.
Ja oli muuten ihan tosi elämästä, tuo esimerkki.
itsellänikin. Kuten sanoit tuo oli ääripää.
Hyvällä itsetunnolla varustautunut toisen ääripään edustaja selviytyy tilanteesta paremmin..:o)))..
Nuo lööpit on anaalista..Se on raha joka liikuttaa!
En kuitenkaan ole huolissani noista lööpeistä. Lapsille ja nuorille on vaaransa aivan lähiympäristössään. Se surettaa.
Siitä roskasta, jota lööpit, ja media suoltaa.
Kyllä elokuviin laitetaan k 12 kielto, mutta samaan aikaan lööpit saa suoltaa sontaa.
Totta on, että vaarat vaanii lapsia, yllättävän lähellä, olen sen itsekkin nähnyt monesti töissä.
Onneksi lastensuojelulakia tiukennnettiin hiljakkoin, tuli tarpeeseen.
Olen myös kuitenkin huolissani nuorten lisääntyneistä psyykkisista ongelmista, johon liittyy mm. huomattavasti lisääntyneet anoreksia tapaukset tyttöjen kohdalla.
Se on oire vääristyneestä naisihanteesta, mutta tietenkin se ei yksin selitä tapausten suurentunutta määrää.
Onko niin, että turvvattomuuden tunne on lisääntynyt. Lapsille ja nuorille ei aseteta enää rajoja rakkaudella. Sillä mun kasvatusmenetelmät oli, sopivassa suhteessa vapautta, rajoja ja suunnattomasti rakkautta.
Visiin onnistuin kun likalla oli kuulemma turvallinen olo, vaikka silloin välillä harmitti mamman tiukkuus.
Nyt alkaa uni painaa. Pakko painaa pääkky tyynyyn, hyvää yötä Muisquuu, ym...
Lasten lisääntynyt turvattomuus ja syömishäiriöt kielivät, että jotain on vialla.
Nykyiset median hehkutukset ja vääristyneet naisihanteet, sieltä vika löytyy.
Liian löysä kasvatus ja sairas yhteiskunta.
riitaa?
haasta riitaa ..............
hyvä raportti
kylla susta vielä mies tulee :-)
mun mielestä oo mitään riidanhaastamista jos kertoo rehellisen mielipiteensä, ketään tai mitään mielistelemättä...
sanoo tama yksi "gubbe" sitten mita tahansa.