Mitä voin tehdä?
Erään yksinhuoltaja-äidin tytär on kehittämässä lohkomis-defenssiä. Hän saattaa suuttua ihmisille ja pelkää ihan itsekin että joskus tekee heille jotain pahaa. Tytär oli vielä melko hyvässä kunnossa noin vuosi sitten, mutta kun hänen suhteensa äitiinsä on pahentunut niin samalla hänen suhteensa ihmisiin on pahentumassa. Hän jakaa ihmiset vain hyviin ja pahoihin vaikka 17-vuotiaan tytön pitäisi nähdä jo ihmiset sellaisina että "jokaisessa meissä on hyviä ja pahoja puolia". Luulen että lohkomis-defenssillä on suora kytkentä hänen äiti-suhteeseensa. Haluaisin että hän pääsee yhteisymmärrykseen äitinsä kanssa, mutta hänen vanha äitinsä on erittäin epäempaattinen. Mitä minun pitäisi tehdä ulkopuolisena? Olen itse yrittäny kuunnella tytärtä ja hän lajittelee minut yleensä hyviin ihmisiin. Jos satun unohtamaan tehdä jonku asian, niin hän saa raivokohtauksen ja haukkuu minut perusteellisesti pahimmaksi ihmiseksi koko maailmassa. Pyydän anteeksi, ja hän on seuraavana päivänä taas kuin päivänsäde - ikään kuin minussa mitään pahaa puolta ei olisi.
Kehitys on ikävä. Hän halusi auttaa jotain tätiä viikonloppuna, mutta täti tyrmäsi avun. Hetkessä tyttö muuttui synkäksi pilveksi ja sanoo että hän oli vähällä menettää itsekontrollin ja tehä pahaa sille tädille jota aikoi ensin auttaa. Vielä puoli vuotta sitten tämä tytär ei ollut näin ätäkkä.
Olen yrittänyt kannustaa tätä tyttöä olemaan saman-ikäistensä kanssa ja kertonut että itse olen valmis kuuntelemaan aina tarvittaessa. Tosin hän ei minulle paljon puhu, vaan potkii kiviä ja käpyjä kunnes paha olo hellittää.
Erään yksinhuoltaja-äidin tytär on kehittämässä lohkomis-defenssiä. Hän saattaa suuttua ihmisille ja pelkää ihan itsekin että joskus tekee heille jotain pahaa. Tytär oli vielä melko hyvässä kunnossa noin vuosi sitten, mutta kun hänen suhteensa äitiinsä on pahentunut niin samalla hänen suhteensa ihmisiin on pahentumassa. Hän jakaa ihmiset vain hyviin ja pahoihin vaikka 17-vuotiaan tytön pitäisi nähdä jo ihmiset sellaisina että "jokaisessa meissä on hyviä ja pahoja puolia". Luulen että lohkomis-defenssillä on suora kytkentä hänen äiti-suhteeseensa. Haluaisin että hän pääsee yhteisymmärrykseen äitinsä kanssa, mutta hänen vanha äitinsä on erittäin epäempaattinen. Mitä minun pitäisi tehdä ulkopuolisena? Olen itse yrittäny kuunnella tytärtä ja hän lajittelee minut yleensä hyviin ihmisiin. Jos satun unohtamaan tehdä jonku asian, niin hän saa raivokohtauksen ja haukkuu minut perusteellisesti pahimmaksi ihmiseksi koko maailmassa. Pyydän anteeksi, ja hän on seuraavana päivänä taas kuin päivänsäde - ikään kuin minussa mitään pahaa puolta ei olisi.
Kehitys on ikävä. Hän halusi auttaa jotain tätiä viikonloppuna, mutta täti tyrmäsi avun. Hetkessä tyttö muuttui synkäksi pilveksi ja sanoo että hän oli vähällä menettää itsekontrollin ja tehä pahaa sille tädille jota aikoi ensin auttaa. Vielä puoli vuotta sitten tämä tytär ei ollut näin ätäkkä.
Olen yrittänyt kannustaa tätä tyttöä olemaan saman-ikäistensä kanssa ja kertonut että itse olen valmis kuuntelemaan aina tarvittaessa. Tosin hän ei minulle paljon puhu, vaan potkii kiviä ja käpyjä kunnes paha olo hellittää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.